Erätalouden elämää - Muutoshistoria

SeutuSisalto2: /* Lähteet */

2013-03-25T08:24:49Z

‎Lähteet

SeutuSisalto2 (20. maaliskuuta 2013 kello 11.47)

2013-03-20T11:47:37Z

SeutuSisalto2 (20. maaliskuuta 2013 kello 11.46)

2013-03-20T11:46:48Z

SeutuSisalto2 (20. maaliskuuta 2013 kello 11.44)

2013-03-20T11:44:59Z

SeutuSisalto2 (20. maaliskuuta 2013 kello 11.43)

2013-03-20T11:43:46Z

SeutuSisalto2 (20. maaliskuuta 2013 kello 11.42)

2013-03-20T11:42:37Z

SeutuSisalto2 (20. maaliskuuta 2013 kello 11.42)

2013-03-20T11:42:26Z

SeutuSisalto2 (5. maaliskuuta 2013 kello 07.40)

2013-03-05T07:40:13Z

Näytä muutokset

SeutuSisalto2 (10. tammikuuta 2013 kello 08.09)

2013-01-10T08:09:27Z

SeutuSisalto2 (10. tammikuuta 2013 kello 08.09)

2013-01-10T08:09:03Z

@@ Rivi 84: / Rivi 84: @@
 <br />
 == Lähteet ==
-Astuvansalmelta ATK-aikaan. Mikkelin läänin historian opetuspaketti. Tauno Piilola, Martti Pänkäläinen ja läänin kouluosaston työryhmä. Mikkelin lääninhallitus, Mikkelin läänin maakuntaliitto. s. 46-50.
+* Astuvansalmelta ATK-aikaan. Mikkelin läänin historian opetuspaketti. Tauno Piilola, Martti Pänkäläinen ja läänin kouluosaston työryhmä. Mikkelin lääninhallitus, Mikkelin läänin maakuntaliitto. s. 46-50.
+* Wirilander, Hannele, Mikkelin pitäjän historia vuoteen 1865. Julkaissut Mikkelin maalaiskunta, Mikkelin maaseurakunta. Länsi-Savo Oy, Mikkeli 1982. s. 177-183.
 Wirilander, Hannele, Mikkelin pitäjän historia vuoteen 1865. Julkaissut Mikkelin maalaiskunta, Mikkelin maaseurakunta. Länsi-Savo Oy, Mikkeli 1982. s. 177-183.
 <br />
 <br />

@@ Rivi 51: / Rivi 51: @@
 == Kaskiviljely ==
 Kaski samoin kuin pyyntielinkeinot pakotti ihmiset liikkeelle ja edisti samalla uudisasutusta. Mikkelin seudulla kaskeamista oli harjoitettu metsästyksen ja kalastuksen rinnalla jo rautakaudella. Keskiajalla kaskeaminen oli Savon tärkein elinkeino, ja kalastus ja metsästys olivat enää kaskenpolton täydennyksiä. Kaskiviljely oli Savon kivikkoisessa maastossa helpoin viljelystapa. Se kuitenkin kulutti Mikkelin seudulla metsiä niin, että kaskenkaatoon oli lähdettävä yhä kauemmaksi.
+<br />
 === Huhtamenetelmä ===
 Kaskia voitiin viljellä monin tavoin. Alkuaikoina yleisintä oli huhtamenetelmä eli "ylipalo", joka hakattiin hongikkoon, koskemattomaan korpeen. Siinä suuret puut ensin pyällettiin eli kolottiin ja kuorittiin, jotta ne kuivuisivat keloiksi ja olisivat sitten helpompi kaataa tai voitaisiin polttaa kaatamattakin. Pikkupuut ja kelot jätettiin kaatamisen jälkeen kahdeksi vuodeksi kuivumaan ja kolmantena vuotena suoritettiin poltto. Tuli sytytettiin vastatuuleen raiviolle. Joskus polttaminen tehtiin kahtena vuotena peräkkäin, jolloin saatiin enemmän tuhkaa satoisuutta parantamaan. Tämän jälkeen kylvettiin ruis, ja sato saatiin neljäntenä kaatamisen jälkeisenä kesänä. Huhta jätettiin yhden otetun sadon jälkeen hylyksi.
@@ Rivi 57: / Rivi 58: @@
 <br />
 Huhtamenetelmää kaskeamisessa käyttävällä talonpojalla oli oltava useita eri työvaiheissa olevia kaskiraivioita, jos hän halusi korjata sadon joka vuosi. Hänellä oli oltava yksi pykälikkö tai vasta kaadettu kaski, toinen kuivumassa oleva raivio, kolmas poltettava ja neljäs ruista kasvava luhta.
+<br />
 === Tavallinen kaski ===
 Puiden pyältämistä käytettiin huhtamenetelmän lisäksi tavallisessa kaskessa ja erityisessä pykälikkömaatekniikassa. Tällöin pyältämisen tarkoituksena oli kelottamisen ohella muuttaa havumetsä lehtimetsäksi. Lehtimetsän lähellä oleva havumetsä kuivattiin pyältämällä, jonka jälkeen se siementyi lehtipuilla ja alkoi kasvaa lehtimetsää. Näin saatu uusi metsä voitiin kasketa tavallista kaskiviljelytekniikkaa käyttäen.
@@ Rivi 66: / Rivi 68: @@
 <br />
 Kerran kasketulle alueelle saatettiin myös vetää metsästä isoja puita ja polttaa niitä. Kun palavia kekäleitä ja runkoja vierrettiin telapuita pitkin maassa, saatiin hedelmällistä tuhkaa. Se oli nokista ja silmiä kirvelevää työtä.
+<br />
 === Rieskamaa ===
 Nopein kaskeamistapa oli rieskamaaksi, vierumaaksi tai tulimaaksi kutsuttu kaski. Se tehtiin puolikasvuiseen, aurinkoiseen rinteellä olevaan lehtimetsään. Tämä oli nopein kaskeamistapa. Puut poltettiin samana kesänä kuin ne kaadettiinkin ja apuna käytettiin muualta tuotuja, helposti palavia viertopuita. Sato saatiin vielä saman vuoden syksyllä ja seuraavana vuonna maa voitiin kylvää uudelleen.

@@ Rivi 57: / Rivi 57: @@
 <br />
 Huhtamenetelmää kaskeamisessa käyttävällä talonpojalla oli oltava useita eri työvaiheissa olevia kaskiraivioita, jos hän halusi korjata sadon joka vuosi. Hänellä oli oltava yksi pykälikkö tai vasta kaadettu kaski, toinen kuivumassa oleva raivio, kolmas poltettava ja neljäs ruista kasvava luhta.
-<br />
-<br />
 === Tavallinen kaski ===
 Puiden pyältämistä käytettiin huhtamenetelmän lisäksi tavallisessa kaskessa ja erityisessä pykälikkömaatekniikassa. Tällöin pyältämisen tarkoituksena oli kelottamisen ohella muuttaa havumetsä lehtimetsäksi. Lehtimetsän lähellä oleva havumetsä kuivattiin pyältämällä, jonka jälkeen se siementyi lehtipuilla ja alkoi kasvaa lehtimetsää. Näin saatu uusi metsä voitiin kasketa tavallista kaskiviljelytekniikkaa käyttäen.
@@ Rivi 67: / Rivi 66: @@
 <br />
 Kerran kasketulle alueelle saatettiin myös vetää metsästä isoja puita ja polttaa niitä. Kun palavia kekäleitä ja runkoja vierrettiin telapuita pitkin maassa, saatiin hedelmällistä tuhkaa. Se oli nokista ja silmiä kirvelevää työtä.
-<br />
-<br />
 === Rieskamaa ===
 Nopein kaskeamistapa oli rieskamaaksi, vierumaaksi tai tulimaaksi kutsuttu kaski. Se tehtiin puolikasvuiseen, aurinkoiseen rinteellä olevaan lehtimetsään. Tämä oli nopein kaskeamistapa. Puut poltettiin samana kesänä kuin ne kaadettiinkin ja apuna käytettiin muualta tuotuja, helposti palavia viertopuita. Sato saatiin vielä saman vuoden syksyllä ja seuraavana vuonna maa voitiin kylvää uudelleen.

@@ Rivi 51: / Rivi 51: @@
 == Kaskiviljely ==
 Kaski samoin kuin pyyntielinkeinot pakotti ihmiset liikkeelle ja edisti samalla uudisasutusta. Mikkelin seudulla kaskeamista oli harjoitettu metsästyksen ja kalastuksen rinnalla jo rautakaudella. Keskiajalla kaskeaminen oli Savon tärkein elinkeino, ja kalastus ja metsästys olivat enää kaskenpolton täydennyksiä. Kaskiviljely oli Savon kivikkoisessa maastossa helpoin viljelystapa. Se kuitenkin kulutti Mikkelin seudulla metsiä niin, että kaskenkaatoon oli lähdettävä yhä kauemmaksi.
-<br />
-<br />
 === Huhtamenetelmä ===
 Kaskia voitiin viljellä monin tavoin. Alkuaikoina yleisintä oli huhtamenetelmä eli "ylipalo", joka hakattiin hongikkoon, koskemattomaan korpeen. Siinä suuret puut ensin pyällettiin eli kolottiin ja kuorittiin, jotta ne kuivuisivat keloiksi ja olisivat sitten helpompi kaataa tai voitaisiin polttaa kaatamattakin. Pikkupuut ja kelot jätettiin kaatamisen jälkeen kahdeksi vuodeksi kuivumaan ja kolmantena vuotena suoritettiin poltto. Tuli sytytettiin vastatuuleen raiviolle. Joskus polttaminen tehtiin kahtena vuotena peräkkäin, jolloin saatiin enemmän tuhkaa satoisuutta parantamaan. Tämän jälkeen kylvettiin ruis, ja sato saatiin neljäntenä kaatamisen jälkeisenä kesänä. Huhta jätettiin yhden otetun sadon jälkeen hylyksi.
@@ Rivi 58: / Rivi 57: @@
 <br />
 Huhtamenetelmää kaskeamisessa käyttävällä talonpojalla oli oltava useita eri työvaiheissa olevia kaskiraivioita, jos hän halusi korjata sadon joka vuosi. Hänellä oli oltava yksi pykälikkö tai vasta kaadettu kaski, toinen kuivumassa oleva raivio, kolmas poltettava ja neljäs ruista kasvava luhta.
 <br />
 <br />
@@ Rivi 69: / Rivi 67: @@
 <br />
 Kerran kasketulle alueelle saatettiin myös vetää metsästä isoja puita ja polttaa niitä. Kun palavia kekäleitä ja runkoja vierrettiin telapuita pitkin maassa, saatiin hedelmällistä tuhkaa. Se oli nokista ja silmiä kirvelevää työtä.
 <br />
 <br />

@@ Rivi 6: / Rivi 6: @@
 <br />
 <br />
-== Otsikkoteksti ==
+== Kalastus ==
 === Kalapaikat ja pyydetyt kalat ===
 Saimaa ei kuulunut Suomen kalarikkaimpien järvien joukkoon. Sitä kalaisampia olivat Mikkelin seudulla lukuisat pikkujärvet, lammet ja joet. Kaikenkaikkiaan Mikkelin seudun kalastusolosuhteita väitettiin huonoiksi, niinpä täältä jouduttiin tekemään pyyntiretkiä pitkien matkojen päähän Pohjois-Savoon ja joskus Pohjanmaallekin.

@@ Rivi 4: / Rivi 4: @@
 <br />
 Erätalouden elinkeinot olivat joko anastavia (veden riista, metsän riista, kalojen keräily) tai tuottavaa (= viljely), jossa pyrittiin tekemään itsensä riippumattomaksi luonnosta ja harrastamaan maanviljelyä ja karjanhoitoa. Tavallisesti harrastettiin sekataloutta.
 <br />
 <br />

@@ Rivi 7: / Rivi 7: @@
 <br />
 <br />
-'''Kalastus'''
+== Otsikkoteksti ==
+=== Kalapaikat ja pyydetyt kalat ===
-'''Kalapaikat ja pyydetyt kalat'''
-−
 Saimaa ei kuulunut Suomen kalarikkaimpien järvien joukkoon. Sitä kalaisampia olivat Mikkelin seudulla lukuisat pikkujärvet, lammet ja joet. Kaikenkaikkiaan Mikkelin seudun kalastusolosuhteita väitettiin huonoiksi, niinpä täältä jouduttiin tekemään pyyntiretkiä pitkien matkojen päähän Pohjois-Savoon ja joskus Pohjanmaallekin.
 <br />
@@ Rivi 23: / Rivi 21: @@
 <br />
 <br />
-<br />
+=== Kalastuksen muodot ===
-'''Kalastuksen muodot'''
-−
 Ainakin keväisin Mikkelin seudullakin saatiin kalaa hyvin. Tätä todistaa mm. se, että kaloja voitiin jopa käsin poimia tulvalammikoista tai kesäisin kuiville jääneistä haarapuroista.
 <br />
@@ Rivi 38: / Rivi 34: @@
 <br />
 <br />
-<br />
+=== Kalojen säilöntä ===
-'''Kalojen säilöntä'''
-−
 Suurin osa kaloista syötiin tuoreena, mutta usein niitä oli myös säilöttävä, etenkin jos kalaretki oli tehty matkojen päähän. Kalapaikan lähelle saatettiin kaivaa paasilla vuorattu saaliin varastokuoppa. Varminta oli kuitenkin kuivata saalis. Kalat kuivattiin tavallisesti auringonpaisteessa. Suola oli kallista tuontitavaraa, joten sitä koetettiin usein korvata tuhkalla, josta liukeni lipeää säilöntäaineeksi. Suolatut kalat pantiin säilöön suuriin saaveihin. Myös savustamista on voitu käyttää saaliin säilömiseen.
 <br />
 <br />
 <br />
-'''Metsästys'''
+== Metsästys ==
-−
 Metsästys oli aikoinaan kalastuksen ohella tärkein elinkeino. Väinö Voionmaa on todennut metsästyksen olleen suuren elinkeinon, joka "suvun syötti, heimon juotti, esivanhemmat elätti". Ravinnoksi käytettiin etupäässä hirviä, peuroja ja lintuja. Hätätilassa kelpasivat turkiseläimetkin, kuten karhu, orava, metsäsika (eli mäyrä) ja jänis.
 <br />
@@ Rivi 57: / Rivi 50: @@
 <br />
 <br />
-'''Kaskiviljely'''
+== Kaskiviljely ==
-−
 Kaski samoin kuin pyyntielinkeinot pakotti ihmiset liikkeelle ja edisti samalla uudisasutusta. Mikkelin seudulla kaskeamista oli harjoitettu metsästyksen ja kalastuksen rinnalla jo rautakaudella. Keskiajalla kaskeaminen oli Savon tärkein elinkeino, ja kalastus ja metsästys olivat enää kaskenpolton täydennyksiä. Kaskiviljely oli Savon kivikkoisessa maastossa helpoin viljelystapa. Se kuitenkin kulutti Mikkelin seudulla metsiä niin, että kaskenkaatoon oli lähdettävä yhä kauemmaksi.
 <br />
 <br />
-<br />
+=== Huhtamenetelmä ===
-'''Huhtamenetelmä'''
-<br />
-<br />
 Kaskia voitiin viljellä monin tavoin. Alkuaikoina yleisintä oli huhtamenetelmä eli "ylipalo", joka hakattiin hongikkoon, koskemattomaan korpeen. Siinä suuret puut ensin pyällettiin eli kolottiin ja kuorittiin, jotta ne kuivuisivat keloiksi ja olisivat sitten helpompi kaataa tai voitaisiin polttaa kaatamattakin. Pikkupuut ja kelot jätettiin kaatamisen jälkeen kahdeksi vuodeksi kuivumaan ja kolmantena vuotena suoritettiin poltto. Tuli sytytettiin vastatuuleen raiviolle. Joskus polttaminen tehtiin kahtena vuotena peräkkäin, jolloin saatiin enemmän tuhkaa satoisuutta parantamaan. Tämän jälkeen kylvettiin ruis, ja sato saatiin neljäntenä kaatamisen jälkeisenä kesänä. Huhta jätettiin yhden otetun sadon jälkeen hylyksi.
 <br />
@@ Rivi 73: / Rivi 62: @@
 <br />
 <br />
-'''Tavallinen kaski'''
+=== Tavallinen kaski ===
-−
 Puiden pyältämistä käytettiin huhtamenetelmän lisäksi tavallisessa kaskessa ja erityisessä pykälikkömaatekniikassa. Tällöin pyältämisen tarkoituksena oli kelottamisen ohella muuttaa havumetsä lehtimetsäksi. Lehtimetsän lähellä oleva havumetsä kuivattiin pyältämällä, jonka jälkeen se siementyi lehtipuilla ja alkoi kasvaa lehtimetsää. Näin saatu uusi metsä voitiin kasketa tavallista kaskiviljelytekniikkaa käyttäen.
 <br />
@@ Rivi 85: / Rivi 73: @@
 <br />
 <br />
-'''Rieskamaa'''
+=== Rieskamaa ===
-−
 Nopein kaskeamistapa oli rieskamaaksi, vierumaaksi tai tulimaaksi kutsuttu kaski. Se tehtiin puolikasvuiseen, aurinkoiseen rinteellä olevaan lehtimetsään. Tämä oli nopein kaskeamistapa. Puut poltettiin samana kesänä kuin ne kaadettiinkin ja apuna käytettiin muualta tuotuja, helposti palavia viertopuita. Sato saatiin vielä saman vuoden syksyllä ja seuraavana vuonna maa voitiin kylvää uudelleen.
 <br />
 <br />
 <br />
-'''Kylväminen ja sadonkorjuu'''
+== Kylväminen ja sadonkorjuu ==
-−
 Kylväminen aloitettiin möyhimällä maa puisella haarukalla ja siemenet poistettiin kuusen latvasta tehdyllä työvälineellä. Näistä alkeellisista välineistä kehittyi koukkuaatra. Aluksi kaskeen viljeltiin pelkästään ohraa ja naurista. Myöhemmin myös juuresruista, kauraa ja tattaria.
 <br />
@@ Rivi 100: / Rivi 86: @@
 <br />
 <br />
-'''Lähteet:'''
+== Lähteet ==
-−
 Astuvansalmelta ATK-aikaan. Mikkelin läänin historian opetuspaketti. Tauno Piilola, Martti Pänkäläinen ja läänin kouluosaston työryhmä. Mikkelin lääninhallitus, Mikkelin läänin maakuntaliitto. s. 46-50.

@@ Rivi 37: / Rivi 37: @@
 Metsästys
-Metsästys oli aikoinaan kalastuksen ohella tärkein elinkeino. Väinö Voionmaa on todennut metsästyksen olleen suuren elinkeinon, joka "suvun syötti, heimon juotti, esivanhemmat elätti". Ravinnoksi käytettiin etupäässä hirviä, peuroja ja lintuja. Hätätilassa kelpasivat turkiseläimetkin, kuten karhu, orava, metsäsika (eli mäyrä)ja jänis.
+Metsästys oli aikoinaan kalastuksen ohella tärkein elinkeino. Väinö Voionmaa on todennut metsästyksen olleen suuren elinkeinon, joka "suvun syötti, heimon juotti, esivanhemmat elätti". Ravinnoksi käytettiin etupäässä hirviä, peuroja ja lintuja. Hätätilassa kelpasivat turkiseläimetkin, kuten karhu, orava, metsäsika (eli mäyrä) ja jänis.
 Turkiskauppa väheni 1300-luvulla Savilahden erottua Karjalasta, jonka jälkeen riistanpyyntiä harjoitettiin pääasiassa ruoan saamiseksi. Turkiksia tarvittiin kuitenkin yhä mm. veroihin. Tältä ajalta ovat peräisin sellaiset pitkään uudella ajalla käytetyt veroyksiköt kuin veronahka, orava, oravanmaa ja jousi, vaikka turkiksia ei turkiseläinten vähyyden vuoksi enää uuden ajan alussa Mikkelin seudulla esiintynytkään verotavaroiden joukossa. Turkiksia käytettiin kuitenkin edelleen omiksi tarpeiksi vaihdon välineenä. Ne olivat 1500-luvulle saakka savolaisten tärkeimpiä myyntitavaroita, joita vaihdettiin suolaan, aseisiin ym. oman alueen ulkopuolelta saataviin tavaroihin ja rahaan.