Kaupunkia rakennetaan
(Ak: Uusi sivu: <br /> <br /> Kun 8.8.1838 ryhdyttiin myymään tontteja uudesta, vasta paalutetusta Mikkelin kaupungista, oli lasimestari Paavo Himanen kuvernöörin määräämänä lautamiehen...) |
|||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
| − | |||
<br /> | <br /> | ||
Kun 8.8.1838 ryhdyttiin myymään tontteja uudesta, vasta paalutetusta Mikkelin kaupungista, oli lasimestari Paavo Himanen kuvernöörin määräämänä lautamiehenä toimitusta valvomassa. Ensimmäisten joukossa hän oli osti itselleen tontin nro 71, nykyisten Maaherran- ja Vuorikadun kulmauksesta. Siihen aikaan kaupat maksettiin ruplilla. Himaselta pyydettiin tontista 40 ruplaa, mutta hän selitti tontilla olevien suurten kivien alentavan tontin arvoa ja suostui maksamaan siitä vain 25 ruplaa. Saman vuoden syksyllä Paavo Himanen hyväksyttiin kaupungin porvariksi, erikoisalanaan lasimestarin toimet. Näin myös hänen tyttärensä Ida Maria pääsi ensimmäisten 63 Mikkelin kaupungin asukkaan joukkoon. Himasella riitti paljon töitä kaupungissa, jossa alkoi mittava uudisrakennus. | Kun 8.8.1838 ryhdyttiin myymään tontteja uudesta, vasta paalutetusta Mikkelin kaupungista, oli lasimestari Paavo Himanen kuvernöörin määräämänä lautamiehenä toimitusta valvomassa. Ensimmäisten joukossa hän oli osti itselleen tontin nro 71, nykyisten Maaherran- ja Vuorikadun kulmauksesta. Siihen aikaan kaupat maksettiin ruplilla. Himaselta pyydettiin tontista 40 ruplaa, mutta hän selitti tontilla olevien suurten kivien alentavan tontin arvoa ja suostui maksamaan siitä vain 25 ruplaa. Saman vuoden syksyllä Paavo Himanen hyväksyttiin kaupungin porvariksi, erikoisalanaan lasimestarin toimet. Näin myös hänen tyttärensä Ida Maria pääsi ensimmäisten 63 Mikkelin kaupungin asukkaan joukkoon. Himasella riitti paljon töitä kaupungissa, jossa alkoi mittava uudisrakennus. | ||
| − | + | <br /> | |
| + | <br /> | ||
Tontilleen Himanen rakensi niin mahtavan rakennuksen, että kun Mikkelin lyseo vuonna 1872 aloitti toimintansa, sijoitettiin uusi opinahjo tähän taloon pariksi sen ensimmäiseksi toimivuodeksi. Täysin tyytyväistä ei koulun väki kuitenkaan tiloihin ollut. Himasen kannalta talon sijainti oli sikäli mukava, että sen vastapäätä oli kaupungin kaivo. | Tontilleen Himanen rakensi niin mahtavan rakennuksen, että kun Mikkelin lyseo vuonna 1872 aloitti toimintansa, sijoitettiin uusi opinahjo tähän taloon pariksi sen ensimmäiseksi toimivuodeksi. Täysin tyytyväistä ei koulun väki kuitenkaan tiloihin ollut. Himasen kannalta talon sijainti oli sikäli mukava, että sen vastapäätä oli kaupungin kaivo. | ||
| − | + | <br /> | |
| + | <br /> | ||
Ensimmäisen suomenkielisen pitäjänhistorian, Mikkelin pitäjää koskevan, kirjoittaja Norolan Skinnarissa syntynyt ja maisteriksi opiskellut Aksel Gabriel Koranter kuvasi vuonna 1848 rakentamisen aikaa näin: | Ensimmäisen suomenkielisen pitäjänhistorian, Mikkelin pitäjää koskevan, kirjoittaja Norolan Skinnarissa syntynyt ja maisteriksi opiskellut Aksel Gabriel Koranter kuvasi vuonna 1848 rakentamisen aikaa näin: | ||
| − | + | <br /> | |
| + | <br /> | ||
"Katuja ja kahdet tur'ut paalittiin laweallen, ja peltojen aidat lyötiin lewälleen. Wanhoja huoneita heitettiin kumoon, jos katu nurkkia pyyhkäsi, joka tukulta tapahtui, koska lawia kirkon-kylä sattui wanhuudesta kaswaneeksi määrätyllen kentaallen. Häwitys oli wallan päällä wuosina 1839, 40 ja 41, sillä jokainen, huone-paikkoja eli tomtia ostanut 1838, rupesi, kohta kun ehti, perustuksia penkailemaan. Ensimäiset, jotka näyttiwät jotaik uutta wanhan häwitetyn palkinnoksi toimitettua, oliwat molemmat pitkät ja leweät laiturit, jotk aihna weteen salwettiin, helpottamaan weneiden kohoamista walka maan, waan tosin seisoowat he nyt, Siika-salmen perrattua, kuiwalla maalla. Waan jopa wuona 1839 15 p.Marraskuuta nykynen matkustajien hewosmuuton paikka ensimäisenä kohotti nykyjään terwatun kattonsa, ja soweliaalla iloisalla kokous-huoneellaan eli salillaan ähytti pitään awaran herras-wä'estön, kaupunnin toiwossa innotetun, tenhuamalla terwehtimään toiwonsa ensimmäistä näytettä. Tästä nousi sitten kartano toisensa perästä herttaisempi, niin että riemulla nyt jo taitaa silmäellä kylliksi löytywiä suloisia ja komeota kartanoita, joiden se'assa muita korkeampaa kuusi kiwi-kartanoa löytyy…" | "Katuja ja kahdet tur'ut paalittiin laweallen, ja peltojen aidat lyötiin lewälleen. Wanhoja huoneita heitettiin kumoon, jos katu nurkkia pyyhkäsi, joka tukulta tapahtui, koska lawia kirkon-kylä sattui wanhuudesta kaswaneeksi määrätyllen kentaallen. Häwitys oli wallan päällä wuosina 1839, 40 ja 41, sillä jokainen, huone-paikkoja eli tomtia ostanut 1838, rupesi, kohta kun ehti, perustuksia penkailemaan. Ensimäiset, jotka näyttiwät jotaik uutta wanhan häwitetyn palkinnoksi toimitettua, oliwat molemmat pitkät ja leweät laiturit, jotk aihna weteen salwettiin, helpottamaan weneiden kohoamista walka maan, waan tosin seisoowat he nyt, Siika-salmen perrattua, kuiwalla maalla. Waan jopa wuona 1839 15 p.Marraskuuta nykynen matkustajien hewosmuuton paikka ensimäisenä kohotti nykyjään terwatun kattonsa, ja soweliaalla iloisalla kokous-huoneellaan eli salillaan ähytti pitään awaran herras-wä'estön, kaupunnin toiwossa innotetun, tenhuamalla terwehtimään toiwonsa ensimmäistä näytettä. Tästä nousi sitten kartano toisensa perästä herttaisempi, niin että riemulla nyt jo taitaa silmäellä kylliksi löytywiä suloisia ja komeota kartanoita, joiden se'assa muita korkeampaa kuusi kiwi-kartanoa löytyy…" | ||
| − | + | <br /> | |
| + | <br /> | ||
Työn touhussa ja varakkuuttaan tässä kiivaassa rakennusvaiheessa kasvattamassa olivat puusepät Abraham Alm ja Adam Cajander, sorvari Erik Nyman, seppä Pehr Sawander sekä kauppiaat Jaakko Manninen, Gustaf Finsk ja August Sawander. | Työn touhussa ja varakkuuttaan tässä kiivaassa rakennusvaiheessa kasvattamassa olivat puusepät Abraham Alm ja Adam Cajander, sorvari Erik Nyman, seppä Pehr Sawander sekä kauppiaat Jaakko Manninen, Gustaf Finsk ja August Sawander. | ||
| − | + | <br /> | |
| + | <br /> | ||
Ankaran aherruksen ohessa tarvittiin virkistystä. Kauppias Finsk sai itselleen kestikievarin pito-oikeudet ja pian tuli kaupunkiin Rantasalmelta rusthollari Matti Hukkanen Eeva-vaimonsa kanssa vakinaiseksi ravintolanpitäjäksi. Aivan metsän keskelle eivät uudet kaupunkilaiset saapuneet: takana oli jo vuosisataiset vakinaisen asumisen perinteet sekä laaja ja mittava lähes satavuotinen markkinaperinne. | Ankaran aherruksen ohessa tarvittiin virkistystä. Kauppias Finsk sai itselleen kestikievarin pito-oikeudet ja pian tuli kaupunkiin Rantasalmelta rusthollari Matti Hukkanen Eeva-vaimonsa kanssa vakinaiseksi ravintolanpitäjäksi. Aivan metsän keskelle eivät uudet kaupunkilaiset saapuneet: takana oli jo vuosisataiset vakinaisen asumisen perinteet sekä laaja ja mittava lähes satavuotinen markkinaperinne. | ||
| − | + | <br /> | |
| + | <br /> | ||
| + | <br /> | ||
© Internetix / Heikki Myyryläinen / Mikkeli-seura | © Internetix / Heikki Myyryläinen / Mikkeli-seura | ||
| − | + | <br /> | |
<br /> | <br /> | ||
<br /> | <br /> | ||
[[Category:Elämää 1800- luvun Mikkelissä]] | [[Category:Elämää 1800- luvun Mikkelissä]] | ||
Nykyinen versio 4. maaliskuuta 2013 kello 12.47
Kun 8.8.1838 ryhdyttiin myymään tontteja uudesta, vasta paalutetusta Mikkelin kaupungista, oli lasimestari Paavo Himanen kuvernöörin määräämänä lautamiehenä toimitusta valvomassa. Ensimmäisten joukossa hän oli osti itselleen tontin nro 71, nykyisten Maaherran- ja Vuorikadun kulmauksesta. Siihen aikaan kaupat maksettiin ruplilla. Himaselta pyydettiin tontista 40 ruplaa, mutta hän selitti tontilla olevien suurten kivien alentavan tontin arvoa ja suostui maksamaan siitä vain 25 ruplaa. Saman vuoden syksyllä Paavo Himanen hyväksyttiin kaupungin porvariksi, erikoisalanaan lasimestarin toimet. Näin myös hänen tyttärensä Ida Maria pääsi ensimmäisten 63 Mikkelin kaupungin asukkaan joukkoon. Himasella riitti paljon töitä kaupungissa, jossa alkoi mittava uudisrakennus.
Tontilleen Himanen rakensi niin mahtavan rakennuksen, että kun Mikkelin lyseo vuonna 1872 aloitti toimintansa, sijoitettiin uusi opinahjo tähän taloon pariksi sen ensimmäiseksi toimivuodeksi. Täysin tyytyväistä ei koulun väki kuitenkaan tiloihin ollut. Himasen kannalta talon sijainti oli sikäli mukava, että sen vastapäätä oli kaupungin kaivo.
Ensimmäisen suomenkielisen pitäjänhistorian, Mikkelin pitäjää koskevan, kirjoittaja Norolan Skinnarissa syntynyt ja maisteriksi opiskellut Aksel Gabriel Koranter kuvasi vuonna 1848 rakentamisen aikaa näin:
"Katuja ja kahdet tur'ut paalittiin laweallen, ja peltojen aidat lyötiin lewälleen. Wanhoja huoneita heitettiin kumoon, jos katu nurkkia pyyhkäsi, joka tukulta tapahtui, koska lawia kirkon-kylä sattui wanhuudesta kaswaneeksi määrätyllen kentaallen. Häwitys oli wallan päällä wuosina 1839, 40 ja 41, sillä jokainen, huone-paikkoja eli tomtia ostanut 1838, rupesi, kohta kun ehti, perustuksia penkailemaan. Ensimäiset, jotka näyttiwät jotaik uutta wanhan häwitetyn palkinnoksi toimitettua, oliwat molemmat pitkät ja leweät laiturit, jotk aihna weteen salwettiin, helpottamaan weneiden kohoamista walka maan, waan tosin seisoowat he nyt, Siika-salmen perrattua, kuiwalla maalla. Waan jopa wuona 1839 15 p.Marraskuuta nykynen matkustajien hewosmuuton paikka ensimäisenä kohotti nykyjään terwatun kattonsa, ja soweliaalla iloisalla kokous-huoneellaan eli salillaan ähytti pitään awaran herras-wä'estön, kaupunnin toiwossa innotetun, tenhuamalla terwehtimään toiwonsa ensimmäistä näytettä. Tästä nousi sitten kartano toisensa perästä herttaisempi, niin että riemulla nyt jo taitaa silmäellä kylliksi löytywiä suloisia ja komeota kartanoita, joiden se'assa muita korkeampaa kuusi kiwi-kartanoa löytyy…"
Työn touhussa ja varakkuuttaan tässä kiivaassa rakennusvaiheessa kasvattamassa olivat puusepät Abraham Alm ja Adam Cajander, sorvari Erik Nyman, seppä Pehr Sawander sekä kauppiaat Jaakko Manninen, Gustaf Finsk ja August Sawander.
Ankaran aherruksen ohessa tarvittiin virkistystä. Kauppias Finsk sai itselleen kestikievarin pito-oikeudet ja pian tuli kaupunkiin Rantasalmelta rusthollari Matti Hukkanen Eeva-vaimonsa kanssa vakinaiseksi ravintolanpitäjäksi. Aivan metsän keskelle eivät uudet kaupunkilaiset saapuneet: takana oli jo vuosisataiset vakinaisen asumisen perinteet sekä laaja ja mittava lähes satavuotinen markkinaperinne.
© Internetix / Heikki Myyryläinen / Mikkeli-seura
