Kertoelma Porrassalmen tappelusta (kirj. 1846)

Versio 4. maaliskuuta 2013 kello 12.27

Vuonna 1846 ilmestyi Sawo-Karjalaisten Oppiwaisten toimittamana Lukemisia Suomen kansan hyödyksi 2. Teoksessa on elävä kuvaus 57 vuotta aikaisemmin käydystä Porrassalmen taistelusta. "Kertoelman Porrassalmen tappelusta" (s. 73-84) on kirjoittanut mikkeliläinen A. G. Koranter. Oheinen teksti on jäljennetty opetuspaketissa Astuvansalmelta ATK-aikaan. Mikkelin läänin historian opetuspaketti. (1987) sivujen 142-143 välissä olevasta liitteestä, joka on kopio Koranterin tekstistä.


Kertoelma Porrassalmen tappelusta

Miehuudella sotia käydään, Waan ei wä'en paljoudella.

Sunnuntai, 13 päiwä kesä-kuuta wuonna 1789, oli jo alullansa. Aurinko pilkutti Saiman itä-rannalla, kaswojansa kuwaillen tyyneessä weden pinnassa. Linnut wiserteliwät aamu-wirsiänsä Enolahden niemekkeillä. Kaikki ilmoitti lempeä ja rakkautta. Kuka siis luuli niin ihanan ja kauniin aamun olewan määrätyn tappelu-päiwäksi? Kuka usko weden Porrassalmessa, joka nyt auringon säteillä kullattiin, wielä samana päiwänä punattawan weri-punaiseksi? Mutta niin kuitenkin käwi; sillä ihminen ei katso luonnon kauneuteen, pahojansa tehdessään. Tappelu oli jo tarjona, sota suurna Sawossa. Mutta ennenkuin kertoilemme tään-päiwäistä sotaa, tahdomme myös mainita muutamia sanoja edellisten päiwien, tähän koskevista, asioista.

Kyyrön kylässä, Ristiinan pitäjässä oli raja-wahtina 400 miestä Porin ja Sawon rykmenttilöistä, Majuorien von Knorringin ja Stichtin komennon alla. Tätä raja-wahtia wastaan riensi äkkiä perjantai-aamuna, 11 p. kesäkuuta, suuri joukko wihollisia, joita sanotaan olleen 5000 miestä. Heillä oli myös 4 järeetä tykkiä; Suomalaisilla ainoastaan 2, nekin waan 3 leiwiskäisiä ja joista wiholliset, jo ensimmäisillä lauwastuksillaan, rikkowat toisen. Hämmästys pääsi kohta walloilleen ja kaikki lähtiwät pakoon. Niin muodoin pelastiwat henkensä ja tuliwat, iltapuolella ja yöllä, 300 miehen paikoilla Mikkeliin yhdellä lipulla ja tykillä. Kyyrön sota-joukosta kaiwattiin nyt ainoastaan 100 henkeä, joista 43 sota-miestä, molemmat majuorit ja 5 muita upsieria otettiin wangiksi. Muut makasiwat kuolleina tahi kowasti haawoitettuina. Tämä tappelu oli kestänyt 5 tuntia, kello puoli kuudesta aamulla aina kello puoliwäliin 11 päiwällä.

Tappelun woitettuansa riensiwät Wenäläiset, keski päiwällä, Ristiinan kirkolle, johon lewittiwät leirinsä, odottain wielä jälellä olewia sota-joukkojansa. Täällä nyt wuorokauden lewättyänsä, alkoi koko Wenäjän wä'estö, 6000 miehen paksulta, lauwantai-iltana, 12 päiwänä manittua kesä-kuuta, marssia Mikkeliä kohden. Mutta täälläpä heitä kohtasi kowempi onni, kuin toissa päiwänä Kyyrössä.

Ewesti von Stedingk, Sawon sota-joukkojen ylimmäinen päämies, oli tätä ennen mennyt Rantasalmelle; mutta, Kyyrön wahingon kuultuansa, kiiruhti nyt takasin Mikkeliin. Täällä oli Leislahden Ewest-luutnantti Aato Aminoff sillä ajalla pitänyt komentoa ja jo perjantai-iltana marssinut miehineen Porrassalmen sillalle, kolmet Ruotsin wirstaa Mikkelin kirkolta. Tässä paikassa oli niin sowelias wihollisia wastustaa, että Wisulahden ankara Majuori Yrjö Jägerhorn, joka oli Aminoffin apuna, ei sanonut tästä luopuvansa, waikk' ei hänellä oisi, enemmän kuin neljä miestä puolellaan. Lauwantaina, ennen puolta päiwää, tuli myös Ewesti Gribenberg joukkoneen - pataljuona Porilaisia ja 60 Uuden-maan rakuunoita - jotka päiwää sitä ennen oliwat lähteneet Lahden moisiosta Mäntyharjun pitäjässä. Kuin Kyyröstä pelastettu sota-wäki wähitellen alkoi kokoontua Porrassalmelle nousi koko, tappeluun kelpaawa, wä'estö 400 miehen paikoille, jotka Ewesti von Stedingk, ilta-puolla päiwää palattuaan, otti komentonsa alle. Pohjalaisille oli myös laitettu sana; mutta oliwat wielä, jo mainitun, Lahden howin tuolla puolla. Heinolasta niin ikään odotettiin kuusleiwiskäisiä tykkiä; mutta niitä ollut toiwominenkaan ennen kuin wuorokauden kuluttua. Muut, Stedingkin komennon alaiset, oliwat osittain Puumalassa, Sulkawalla ja Rantasalmella sen matkan päässä, että, jos heitä siellä ei olisikaan tarwittu, niin eiwät kuitenkaan oisi tähän hätään ennättäneet. Tuuma siis oli säilyttää Porrassalmea niin kauwan kuin mahdollinen oli.

Kattein Adlercreutz, seurattu 50-tä Uuden-maan rakuunalta, ja Luutnantti Gripenberg 30-nen miehen kanssa Porin jalka-wäkeä, läksiwät niinmuodoin sunnuntai-aattona Sokkalan kylään, puoli peninkulmaa Porrassalmelta, wihollisten retkiä tiedustelemaan ja heitä wastustelemaan. Kello 8 paikoilla iltasella tuli sanoma Porrassalmelle, että Sokkalassa meteliä jo alotettiin. Awun täältä saatuaan piteliwät Adlercreutz ja Gripenberg puoliaan Wenäläisiä wastaan Sokkalassa kokonaista kolme tuntia; mutta kellon 11-ta lyödessä täytyiwät wiimen kääntyä takasin Porrassalmelle.

Täälläpä wasta puuha syntyi; ei nyt joudettu pyhää pitämään; mutta siltaa rewittiin, jalka-wäkeä pantiin sillan korvalle seisomaan, kaksi pientä tykkiä, - joista toinen tuskin oli tykiksi sanottawa, - asetetiin sillan yläpuolella olewalle mä'en kukkalalle, niin että taisiwat, omia miehiä wahingoittamatta, surmaa wiskata wihollisille. Näin warustetut eiwät kauwan tarwinneet odottaa wihollisiansa, ennenkuin jo kello 2 paikoilla näkyiwät marssiwan pitkin kangasta. Nytpä ankara alkoi työ, metelikin merkittäwä. Wenäläiset lewittiiwät ympäri ketoa ja, waikka heitä joukottain kaadettiin tykki-haulilla, niin istuttiwat kuitenkin tykkinsä kahdelle mä'en kukkulalle salmen etelä puolella, joista nyt pyhä-aamua aloittiwat kauhialla tykin jyrinällä. Tätä hirmuista ampumista wastasiwat Suomalaiset wointiansa myöten. Tykkien pauhatessa kumminkin puolin, riensiwät Wenäjän jääkärit aina salmelle asti ja siinä koitteliwat pyssyjänsä Sawon jääkärien kanssa. Mutta kuin ei tästä talkkunasta tointa tullut, niin karkasiwat Wenäjän wiiksi-huulet (Granadierit) wäki-rynnäkössä sillan yli - waikka se oli jo puoleksi rewitty - ja aikoiwat notkoa myöten maantien siwute päästä Suomalaisten taka puolelle. Mutta Suomen jalka-wäki riensiwät wäl-painetissa heidän vastaan, eiwätkä sittenkään kääntyneet takasin, ennenkuin pää-mies, kaksi muuta upsieria ja 180 sota-miestä oi kaatuneet. Tämän seikan päätettyä ampuiwat taas molemmin puolin tykki-niekat ja jääkärit aina kello 11 asti, jolloin Wenäläiset uudestaan koitteliwat saada Suomen poikia painumaan ja oliwatkin tällä kerralla niin onnelliset, että meidän miehet, uupuneet, alamieliset ja luullen kaiken rinnustelemisen turhaksi, alkoiwat hujan-hajan wetäidä taka-perin; mutta Majuori Jägerhorn, tämän hawaittuansa, huusi heille: "ellös menke! wiholliset kääntyywät jo takasin; joutukee, heitä ajamaan ja ryöstämään!" ja sai niin muodoin tällä waleellansa heidät kääntäneeksi, jotka nyt sillä innolla wiskaisiiwat wäl-painetissa wihollistensa päälle, että ne, kummastellen tätä äkkiä kääntymistä, täytyiwät wahingolla wetäidä takasin ja heittää kaikki woitetut etunsa. Niin jäi tämänkin toisen seikan perästä taas kaikki entiselleen. Lähes kymmenen tuntia oli jo tuimasti tapeltu, eikä woittoa ollut kummallakaan puolella, ei kämmenenkään alaa. Mutta jättäkäämmepä nyt nämä tänne ampumaan ja luokaamme silmämme toisapäin.

Sill' aikaa; kuin Porrassalmella näin rehmettiin, istuiwat kaikki Mikkelin naiset itkiäruikuttain Kellokallion kukkulalla: waimot walittiwat miehiänsä, tytöt surkutteliwat sulhojansa, mikä poikoansa polotti, kuka woiwo weikkoansa. Kullalta kuultawat ja hopealta hohtawat sota-apulaiset (Adjutantit) lohduttiwat kuitenkin, asioillaan ajellessaan, näitä itkewiä waimo-parkoja, sanoen wenäläisten ei pääsewän salmen yli; waikka kohta itse wielä epäiliwät, jos heidän ennustuksensa piti todeksi käymän. Mutta wiimen tuli kuitenkin se apu, jota jo pitkällä silmällä oliwat odottaneet. Ilolla silmäiliwät nyt naiset wuoren kukkulalta, kuinka, sota-apulaisten mentyä, uutta sota-wäkeä, laulain ja täydellä soitolla marssitettiin sota-tantereelle. Ensistään tuli Kattein Belang neljällä tykillä , sitten 200 Porin waramiehiä ja wiimen Pohjalaisten rykmentti, 700 miestä, jotka oliwat wuorokauteen marssineet kuus penikulmaa ja tappeluun ehtiäksensä juosseet melkeen koko wiimesen penikulman. Tämä kauwan toiwottu apu sattui Porrassalmelle wasta kello neljä iltasella.

Nytpä wasta uudet puuhat syntyiwät; sillä tätä ennen oliwat ampu-warat jo niin wähässä, että sota-miehet sanotaan raksineen waatteistaan nappiam joita luodin asemista työnsiwät pyssyinsä piippuun. Ensi laukasulla ammuttiin kumoon Wenäläisten tykki-asetukset, sitten alettiin tykki-haulilla pyyhkiä kangasta, jota lakkaamatta tehtiin aina kello seitsemään asti iltasella, jolloin wiholliset, jotka oliwat menettäneet kaiken ampu-waransa, alkowat wetäidä takasin Ristiinaan. Wielä sanotaan, jos niin tosi lienee, Ewesti Stedingkin, Wenäjän pääwäestön (armean) mentyä, karanneen wiimeisten niskaan ja niiltä ryöstäneen kaikki ruuti- ja ruoka-waunut ja monta miestä. Nyt oisiwat Wenäläiset olleet ajettawat tiehensä aina rajan yli; mutta siihen ei ylöttyneet Suomalaisten woimat, sillä niinkuin Ewesti Stedingk, Kuninkaalle Kustawi III:lle annetussa tiedossaan, tästä asiasta kertoilee, niin oliwat monaat hänen sota-joukostaan wuorokauteen matkustaneet 6 penikulmaa, toiset taas eiwät olleet silmiänsä ummistaneet eikä ruuwan-murua maistaneet kahteen vuorokauteen. Tämä ihmeellinen tappelu oli niin muodoin kestänyt lakkaamatta 17 tuntia: se pisin aika kuin yhtähaawaa taidetaan tapella.

Wenäläisillä oli tässä tappelussa wiis Kentraalia nimittäin: Michelsson, Rautenfelt, Bergman, Kasakkoin päämies Denisow ja entinen Suomen Ewesti Sprengtporten, joista Bergman ja Denisow wähä haawoitettiin, mutta Sprengtporten* pahasti; sillä häntä ammuttiin kolmesta kohin. Muuten kadottiwat yleesen 900 henkeä, joista 42 sota-miestä ja 2 upsieria haawoitettuna otettiin wangiksi.

Suomalaisten puolella oli wahinko myös walitettawa, 4 upsieria ja 32 sota-miestä makasiwat kuolleena tantereella. Haawoitetut oliwat paitsi 130 sota-miestä ja 4 alaisempaa upsieria, seuraawaiset pää-upsierit: wanha Ewesti Gripenberg, Majuorit Tigerstedt ja Pistolekors, ja Kattein von Döbeln.

Tästä tappelusta lausuu yksi sen-aikuinen sota-wirkamies seuraawalla tawalla: "Se on tosi, että koko meteli on kummanlainen ja että se sadan vuoden perästä warmaankin pidetään kaskuna. Että 400 miestä ajaa likellen 6000 miestä pakoon, että ampua, haawoittaa ja wangita 900, ja että wielä ryöstää kuin pakenewa wäestö on wähemmittäin kymmenen kertaa suurempi: kas siihen tarwitaan sekä Stedingk käskiäksi että Suomalainen sota-joukko käskettäväksi!".

Kuninkaalta sai Ewesti Stedingk Miekan-tähdestön suuren ristin, jota seurasi 1000 Riksiä wuotisena pensionina; ja oli hän ensimmäinen maa-wä'estöstä, joka sai tämän kunnian: Kuninkaan oma weli, Herttua Kaarle meri-wäen pää-mies, oli kaikkiin ensimmäinen. Paitsi sitä sai hän myös seuraawaisen kirjan väelleen lu'ettawaksi:

"Wapa-sukunen Herra Ewesti Stedingk! Teidän ilmoituksistanne (rapport) olemme saaneet tiedon siitä kuuluisasta tappelusta, kun teidän wiisautenne ja urhollisuutenne on woittanut wihollisen yli, niin myös, teidän komennon alla olewaisten Upsierin ja Sota-miesten uskalluksesta ja ahkeruudesta. Niissä retkissä olemme tunnustelleet sen wilpittömän kansan omaisuuksia, joka muinoin saatti nimensä kunnioitettawaksi ja peljättäwäksi yli koko Euroopan; ja kuin Me näemme ne mainiot urholliset käytökset uudistettuna heidän perillisiltään, on Meidän kalliin welwollisuutemme heille todistaa kunnioittamistamme ja kiitollisuuttamme. Me annamme Teidän ilmoittaa, puolestamme, heille nämät aatoksemme, ja olemme wakuutetut, näiden toistimien olewan heille sitä rakkaammat, kuin ne ilmoitetaan heidän omalta pää-mieheltään, joka on itse ansainnut suurimman kiitoksen. Niin pi'an, kuin olemme saaneet täydellisen kertoilemisen jokaisen ansioista, on meillä huoli pidettäwä hywätahtoisuutemme osottamisesta. Tällä kerralla lahjoitamme Teille yhden raha-summan Sota-miehille ja Kersanttiloille jaettawaksi ja jätämme Teidät Jumalalle kaikki-waltiaalle; j.n.e."


© Internetix / Heikki Myyryläinen / Mikkeli-seura