|
|
| (Näytettyjen versioiden välissä on 7 versiota, jotka ovat yhden käyttäjän tekemiä.) |
| Rivi 1: |
Rivi 1: |
| − | <big>'''Vanha hautausmaa, portti 1800-luvun kaupunkilaiseen elämänmenoon Mikkelissä'''</big>
| |
| | | | |
| − | '''Opettajalle:'''
| |
| − |
| |
| − | Mikkelin pohjoinen vanha hautausmaa kielii monenlaista 1800-luvun kaupunkilaisesta historiasta
| |
| − | kaupungissa. Toimintamalli perustuu Hillevi Vesterisen ”Lemmittyjen leposijat”-kirjan tarinoihin. Kirja
| |
| − | on lähetetty alakouluille aikaisemmin Kulttuuripolkuun liittyen. Kirjan avulla oppimiskokemuksesta saa
| |
| − | laajemman ja voi vastata oppilaiden kysymyksiin paremmin.
| |
| − |
| |
| − | Toiminta-ajatuksena on, että aihepiiriin perehdytään etukäteen koululla jollakin näistä esimerkkitarinoista.
| |
| − | Paikan päällä voidaan pysähtyä ja lukea toinen tarina sopivassa paikassa haudan äärellä. Pareittain
| |
| − | tai pienissä ryhmissä tehtävä moniste toimii ainoastaan hautausmaalla tehtynä. Myös eteläisellä
| |
| − | hautausmaalla Otavankadun toisella puolella voi samassa yhteydessä vierailla ja tutustua 1800-lukuun
| |
| − | esim. hautoihin kirjattujen ammattien kautta.
| |
| − |
| |
| − | Jälkikäsittelynä voisi toimia Paavo Himasen tarina sekä hänen tyttärensä elämästä 1800-luvun
| |
| − | Mikkelissä kirjoitettu tekstisarja Mikkelin kaupungin historia-sivuilla: (Pari sarjan ensimmäistä tekstiä
| |
| − | linkkiesimerkkeinä alla) Teksteistä voi valita kiinnostavimpia aihepiirejä.
| |
| − |
| |
| − | :[http://www.mikkeli.fi/fi/sisalto/03_mikkeli_tieto/02_historia/14_elamaa_1800-luvun_mikkelissa/01_elamaa_1800-luvun_mikkelissa Elämää 1800-luvun Mikkelissä]
| |
| − |
| |
| − | :[http://www.mikkeli.fi/fi/sisalto/03_mikkeli_tieto/02_historia/14_elamaa_1800-luvun_mikkelissa/02_ida_marian_koti Elämää 1800-luvun Mikkelissä -Ida Marian koti]
| |
| − |
| |
| − |
| |
| − |
| |
| − | Taustatekstit
| |
| − |
| |
| − | Lapsikuolleisuus
| |
| − |
| |
| − | 1800-luvulla lapsikuolleisuus oli valitettavan yleistä. Lapsia syntyi paljon, mutta riski sille, että lapsi
| |
| − | kuoli ensimmäisten muutaman elinvuotensa aikana, oli varsin suuri. Joinakin vuosina lapsista jopa
| |
| − | puolet kuoli ennen viidettä ikävuottaan. Tavallista olikin, että lapset haudattiin ilman vuosilukuja
| |
| − | ja muita mainintoja. Hautausmaalla on paljon muistokiviä, joissa on pelkkä etunimi. Ne ovat lasten
| |
| − | hautoja.
| |
| − |
| |
| − | Heti synnytyksen yhteydessä kuoli paljon lapsia, sillä ammattitaitoisia lapsenpäästäjiä eli
| |
| − | entisajan kätilöitä ei ollut synnytyksen hetkellä useinkaan saatavilla. Myös äidit olivat vaarassa
| |
| − | synnytyksessä. Vanhalla hautausmaalla on esimerkkejä sukuhaudoista, joihin on haudattu hyvin
| |
| − | nuorina kuolleita lapsia ja lapsivuoteeseen kuolleita äitejä. Tietämys äitejä ja lapsia uhanneista
| |
| − | sairauksista oli heikkoa. Myös hygienian taso oli monesti lapsiperheissä pahasti puutteellinen.
| |
| − | Ruoan- ja ravinnonpuute oli yleistä. Se korostui nälkä- ja tautivuosina, jolloin lapsikuolleisuus oli
| |
| − | korkeimmillaan.
| |
| − |
| |
| − | Vuosisadan loppua kohden lapsikuolleisuus väheni rokotusten yleistymisen, elinolojen
| |
| − | kohentumisen ja tietotaidon lisääntymisen myötä. Nykyajan Suomessa lasten kuoleminen ennen
| |
| − | viidettä elinvuotta on erittäin harvinaista. Myös synnyttävien äitien turvallisuus on erinomaisella
| |
| − | tasolla.
| |
| − |
| |
| − | esim. Barn, Mary och Aino-hauta tai sukuhauta, jossa on pienen lapsen lyhyt elinaika merkittynä.
| |
| − |
| |
| − | Donin kasakoiden hauta
| |
| − |
| |
| − | Venäjänkielinen kyrillisin (venäläisin) kirjaimin kirjoitettu teksti toteaa: ”Tässä on haudattuna
| |
| − | 5 kasakkaa Donin 28. kasakka rykmentistä kasakoiden oleskellessa St. Mikkelin kaupungissa”
| |
| − | Aikanaan mikkeliläiset joutuivat järjestämään ja kustantamaan kaupungin kannalta
| |
| − | välttämättömissä vartiointitehtävissä toimineiden venäläisten sotilaiden majoituksen. Sotilaat
| |
| − | vartioivat lääninvankilaa ja –rahastoa. Kasakat majoittuivat vanhalla kasarmialueella nykyisen
| |
| − | Ammattikorkeakoulun vieressä. Kasakoiden elämää Mikkelissä kuvataan helpoksi vähäisten
| |
| − | vartiointitehtävien ja harjoitusten takia. Heillä sanotaan olleen aikaa tehdä satunnaisia
| |
| − | ratsastusretkiä kaupungin ulkopuolelle.
| |
| − |
| |
| − | Upseerit muuttivat Mikkeliin perheineen. Venäläisväestöä oli enimmillään lähes puolet kaupungin
| |
| − | väestä. Donin kasakoiden aika Mikkelissä vuonna päättyi vuonna 1882. Sortokausien aikana
| |
| − | venäläismiehitys palasi kaupunkiin. Kaupungin eteläisen tuloväylän varrella, näkyvällä mäen
| |
| − | harjanteella sijaitsi venäläiseen tapaan komeaksi koristeltu ortodoksinen kirkko. Se rakennettiin
| |
| − | 1900-luvun puolella sotilaita ja heidän perheitään varten.
| |
| − |
| |
| − | Kianstén Niilo-Taskis Niilon nimenmuutos
| |
| − |
| |
| − | Kerrotaan, että nuoren maalarin Niilo Taskisen taloon tuli asumaan majuri Hertz. Köyhtyneellä
| |
| − | Hertzillä ei ollut muuta omaisuutta kuin arvonimensä ja valkoinen hevosensa. Tarinan kannalta
| |
| − | mainitsemisen arvoista lienee se, että hänellä oli lisäksi kaunis tytär Hedwig Albertina. Nuoren
| |
| − | maalarin ja majurintyttären välillä syttyi rakkaus. Tapoihin kuuluen Niilo kysyi majurilta
| |
| − | suostumusta avioliitolle tyttärensä kanssa. Majuri ei ollut aluksi suostuvainen, koska aatelisesta
| |
| − | tyttärestään olisi tämän naimakaupan myötä tullut talonpoikaisvaimo. Kekseliäs Taskinen muutti
| |
| − | nimensä sekoittamalla kirjaimet ja lisäämällä painomerkin Kiansténiksi. Samalla arkinen Niilo
| |
| − | muuttui herraskaisemmaksi Niklakseksi. Tyttären ehdittyä tulla jo raskaaksikin majuri lopulta
| |
| − | suostui.
| |
| − |
| |
| − | Perheen kolmannesta pojasta Niilosta tuli Toplasen mainetta keränneen kievarin pitäjä, jonka
| |
| − | poika vielä jatkoi perheyrityksen perinnettä.
| |
| − |
| |
| − | Toista versiota nimenmuutoksen tarinasta on myös kerrottu. Sen mukaan Rantasalmelta Mikkeliin
| |
| − | muuttanut Taskinen olisi kotikylillään joutunut huonoon maineeseen ja Mikkeliin saapuessaan
| |
| − | muuttanut nimensä Kiansteniksi uuden elämänalun toivossa.
| |
| − |
| |
| − | David Neumann –Elämän muuttanut ilta teatterissa
| |
| − |
| |
| − | Tässä tarinassa haudan nimihenkilö on hieman sivuhenkilön asemassa. Se ei haittaa, sillä
| |
| − | varsinaisen päähenkilön tarina on sitäkin erikoisempi. Musiikkitrehtööri David Neumann oli
| |
| − | viettänyt tavallista muusikon elämää, kunnes meni eräänä iltana teatteriin. Hänen huomionsa
| |
| − | kiinnittyi mystiseen yksin istuksivaan naiseen, jonka olemus kieli kokonaisvaltaisesti ylhäistä
| |
| − | syntyperää. Nainen sattui olemaan myös nimeltään Neumann. Sen tiesi kertoa miehen kaveri, joka
| |
| − | tunsi naisen jostakin.
| |
| − |
| |
| − | Väliajalla pääsivät Neumannit juttusille. Nainen ilmoitti asuvansa maatilalla lähellä Mikkeliä. Siitä
| |
| − | huolimatta hänellä oli vieras korostus puheessaan. Se viittasi sivuhenkilömme mielestä mitä
| |
| − | todennäköisimmin joko syntyperään tai moniin ulkomailla vietettyihin vuosiin. Yhteistuumin
| |
| − | päättivät Neumannit tutustua paremmin illallisella. Mies viihtyi sivistyneen, kielitaitoisen
| |
| − | vaikutelman luoneen naisen seurassa. Ei liene väärin sanottu, että nainen tunsi Euroopan suuret
| |
| − | kaupungit kuin käsilaukkunsa sisällön.
| |
| − |
| |
| − | Naisen kertomat tarinat askarruttivat miestä, mutta ennen kaikkea ihastuttivat häntä. David
| |
| − | Neumann pääsi jotakuinkin perille mystisen naisen syntyperästä ja elämäntarinasta illan edetessä.
| |
| − | Nainen vihjasi keisari Nikolai I:n olleen hänen rakastettunsa. Lähes samaan hengenvetoon
| |
| − | nainen kuitenkin totesi rakastuneensa Persian saahin veljeen ja paenneensa Venäjän hovista
| |
| − | salaa Persiaan tämän seurassa. Jännityksen ja elämäntunnunkaipuinen nainen kuitenkin kaipasi
| |
| − | toimintaa. Niinpä hän ryhtyi Venäjän ulkoasiainministeriön kätyrinä toimittamaan tietoja Persian
| |
| − |
| |
| − | hovin tapahtumista. Niin kuin olettaa sopii, hänen petollinen toimintansa tuli hovissa ilmi.
| |
| − | Hirttotuomio odotti jo, mutta hän pelastui häntä varoittaneen ja pakenemisessa auttaneen
| |
| − | hiustaiteilijan ansiosta.
| |
| − |
| |
| − | Erinäisten vaiheiden jälkeen päähenkilömme ajautui Pariisiin, otti nimen madame Therese ja ryhtyi
| |
| − | pyörittämään menestyksekästä kasinotoimintaa. Hän joutui poliisitutkinnan kohteeksi ja teki
| |
| − | päätöksen vaihtaa maisemaa. Madame Therese aloitti bisneksensä uudestaan Lontoossa, jossa
| |
| − | saavutti suuren maineen kansakuntien eliitin parissa. Seuraavaksi liiketoiminta siirtyi Moskovaan.
| |
| − | Jälleen yritysmuoto kohtasi vaikeuksia merkittyjen korttien ja muiden hämäräperäisten syiden
| |
| − | takia. Lehtikirjoituksen innoittamana madame Therese muutti Helsinkiin.
| |
| − |
| |
| − | Helsingissä nainen kuuli asuvansa herra Neumannin naapurissa. Tästä syystä ja halusta palata
| |
| − | Moskovaan monessa liemessä keitetyn naisen mielessä kehittyi varsin erikoinen suunnitelma:
| |
| − | Nainen menisi naimisiin herra Neumannin kanssa, saisi hänen nimensä, antaisi vastalahjaksi
| |
| − | suurensuuren summan käteistä, katoaisi Moskovaan ja mies uskottavuuden takia kyselisi
| |
| − | hänen peräänsä. Mies sopimuksen mukaan julkaisi lehdessä ilmoituksen, jossa pyydettiin naista
| |
| − | palaamaan vuoden ja yhden päivän kuluessa, muuten avioliitto mitätöityisi. Herra Neumann siirtyi
| |
| − | viettämään varakkaan miehen elämää Mikkelin Saksalan tilalle. Nykyinen rouva Neumann palasi
| |
| − | kasinotoiminnan pariin tutun suosiollisen poliisimestarin suojeluksessa. Rouva jostain syystä jäi
| |
| − | itsekin koukkuun kasinopelaamiseen. Hän menettikin omaisuutensa.
| |
| − |
| |
| − | Äkillisesti köyhtynyt nainen muisti tekemänsä sopimuksen ja ”miehensä” ostaman maatilan. Aikaa
| |
| − | ei ollut hukattavaksi. Nainen lähti kiireesti Suomeen. Herra Neumann oli järjestänyt hienot juhlat
| |
| − | sopimuksen raukeamisen kunniaksi. Sinne juuri ajoissa ehti nainen. Ja siitä alkoi yhteiselo.
| |
| − |
| |
| − | Jälkeenpäin madame Theresen on selvitetty olleen Eva Elizabet Allen. Todellisuudessa tarinassa
| |
| − | on hippusia totuutta siteeksi, mutta myös runsaalla kädellä kirjailijan värikynää.
| |
| − |
| |
| − | Pisnismiehiä, Yritystoimintaa, vaikuttamista, monitoimimiehiä
| |
| − |
| |
| − | K. J. Nygren
| |
| − |
| |
| − | Nygren syntyi vuonna 1929 maanjako-oikeuden puheenjohtajan varatuomarin pojaksi.
| |
| − | Ylioppilaaksi päästyään hän aloitti yliopistossa lakiopinnot. Nygren liittyi Savo-Karjalaiseen
| |
| − | osakuntaan. Siellä hän pääsi piireihin, joissa oli suuri joukko tulevia suomalaisuuden suurmiehiä
| |
| − | kuten August Ahlqvist ja Rietrikki Polen. Esim. Snellmanin esittämät kansallisuusaatteet ja
| |
| − | uudistusvaatimukset ottivat hyvin tuulta alleen tässä yhteisössä. Jo opiskeluaikana Nygren
| |
| − | ryhtyi puuhaamaan kirjastoa Mikkeliin. Nygren valmistui tuomariksi 1854 ja pääsi saman tien
| |
| − | auskultantiksi eli harjoittelijaksi Viipurin hovioikeuteen.
| |
| − |
| |
| − | Varatuomarin arvo myönnettiin Nygrenille 1857 ja hän palasi kotikonnuilleen 1860-luvun alussa
| |
| − | hoitamaan asianajotehtäviä. Hän palasi kaupunkiin, joka ei Viipuriin verrattuna vaikuttanut
| |
| − | vielä kovinkaan valmiilta kaupungilta. Ei ollut suomenkielistä sanomalehteä, ei kirjastoa, ei
| |
| − | kunnon koulua, vain vähän yhteyksiä suureen maailmaan. Väki kaupungilla ja pitäjällä oli pääosin
| |
| − | suomenkielistä, mutta asioiden hoito ja kulttuurielämä olivat ruotsinkielisten säätyläisten ja
| |
| − | virkamiesten käsissä.
| |
| − |
| |
| − | Paikallisena monitoimimiehenä Nygren oli järjestämässä kansan iloksi seuranäytelmäesityksiä,
| |
| − | joiden lipputuloilla saatiin hankituksi muutamia satoja niteitä. Ruotsinkielisiä tosin. Aluksi kirjat
| |
| − | olivat maksutta lainattavissa lukkarilta. Nygren toimitti Mikkelin kaupungissa lehteä. Nygren
| |
| − | valittiin Mikkelin pormestariksi 1864. Tultuaan valituksi perustutti kirjaston alun perin niillä
| |
| − | rahoilla, jotka olisivat menneet hänen valintansa juhlistamisen. Yksityiskohtana mainittakoon, että
| |
| − | juhlatkin myöhemmin järjestettiin aikaan ja tapaan nähden poikkeuksellisesti suomen kielellä.
| |
| − | Nygren lahjoitti kaupungin omaisuudeksi ensimmäisen suomenkielisen Raamatun.
| |
| − |
| |
| − | Talousvaikeuksiin ajautunut Mikkelin ilmoituslehti ruotsinkielisine liitteineen St. Michels Annonce-
| |
| − | Blad muuntui Nygrenin käsissä yksinomaan suomenkieliseksi lehdeksi, nimeltään Mikkelin
| |
| − | Wiikko-Sanomat. Lehden avulla Nygren vaikutti moniin asioihin, jos ei suoraan, niin ainakin
| |
| − | mielipiteisiin. Seura- ja yhdistystoimintansa myötä Nygren oli monessa toimessa mukana esim.
| |
| − | Suomen talousseuran jäsenenä, Suomen muinaismuistoyhdistyksen ensimmäisenä asiamiehenä,
| |
| − | läänin Maanviljelysseuran sihteerinä, Pirttiniemen kylpylaitos yhtiön johtokunnan varajäsenenä,
| |
| − | Mikkelin kouluneuvoston jäsenenä. Nygren oli mukana allekirjoittamassa kokouskutsua Mikkelin
| |
| − | ensimmäisen suomenkielisen tyttökoulun perustamiseksi. Nygren kuoli pitkän uran tehneenä
| |
| − | paikallisena vaikuttajana vuonna 1880, mutta hautaus meni seuraavan vuoden puolelle. Siitä
| |
| − | vuosiluku hautakivessä.
| |
| − |
| |
| − | Petter von Sallmén - Lukkarin monet hommat
| |
| − |
| |
| − | Tuli Mikkelin pitäjän lukkariksi vuonna 1827. Tavallaan ”peri” viran isältään, joka oli hoitanut
| |
| − | sitä lähes neljäkymmentä vuotta. Lukkareiden sanottiin elävän ”howiloissa, herkullisesti,
| |
| − | kaikenkaltaisessa ylöllisyydessä”. Kansan mielessä asia kääntyi tähän, koska esim 1845 lukkari
| |
| − | sai palkaksi 70 tynnyriä viljaa. Jokaisen talollisen osuus oli kapallisen verran eli nykymitoissa 5,5
| |
| − | litraa. Lukkari sai myös paljon ns. pikkuparseleita eli pienempiä talollisten tuomisia. Niihin kuului
| |
| − | voita villoja, pellavaa ja muita luonnontuotteita. Lukkarin tehtävä oli kuitenkin kansan mieltämää
| |
| − | virrenveisuun johtoa laajempi.
| |
| − |
| |
| − | Lukkarin tehtäviin kuului kellojen soitto, kirkon kelloista ja omaisuudesta huolehtiminen. Lukkari
| |
| − | oli kirkkoväärti eli kirkon isännöitsijä. Hän huolehti kirkon kassasta ja vastasi kirkon viineistä eli
| |
| − | toimi viinihollarina. Lukkari joutui myös opettamaan, koska koko pitäjässä ei ollut varsinaisesti
| |
| − | muuta koulua kuin lukkarinkoulu ja rippikoulu. Sallmenin aikana kirkossa ei vielä ollut urkuja,
| |
| − | mutta hänen seuraajansa velvoitettiin lukkarin tehtävien ohella myös urkuriksi.
| |
| − |
| |
| − | Tehtävät laajenivat kylälääkärinkin tehtäviin. Lukkarin piti osata rokottaa ja osata antaa erilaisia
| |
| − | hoitoja. Pitäjäläiset suhtautuivat rokotuksiin epäilevästi kuten kaikkeen muuhunkin uuteen. He
| |
| − | vastustelivat monin tavoin: He kieltäytyivät kyyditsemästä rokottajaa, vaikka keisari oli heitä
| |
| − | velvoittanut. Pelkäävä kansa myös piilotteli lapsiaan ja solvasi tehtäväänsä suorittavaa virkamiestä
| |
| − | perättömästi. Erään kerran peräti väki jahtasi rokottajaa kekäleet kourissaan. Sallménin aikana
| |
| − | rokottamistoiminta kehittyi ja sai oman vakinaisen tekijänsä. Vähitellen kansa alkoi ymmärtää
| |
| − | rokottamisen hyvät puolet ja vuoteen 1865 mennessä oli rokotettu 12 500 ihmistä. Näin
| |
| − | isorokkoon sairastuneiden ja kuolleiden määrä vuosittain vähitellen väheni.
| |
| − |
| |
| − | Alkujaan papilla ja lukkarilla ei ollut virsien veisuun johtamisessa urkuja tukenaan, eikä
| |
| − | kirkkokansalla ollut juuri painettuja virsikirjojakaan. Virret tuli siis osata ulkoa.
| |
| − |
| |
| − | Paavo Himanen –Liikemies, vaikuttaja
| |
| − |
| |
| − | Himanen syntyi Korpijärven kylässä. Rengin tehtävät tulivat tutuksi nuorelle Paavolle Kyyhkylässä.
| |
| − | Elämänkokemusta Pietarissa hankittuaan ja palattuaan Himanen valittiin kylän vanhimmaksi.
| |
| − | Hän sai lasimestarin oikeudet 1832. Omistukseensa Himanen liitti Urpolan myllyn 1837. Peitsarin
| |
| − | pappilan vanhoja rakennustarvikkeita hän rakennutti Pikku-Urpolan, joka on edelleen olemassa. Se
| |
| − | on yksi Mikkelin vanhimmista rakennuksista. Siellä toimii nykyään Urpolan luontokeskus.
| |
| − |
| |
| − | Paavo Himanen omisti vanhalla Naisvuoren markkinapaikalla kolme myyntikojua sekä
| |
| − | liikerakennuksen. Liikerakennus vuokrattiin ravintolan paikaksi. Himanen kuului lautamiehenä
| |
| − | laamanninoikeuteen. Järjestysoikeuden kokouksia myös järjestettiin hänen kotonaan. Himasen
| |
| − | talo toimi myös Mikkelin Lyseon ensimmäisenä koulurakennuksena.
| |
| − |
| |
| − | Huom Mikkelin kaupungin historia-sivuilta Paavon tyttären Ida Maria Himasen tarina
| |
| − |
| |
| − | Elämää 1800-luvun Mikkelissä
| |
| − |
| |
| − | Elämää 1800-luvun Mikkelissä -Ida Marian koti
| |
| − | <br />
| |
| − | <br />
| |
| − | [[Category:Vanha hautausmaa alakoulu]]
| |
