Sotilaiden nimien ruotsintuminen 1700-luvulla
(Ak: Uusi sivu: <br /> <br /> Savossa alkoi sotilaiden nimien ruotsintaminen Isonvihan jälkeen. Vielä vuoden 1719 pääkatselmuksessa miltei jokaisella mikkeliläisotilaalla oli savolainen nen-p...) |
|||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
| − | |||
<br /> | <br /> | ||
Savossa alkoi sotilaiden nimien ruotsintaminen Isonvihan jälkeen. Vielä vuoden 1719 pääkatselmuksessa miltei jokaisella mikkeliläisotilaalla oli savolainen nen-päätteinen sukunimi. Vuonna 1735 tilanne oli jo täysin toisenlainen. Maatöitä tehdessään miehellä oli savolainen sukunimensä, armeijan toimissa ruotsinkielinen sotilasnimensä. Jotkut säilyttivät sotilasnimensä myös siviilissä. Mikkelin seudulla oli vähän hienoja sukuja. Sotilasnimi saattoi kuulostaa omaa nimeä hienommalta. Sitähän voi pitää jopa aatelisena nimenä, vaikkei se tietenkään sitä ollut! | Savossa alkoi sotilaiden nimien ruotsintaminen Isonvihan jälkeen. Vielä vuoden 1719 pääkatselmuksessa miltei jokaisella mikkeliläisotilaalla oli savolainen nen-päätteinen sukunimi. Vuonna 1735 tilanne oli jo täysin toisenlainen. Maatöitä tehdessään miehellä oli savolainen sukunimensä, armeijan toimissa ruotsinkielinen sotilasnimensä. Jotkut säilyttivät sotilasnimensä myös siviilissä. Mikkelin seudulla oli vähän hienoja sukuja. Sotilasnimi saattoi kuulostaa omaa nimeä hienommalta. Sitähän voi pitää jopa aatelisena nimenä, vaikkei se tietenkään sitä ollut! | ||
| − | + | <br /> | |
| + | <br /> | ||
Sotilasnimen antamiseen oli Wirlanderin mukaan kaksi syytä. Ensinnäkin tässä noudatettiin Ruotsin esimerkkiä. Siellä ei rahvaalla ollut tällöin súkunimiä, ja armeijaan kutsutut lukuisat isän etunimestä johdetut Larssonit, Anderssonit, Henrikssonit, Gustafssonit jne. oli jotenkin erotettava toisistaan. Sekaantumisen estämiseksi myös savolaissotilaat - vaikka heillä yleensä olikin jo varsinainen sukunimi - oli 'ristittävä' uudelleen, sillä täälläkin oli monia, suursukuihin kuuluvia samannimisiä henkilöitä. Tärkeämpi syy Wirilanderin mukaan oli kuitenkin se, että ruotsinkielisten upseerien oli lähes mahdoton antaa komentoa jollekin savonmaalaiselle sotamies "Ruokolaeselle" tai "Pylvänäeselle". Niinpä esimerkiksi Mikkelin pitäjän Ollikaisesta tuli Åhl, Murtosesta Mård, Ruokosesta Stör, Pylvänäisestä Trygg, Paasosesta Ström, Mannisesta Mann, Viljakaisesta Åkerman, Juutilaisesta Dansk, Venäläisestä Vänberg, Väisäsestä Weiss ja Pulliasesta Pulker. | Sotilasnimen antamiseen oli Wirlanderin mukaan kaksi syytä. Ensinnäkin tässä noudatettiin Ruotsin esimerkkiä. Siellä ei rahvaalla ollut tällöin súkunimiä, ja armeijaan kutsutut lukuisat isän etunimestä johdetut Larssonit, Anderssonit, Henrikssonit, Gustafssonit jne. oli jotenkin erotettava toisistaan. Sekaantumisen estämiseksi myös savolaissotilaat - vaikka heillä yleensä olikin jo varsinainen sukunimi - oli 'ristittävä' uudelleen, sillä täälläkin oli monia, suursukuihin kuuluvia samannimisiä henkilöitä. Tärkeämpi syy Wirilanderin mukaan oli kuitenkin se, että ruotsinkielisten upseerien oli lähes mahdoton antaa komentoa jollekin savonmaalaiselle sotamies "Ruokolaeselle" tai "Pylvänäeselle". Niinpä esimerkiksi Mikkelin pitäjän Ollikaisesta tuli Åhl, Murtosesta Mård, Ruokosesta Stör, Pylvänäisestä Trygg, Paasosesta Ström, Mannisesta Mann, Viljakaisesta Åkerman, Juutilaisesta Dansk, Venäläisestä Vänberg, Väisäsestä Weiss ja Pulliasesta Pulker. | ||
| − | + | <br /> | |
| + | <br /> | ||
Joskus nimettiin koko porukka uudestaan lintujen nimillä tai muilla luonnon sanastoon kuuluvilla. Wirilanderin mukaan vuonna 1735 Mikkelin pitäjän majurin komppanian kaikkiaan 81 sotilaasta 21 ensimmäiselle oli annettu puun nimi, seuraavat 7 olivat suuria etelän eläimiä, seuraavat 16 Pohjolan metsäneläimiä, sitten tuli 17 metsälintua sekä Läderlapp (lepakko), näiden jälkeen tarulintu Fenix sekä 6 vesilintua ja lopuksi 8 koti- ym. lintua. Tästä kasvi- ja eläinsarjasta poikkesivat vain varamiehet Antti Marttinen ja Petteri Pynnönen sekä Erik Wilhelm Fieandt, Adam Fick ja Petter Pihlberg. | Joskus nimettiin koko porukka uudestaan lintujen nimillä tai muilla luonnon sanastoon kuuluvilla. Wirilanderin mukaan vuonna 1735 Mikkelin pitäjän majurin komppanian kaikkiaan 81 sotilaasta 21 ensimmäiselle oli annettu puun nimi, seuraavat 7 olivat suuria etelän eläimiä, seuraavat 16 Pohjolan metsäneläimiä, sitten tuli 17 metsälintua sekä Läderlapp (lepakko), näiden jälkeen tarulintu Fenix sekä 6 vesilintua ja lopuksi 8 koti- ym. lintua. Tästä kasvi- ja eläinsarjasta poikkesivat vain varamiehet Antti Marttinen ja Petteri Pynnönen sekä Erik Wilhelm Fieandt, Adam Fick ja Petter Pihlberg. | ||
| − | + | <br /> | |
| + | <br /> | ||
Joskus Mikkelin pitäjästä kotoisin olleiden niminä on vallan kummallisiakin muotoja: Matts Willig (= suostuvainen), Michel Rar (= mainio), Adolf Blå (= sininen), Lars Dyr ( = kallis), Michel Färdig (= valmis), Jöran Löpare (= juoksija), Michel Sabel (= sapeli), Matts Pistol (= pistooli), Påhl Granat (= kranaatti), Petter Canon (= kanuuna, tykki), Hans Lavett (= lavetti eli tykin alusta). | Joskus Mikkelin pitäjästä kotoisin olleiden niminä on vallan kummallisiakin muotoja: Matts Willig (= suostuvainen), Michel Rar (= mainio), Adolf Blå (= sininen), Lars Dyr ( = kallis), Michel Färdig (= valmis), Jöran Löpare (= juoksija), Michel Sabel (= sapeli), Matts Pistol (= pistooli), Påhl Granat (= kranaatti), Petter Canon (= kanuuna, tykki), Hans Lavett (= lavetti eli tykin alusta). | ||
| − | + | <br /> | |
| − | + | <br /> | |
| − | Lähteet: | + | <br /> |
| + | '''Lähteet:''' | ||
Astuvansalmelta ATK-aikaan. Mikkelin läänin historian opetuspaketti. Tauno Piilola, Martti Pänkäläinen ja läänin kouluosaston työryhmä. Mikkelin lääninhallitus, Mikkelin läänin maakuntaliitto. 1987. | Astuvansalmelta ATK-aikaan. Mikkelin läänin historian opetuspaketti. Tauno Piilola, Martti Pänkäläinen ja läänin kouluosaston työryhmä. Mikkelin lääninhallitus, Mikkelin läänin maakuntaliitto. 1987. | ||
Wirilander, Hannele, Mikkelin pitäjän historia vuoteen 1865. Julkaissut Mikkelin maalaiskunta, Mikkelin maaseurakunta. Länsi-Savo Oy, Mikkeli 1982. | Wirilander, Hannele, Mikkelin pitäjän historia vuoteen 1865. Julkaissut Mikkelin maalaiskunta, Mikkelin maaseurakunta. Länsi-Savo Oy, Mikkeli 1982. | ||
| − | + | <br /> | |
| + | <br /> | ||
| + | <br /> | ||
© Internetix/Mikkeli-seura/Heikki Myyryläinen 1998 | © Internetix/Mikkeli-seura/Heikki Myyryläinen 1998 | ||
| − | + | <br /> | |
<br /> | <br /> | ||
<br /> | <br /> | ||
[[Category:Nimihistoriaa]] | [[Category:Nimihistoriaa]] | ||
Versio 4. maaliskuuta 2013 kello 13.39
Savossa alkoi sotilaiden nimien ruotsintaminen Isonvihan jälkeen. Vielä vuoden 1719 pääkatselmuksessa miltei jokaisella mikkeliläisotilaalla oli savolainen nen-päätteinen sukunimi. Vuonna 1735 tilanne oli jo täysin toisenlainen. Maatöitä tehdessään miehellä oli savolainen sukunimensä, armeijan toimissa ruotsinkielinen sotilasnimensä. Jotkut säilyttivät sotilasnimensä myös siviilissä. Mikkelin seudulla oli vähän hienoja sukuja. Sotilasnimi saattoi kuulostaa omaa nimeä hienommalta. Sitähän voi pitää jopa aatelisena nimenä, vaikkei se tietenkään sitä ollut!
Sotilasnimen antamiseen oli Wirlanderin mukaan kaksi syytä. Ensinnäkin tässä noudatettiin Ruotsin esimerkkiä. Siellä ei rahvaalla ollut tällöin súkunimiä, ja armeijaan kutsutut lukuisat isän etunimestä johdetut Larssonit, Anderssonit, Henrikssonit, Gustafssonit jne. oli jotenkin erotettava toisistaan. Sekaantumisen estämiseksi myös savolaissotilaat - vaikka heillä yleensä olikin jo varsinainen sukunimi - oli 'ristittävä' uudelleen, sillä täälläkin oli monia, suursukuihin kuuluvia samannimisiä henkilöitä. Tärkeämpi syy Wirilanderin mukaan oli kuitenkin se, että ruotsinkielisten upseerien oli lähes mahdoton antaa komentoa jollekin savonmaalaiselle sotamies "Ruokolaeselle" tai "Pylvänäeselle". Niinpä esimerkiksi Mikkelin pitäjän Ollikaisesta tuli Åhl, Murtosesta Mård, Ruokosesta Stör, Pylvänäisestä Trygg, Paasosesta Ström, Mannisesta Mann, Viljakaisesta Åkerman, Juutilaisesta Dansk, Venäläisestä Vänberg, Väisäsestä Weiss ja Pulliasesta Pulker.
Joskus nimettiin koko porukka uudestaan lintujen nimillä tai muilla luonnon sanastoon kuuluvilla. Wirilanderin mukaan vuonna 1735 Mikkelin pitäjän majurin komppanian kaikkiaan 81 sotilaasta 21 ensimmäiselle oli annettu puun nimi, seuraavat 7 olivat suuria etelän eläimiä, seuraavat 16 Pohjolan metsäneläimiä, sitten tuli 17 metsälintua sekä Läderlapp (lepakko), näiden jälkeen tarulintu Fenix sekä 6 vesilintua ja lopuksi 8 koti- ym. lintua. Tästä kasvi- ja eläinsarjasta poikkesivat vain varamiehet Antti Marttinen ja Petteri Pynnönen sekä Erik Wilhelm Fieandt, Adam Fick ja Petter Pihlberg.
Joskus Mikkelin pitäjästä kotoisin olleiden niminä on vallan kummallisiakin muotoja: Matts Willig (= suostuvainen), Michel Rar (= mainio), Adolf Blå (= sininen), Lars Dyr ( = kallis), Michel Färdig (= valmis), Jöran Löpare (= juoksija), Michel Sabel (= sapeli), Matts Pistol (= pistooli), Påhl Granat (= kranaatti), Petter Canon (= kanuuna, tykki), Hans Lavett (= lavetti eli tykin alusta).
Lähteet:
Astuvansalmelta ATK-aikaan. Mikkelin läänin historian opetuspaketti. Tauno Piilola, Martti Pänkäläinen ja läänin kouluosaston työryhmä. Mikkelin lääninhallitus, Mikkelin läänin maakuntaliitto. 1987.
Wirilander, Hannele, Mikkelin pitäjän historia vuoteen 1865. Julkaissut Mikkelin maalaiskunta, Mikkelin maaseurakunta. Länsi-Savo Oy, Mikkeli 1982.
© Internetix/Mikkeli-seura/Heikki Myyryläinen 1998
