Savolaisten ruoka ja ruokatavat entisaikaan

Seutuwiki
Versioiden väliset erot
Loikkaa: valikkoon, hakuun
(Lähteet)
 
Rivi 20: Rivi 20:
 
<br />
 
<br />
 
== Lähteet ==
 
== Lähteet ==
Astuvansalmelta ATK-aikaan. Mikkelin läänin historian opetuspaketti. Tauno Piilola, Martti Pänkäläinen ja läänin kouluosaston työryhmä. Mikkelin lääninhallitus, Mikkelin läänin maakuntaliitto. 1987. s. 178-180.
+
* Astuvansalmelta ATK-aikaan. Mikkelin läänin historian opetuspaketti. Tauno Piilola, Martti Pänkäläinen ja läänin kouluosaston työryhmä. Mikkelin lääninhallitus, Mikkelin läänin maakuntaliitto. 1987. s. 178-180.
 
+
* Suomen historian dokumentteja 2. Toimittajat Mikko Juva, Vilho Niitemaa, Päiviö Tommila. Kustannusosakeyhtiö Otava, Keuruu 1970. s. 154.
Suomen historian dokumentteja 2. Toimittajat Mikko Juva, Vilho Niitemaa, Päiviö Tommila. Kustannusosakeyhtiö Otava, Keuruu 1970. s. 154.
+
 
<br />
 
<br />
 
<br />
 
<br />

Nykyinen versio 25. maaliskuuta 2013 kello 11.43


1800-luvun viranomaisraporteissa ei savolaisten ruoka saanut kovin hyvää arvosanaa. Raporttien mukaan ruoka oli yksipuolista ja huonosti säilytettyä.

Savonlinnan piirilääkäri Ståhl kertoi raportissaan sellaisista herkuista kuin "Cala cucku" (= kalakukko), hapanrokka (= herneitä, papuja ja hapantaikinaa), hapanlohkosta (= keitettyä naurista ja hapantaikinaa) ja palvilihasta. Nämä olivat lähinnä Pohjois-Savon ruokia, mutta niitä syötiin myös Etelä-Savossa.

Mikkelin piirilääkäri H. G. Hällström kertoi vuonna 1859 raportissaan Etelä-Savon ruoasta, että arkiruokaan kuului hapan leipä, perunat ja suola sekä lisäksi kala ja hyvin suolainen härskiintynyt läski. Leipä oli paikkakunnan tavan mukaan ruis- ja ohrajauhojen sekoituksesta valmistettu, ja siihen lisättiin vaikeina vuosina hienonnettuja olkia. Myös männyn jälsi, suolaheiniä ja suovehkan juurta käytettiin lisäkkeenä hätäleivässä. Särpimenä käytettiin uunipiimää, joka valmistettiin siten, että piimäastia pantiin uuniin, jolloin juustomassa erottui. Sitä säilytettiin talvella lämpimässä tuvassa, jolloin se happani. Köyhemmät sekoittivat tähän uunipiimään vettä.

Suolakalaa syötiin yleisesti pannussa keitetyssä vesi- tai voisulakastikkeessa. Kaloja yritettiin säilyttää painon alle puristettuina möykkyinä. Sekä kalan että lihan säilymistä vaikeutti suolan puute, ja hyvin tavallinen säilöntäkeino oli kuivaaminen.

Piimän lisäksi juomina olivat vesi ja maito. Myös kaljaa tehtiin.

Jos ruokaa sattui olemaan runsaasti, niin savolainen söi sitä aivan määrättömästi aamiaisen, puolisen, päivällisen ja illallisen muodossa. Näiden lisäksi syötiin vielä raskaiden töiden aikaan väliateriakin. Suomen Talouseuralle kerrottiin raportissa vuonna 1813 mm. seuraavasti: "Hän bruka aiwan harwoin keitto ruokaa, joka teke monen ahnexi sen perän, että hän rewäise watsansa keitto rualla aiwan suurex ja niin muodoin tulee iso syömärixi. Kaikki ruat tehdän suolaisex kuin myrky, jonga tähden paljo joudan ja watsa repe suurex...". On sanottu myös myöhäisemmässä sananparressa, että "savolainen pulloposki syö puuronkin leivän kanssa".


[muokkaa] Lähteet

  • Astuvansalmelta ATK-aikaan. Mikkelin läänin historian opetuspaketti. Tauno Piilola, Martti Pänkäläinen ja läänin kouluosaston työryhmä. Mikkelin lääninhallitus, Mikkelin läänin maakuntaliitto. 1987. s. 178-180.
  • Suomen historian dokumentteja 2. Toimittajat Mikko Juva, Vilho Niitemaa, Päiviö Tommila. Kustannusosakeyhtiö Otava, Keuruu 1970. s. 154.




© Internetix/Mikkeli-seura/Heikki Myyryläinen 1998


Henkilökohtaiset työkalut
Vipuvoimaa EU:lta
Vipuvoimaa EU:lta

Mikkelin seudun
kulttuuriperintöohjelma