Mikkeli urheilukaupunkina

Nykyinen versio 9. huhtikuuta 2013 kello 13.06

Urheilussa Mikkeli tunnetaan nykyään muualla Suomessa menestyksestään lähinnä ammunnassa, yleisurheilussa, hiihdossa ja melonnassa. Myös Mikkelin ravit ovat tunnettuja ympäri Suomen. Edellä mainittujen lisäksi mikkeliläiset ovat saaneet menestystä mm. palloilulajeissa ja voimistelussa, joskin ne nykyisin ovat hieman taantuneet kultakausistaan. Myös monessa muussa urheilulajissa on tullut Mikkeliin vähintään kansallista menestystä. Mikkelin pysymistä jatkuvasti esillä urheilukaupunkina edesauttavat hyvät urheilun harrastusmahdollisuudet. Mikkelin vapaapalokunnan ja Mikkelin työväenyhdistyksen kulttuuri- ja vapaa-aikatoiminnan historiaa käsittelevissä artikkeleissa on kerrottu mm. niiden harjoittamasta urheilutoiminnasta, joten niitä ei tässä luvussa esitellä uudelleen.

[muokkaa] Ammunta

Mikkelin vanhin yhä toimiva urheiluseura on "Mikkelin Ampujat", joka perustettiin 11.8.1886 "Mikkelin läänin metsästys- ja ampumaseura"-nimisenä. Seuran alkuaikojen puuhamiehiä olivat mm. kauppias J. Kallioinen, tohtori Aug. Hillbom ja tuomari (myöh. maaherra) Ernst E. Rosenqvist. Aluksi seura käytti harjoituksissaan ja kilpailuissaan Mikkeliin sijoitetun 6. Tarkk’ampujapataljoonan ampumarataa nykyisen Kalevankentän kohdalla. Seura hankki vuonna 1892 oman ampumaradan nykyisen sähkölaitoksen luota, mistä se vuonna 1909 siirrettiin Kiurunsuolle. Talvisin harjoittelupaikkana käytettiin alkuaikoina vuonna 1893 valmistunutta VPK:n taloa. Vuonna 1926 seuralle valmistui Siekkilän ampumarata. Samana vuonna siellä järjestettiin ammunnan Suomen mestaruuskilpailut, joihin osallistui mm. tuleva presidentti P. E. Svinhufvud. Tähän päivään mennessä ampumaseura on ollut Suomen mestaruuskilpailujen järjestäjänä vajaat 20 kertaa.

Mikkelin Ampujilla on ollut erinomaista menestystä kansallisella ja kansallisella tasolla lähes koko sen toiminnan ajan. Esimerkiksi Suomen mestaruuskisoissa sotien jälkeen Mikkelin Ampujat ovat saaneet noin 250 mitalia, joista kultaisia on vajaat 100. Helsingissä vuonna 1937 käydyissä MM-kilpailuissa mikkeliläiset Erkki Tammi ja Eino Luukkanen kuuluivat maailmanmestaruuden voittaneeseen Suomen sotilaskiväärin makuukilpailujoukkueeseen. Sotien jälkeen menestyneimpiä ampujia ovat olleet mm. Esa Kervinen, Jouko Hietalahti ja Sirpa Ylönen, joilla kaikilla on lukuisia Suomen mestaruuksia, MM-mitaleita ja olympiaedustuksia.

[muokkaa] Yleisurheilu

Yleisurheilua harrastettiin alkuaikoina Pirttiniemen kentällä, Hallitustorilla, Suur-Savon aukiolla ja kilpa-ajoradalla, kunnes syksyllä 1916 valmistui Hänninhaudan urheilukenttä, jossa oli 300 metrin juoksurata. Myöhemmin Urheilupuistoa on useaan otteeseen laajennettu ja uudistettu kansainväliset vaatimukset täyttäväksi kentäksi.

Mikkelin menestynein yleisurheiluseura Mikkelin Kilpa-Veikot perustettiin 22.4.1922, kun VPK:n Jousi ja koululaisseura MSLU yhdistettiin. 1920-luvulla MiKV:n suuri nimi oli Eero Lehtonen, joka voitti olympiakultaa viisiottelussa sekä vuoden 1920 Antwerpenin että vuoden 1924 Pariisin olympialaisissa. Toinen MiKV:n menestyksekäs yleisurheilija sotien välisenä aikana oli Martti Tolamo (Topelius), joka saavutti Suomen mestaruuksia pituushypyssä ja moniotteluissa. Sotien jälkeen ainoa MiKV:n yleisurheilija, joka on osallistunut olympialaisiin on kuulantyöntäjä Aapo Perko (Helsingin olympialaiset vuonna 1952). Suomen mestaruuksia MiKV:n urheilijat ovat saavuttaneet lukuisia, ja vuonna 1998 Mikkelin Kilpa-Veikot on Suomen viidenneksi paras yleisurheiluseura.

[muokkaa] Hiihto

Hiihtokilpailut käytiin Mikkelissä 1910- ja 1920-lukujen taitteeseen saakka tasamaalla - jäälle, teille, pelloille tai rantapenkereille vedetyillä laduilla. Tasamaahiihtojen päänäyttämö oli Saimaan jää. 1920-luvulta lähtien murtomaahiihto alkoi syrjäyttää tasamaahiihtoa ja myös mäenlasku tuli kuvaan aikaisempaa vahvemmin. Aluksi mäkeä hypättiin luonnonmäistä, kunnes Mikkelin NMKY:n pojat rakensivat vuonna 1929 talvikisojaan varten keinomäen Kalevankankaan Kulopalolle. Siitä pystyi ponnistamaan noin 15-17 metriä kantaneita hyppyjä. Mikkelissä otettiin 1930-luvulla esille hiihtomäkiasia ja oman hiihtoon erikoistuneen seuran perustaminen. Vuonna 1933 hiihtomäkikysymys sai myönteisen ratkaisun, kun Kattilansillan maastoon, ns. Ruutikellarinmäelle alettiin rakentaa ajanmukaista hyppyrimäkeä. Kattilansillan mäki oli valmistuttuaan 11.2.1934 näyttävä laitos. Se mahdollisti noin 40 metrin hypyt ja oli tuolloin vain hieman pienempi kuin maineikas Salpausselänmäki Lahdessa. 28.12.1933 perustettiin hiihtoon ja mäkihyppyyn erikoistunut Mikkelin Hiihtäjät, joka sai hiihtomäen hoitoonsa. Nykyisin hiihtourheilijoiden pääpaikka on Tornimäen talviurheilukeskus laskettelurinteineen (valmistumisvuodet 1972 ja 1986). Kunnon hyppyrimäkeä ei Mikkelissä tällä hetkellä ole.

Hiihtoinnostuksesta Mikkelissä kertoo se, että täällä pidettiin vuonna 1950 ensimmäisen kerran hiihdon suomenmestaruuskilpailut Mikkelin Hiihtäjien ja Mikkelin Vauhdin järjestäminä. Mikkelin hiihtäjien nousu kansainväliselle tasolle alkoi kuitenkin vasta 1950-luvun lopulla. Mikkelin Hiihtäjien Arto Tiainen kuului vuonna 1960 Suomen olympiajoukkueeseen Squaw Valleyssa. Hän osallistui myös kaksiin seuraaviin olympialaisiin Innsbruckiin vuonna 1964 ja Grenobleen vuonna 1968. Tiaisen parhaat saavutukset olympialaisissa olivat Innsbruckin kisoissa saavutetut hopeamitali 4 x 10 km:n viestihiihdossa ja pronssimitali 50 km:n hiihdossa.

1970-luvun alussa siirtyivät Hiirolan Hakan, Savilahden Urheilijoiden ja Porrassalmen Urheilijoiden edustushiihtäjät Mikkelin Hiihtäjien riveihin. Voimien yhdistäminen antoi entistä paremmat mahdollisuudet mm. juniorityöhön.

Mikkelin Hiihtäjien tunnetuin kilpahiihtäjä Harri Kirvesniemi sai ensimmäisen Suomen mestaruutensa vuonna 1976 10 km:n hiihdossa alle 18-vuotiaiden sarjassa. Sen jälkeen Kirvesniemi on kerännyt aivan näihin vuosiin saakka Suomen mestaruuksia ja saanut suuren määrän mitaleita myös kansainvälisistä arvokilpailuista.

Harri Kirvesniemen MM- ja olympiamitalit:

• 1980 Lake Placid, Yhdysvallat: viestissä olympiapronssi
• 1982 Oslo, Norja: 15 km MM-pronssi ja viestissä MM-pronssi
• 1984 Sarajevo Jugoslavia: 15 km olympiapronssi ja viestissä olympiapronssi
• 1985 Seefeld, Itävalta: 30 km MM-pronssi
• 1989 Lahti, Suomi: 15 km (p) MM-kulta ja viestissä MM-hopea
• 1991 Val di Fiemme, Italia: viestissä MM-pronssi
• 1992 Albertville, Ranska: viestissä olympiapronssi
• 1994 Lillehammer, Norja: viestissä olympiapronssi
• 1995 Thunder Bay, Kanada: viestissä MM-hopea
• 1997 Trondheim, Norja: viestissä MM-hopea
• 1998 Nagano, Japani: viestissä olympiapronssi

Tiaisen ja Kirvesniemen lisäksi maailmanmestaruuskisoissa kunnostautuneita mikkeliläishiihtäjiä ovat Pekka Tiihonen, Eeva Ollikainen ja Riikka Salonen sekä Tauno Kuva ja Pentti Vahvaselkä. Suomen mestaruuksia Mikkelin Hiihtäjille on sotien jälkeen kertynyt reilusti yli 20 henkilökohtaisilla matkoilla (Harri Kirvesniemellä on henkilökohtaisia Suomen mestaruuksia on 19 kappaletta). Viestinhiihdossa Mikkelin Hiihtäjät voittivat 1960-luvun alusta 1980-luvun loppupuolelle saakka lähes kaikki Suomen mestaruudet ja 1980-luvulla Mikkelin Hiihtäjät oli Suomen paras hiihtoseura.

[muokkaa] Palloilulajit

[muokkaa] Ennen toista maailmansotaa

Mikkelin ensimmäinen jalkapallo-ottelu järjestettiin 26.5.1910 Hallitustorilla. Ottelussa olivat vastakkain lyseon ja yhteiskoulun oppilaista sekä VPK:n voimistelu- ja urheiluosaston ja Vauhdin urheilijoista kootut joukkueet. Paikalle kerääntyi runsaasti yleisöä katselemaan ottelua, jossa koululaisten joukkue osoittautui taitavammaksi. Sanomalehti Vapauden toimittaja kirjoitti ottelusta:

"Toisella puolen oli Mikkelin kolmen voimisteluseuran jäsenistä muodostunut joukkue ja niiden vastustajina valioryhmä yhteiskoulun ja lyseon oppilaista. Heti alussa näkyi, että koululaiset harjaantuneempina ja paremmin järjestettyinä olivat voiton puolella. Pojat juoksivat kuin vimmatut pallon perässä ja maalivahti seisoi hyökkäysasennossa kysymysmerkin näköisenä ja näytti hiukan vavahtaneen jokaisesta palloon annetusta potkusta. Alussa oli voimisteluseuran joukko huonommassa asemassakin; tori on itäänpäin kalteva ja aurinko paistoi silmiin. Niinpä saivat koululaiset ensimäisen 45 minuutin aikana 3 voittoa. Toisen 45 minuutin aikana kun maaleja vaihdettiin saivat vielä yhden voiton eikä ainoatakaan häviötä. - Potkiminen ei vielä ollut niin kaunista ja jännittävää kuin miksi se varsinaisissa urheilukeskuksissa on muodostunut. Suurimman osan aikaa kierieli pallo maassa ja liian paljon potkijoita tungeskeli sen ympärillä. Harvemmin näki onnistuneita potkaisuja ja sukkelia torjumisia. Mutta kumpahan tottuvat."

Jalkapalloa pelattiin puistoissa ja aukioilla, kunnes syksyllä 1916 päästiin harjoittelemaan ja ottelemaan vasta valmistuneeseen Urheilupuistoon.

Ennen oman jalkapalloon erikoistuneen seuran perustamista Mikkelin menestynein seura jalkapallossa oli Mikkelin Kilpa-Veikot, joka voitti Savon mestaruuden vuosina 1927-29. Vuonna 1931 MiKV:n jalkapalloilijat siirtyivät vuonna 1929 perustettuun Mikkelin Palloilijoihin, joka oli aloittanut toimintansa jääpallolla. Vielä 1930-luvulla MP:lla ei ollut samanlaista menestystä jalkapallossa kuin MiKV:lla oli ollut. Jalkapallo tuli myös yleisseura Vauhdin toimintaan kansalaissodan jälkeen, joskin sen menestys oli vaatimattomampaa kuin MiKV:n ja MP:n.

Ennen toista maailmansotaa Mikkelin vahvin palloilulajiksi kohosi jääpallo, joka alkoi nousta jalkapallon vanavedessä 1920-luvulla. Lajin uranuurtaja ja käynnistäjä täällä oli 1910-lopulla Mikkeliin tullut everstiluutnantti, 3. Divisioonan esikuntapäällikkö Voldemar Hägglund, joka oli saanut jääpallo-oppinsa Viipurissa, joka oli sotien välisenä aikana ylivoimaisesti Suomen paras jääpalloseura. Hägglund oli innokas lajin puolestapuhuja ja hänen johdollaan joukko koululaisia alkoi opiskella pelisääntöjä ja harrastaa peliä.

Varsinaiseen vauhtiin jääpalloilu pääsi, kun lajista innostuneen konttorinjohtaja Toivo Kosusen johdolla ryhdyttiin kokoamaan jääpallojoukkuetta Mikkelin Kilpa-Veikkojen riveihin. MiKV:n toimintaan jääpallo otettiin virallisesti vuonna 1925, jolloin pelattiin ensimmäinen ottelu Likolammen jäällä Kotkan Palloilijoita vastaan. Sittemmin jääpalloa pelattiin urheilukentän luistinradalla.

Jääpallo jäi vähitellen lapsipuolen asemaan yleisseura MiKV:ssa. Jääpallon ystävät päättivät ryhtyä perustamaan jääpallon erikoisseuraa erityisesti Kalle Lampisen ja liikemies Kaarlo Hokkasen johdolla. Mikkelin Palloilijoiden perustava kokous pidettiin 15.3.1929. Heti alussa seuran ohjelmaan päätettiin sisällyttä sekä jää- että jalkapallo. Jalkapalloilijat siirtyivät kuitenkin vasta pari vuotta myöhemmin MiKV:sta MP:hin.

Jääpallossa alkoi pian tulla menestystä. Esimerkiksi kaudella 1934-35 MP vei Savon mestaruuden menettämättä pistettäkään. Samalla kaudella MP nousi jääpallon Suomen mestaruussarjaan, mutta menestys ei ollut kovin suuri - sijoitus oli kuudes. Seuraavana vuonna MP putosi sarjaporrasta alemmas ja nousi mestaruussarjaan vasta sotien jälkeen. MP: jääpalloilijoiden rungon sotien välillä muodostivat koulupojat.

MP:n lisäksi jääpalloa pelattiin sotien välillä Mikkelin Vauhdissa, joskin pelin taso yleisseurassa jäi erikoisseuraa vaatimattomammaksi.

Pallonlyönti, vuodesta 1992 pesäpallo, oli 1930-luvun puoliväliin yksi suojeluskuntaurheilun päälajeista. Mikkelin suojeluskuntapiirin toimintaan pallonlyönti tuli kesällä 1920. Pesäpalloilu rakentui 1920-luvulla Mikkelissä suojeluskunnan varaan. Kaupungin suojeluskunnan joukkue oli tuolloin ainoa mikkeliläinen pesäpallojoukkue, joka edusti kaupunkia muualle suuntautuvissa otteluissa. Mikkelin kaupungin suojeluskunta hallitsi Mikkelin suojeluskuntapiirin pesäpallomestaruuskilpailuja koko 1920-luvun ajan. Tämän jälkeen suojeluskuntapesäpallo taantui Mikkelissä. Suojeluskuntapiirien välisissä kilpailuissa Mikkelillä ei ollut menestystä.

Ennen 1920-luvun loppua pesäpallo kotiutui suojeluskunnan lisäksi VPK:n ja vuonna 1927 perustetun Mikkelin NMKY:n ohjelmaan. 1930-luvun alussa pesäpallo oli saanut kannattajakuntansa myös kaupungin oppikouluissa.

Mikkelin ensimmäinen pelkästään pesäpalloon erikoistunut seura, Mikkelin Ajo, perustettiin 5.4.1933. Ajon toiminta lähti ripeästi käyntiin, sillä seuran perustajat olivat jo ennestään pesäpallon aktiivipelaajia. Parhaimmillan Ajo oli vuosina 1925-26, mutta B-sarjasta suursarjaan (= mestaruussarjaan) se ei pystynyt nousemaan. Ajon edustusjoukkueen enimmät pelaajat olivat koululaisia, lähinnä lyseosta.

Miespesäpalloilun lisäksi Mikkelissä pelattiin vuodesta 1934 alkaen naispesäpalloilua. Naisjoukkue Ajottaret osallistui muutamana kautena naisten B-sarjaan, mutta ei menestynyt. Sotavuodet hiljensivät Ajottarien toiminnan kokonaan.

Mikkelin Vauhdissa pesäpallo sai jalansijaa 1920-luvun lopulla. Pelillisesti ja tuloksellisesti Vauhdin pesäpallo oli parasta vuosina 1934-36 ja se voitti kaksi kertaa peräkkäin TUL:n piirinmestaruuden vuosina 1934 ja 1935.

Tennisharrastuksen pohjaa luotiin 1900-luvun alkupuolella Maaherranpuiston sementtipohjaisella tenniskentällä. Myös Tyttökoulun pihamaalla harrastettiin tennistä. Tennis oli tuolloin leimallisesti ylempien sosiaaliluokkien peli ja aktiiviharrastajien lukumäärä pysyi täälläkin harvalukuisena. Tenniksen läpimurto Mikkelissä tapahtui 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa. Elokuussa 1929 Urheilupuiston länsilaidalle saatiin pelikuntoinen kenttä ja 5.6.1929 oli perustettu Mikkelin Verkkopalloseura (vuodesta 1961 Mikkelin Tennisseura). Verkkopalloliiton vuonna 1934 käynnistämässä valtakunnallisessa Itämalja-kilpailussa MVS menestyi erinomaisesti voittaen finaalin vuosina 1934 ja 1935. Seuraavan kerran MVS voitti Itämaljan vasta vuonna 1956. 1930-luvun lopulla MVS saavutti myös useita Savon mestaruuksia.

[muokkaa] Toisen maailmansodan jälkeen

Jatkosodan jälkeen palloilutoiminta lähti Mikkelissä vireästi käyntiin. Mikkeliin muuttaneeseen karjalaiseen siirtoväkeen kuului aktiivisia urheilun harrastajia, ja heidän panoksensa mikkeliläispalloilussa muodostui merkittäväksi. MP pelasi vuodesta 1945 lähtien jalkapalloa maakuntasarjassa. Lokakuussa 1946 Mikkelin Vauhdin jalkapalloilijat järjestäytyivät Pallo-Kissat -nimiseksi erikoisseuraksi. Vuonna 1948 perustettiin MP:lle sisarseura Mikkelin Mikot. Vuonna 1947 perustettiin lisäksi Savo-Karjalan Palloseura, jonka toiminta kuitenkin jäi lyhytikäiseksi.

1950-luvun mikkeliläiselle jalkapallolle oli tyypillistä MP:n ja Pallo-Kissojen väliset ankarat ottelut maakuntasarjassa. Pallo-Kissat nousi jalkapalloilun Suomi-sarjaan vuonna 1958 ja MP seuraavana vuonna. Pallo-Kissat nousivat jo vuonna 1961 mestaruussarjaan ja MP vihdoin vuonna 1965.

Pallo-Kissat olivat 1970-luvulla mestaruussarjassa lähes kaikki vuodet. Pallo-Kissojen parhaaksi saavutukseksi mestaruussarjassa jäi neljäs sija. Nykyään Pallo-Kissojen jatkaja Mikkelin Kissat pelaa jalkapalloa 2.divisioonassa.

Vuonna 1970 MP voitti Mikkeliin ensimmäisen kerran jalkapallon Suomen Cupin. Kesällä 1971 MP uusi Cup-voittonsa. Cup-voittojen myötä MP:lle avautui tie kansainvälisiin arvo-otteluihin, joissa mikkeliläiset kävivät aina Turkkia myöten. Mikkeliläisjalkapalloilun hienoimpia hetkiä elettiin syksyllä 1971, kun MP:n vastustajaksi Urheilupuistoon saapui Euroopan Cupin ottelussa turkkilainen Eskisehirspor. Peli päättyi 0-0, mutta mikkeliläiset osoittivat siinä pystyvänsä antamaan kunnon vastuksen ennakkoon vahvempia turkkilaisia vastaan. MP:n miesten edustusjoukkueen paras saavutus jalkapalloilun mestaruussarjassa on hopeamitali. MP pelasi 1990-luvun alkuun saakka muutamaa vuotta lukuun ottamatta mestaruussarjassa. Suomen edustajina maaotteluissa MP:läisiä on ollut reilusti yli 20 pelaajaa. Tällä hetkellä MP pelaa 1.divisioonassa, jonka etelälohkossa se vuonna 1997 sijoittui neljänneksi.

Vuonna 1972 MP aloitti ensimmäisenä seurana suomalaisen naisjalkapalloilun. Naisjalkapalloilijat ovat useana pelanneet mestaruussarjassa ja myös saavuttaneet hyviä tuloksia.

MP:n jääpalloilijat pääsivät vuonna 1945 pelaamaan Suomi-sarjan itälohkoon ja seuraavana vuonna se selviytyi mestaruussarjaan voitettuaan talvella 1946 kaikki sarjaottelunsa. MP putosi kuitenkin seuraavana vuonna takaisin Suomi-sarjaan. 1950-luvulla MP:n jääpalloilijat alkoivat saada parempaa menestystä. MP:n A-juniorit selviytyivät jo vuonna 1950 Palloliiton sarjan loppuotteluun ja vuonna 1954 seuran nuorten jääpallojoukkue voitti ensimmäisenä mikkeliläisenä palloilujoukkueena valtakunnallisen mestaruuden. Nuoret voittivat Suomen mestaruuden uudelleen vuonna 1963.Myös miesten edustusjoukkue alkoi saavuttaa parempia tuloksia. Vuonna 1962 se oli mestaruussarjassa viidentenä ja samana vuonna MP:n jääpalloilijoiden riveistä valittiin maaotteluedustajia. 1960-luvun loppupuolella MP sai jääpallossa useita mitaleita ja voitti lopulta vuonna 1968 Suomen mestaruuden. Vuodesta 1964 alkaen MP pelasi jääpallon mestaruussarjassa yhtäjaksoisesti vuoteen 1977, jolloin MP lopetti jääpalloilun. 1970-luvun loppuvuosista lähtien jääpalloilijat ovat pelanneet Mikkelin Kamppareissa, joka merkittiin yhdistysrekisteriin 23.3.1979. Kampparit pelasivat 1980-luvulla enimmäkseen mestaruussarjassa, mutta viime vuosina menestys on antanut odottaa itseään.

Vuonna 1955 sekä MP että Pallo-Kissat ottivat ohjelmaansa uutena lajina jääkiekon. Vuosina 1957-59 MP voitti lajissa lohkonsa maakuntasarjan, mutta pääsi vasta vuonna 1960 Suomi-sarjaan. Vuonna 1961 MP sijoittui jääkiekkoilun Suomi-sarjan itälohkossa kolmanneksi ja seuraavana vuonna toiseksi. 1960-luvun lopulla MP:n jääkiekkoilijat juuttuivat maakuntasarjaan, jossa myös Pallo-Kissat pelasivat. Koska seurat eivät menestyneet paremmin, päätettiin Mikkelin jääkiekkotoiminta yhdistää uuden lajin erityisseuran lipun alle. Jääkiekkoseura Mikkelin Jukurit merkittiin yhdistysrekisteriin 17.11.1970. Jukurit nousivat jo seuraavana vuonna maakuntasarjasta Suomi-sarjaan (myöhemmin 1.divisioona). Jääkiekkoilun mestaruussarjaan Jukurit eivät ole vielä koskaan päässeet, vaikka ne silloin tällöin ovat pelanneet erinomaisia kausia ja otteluita. Perinteeksi on Mikkelissä jo muodostunut elokuussa järjestettävä jääkiekon Marski Cup, johon osallistuu vuosittain Suomen, ja joskus myös Ruotsin, huippujoukkueita.

Vuonna 1954 MP otti toimintaansa pesäpallon. Laji ei kuitenkaan noussut suosituksi. Pesäpalloseura Mikkelin Pallonlyöjät merkittiin yhdistysrekisteriin 5.2.1959. Seura kävi 1960-luvun lopulla Suomi-sarjassakin, mutta putosi pian maakuntasarjaan ja sitten piirisarjaan. 1970-luvun puolivälissä seura luopui kokonaan kilpailutoiminnasta. Mikkelistä ei ole koskaan tullut pesäpallokaupunkia.

MP otti toimintaansa vuonna 1954 lentopallon, jossa innostus oli alusta saakka suurta. Heti ensimmäisellä kaudella MP nousi Suomi-sarjaan ja mestaruussarjaan pääsykin oli lähellä. 1950-luvun loppupuolella MP pelasi kahtena kautena lentopallon mestaruussarjassa, mutta ilman mainittavampaa menestystä. MP: n lentopalloinnostus lakkasi 1950-luvun viimeisinä vuosian ja sen harrastus MP:ssä loppui pian kokonaan. 1970-luvulta lähtien mikkeliläisillä lentopalloilijoilla on ollut oma urheiluseuransa Mikkelin Lentopallo -73, joka rekisteröitiin 29.10.1975. Myös Mikkelin Risti r.y.:n toimintaan on kuulunut lentopallo. Mikkelin Vauhdin ohjelmaan lentopallo on kuulunut 1950-luvulta lähtien ja 1980-luvulla se oli seuran ykkölaji. Pelikaudella 1971-72 Vauhdin lentopalloilijat olivat hyvin lähellä mestaruussarjaan nousua.

Keväällä 1947 MP otti toimintaansa käsipallon, mutta se ei koskaan saanut kunnolla jalansijaa Mikkelissä. 1950-luvun alkupuolella MP:llä oli hyvin monipuolista urheilutoimintaa. Jo edellä mainittujen lajien lisäksi järjestettiin kaunoluistelunäytöksiä, hiihtokilpailuja, luistelukilpailuja, pöytätenniskisoja, jopa sisähyppymestaruuskisatkin.

[muokkaa] Melonta

Mikkelin Melojien toiminta alkoi vuonna 1926 Mikkelin palkovenesoutajina Mikkelin Pursiseuran alaosastona ja se itsenäistyi vuonna 1934. Melonnassa menestystä Mikkeliin on tullut etenkin 1970-luvulta lähtien. Vuonna 1976 Mikkelin Melojien Eero Hynninen ja Eero Kojo kuuluivat Suomen olympiajoukkueeseen Montrealissa ja Kojo sijoittui parinsa kanssa K-2/500 metrillä kuudenneksi. 1980-luvulla melonnan kansainväliseen kärkeen nousivat veljekset Mikko ja Eero Kolehmainen. He ovat edustaneet Suomea olympialaisissa kaksikkomelonnassa yhdessä ja Mikko yksikkömelonnassa itsekseen. Mikko Kolehmaisen ura huipehtui vuonna 1992 Barcelonan olympialaisissa, kun hän voitti kultamitalin 500 metrin melonnassa. Mikko Kolehmaisella on myös useita maailmanmestaruusmitaleita. Mikkelin Melojien parhaat urheilijat ovat yltäneet Suomen mestaruuteen kymmeniä kertoja ja muutaman kerran Pohjoismaiden mestaruuteen. Myös maailmanmestaruuksiin on ylletty.

[muokkaa] Raviurheilu

Ensimmäisiä ravikilpailuja järjestettiin Mikkelissä 1800-luvun puolivälin tienoilla. 1900-luvun alkuun saakka ne olivat talviaikaan järjestettyjä jääraveja, joita alkuun ajettiin Saimaan jäällä. Myöhemmin niitä ryhdyttiin pitämään Urpolanlammella, joka oli koko maakunnan talviravien keskuksena 1920-luvulta lähtien.

Vuonna 1908 ryhtyi Mikkelin läänin hevosyhdistysten liitto yhdessä Mikkelin läänin maanviljelysseuran kanssa toimiin kesäkilparadan saamiseksi Mikkeliin. Ravikeskuksen rakentaminen kasarmialueen ja Kirjalan kartanon väliseen maastoon aloitettiin syksyllä 1910 ja radan vihkiäiset olivat 26.8.1912. Ravien lisäksi keskuksessa järjestettiin muutakin urheilutoimintaa (mm. yleisurheilua ja moottoripyöräilyä) ja eläinmarkkinoita. Hevosjalostusliiton ravirata oli käytössä vuoteen 1940, jolloin alue kaavoitettiin teollisuusmaaksi.

1970-luvun loppupuolelta lähtien on Kalevankankaalle rakennetulla raviradalla saavutettu erinomaisia tuloksia ja Mikkelin ravirataa pidetäänkin eräänä Suomen nopeimmista. 1980-luvun alusta saakka aina heinäkuussa järjestetyt St. Michel -ravit ovat nousseet erääksi Suomen tärkeimmistä ravitapahtumista. Myös kuninkuusravit on järjestetty Mikkelin raviradalla pariin otteeseen. Mikkelin ravirata on ainoa Suomessa, jolla on juostu maailmanennätyksiä. Niin on käynyt kahdesti: Vuonna 1993 Smooth Blend juoksi 1000 metrin ratojen ME:n 1.10,9a ja Shan Rags sivusi Copiadin ME:tä 1.10,7a vuonna 1995.

Mikkelin ravikeskuksessa on monipuoliset ravintola- ja kahviopalvelut, laajat ulkoilualueet ja toimivat sekä korkeatasoisesti varustetut sisätilat. Radalla ollaan ravien lisäksi järjestetty mm. maatalousnäyttelyitä, maakunnallisia ja valtakunnallisia juhlia, hiihtokilpailuja, autourheilutapahtumia, jalkapalloturnauksia ja koiranäyttelyitä. Valmiiden rakennelmien ja puitteiden ansiosta näiden tapahtumien järjestelyjen toteuttaminen on ollut erittäin helppoa.

[muokkaa] Muita urheilulajeja

Edellä mainittujen urheilulajien lisäksi Mikkelissä on ollut vireää urheilutoimintaa 1800-luvun lopulta alkaen mm. uinnissa, voimistelussa, painissa, jousiammunnassa ja keilailussa. Näissä lajeissa on mikkeliläiset saavuttaneet myös kansainvälistä menestystä. Esimerkiksi varsijousiammunnan MM-kilpailuissa ovat mikkeliläiset Veikko Pöyry ja Kalevi Raatikainen voittaneet 1980-luvulla kultamitaleita. Voimistelussa MiKV on voittanut lukuisia Suomen mestaruuksia. Onni Lappalainen on saavuttanut kaksi olympiamitalia 1950-luvulla ja vuonna 1955 hänet valittiin Suomen parhaaksi voimistelijaksi. Myös Juhani Rahikainen edusti Suomea voimistelussa vuoden 1968 Meksikon olympialaisissa.

[muokkaa] Urheilun harrastusmahdollisuudet Mikkelissä nykyisin

Edellä on jo jonkin verran käsitelty mikkeliläisten urheilusaavutusten yhteydessä urheilunharrastusmahdollisuuksia täällä. Etenkin toisen maailmansodan jälkeen Mikkelin urheilu- yms. harrastusmahdollisuudet ovat parantuneet erinomaisiksi. Liikunnan harrastajille on Mikkelissä ollut mm. Kalevankankaalla ja Urpolassa hyvät lenkkeily- ja hiihtomahdollisuudet valaistuine latuineen 1960-luvulta lähtien. Kuntopolkuja ja latuja on lukuisia ympäri kaupunkia. Kesäaikaan kaupungin alueella on käytössä kymmenkunta uimarantaa. Talvisaikaan uintia voi harrastaa vuonna 1971 valmistuneessa Suomen ainoassa kallion sisään louhitussa uimahallissa Naisvuoressa. Vuodesta 1981 aivan keskustassa on keilailijoilla ollut nykyaikainen keilahalli. Sitä ennen keilaamista harrastettiin pääasiassa Urheilutalon alakerrassa. Tenniksen ja squashin harrastajilla on useita omia halleja ja kenttiä Mikkelissä. Ampumista voi harrastaa nykyisin ajanmukaisella ampumaradalla Kyrönpellossa sekä sisätiloissa Mikkelin Urheilutalolla. Mikkelin monipuolisimmat urheilupaikat ovat Urheilupuisto ja Kalevankankaan ravirata. Hiihtourheilun harrastajien käytössä on 1970-luvun alusta lähtien ollut valaistujen latujen lisäksi Tornimäen hiihtokeskus. Myös Mikkelin maalaiskunnassa on erinomaiset urheilun harrastusmahdollisuudet.

[muokkaa] Lähteet

• Kuujo, Erkki, Entisajan Mikkeli. Mikkelin kaupungin vaiheita 1838-1917. Oy Länsi-Savon Kirjapaino, Mikkeli 1971. s. 422-425.
• Lähde, Hannu, Urheileva Mikkeli - mikkeliläisen urheiluelämän vaiheita 1800-luvulta 1940-luvulle. Julkaisija: Mikkelin kaupungin liikuntatoimisto. Toimitus: Mikkelin kaupungin museot. Länsi-Savo Oy, Mikkeli 1992.
• Muuttuvaa Mikkeliä. Mikkelin kaupungin historia II 1918-1986. Kirj. Erkki Kuujo - Kyösti Väänänen - Matti Lakio - Esa Hassinen. Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo, Pieksämäki 1988. s. 184-188 ja 632-646.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Mikkelin Palloilijat

© Internetix/Mikkeli-seura/Heikki Myyryläinen 1998