Lähdekoodi sivulle Pikkutorin historiaa

=== 1960-2000 -luvut ===
''Mikkelin kaupallisissa oloissa siirryttiin moderniin, kun kaupungin ensimmäinen tavaratalo itsepalvelumyymälöineen avasi ovensa marraskuussa 1965. Suur-Savon Osuuskaupan 50-vuotisjuhlien kynnyksellä talvisodan aikana valmistunut toimitalo uudistettiin ja laajennettiin.''<br />
<br />

==== Kaupungin ensimmäinen tavaratalo ====
Tavaratalo kaupan konseptina keksittiin 1800-luvulla. Tila, jossa asiakas saattoi vapaasti tutustua tuotteisiin, oli aivan uusi keksintö. Tavaratalo oli julkinen tila, johon hyvämaineinen nainen saattoi huoletta mennä yksinkin. Suomen ensimmäinen tavaratalo oli vuonna 1930 Helsingissä avattu Stockmann. Tavaratalojen yleistyminen alkoi 1950-luvulla, ja esimerkiksi Jyväskylän ensimmäinen tavaratalo avattiin vuonna 1960.<br />
<br />
Mikkelissä tavaratalo toteutettiin siten, että Suur-Savon vanhaa toimitaloa uudistettiin ja korttelin sisälle rakennettiin yksikerroksinen uudisosa. Suunnittelijaksi saatiin sama mies kuin alkuperäisellä rakennuksella: arkkitehti Arthur Elg SOK:n rakennusosastolta. Rakennustyöstä vastasi mikkeliläinen Rakennusliike O.J. Korhonen.<br />
<br />
==== Valinnan vapautta ja uutuuksia ====
Merkittävä uutuus oli ”omapalveluperiaatteella toimiva elintarvikkeiden suurmyymälä”, jossa oli neljä ”omapalvelukassaa”. Avajaispäivänä tavaratalossa kävi 11 000 asiakasta, ja myynti oli 70 000 markkaa. Lattiapinta-alaa uudistuksen jälkeen oli yhteensä 2 900 m².<br />
<br />
Uuden tavaratalon pohjakerrokseen sijoitettiin rauta-maatalousosasto ja näyttelytilat. Raskaat koneet olivat esillä pihakatoksessa. Katutasossa oli edellä mainittu elintarvikemyymälä, jossa oli 30 metrin kylmälinja – päinvastoin kuin oli epäilty, se ei ollut lainkaan ylimitoitettu. Valinnan nopeutuminen ja helpottuminen olivat ajan tunnussanoja. Asioiminen suurmyymälässä kävi tungosaikanakin helposti. Yläkertaan sijoitettiin mm. kangas-, valmisvaate- ja leluosastot.<br />
<br />
Kiinteistöön tuli myös kaupungin ensimmäiset liukuportaat ja paikoitustiloja kattotasanteelle. Sinne mahtui kerralla 43 autoa, ja sieltä oli suora yhteys tavarataloon – kaikki mainitsemisen arvoisia uutuuksia. Vuosikymmenen lopulla tavaratalon toiseen kerrokseen avattiin wieniläismallinen kahvio, joka oli ”erittäin suosittu virkistyspaikka etenkin naisväen keskuudessa”. Tavaratalossa alettiin järjestää myös teemapäiviä: esimerkiksi Italian viikot 1960-luvun lopulla.<br />
<br />
==== Toiminta laajenee ====
Hotelli ja ravintola Kaleva siirtyi osuuskaupan omistukseen vuonna 1964. Ravintola Suur-Savosta tehtiin ”omapalveluravintola”, joka ravintola Kalevaa huokeammalla hintatasollaan löysi nopeasti käyttäjäkuntansa. Kansan suussa ravintola kulki ”Sutikan vinttinä” aina vuoteen 1985, jolloin tiloissa avattiin Ravintola Rosso. Katutasossa ravintolan alapuolella toimi Kahvila Emma.<br />
<br />
Korttelin pohjoispäässä oli edelleen kauppias Muinosen perikunnan tontti ja liikerakennus, jossa toimi useita pienyrittäjien liike- ja työhuoneistoja. Osuuskauppa Suur-Savo osti tontin syksyllä 1965. Vuonna 1977 rakennukset kunnostettiin, ja ”siniseen taloon” muuttivat osuuskaupan maatalousmyymälä sekä osa konttoritoiminnoista. Samalla tavaratalon puolelle saatiin lisää myymälätiloja kiristyvän kilpailun siivittämänä. Samoihin aikoihin Hotelli Kalevaa laajennettiin, ja kiinteistön viimeiset asuinhuoneistot otettiin liikekäyttöön. Näin korttelin läntinen osa oli päätynyt Osuuskauppa Suur-Savon omistukseen ja käyttöön.<br />
<br />
==== Linja-autoliikenne vilkastuu – asema ahtautuu ====
Talvisodassa tuhoutuneiden kauppahallin ja kangashallin tilalle rakennettiin sotien jälkeen uudisrakennukset. ”Väliaikainen” kauppahalli toimi kuusikymmentä vuotta. Matkahuolto muutti entisen Kangashallin paikalle, jossa toimi myös kaksi erikoismyymälää. Martti Välikankaan suunnittelema linja-autoasema jatkoi rahtiasemana 2000-luvulle saakka. Linja-autoaseman kenttä alkoi jäädä pieneksi – liikenteen lisääntyessä ja linja-autojen koon kasvaessa asemalla oli todellista tunnelmaa.  Porttirakennuksissa ja Matkahuollon vieressä toimi edelleen erikoiskauppoja, muun muassa lännenpuoleisessa porttirakennuksessa Kirja-Aitta Oy ja idänpuoleisessa jatkoi Otto Partin liike. <br />
<br />