Lähdekoodi sivulle Luokka:Vanha hautausmaa alakoulu

<br />
<br />
<big>Tarinoita vanhalle hautausmaalle haudatuista ihmisistä. Tarinoiden avulla tutustutaan 1800-luvun elämään Mikkelissä.</big>
<br />
<br />
<big>[http://seutu.wikimikkeli.fi/images/e/e4/OPE-Vanha_hautausmaa-Alakoulu-Oppilas.pdf Tehtävämoniste] / Toimintamalli alakoululuokan vierailusta vanhalle hautausmaalle.</big>
<br />
<br />
<big>Huomioi laajempi otos tarinoita Hillevi Vesterisen teoksessa "Lemmittyjen leposijat."</big>
<br />
<br />
<big>Historia, matematiikka.</big>
<br />
<br />
<big>'''[http://seutu.wikimikkeli.fi/images/e/e6/OPE-Vanha_hautausmaa-Alakoulu-Vanha-hautausmaa-Kartta.pdf Vanha hautausmaa], portti 1800-luvun kaupunkilaiseen elämänmenoon Mikkelissä'''</big>
<br />
<br />
'''<big>Opettajalle:</big>'''

Mikkelin pohjoinen vanha hautausmaa kielii monenlaista 1800-luvun kaupunkilaisesta historiasta
kaupungissa. Toimintamalli perustuu Hillevi Vesterisen ”Lemmittyjen leposijat”-kirjan tarinoihin. Kirja
on lähetetty alakouluille aikaisemmin Kulttuuripolkuun liittyen. Kirjan avulla oppimiskokemuksesta saa
laajemman ja voi vastata oppilaiden kysymyksiin paremmin.

Toiminta-ajatuksena on, että aihepiiriin perehdytään etukäteen koululla jollakin näistä esimerkkitarinoista.
Paikan päällä voidaan pysähtyä ja lukea toinen tarina sopivassa paikassa haudan äärellä. Pareittain
tai pienissä ryhmissä tehtävä moniste toimii ainoastaan hautausmaalla tehtynä. Myös eteläisellä
hautausmaalla Otavankadun toisella puolella voi samassa yhteydessä vierailla ja tutustua 1800-lukuun
esim. hautoihin kirjattujen ammattien kautta.

Jälkikäsittelynä voisi toimia Paavo Himasen tarina sekä hänen tyttärensä elämästä 1800-luvun
Mikkelissä kirjoitettu tekstisarja Mikkelin kaupungin historia-sivuilla: (Pari sarjan ensimmäistä tekstiä
linkkiesimerkkeinä alla) Teksteistä voi valita kiinnostavimpia aihepiirejä.

:[http://www.mikkeli.fi/fi/sisalto/03_mikkeli_tieto/02_historia/14_elamaa_1800-luvun_mikkelissa/01_elamaa_1800-luvun_mikkelissa Elämää 1800-luvun Mikkelissä]

:[http://www.mikkeli.fi/fi/sisalto/03_mikkeli_tieto/02_historia/14_elamaa_1800-luvun_mikkelissa/02_ida_marian_koti Elämää 1800-luvun Mikkelissä -Ida Marian koti]



== Taustatekstit ==
=== Lapsikuolleisuus ===
1800-luvulla lapsikuolleisuus oli valitettavan yleistä. Lapsia syntyi paljon, mutta riski sille, että lapsi
kuoli ensimmäisten muutaman elinvuotensa aikana, oli varsin suuri. Joinakin vuosina lapsista jopa
puolet kuoli ennen viidettä ikävuottaan. Tavallista olikin, että lapset haudattiin ilman vuosilukuja
ja muita mainintoja. Hautausmaalla on paljon muistokiviä, joissa on pelkkä etunimi. Ne ovat lasten
hautoja.

Heti synnytyksen yhteydessä kuoli paljon lapsia, sillä ammattitaitoisia lapsenpäästäjiä eli
entisajan [http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4til%C3%B6 kätilöitä] ei ollut synnytyksen hetkellä useinkaan saatavilla. Myös äidit olivat vaarassa
synnytyksessä. Vanhalla hautausmaalla on esimerkkejä sukuhaudoista, joihin on haudattu hyvin
nuorina kuolleita lapsia ja lapsivuoteeseen kuolleita äitejä. Tietämys äitejä ja lapsia uhanneista
sairauksista oli heikkoa. Myös hygienian taso oli monesti lapsiperheissä pahasti puutteellinen.
Ruoan- ja ravinnonpuute oli yleistä. Se korostui nälkä- ja tautivuosina, jolloin lapsikuolleisuus oli
korkeimmillaan.

Vuosisadan loppua kohden lapsikuolleisuus väheni rokotusten yleistymisen, elinolojen
kohentumisen ja tietotaidon lisääntymisen myötä. Nykyajan Suomessa lasten kuoleminen ennen
viidettä elinvuotta on erittäin harvinaista. Myös synnyttävien äitien turvallisuus on erinomaisella
tasolla.

esim. Barn, Mary och Aino-hauta tai sukuhauta, jossa on pienen lapsen lyhyt elinaika merkittynä.
<br />
<br />

=== Donin kasakoiden hauta ===
Venäjänkielinen kyrillisin (venäläisin) kirjaimin kirjoitettu teksti toteaa: ”Tässä on haudattuna
5 kasakkaa Donin 28. kasakka rykmentistä kasakoiden oleskellessa St. Mikkelin kaupungissa”
Aikanaan mikkeliläiset joutuivat järjestämään ja kustantamaan kaupungin kannalta
välttämättömissä vartiointitehtävissä toimineiden venäläisten sotilaiden majoituksen. Sotilaat
vartioivat lääninvankilaa ja –rahastoa. Kasakat majoittuivat vanhalla kasarmialueella nykyisen
Ammattikorkeakoulun vieressä. Kasakoiden elämää Mikkelissä kuvataan helpoksi vähäisten
vartiointitehtävien ja harjoitusten takia. Heillä sanotaan olleen aikaa tehdä satunnaisia
ratsastusretkiä kaupungin ulkopuolelle.

Upseerit muuttivat Mikkeliin perheineen. Venäläisväestöä oli enimmillään lähes puolet kaupungin
väestä. Donin kasakoiden aika Mikkelissä vuonna päättyi vuonna 1882. Sortokausien aikana
venäläismiehitys palasi kaupunkiin. Kaupungin eteläisen tuloväylän varrella, näkyvällä mäen
harjanteella sijaitsi venäläiseen tapaan komeaksi koristeltu ortodoksinen kirkko. Se rakennettiin
1900-luvun puolella sotilaita ja heidän perheitään varten.
<br />
<br />
=== Kianstén Niilo-Taskis Niilon nimenmuutos ===
Kerrotaan, että nuoren maalarin Niilo Taskisen taloon tuli asumaan majuri Hertz. Köyhtyneellä
Hertzillä ei ollut muuta omaisuutta kuin arvonimensä ja valkoinen hevosensa. Tarinan kannalta
mainitsemisen arvoista lienee se, että hänellä oli lisäksi kaunis tytär Hedwig Albertina. Nuoren
maalarin ja majurintyttären välillä syttyi rakkaus. Tapoihin kuuluen Niilo kysyi majurilta
suostumusta avioliitolle tyttärensä kanssa. Majuri ei ollut aluksi suostuvainen, koska aatelisesta
tyttärestään olisi tämän naimakaupan myötä tullut talonpoikaisvaimo. Kekseliäs Taskinen muutti
nimensä sekoittamalla kirjaimet ja lisäämällä painomerkin Kiansténiksi. Samalla arkinen Niilo
muuttui herraskaisemmaksi Niklakseksi. Tyttären ehdittyä tulla jo raskaaksikin majuri lopulta
suostui.

Perheen kolmannesta pojasta Niilosta tuli Toplasen mainetta keränneen kievarin pitäjä, jonka
poika vielä jatkoi perheyrityksen perinnettä.

Toista versiota nimenmuutoksen tarinasta on myös kerrottu. Sen mukaan Rantasalmelta Mikkeliin
muuttanut Taskinen olisi kotikylillään joutunut huonoon maineeseen ja Mikkeliin saapuessaan
muuttanut nimensä Kiansteniksi uuden elämänalun toivossa.
<br />
<br />
=== David Neumann –Elämän muuttanut ilta teatterissa ===
Tässä tarinassa haudan nimihenkilö on hieman sivuhenkilön asemassa. Se ei haittaa, sillä
varsinaisen päähenkilön tarina on sitäkin erikoisempi. Musiikkitrehtööri David Neumann oli
viettänyt tavallista muusikon elämää, kunnes meni eräänä iltana teatteriin. Hänen huomionsa
kiinnittyi mystiseen yksin istuksivaan naiseen, jonka olemus kieli kokonaisvaltaisesti ylhäistä
syntyperää. Nainen sattui olemaan myös nimeltään Neumann. Sen tiesi kertoa miehen kaveri, joka
tunsi naisen jostakin.

Väliajalla pääsivät Neumannit juttusille. Nainen ilmoitti asuvansa maatilalla lähellä Mikkeliä. Siitä
huolimatta hänellä oli vieras korostus puheessaan. Se viittasi sivuhenkilömme mielestä mitä
todennäköisimmin joko syntyperään tai moniin ulkomailla vietettyihin vuosiin. Yhteistuumin
päättivät Neumannit tutustua paremmin illallisella. Mies viihtyi sivistyneen, kielitaitoisen
vaikutelman luoneen naisen seurassa. Ei liene väärin sanottu, että nainen tunsi Euroopan suuret
kaupungit kuin käsilaukkunsa sisällön.

Naisen kertomat tarinat askarruttivat miestä, mutta ennen kaikkea ihastuttivat häntä. David Neumann pääsi jotakuinkin perille mystisen naisen syntyperästä ja elämäntarinasta illan edetessä. Nainen vihjasi keisari Nikolai I:n olleen hänen rakastettunsa. Lähes samaan hengenvetoon nainen kuitenkin totesi rakastuneensa Persian saahin veljeen ja paenneensa Venäjän hovista salaa Persiaan tämän seurassa. Jännityksen ja elämäntunnunkaipuinen nainen kuitenkin kaipasi toimintaa. Niinpä hän ryhtyi Venäjän ulkoasiainministeriön kätyrinä toimittamaan tietoja Persian hovin tapahtumista. Niin kuin olettaa sopii, hänen petollinen toimintansa tuli hovissa ilmi. Hirttotuomio odotti jo, mutta hän pelastui häntä varoittaneen ja pakenemisessa auttaneen hiustaiteilijan ansiosta.

Erinäisten vaiheiden jälkeen päähenkilömme ajautui Pariisiin, otti nimen madame Therese ja ryhtyi
pyörittämään menestyksekästä kasinotoimintaa. Hän joutui poliisitutkinnan kohteeksi ja teki
päätöksen vaihtaa maisemaa. Madame Therese aloitti bisneksensä uudestaan Lontoossa, jossa
saavutti suuren maineen kansakuntien eliitin parissa. Seuraavaksi liiketoiminta siirtyi Moskovaan.
Jälleen yritysmuoto kohtasi vaikeuksia merkittyjen korttien ja muiden hämäräperäisten syiden
takia. Lehtikirjoituksen innoittamana madame Therese muutti Helsinkiin.

Helsingissä nainen kuuli asuvansa herra Neumannin naapurissa. Tästä syystä ja halusta palata
Moskovaan monessa liemessä keitetyn naisen mielessä kehittyi varsin erikoinen suunnitelma:
Nainen menisi naimisiin herra Neumannin kanssa, saisi hänen nimensä, antaisi vastalahjaksi
suurensuuren summan käteistä, katoaisi Moskovaan ja mies uskottavuuden takia kyselisi
hänen peräänsä. Mies sopimuksen mukaan julkaisi lehdessä ilmoituksen, jossa pyydettiin naista
palaamaan vuoden ja yhden päivän kuluessa, muuten avioliitto mitätöityisi. Herra Neumann siirtyi
viettämään varakkaan miehen elämää Mikkelin Saksalan tilalle. Nykyinen rouva Neumann palasi
kasinotoiminnan pariin tutun suosiollisen poliisimestarin suojeluksessa. Rouva jostain syystä jäi
itsekin koukkuun kasinopelaamiseen. Hän menettikin omaisuutensa.

Äkillisesti köyhtynyt nainen muisti tekemänsä sopimuksen ja ”miehensä” ostaman maatilan. Aikaa
ei ollut hukattavaksi. Nainen lähti kiireesti Suomeen. Herra Neumann oli järjestänyt hienot juhlat
sopimuksen raukeamisen kunniaksi. Sinne juuri ajoissa ehti nainen. Ja siitä alkoi yhteiselo.

Jälkeenpäin madame Theresen on selvitetty olleen Eva Elizabet Allen. Todellisuudessa tarinassa
on hippusia totuutta siteeksi, mutta myös runsaalla kädellä kirjailijan värikynää.
<br />
<br />
<br />
== Pisnismiehiä, Yritystoimintaa, vaikuttamista, monitoimimiehiä ==
=== K. J. Nygren ===
Nygren syntyi vuonna 1929 maanjako-oikeuden puheenjohtajan varatuomarin pojaksi.
Ylioppilaaksi päästyään hän aloitti yliopistossa lakiopinnot. Nygren liittyi Savo-Karjalaiseen
osakuntaan. Siellä hän pääsi piireihin, joissa oli suuri joukko tulevia suomalaisuuden suurmiehiä
kuten August Ahlqvist ja Rietrikki Polen. Esim. Snellmanin esittämät kansallisuusaatteet ja
uudistusvaatimukset ottivat hyvin tuulta alleen tässä yhteisössä. Jo opiskeluaikana Nygren
ryhtyi puuhaamaan kirjastoa Mikkeliin. Nygren valmistui tuomariksi 1854 ja pääsi saman tien
auskultantiksi eli harjoittelijaksi Viipurin hovioikeuteen.

Varatuomarin arvo myönnettiin Nygrenille 1857 ja hän palasi kotikonnuilleen 1860-luvun alussa
hoitamaan asianajotehtäviä. Hän palasi kaupunkiin, joka ei Viipuriin verrattuna vaikuttanut
vielä kovinkaan valmiilta kaupungilta. Ei ollut suomenkielistä sanomalehteä, ei kirjastoa, ei
kunnon koulua, vain vähän yhteyksiä suureen maailmaan. Väki kaupungilla ja pitäjällä oli pääosin
suomenkielistä, mutta asioiden hoito ja kulttuurielämä olivat ruotsinkielisten säätyläisten ja
virkamiesten käsissä.

Paikallisena monitoimimiehenä Nygren oli järjestämässä kansan iloksi seuranäytelmäesityksiä,
joiden lipputuloilla saatiin hankituksi muutamia satoja niteitä. Ruotsinkielisiä tosin. Aluksi kirjat
olivat maksutta lainattavissa lukkarilta. Nygren toimitti Mikkelin kaupungissa lehteä. Nygren
valittiin Mikkelin pormestariksi 1864. Tultuaan valituksi perustutti kirjaston alun perin niillä
rahoilla, jotka olisivat menneet hänen valintansa juhlistamisen. Yksityiskohtana mainittakoon, että
juhlatkin myöhemmin järjestettiin aikaan ja tapaan nähden poikkeuksellisesti suomen kielellä.
Nygren lahjoitti kaupungin omaisuudeksi ensimmäisen suomenkielisen Raamatun.

Talousvaikeuksiin ajautunut Mikkelin ilmoituslehti ruotsinkielisine liitteineen St. Michels Annonce-
Blad muuntui Nygrenin käsissä yksinomaan suomenkieliseksi lehdeksi, nimeltään Mikkelin
Wiikko-Sanomat. Lehden avulla Nygren vaikutti moniin asioihin, jos ei suoraan, niin ainakin
mielipiteisiin. Seura- ja yhdistystoimintansa myötä Nygren oli monessa toimessa mukana esim.
Suomen talousseuran jäsenenä, Suomen muinaismuistoyhdistyksen ensimmäisenä asiamiehenä,
läänin Maanviljelysseuran sihteerinä, Pirttiniemen kylpylaitos yhtiön johtokunnan varajäsenenä,
Mikkelin kouluneuvoston jäsenenä. Nygren oli mukana allekirjoittamassa kokouskutsua Mikkelin
ensimmäisen suomenkielisen tyttökoulun perustamiseksi. Nygren kuoli pitkän uran tehneenä
paikallisena vaikuttajana vuonna 1880, mutta hautaus meni seuraavan vuoden puolelle. Siitä
vuosiluku hautakivessä.
<br />
<br />
=== Petter von Sallmén - Lukkarin monet hommat ===
Tuli Mikkelin pitäjän lukkariksi vuonna 1827. Tavallaan ”peri” viran isältään, joka oli hoitanut
sitä lähes neljäkymmentä vuotta. Lukkareiden sanottiin elävän ”howiloissa, herkullisesti,
kaikenkaltaisessa ylöllisyydessä”. Kansan mielessä asia kääntyi tähän, koska esim 1845 lukkari
sai palkaksi 70 tynnyriä viljaa. Jokaisen talollisen osuus oli kapallisen verran eli nykymitoissa 5,5
litraa. Lukkari sai myös paljon ns. pikkuparseleita eli pienempiä talollisten tuomisia. Niihin kuului
voita villoja, pellavaa ja muita luonnontuotteita. Lukkarin tehtävä oli kuitenkin kansan mieltämää
virrenveisuun johtoa laajempi.

Lukkarin tehtäviin kuului kellojen soitto, kirkon kelloista ja omaisuudesta huolehtiminen. Lukkari
oli kirkkoväärti eli kirkon isännöitsijä. Hän huolehti kirkon kassasta ja vastasi kirkon viineistä eli
toimi viinihollarina. Lukkari joutui myös opettamaan, koska koko pitäjässä ei ollut varsinaisesti
muuta koulua kuin lukkarinkoulu ja rippikoulu. Sallmenin aikana kirkossa ei vielä ollut urkuja,
mutta hänen seuraajansa velvoitettiin lukkarin tehtävien ohella myös urkuriksi.

Tehtävät laajenivat kylälääkärinkin tehtäviin. Lukkarin piti osata rokottaa ja osata antaa erilaisia
hoitoja. Pitäjäläiset suhtautuivat rokotuksiin epäilevästi kuten kaikkeen muuhunkin uuteen. He
vastustelivat monin tavoin: He kieltäytyivät kyyditsemästä rokottajaa, vaikka keisari oli heitä
velvoittanut. Pelkäävä kansa myös piilotteli lapsiaan ja solvasi tehtäväänsä suorittavaa virkamiestä
perättömästi. Erään kerran peräti väki jahtasi rokottajaa kekäleet kourissaan. Sallménin aikana
rokottamistoiminta kehittyi ja sai oman vakinaisen tekijänsä. Vähitellen kansa alkoi ymmärtää
rokottamisen hyvät puolet ja vuoteen 1865 mennessä oli rokotettu 12 500 ihmistä. Näin
isorokkoon sairastuneiden ja kuolleiden määrä vuosittain vähitellen väheni.

Alkujaan papilla ja lukkarilla ei ollut virsien veisuun johtamisessa urkuja tukenaan, eikä
kirkkokansalla ollut juuri painettuja virsikirjojakaan. Virret tuli siis osata ulkoa.
<br />
<br />
=== Paavo Himanen – Liikemies, vaikuttaja ===

Himanen syntyi Korpijärven kylässä. Rengin tehtävät tulivat tutuksi nuorelle Paavolle Kyyhkylässä.
Elämänkokemusta Pietarissa hankittuaan ja palattuaan Himanen valittiin kylän vanhimmaksi.
Hän sai lasimestarin oikeudet 1832. Omistukseensa Himanen liitti Urpolan myllyn 1837. Peitsarin
pappilan vanhoja rakennustarvikkeita hän rakennutti Pikku-Urpolan, joka on edelleen olemassa. Se
on yksi Mikkelin vanhimmista rakennuksista. Siellä toimii nykyään Urpolan luontokeskus.

Paavo Himanen omisti vanhalla Naisvuoren markkinapaikalla kolme myyntikojua sekä
liikerakennuksen. Liikerakennus vuokrattiin ravintolan paikaksi. Himanen kuului lautamiehenä
laamanninoikeuteen. Järjestysoikeuden kokouksia myös järjestettiin hänen kotonaan. Himasen
talo toimi myös Mikkelin Lyseon ensimmäisenä koulurakennuksena.

Huom Mikkelin kaupungin historia-sivuilta Paavon tyttären Ida Maria Himasen tarina
:[http://www.mikkeli.fi/fi/sisalto/03_mikkeli_tieto/02_historia/14_elamaa_1800-luvun_mikkelissa/01_elamaa_1800-luvun_mikkelissa Elämää 1800-luvun Mikkelissä]
:[http://www.mikkeli.fi/fi/sisalto/03_mikkeli_tieto/02_historia/14_elamaa_1800-luvun_mikkelissa/02_ida_marian_koti Elämää 1800-luvun Mikkelissä -Ida Marian koti]
<br />
<br />
[[Category:Opetus]]