Lähdekoodi sivulle Mikkelin kaupungin ja maalaiskunnan teollistuminen 1900-luvulla

<br />
Mikkelin kaupungissa elinkeinorakenteen perustan muodostivat kauppiaat ja käsityöläiset. Käsityöläisten asema ei Mikkelissä ollut kovin hyvä, sillä heitä oli väkilukuun nähden liikaa. Käsityöläisten leipää vähensi se, että sikäläiset lääninvankilan vangit ja jossain määrin myös vanginvartijat harjoittivat erilaisia ammatteja. Eräistä käsityöammattien tekijöistä taas oli puutetta. 1850-luvun lopulla ja 1860-luvun Mikkelin kaupunki joutui etsimään lehti-ilmoituksilla mm. kelloseppää, lasimestaria, vaununtekijää, puutarhuria sekä ruukun- ja kaakeliuunin tekijää.
<br />
<br />
Kaupungin teollisuuden kehitys oli hidasta, eikä kaupungin elinkeinoelämässä tapahtunut suurta teollista murrosta. Heikot liikenneyhteydet ja energian saannin vaikeus hidastivat teollisuuden kehittymistä. Kaupungin lähistöltä ei löytynyt koskivoimaa, jolla olisi pyöritetty teollisuuden koneita.
<br />
<br />
1800-luvun Mikkelissä eräs tärkeimmistä teollisuuden aloista oli alkoholin valmistus, mutta Mikkelin tuotantoelämää hallitsivat vielä 1900-luvun alussa käsityöpajat, joista eräistä kehittyi pienteollisuuslaitoksia. Esimerkiksi K. A. Sjöströmin sepänpajasta kehittyi teollisuulaitos Mikkelin konepaja, jonka työntekijämäärä suurimmillaan oli noin 70.
<br />
<br />
Teollisuuden työpaikat olivat 1900-luvun alussa pääosin maalaiskunnan puolella. Maalaiskunnan puolella olivat mm. Saksalan ja Tuppuralan sahat, jotka vuonna 1931 siirtyivät kaupungin alueella osaliitoksella. Myös muita sahoja maalaiskunnassa oli, kuten Otavan saha.
<br />
<br />
Lisäksi esimerkiksi Mikko Paasonen ja A. Th. Leschen käsityökarvaamoista kehittyi nahkatehtaat 1880-luvulla Saksalanjoen suuhun. Myös muita pieniä teollisuusyrityksiä oli 1900-luvun alkuvuosina, kuten D. Pulkkisen vuonna 1892 perustama tiilitehdas Paukkulan maalla. Se valmisti mm. kaupungin kirkon rakennustiilet. Maalaiskunnassa oli myös kaksi muuta tiilitehdasta, kalkkitehtaita ja kivilouhimoita, mutta ne olivat pieniä yrityksiä, joiden työntekijämäärä liikkui 10-20 paikkeilla.
<br />
<br />
Sahateollisuuden ohella elintarviketeollisuus oli merkittävä työnantaja 1900-luvun alussa. Elintarviketeollisuuden uranuurtajia olivat vuonna 1907 perustettu Mikkelin Osuusmeijeri ja vuonna 1914 perustettu Mikkelin Karjanmyyntiosuuskunta (myöh. Karjaportti). Vuonna 1915 osuuskunta rakennutti makkaratehtaan ja vuonna 1920 nahkatehtaan. 1930-luvulla elintarviketeollisuus oli työntekijämäärältään suurin teollisuuden ala Mikkelissä. Edellä mainittujen suurimpia olivat mm. Mikkelin Valssimylly, Savon Valssimylly ja Mikkelin Keksi- ja Leipätehtaat Oy. Mikkelissä toimi myös vanhastaan joukko pienempiä leipomoita. Myös Mikkelin juomatehtaat työllistivät vielä sotien välillä hyvin työväestöä.
<br />
<br />
Mikkelin kaupungin teollisuuspaikat lisääntyivät kertaheitolla suuresti, kun mm. Saksalan ja Tuppuralan sahat siirtyivät sen alueelle. 1930-luku oli muuten hiljaisen kasvun aikaa Mikkelin kaupungin teollisuudessa. Vuonna 1940 suurin teollisuuden työnantaja Mikkelin kaupungissa oli Mikkelin Kenkätehdas, jossa oli 84 työntekijää. Tehdas ajautui konkurssiin vuonna 1964, mutta siitä on muistona kaupungissa Porrassalmen pohjoispäässä Kenkätehtaan kenttä.
<br />
<br />
Kaupungin teollistuminen pääsi varsinaisesti käyntiin vasta sotien jälkeen, jolloin teollisuus monipuolistui. Perinteisten toimialojen, elintarvike-, puunjalostus-, nahka-, mylly-, tiili- ja konepajateollisuuden rinnalla kasvoi tekstiili-, rakennus- ja graafinen teollisuus.
<br />
<br />
Eniten teollisia työpaikkoja on Mikkelin kaupungissa tarjonnut perinteisesti puunjalostusteollisuus. Sotien jälkeisistä puunjalostusteollisuusyrityksistä Mikkelissä oli Oy Grahn Ltd., joka jatkoi Tuppuralan sahan toimintaa ja työllisti parhaimmillaan noin 550 henkeä ja tehtaan ympärille syntyi noin 300 hengen asutusalue. Oy Grahn Ltd. Lopetti toimintansa vuonna 1986. Toinen, vielä nykyisinkin toimiva suuri puunjalostusyritys Mikkelissä, on vuonna 1946 perustettu Olavi Räsänen Oy, joka työllistää kolmisensataa työntekijää. Myös jo lakkautetun VAPO:n sahan paikalle Pursialaan tullut japanilaisomistuksessa oleva saha Misawa Homes of Finland Ltd työllistää paljon väkeä.
<br />
<br />
1940-luvun lopulla perustettiin Mikkelin Silkkikutomo, joka ei kuitenkaan pitkään menestynyt. Sen tehdasrakennus osoittautui kuitenkin niin hyväksi, että siellä on myöhemmin toiminut useita teollisuusyrityksiä, ensin Oy Peltiteos, sittemmin Opa Oy ja sen jälkeen Oy Mölnteks Ab. Oy Mölnteks Ab:n ja muiden Mölnlycke Ab:n tytäryhtiöiden (Mölnlycke Sytråd Ab, Melka Ab ja Oy Topco Ab) tuleminen 1960-luvun lopulla Mikkeliin olikin merkkitapaus, sillä sen kokoisen yrityksen perustaminen oli harvinaista Mikkelin teollisuuden historiassa. Parhaimmillaan Oy Mölnteks Ab työllisti Mikkelissä noin 400 työntekijää. Nykyään Mölnlycken kolmesta itsenäisestä yhtiöstä Mikkelissä toimii vain sairaalatarvikkeita valmistava yritys.
<br />
<br />
Mikkelin teollisuuspolitiikkaa arvosteltiin sodan jälkeen, jolloin luovutetun Karjalan alueelta siirtyi suuri määrä yrityksiä länteen. Vain harvat yritykset päätyivät tuolloin Mikkeliin, kun sen sijaan naapurikaupunkeihin niitä sijoittui runsaasti. Mikkelistä ei koskaan myöhemminkään ole tullut teollisuuskaupunkia. Suurimpia teollisuusyrityksiä viime aikoina Mikkelin kaupungissa ovat olleet Olavi Räsänen Oy, Karjaportti ja Helprint, joka muutti Helsingin seudulta Mikkeliin 1970-luvun lopulla.
<br />
<br />
Mikkelin kaupungissa teollisuus on levinnyt suhteellisen tasaisesti ympäri kaupunkia. Tärkeimmät teollisuusalueet (Pursiala, Tusku ja Oravinmäki) sijaitsevat luonnollisesti laita-alueilla.
<br />
<br />
Sotien jälkeen Mikkelin maalaiskunnassa ei ole perustettu suuria teollisuusyrityksiä. Puuteollisuudella on yhä ollut keskeinen merkitys maalaiskunnassa. Kunnan suurin teollinen työnantaja on uusinta sahateollisuusteknologiaa edustavan Innomer Oy:n saha Otavassa. Lisäksi kunnassa toimii useita muita puuta raaka-aineenaan käyttävää pienyritystä. Maalaiskunnassa toimii myös mm. leipomoita, pieniä metalliteollisuusyrityksiä ja joidenkin muiden alojen yrityksiä. Maalaiskunnassa teollisuus on keskittynyt Rantakylää ja Otavaan. Syrjäkylillä teollinen toiminta on jäänyt varsin vähäiseksi.
<br />
<br />
<br />
== Lähteet ==
* Hytönen, Juha, "Teollisuutta ja käsityötä Mikkelin maalaiskunnassa". Mikkelin maalaiskunnan kirja. JYY:n kotiseutusarja N:o 30. Toimittanut Teppo Vihola. Kustantajat Mikkelin maalaiskunta ja maaseurakunta. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 1992. s. 163-169.
* Kuujo, Erkki, Entisajan Mikkeli. Mikkelin kaupungin vaiheita 1838-1917. Oy Länsi-Savon Kirjapaino, Mikkeli 1971. s. 143-168.
* Lakio, Matti, Mikkelin kaupunginvaltuusto 1875-1975. Mikkelin kaupunki. Oy Länsi-Savon kirjapaino, Mikkeli 1975. s. 139-140 ja 205-208.
* Mikkelin kaupungin juhlavuoden näyttely 9.-31.3.1988. Luettelon kirjoittajat: Pirjo Julkunen, Anja Jääskeläinen, Hannu Lähde, Pentti Nousiainen, Raili Veikkanen. Näyttelyn järjestäjä: Mikkelin kaupunki. Länsi-Savo Oy, Mikkeli 1988. s. 26-27.
* Muuttuvaa Mikkeliä. Mikkelin kaupungin historia II 1918-1986. Kirj. Erkki Kuujo - Kyösti Väänänen - Matti Lakio - Esa Hassinen. Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo, Pieksämäki 1988. s. 46-61 ja 263-300.
<br />
<br />

== Aiheesta muualla ==
* Tietoa Mikkelin kaupungin teollisuus- ja muista yrityksistä sekä elinkeinorakenteesta.
:: [http://www.mikkeli.fi/ Mikkeli kaupunki]
:: http://www.fennica.ascentia.fi/k231.htm
:: http://www.fennica.ascentia.fi/k230.htm
<br />
<br />
<br />
© Internetix/Mikkeli-seura/Heikki Myyryläinen 1998
<br />
<br />
<br />
[[Category:Taloushistoriaa]]