Lähdekoodi sivulle Savon ja Hämeen rajojen vahvistaminen 25.6.1415

<br />
<br />
Pähkinänsaaren rauhansopimuksessa oli Savo ja osa Karjalaa siirtynyt Ruotsille. Uusi raja oli luonut tilanteen, jossa erityisesti savolaisten ja hämäläisten välille syntyi riitoja omistuksista ja nautinnoista. Rajakysymyksen ratkaisemiseksi Turun maaoikeus vahvisti kuningas Eerik Pommerilaisen puolesta Savon ja Hämeen rajat. Rajalinja oli liian yleispiirteinen ja se jätti runsaasti määrittelemättömiä aukkoja. Tämän johdosta maakuntien raja vahvistettiin toisen kerran 25.4.1446 ja kolmannen kerran 20.3.1452. Vasta tämän jälkeen rajaolot lännessä oli saatu jonkinlaiseen ratkaisuun. 25.6.1415 vahvistettu rajalinja oli merkittävä siksi, että tällöin Savon ainoa pitäjä, Mikkelin pitäjän edeltäjä Savilahti, sai ensimmäisen virallisen länsirajansa. Turun maaoikeuden avoin kirje Savon, Hämeen ja Satakunnan rajoista 25.6.1415 on alunperin ruotsinkielinen. Sen jäljennös on Turun Mustassakirjassa. Suomennoksen on tehnyt Olli Salmi.

Me Maunu, Jumalan armosta Turun piispa, Niilo Olavinpoika, ritari, tässä kuninkaan tuomiovallan haltija, Olavi Olavinpoika, joka istuu laamannin paikalla kunnioitettavan miehen herra Klaus Flemingin, ritarin sijasta, Klaus Lyytikänpoika, Valdemar Djäkn, Jon Ralamb, Olavi Matinpoika, Håkon Knuutinpoika, Hartikka Dyker, Håkon Frille, Sone Sonenpoika ja Tuve Niilonpoika, teemme tällä avoimella kirjeellämme tiettäväksi että silloin kun pidimme maaoikeutta Turussa korkeasyntyisen ruhtinaan, meidän armollisen herramme kuningas Eerikin puolesta Herran vuonna 1415, Pyhän Johannes Kastajan päivän jälkeisenä päivänä, tulivat meidän eteemme nämä hyvät miehet, herra Vilkin Kokemäeltä, herra Jonis Jääskestä, Niilo Rövare, Johannes Torkinpoika, Nisse Jönsson, Lasse Olavinpoika, Nisse Ojala, Olavi Kaarlonpoika, Eerik Kokemäeltä, Olavi lang, Olavi Hergen, Niilo Paavalinpoika, Maunu Tordsson ja Paavali Långstrand, jotka olivat suorittaneet katselmuksen toiselta puolen Savon ja Lappveden ja toiselta puolen Hämeen ja Satakunnan välillä niiden metsäosuuksista ja rajamerkeistä, ja nämä rajat he ovat tarkkaan tutkineet luottamusmiesten kanssa, jotka he pyysivät oikeuden puolesta asiantuntijoiksi, jotka ovat herra Rodger, Turun tuomiorovasti, herra Jönis Anundinpoika, arkkidiakoni, Niilo Tavast ja Pentti Lyytikänpoika. Rajankäynnin he ovat suorittaneet niin että rajat, jotka he todistavat molemmilla puolilla, ovat niin kuin seuraavassa mainitaan: Ankapora, lukuunottamatta lohenkalastuspaikkaa, joka erikoisesti kuuluu vanhastaan hämäläisille, Naulasaari, Muurasmäki, keskeltä Suonenjokea suoraan ylitse, seuraavaksi Lastakoski eli Karjalanmaanselkä. Sen näistä kahdesta rajasta, jossa venäläiset ja pohjalaiset sopivat rajojensa kohtaavan, tulee olla ylin päärajamerkki, niin että jokaisen edellä mainitun rajan välissä on raja oikea. Ja jos käy niin, että joku niistä, joita edellä mainitut metsäosuudet koskevat, kieltäytyy tulemasta niihin käräjiin, jotka olemme nyt maaoikeudessa määrännyt pidettäväksi Kontamassa seuraavana Pyhän Pärttylin päivänä, niin hänellä ei ole milloinkaan puhevaltaa niihin metsiin, vaan meidän armollisen ruhtinaamme kuningas Eerikin virkamiesten pitää ne hänen armonsa alaisina ottaa ja sitten luovuttaa esteettä oikean omistajan haltuun. Kaikki nämä edellä mainitut pykälät ja kohdat on kiinteinä ja rikkomattomina pidettävä 40 markan kuninkaantuomion ja 6 markan laamannintuomion uhalla. Aika ja paikka kuin edellä.


Lähteet:

Suomen historian dokumentteja 1. Toimittajat Mikko Juva, Vilho Niitemaa, Päiviö Tommila. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki 1968. s. 130-131.

Wirilander, Hannele, Mikkelin pitäjän historia vuoteen 1865. Julkaissut Mikkelin maalaiskunta, Mikkelin maaseurakunta. Länsi-Savo Oy, Mikkeli 1982. s. 64-66.



© Internetix/Mikkeli-seura/Heikki Myyryläinen 1998
<br />
<br />
[[Category:Hallintohistoriaa]]