Savon syntyseutu

Seutuwiki
Versioiden väliset erot
Loikkaa: valikkoon, hakuun
(→‎Savilahti - seurakunta ja pitäjä syntyy)
 
(Näytettyjen versioiden välissä on 150 versiota, jotka ovat yhden käyttäjän tekemiä.)
Rivi 1: Rivi 1:
−
=== Kivi- ja rautakauden jäljet ===
 
 
[[Tiedosto:Torin_kuokka.jpg|200px|thumb|right|Mikkelin torin itälaidalla on kiveykseen merkittynä kivikautisen kuokan löytöpaikka. Kuva: Leena Hangasmaa 2012.]]
 
[[Tiedosto:Torin_kuokka.jpg|200px|thumb|right|Mikkelin torin itälaidalla on kiveykseen merkittynä kivikautisen kuokan löytöpaikka. Kuva: Leena Hangasmaa 2012.]]
−
==== Astuvansalmi ====
+
Mikkelin seudulla ovat liikkuneet Savon ensimmäiset asukkaat. Koko maakunta on saanut nimensä Mikkelin Savilahden - ruotsiksi Savolax - mukaan.
−
[[Tiedosto:Astuvan_ukko.jpg]]
+
== Kivi-, pronssi- ja rautakauden jäljet ==
 +
Merkit ihmisen liikkeistä Mikkelin seudulla ilmaantuivat [http://seutu.wikimikkeli.fi/index.php/Taustaa viimeisen jääkauden jälkeen]. Keitä olivat seudun ensimmäiset asukkaat? Siitä ei ole varmuutta - [http://seutu.wikimikkeli.fi/index.php/Mist%C3%A4_tulivat_ensimm%C3%A4iset_asukkaat_Mikkelin_seudulle%3F juuremme ovat lappalaisissa, hämäläisissä ja karjalaisissa].
 +
Kivikauden asutusjälkiä löytyy erityisesti Ristiinasta ja Haukivuorelta. Rautakaudella asutus keskittyi nykyisen Mikkelin kaupungin ympärille. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että kivikautiset asuinpaikat sijaitsivat parhailla kesämökkipaikoilla ja rautakautiset asuinpaikat parhaan peltomaan äärellä.
  
−
=== Savilahti - seurakunta ja pitäjä syntyy ===
+
=== Muinaisjäännökset ===
−
==== Kivisakasti ====
+
[[Tiedosto:Muinaisjaannokset_kartalla_kivikausi.jpg|350px|thumb|left|Kivikautiset ja varhaismetallikautiset muinaisjäännökset kartalla. Löydöt sijoittuvat vesistöjen varsille. (Kartta: Etelä-Savon maakuntaliitto)]]
−
'''Kivisakasti'''
+
Esihistorian ajan ihmisten reittejä ja elämäntapaa voidaan jäljittää muinaisjäännösten perusteella. Muinaisjäännökset ovat maassa tai vedessä säilyneitä muistoja menneistä sukupolvista. Kulttuurimaisemassa ne muodostavat vanhimman ajoitettavan elementin. Muinaisjäännökset kertovat elämisestä, asumisesta, liikkumisesta, elinkeinojen ja uskonnon harjoittamisesta sekä kuolleiden hautaamisesta. Jotkut muinaisjäännökset, kuten hautaröykkiöt, kuppikivet ja linnavuoret, erottuvat maisemassa vielä tänäkin päivänä. Toiset ovat kokonaan maan peitossa kuten asuin- ja työpaikat ja maahan kaivetut haudat. Veden alla yleisimpiä muinaisjäännöksiä ovat laivojen hylyt. Kiinteät muinaisjäännökset on rauhoitettu [http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1963/19630295 muinaismuistolailla]. Irtaimet muinaisesinelöydöt tulee toimittaa valtiolle, mutta löytäjä voi saada niistä korvauksen. Muinaisjäännösten tiedot löytyvät Museoviraston ylläpitämästä [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_default.aspx Muinaisjäännösrekisteristä]. Rekisterissä on Mikkelistä 178 kohdetta, Ristiinasta 100 ja  Hirvensalmelta 34 kohdetta.<br />
 +
 
 +
==== Ajoitus ====
 +
Muinaisjäännöksiksi luetaan paitsi esihistoriallisen, myös historiallisen ajan muinaisjäännöksiä. Esineissä ja hylyissä aikarajana pidetään sataa vuotta, mutta kiinteiden muinaisjäännösten osalta tilanne ei ole aivan niin yksiselitteinen. Viime kädessä Museovirasto ratkaisee kohteen statuksen. Suurin osa tunnetuista muinaisjäännöksistä on kivikautisia. Ristiinan löydökset keskittyvät kivi- ja varhaismetallikauteen, kun sen sijaan Mikkelissä on merkittävä rautakautisten löytöjen keskittymä. Hirvensalmella löytöjen määrä on suhteellisen vähäinen, mikä kertonee ennen kaikkea vähäisestä tutkinnasta. Huomattavaa on, että  kivikauden jälkeen Etelä-Savossa seurasi lähes 2000 vuoden löydötön kausi. Kivikauden jälkeinen aika oli Itä-Suomessa etupäässä luu- ja puukautta aina vuoden 800 jKr. tienoille, ja tästä syystä ajalta ei ole löydetty muinaisjäänteitä. Aiheesta lisää [http://seutu.wikimikkeli.fi/index.php/Kalmistot_ja_muut_rautakautiset_muinaismuistot Mikkelin kaupungin historiasivuilla]<br />
 +
 
 +
==== Muinaisjäännöstyypit ====
 +
 
 +
'''Asuin- ja hautapaikat''' muodostavat suurimman osan kiinteistä muinaisjäännöksistä. Karkeasti sanottuna kivikautiset asuinpaikat sijaitsevat hyvillä kesämökkipaikoilla, etelään olevilla hiekkarannoilla. Rautakautinen asutus puolestaan on sijoittunut vanhimpien maatilojemme tienoille ja osittain jäänyt niiden allekin. Kivikaudella elettiin keräilystä, kalastuksesta ja metsästyksestä, rautakaudella viljanviljely alkoi voittaa sijaa. Elinkeinot näkyivät asuinpaikkojen sijoittelussa.
 +
 
 +
Kivikautiset asuinpaikat maastossa ovat erilaisia painanteita, tulisijan jäänteitä, kvartsi-iskoksia sekä kulttuurikerrostumaa eli likaantunutta maata. Esihistoriallisen ajan loppupuolella asuinrakennukset alkoivat kehittyä kohti hirsirakennuksia, joissa käytettiin kiviä perustuksina.<br />
 +
 
 +
Hirvensalmella on löydetty kahdeksan kivikautista asuinpaikkaa, esimerkiksi [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=97010006 Hiekkaniemi]. <br />
 +
 
 +
Ristiinassa kivikautisia asuinpaikkoja on 34, jonka lisäksi varhaismetallikautisia paikkoja on 12. Esimerkiksi [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=696010029 Akanlahdessa] on suuri kivikaudelta pronssikaudelle jatkunut asuinpaikka. Rautakautisia asuinpaikkoja ei Ristiinasta tai Hirvensalmelta ole löytynyt.<br />
 +
Mikkelissä on 70 esihistoriallista asuinpaikkaa, joista kivikautisia on 58. Merkittäviä keskittymiä on Haukivuorella, Anttolassa ja Ristiinasta Mikkeliin tuovan vesireitin varrella, esim. [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=1000002254 Annila] ja [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=1000002261 Varsavuori]. Mikkelin ainoat pronssikautisset asuinpaikat sijaitsevat Haukivuorella: [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=1000006635 Lintuniemi], [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=1000006632 Oininginlampi], [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=1000006633 Oininginsalo] ja [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=1000006640 Pyttylahti]. <br />
 +
 
 +
Kuten asuinpaikat, myös hautapaikat kertovat niistä paikoista, jonne ihmiset ovat asettuneet. Ristiinan tiedossa olevat esihistorialliset hautapaikat ovat kaikki ns. lapinraunioita. Lapinraunioiksi nimitetään sisämaassa sijaitsevia röykkiöhautoja, joiden kuviteltiin olevan lappalaisten tekemiä. Ne ovat useimmiten rannan tuntumassa tai vedelle antavalla kalliolla olevia kiviladelmia. Ruumis oli poltettu ja jäännökset haudattu röykkiöön. Kaikkia seudun lapinraunioita ei ole tutkittu. <br />
 +
 
 +
[[Tiedosto:Muinaisjaannokset_kartalla_rautakausi.jpg|350px|thumb|left|Rautakautiset ja keskiaikaiset muinaisjäännökset kartalla. Asutus keskittyy Mikkelin lähiympäristöön. (Etelä-Savon maakuntaliitto)]]Rautakauden tavanomaisin hautaus oli polttohautaus. 500 jkr siirryttiin esineelliseen ruumishautaukseen, joka tosin syrjäytti polttohautauksen kokonaan vasta ristiretkiajan (1025–1300 jKr) jälkeen. Esineettömään ruumishautaukseen siirtymistä pidetään kristinuskon omaksumisen lopullisena merkkinä.
 +
Hautapaikkojen perusteella Mikkelissä asuttiin 1000-luvun tienoilla Tuukkalan, [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=1000002264 Porrassalmen] ja [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=1000002316 Kyyhkylän] maisemissa, [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=491010003 Visulahden-Sairilan] tienoilla sekä nykyisen [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=492010054 Rantakylän] alueella.Rantakylän Orijärveltä Kihlinpellon alueelta löytynee muinaispellot ovat Suomen vanhimmat, ja ne on ajoitettu noin 600 jaa. [http://www2.mikkeli.fi/fi/museot/03_suursavon_museo/topnavi/05_rautakausi/index-8.htm Lue lisää rautakaudesta Savossa.]<br />
 +
 
 +
===== Tuukkalan kalmisto =====
 +
Jo 1800-luvun lopulla löydetty [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=491010007 Tuukkalan kalmisto] on '''Savon suurin ja rikkain rautakautinen kalmisto'''. Sen vanhimmat hautaukset ajoittuvat 1000-luvulle ja nuorimmat 1300-luvulle. Tuukkalan kalmiston ensimmäiset haudat löydettiin vuonna 1886 armeijan harjoituskenttää tasoitettaessa. Kalmistosta on tutkittu yhteensä 59 hautaa, mutta alueelta tiedetään tuhoutuneen yli kymmenen hautaa. Tutkituista haudoista 36 ruumishaudassa ja kahdessa polttohaudassa oli esineistöä. Esineettömiä ruumishautoja oli kymmenen ja polttohautoja yksitoista. Neljästä haudasta todettiin arkun jäännöksiä. Yksi vainaja oli asetettu arkkuun rukiin olkien päälle.
 +
 
 +
Vainajat on haudattu rikkaasti koristelluissa [http://www2.mikkeli.fi/fi/museot/03_suursavon_museo/topnavi/05_rautakausi/puvut.htm puvuissa] ja hautaan on laitettu mukaan kallisarvoisia koruja. Korujen muotokieli on omintakeinen. Kalmiston löytöaineiston perusteella luonnosteltiin jo vuonna 1889 Tuukkalan muinaispuku, josta 1930-luvulla laadittiin pukurekonstruktio. Vuonna 1994 valmistui uusimpiin mikroskooppisiin ja kemiallisiin tutkimustuloksiin pohjautuva Mikkelin seudun muinaispuku. Sen kaikki tärkeimmät yksityiskohdat on saatu Tuukkalan vuonna 1886 tutkitusta haudasta nro 26, joka ajoittuu vuoden 1200 tienoille. Mikkelin seudun puku on kaikista muinaispuvuistamme värikkäin. Puvun tärkein vaatekappale on vaaleansininen, pitkähihainen, villapalttinainen mekko, joka kiinnitetään leuan alta hopeasoljella. Pitkän mekon päällä on oranssinpunainen, olkapäiltä soljilla kiinnitettävä vaippahame. Tämän päälle sidotaan komeasti kuvioidulla nauhalla vaaleamman punakeltainen esiliina, jossa vyötäistä ja helmaa koristavat pronssispiraalipunokset. Esiliinan kummassakin päässä on lisäksi tummansiniset lautanauhat. Koko komeuden päällä on vielä pitkillä hapsuilla somistettu ja hopeasoljella kiinnitetty tummansininen vaippa.
 +
 
 +
Vuonna 2009 alueella tehtiin kaivauksia, jolloin löydettiin toistakymmentä uutta hautaa, mm. rikkaasti koristeltu lapsen hauta.
 +
<gallery>
 +
Tiedosto:Tuukkala_2009.jpg|Tuukkalan kaivauksia 2009. Kuva: MKM.
 +
Tiedosto:Tuukkalan_puukko_pieni_MKM.jpg|Tuukkalan kaivauksissa löytynyt puukko. Kuva: Pentti Nousiainen, MKM.
 +
Tiedosto:Tuukkalan_kupurasolkia_pieni_MKM.jpg|Tuukkalan kupurasolkia. Kuva: Pentti Nousiainen MKM.
 +
Tiedosto:Hopearaha_pieni.jpg|Hopearaha Orijärven kaivauksilla 1999 löytyneestä viikinkiaikaisesta aarteesta. Kuva: MKM.
 +
Tiedosto: Orijarven_kaivauksia_1999_pieni.jpg| Orijärven kaivauksia kesällä 1999. Kuva MKM.
 +
Tiedosto: Visulahden_arabialainen_raha_pieni_MKM.jpg| Visulahdesta löytynyt arabialainen raha. Kuva: Pentti Nousiainen, MKM.
 +
Tiedosto:Juoneennnurmi.jpg|Juoneennurmen hopearisti. Kuva: MKM.</gallery><br />
 +
 
 +
 
 +
'''Työ- ja valmistuspaikat'''<br />
 +
Historiallisen ajan työ- ja valmistuspaikat liittyvät pääsääntöisesti tervanpolttoon tai kaskiviljelyyn, ja käsittävät tervahautoja, hiilimiiluja, raudanvalmistuspaikkoja ja kaskiröykkiöitä. <br />
 +
 
 +
'''Hylyt'''<br />
 +
Alueemme vedenalaiset muinaisjäännökset ovat aikojen kuluessa uponneita aluksia. Lähes kaikki Mikkelin hylyt sijaitsevat Anttolassa, jossa Harmolansalmessa, Kirkonkylänlahdessa ja Lotjasaaressa on kaikissa useita hylkyjä. Myös Ristiinan Juurisalmessa on yhteensä viisi hylkyä.<br />
 +
 
 +
[[Tiedosto:Brahen_linna_SOFT_3_2012.jpg|350px|thumb|right|Brahen linnan raunioita syksyllä 2012. Kuva: Harri Heinonen]]
 +
'''Puolustusvarustukset''' käsittävät mm. linnavuoria, Kustaan sodan aikaisia taistelupaikkoja ja I maailmansodan aikaisia taisteluvarustuksia. Mikkelin alueen puolustusvarustukset ovat joko ajoittamattomia linnavuoria, kuten kiinnostava [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=492010008 Otralan muinaislinna] tai Kustaan sodan varustuksia, kuten Porrassalmi ja Tuukkalanvuori. Ristiinassa varustuksia on kuusi, tunnetuimpana [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=1000012437 Brahelinnan rauniot]. Ensimmäisen maailmansodan aikaisia varustuksia on mm. Hirvensalmen Kissakoskella ja [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=1000001918 Ristiinan Kaitajärvellä].<br />
 +
 
 +
Maastossa kulkiessa törmää usein erilaisiin '''kivirakenteisiin''', röykkiöihin ja kasoihin. Lähes aina ne ovat jälkiä ihmisen toimista. Osa on hautoja, osa kaski- tai viljelysraunioita, osa uuneja tai rakennusten pohjia, tai jostakin muusta syystä kerättyjä kivikasoja.
 +
 
 +
Arkeologit tunnistavat ja ajoittavat kiviröykkiöt useilla eri tavoilla: esimerkiksi hautaröykkiöt ovat tietynlaisissa paikoissa ja maisemissa. Korkeussijainti, maaston muodot, sijainti suhteessa vesistöihin asettavat ensimmäiset koordinaatit. Historiallisista kartoista esim. 1600-1700-luvuilta voidaan nähdä peltojen ja asutuksen paikkoja. Tärkein tieto saadaan kaivauksilla: haudoissa on hauta-anteja, esineitä tai koruja, sekä palanutta luuta.
 +
 
 +
Alueemme kivirakenteet ovat pääosin ajoittamattomia, ainoastaan kaksi on todettu Mikkelissä esihistoriallisiksi, Sairilan todennäköinen hautaröykkiö ja Leniuksen pellolla olleet 20 todennäköistä hautaröykkiötä.<br />
 +
 
 +
'''Kirkkorakenteita''' alueellamme ovat Kivisakasti ja Hirvensalmen Lampuunlahti, jossaa sijaitsi 1400-luvulla perustettu piispan tila, rukoushuone ja hautausmaa. Alue autioitui 1600-luvulla.<br />
 +
 
 +
'''Kultti- ja tarinapaikat''' ovat kohteita, joihin liittyy vahavasti aineetonta kulttuuriperintöä, kansanuskomuksia ja tarinoita. Tällaisia ovat mm. kuppikivet, joita on useita eri puolilla aluetta. Kuppikiviä käytettiin uhraamiseen: kivien kuoppiin, kuppeihin laitettiin viljaa tms. tuomaan onnea. Tarinapaikkoja taas ovat mm. Anttolan Kähkölänsaaren viereinen saari, jossa kerrotaan näkyneen valoa sinne kätketyn aarteen merkkinä. Samoin Haukivuoren Hulkonlahdessa sijaitseva [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_default.aspx Hulkonkivi] on tarinapaikka, ns. pirunkivi.<br />
 +
 
 +
'''Taide- ja muistomerkit''' ovat alueellamme kalliomaalauksia. Niitä on Anttolassa Tikaskaarteenvuoressa ja Ukonsaaressa, Mikkelin Vuolingon Verijärvellä, Hirvensalmen Hahlavuoressa, Ristiinan Uittamonsalmella sekä Astuvansalmella.<br />
 +
 
 +
===== Astuvansalmi =====
 +
[http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=696010003 Astuvansalmi] on Suomen suurin ja laajin yhtenäin kalliomaalauspinta, josta on tunnistettu yli 80 kuviota. Astuvansalmen kalliomaalauksen kuviot ajoittuvat Vuoksen puhkeamisen jälkeiseen aikaan, noin 4000 - 2200 eKr. 1980-90-lukujen taitteessa tehdyissä sukellustutkimuksissa on kalliomaalauksen edustalta löydetty kolme ihmiskasvoista meripihkariipusta ja yksi reiällinen meripihkariipus, jonka on tulkittu esittävän karhua. Kalliomaalaukset kuvastavat kivikauden metsästäjä-keräilijöiden henkistä perintöä.<br />
 +
 +
Lue lisää! [[Tiedosto:Muinaisjaannoksista.pdf]]<br />
 +
 
 +
 
 +
Astuvansalmi-linkkejä: [http://www.ristiina.fi/fi/sisalto/06_matkailu/02_nahtavyydet/?C:D=362411&C:selres=362411 Ristiina], [http://www.ismoluukkonen.net/kalliotaide/suomi/as/as.html Kalliotaide], [http://www.suomenmuinaistaideseura.fi/tutkimus/kalliokuvia2004.pdf Juhani Grönhagen: Kalliokuvia ja meripihkaa].
 +
<gallery>
 +
Tiedosto:Astuvan_ukko.jpg|Astuvan ukko. Astuvansalmen kalliomaalausten edustalta järven pohjasta löytynyt meripihkafiguuri. Kuva: Museovirasto.
 +
Tiedosto:Kalliomaalaus_nettikoko.jpg‎|Kalliomaalausten kuvakenttää. Keskellä maalauksissa hyvin harvinainen naisfiguuri. Kuva: Mamk.
 +
Tiedosto:Kallio_pieni.jpg|Astuvansalmen kalliosta hahmottuu ihmiskasvot. Kuva: Mamk.
 +
</gallery>
 +
 
 +
== Savilahti - seurakunta ja pitäjä syntyy ==
 +
Mikkelin seutu sijaitsi karjalaisten ja hämäläisten vaikutusalueen rajalla. Asemamme Novgorodin turkishankinta-alueen luoteiskulmana alkoi näkyä 1000-1100-luvuilla. Kristinuskon arvellaan saapuneen seuduillemme [http://seutu.wikimikkeli.fi/index.php/Kristinusko_juurtuu_Mikkelin_seudulle 1300-luvun alussa]. [http://www.mv.helsinki.fi/tala/pahkinasaarenrauha.pdf Pähkinäsaaren rauhaa] solmittaessa 1323 alueella oli vakiintunut hallinto. Tuossa rauhassa Novgorod luovutti Ruotsille Jääsken, Äyräpään ja Savilahden kihlakunnat. Savilahden keskus oli nykyisen Mikkelin paikalla ja antoi nimen koko Savolle. Katolinen [http://issuu.com/kirjakaari/docs/ristiretki_savoon Savilahden kirkkopitäjä] ulottui Iisalmeen saakka. Seurakunnan kirkko pyhitettiin [https://docs.google.com/file/d/0B4Ruvt7bX1JmaDZFZUFfOGZZTmM/edit?pli=1 ylienkeli Mikaelille], joka vakiintui seurakunnan ja hallintopitäjän nimeksi 1600-luvulla. Suomenkielinen [http://seutu.wikimikkeli.fi/index.php/Mikkeli-nimen_alkuper%C3%A4 Mikkeli-nimitys] ilmestyi kirjallisiin lähteisiin 1820-luvulla. Kannamme siis kautta kristillisen, juutalaisen ja islamilaisen maailman tunnetun arkkienkelin nimeä, ja se liittää meidät eurooppalaiseen kulttuuriperintöön. Mikkelinpäivää vietetään Mikonpäivän (29.9.)jälkeisenä sunnuntaina. Ylienkeli Mikaelia on esitetty pariinkin otteeseen kuvattavaksi Mikkelin vaakunaan, mutta ehdotukset eivät ole saaneet riittävästi kannatusta. (A.W.Rancken & Kauko Pirinen 1949: Suomen vaakunat ja kaupunginsinetit. Porvoo. s. 108-109.) <br />
 +
Mikkelinpäivästä: [[Tiedosto:Mikkelinpaivana.pdf]]<br />
 +
 
 +
Savilahden seurakunnan kirkko sijaitsi Savilahden pohjukkaan laskevan joen länsirannalla, nykyisen Kivisakastin paikkeilla. [http://seutu.wikimikkeli.fi/index.php/Mikkelin_maaseurakunnan_pappilat Kirkkoherran pappila] on sijainnut [http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=333 Kenkäveronniemellä], joka oli tuolloin vielä saari, ainakin 1400-luvulta saakka. <br />
 +
Tavalliset savolaiset harjoittivat [http://seutu.wikimikkeli.fi/index.php/Er%C3%A4talouden_el%C3%A4m%C3%A4%C3%A4 erä- ja kaskitaloutta]. Satoisan korpirukiin ja huuhtakasken sekä verohelpotusten avulla savolaisasutus laajeni kohti pohjoista ja luodetta, syntyi [http://seutu.wikimikkeli.fi/index.php/Savolaisasutuksen_levi%C3%A4minen ns. savolaisekspansio]. Savolaisia muutti 1500-luvun lopulla ja 1600-luvulla myös Norjan ja Ruotsin takamaille, missä heitä alettiin kutsua [http://finnskogarna.com/besoksmal/ metsäsuomalaisksi]. Heidän keskuudessaan on säilynyt monia [http://www.elore.fi/arkisto/2_12/leisio.pdf arkaaisia savolaisia piirteitä], jotka meillä ovat jo kokonaan kadonneet.
 +
 
 +
 
 +
=== Kivisakasti ===
 +
Kivisakasti on yksi nykyisen Mikkelin symboleista. Se on rakennettu 1500-luvun alkupuolella, ja sen edustalla sijaitsi puukirkko ja hautausmaa. Nykyisen keskiaikaista kivikirkkoa muistuttavan asunsa se sai vuonna 1900, kun rakennus restauroitiin tuon ajan tapoja noudattaen. Museona se toiminut 1930-luvulta lähtien.
 
{{#ev:youtube|Hbtqkj_7nik}}
 
{{#ev:youtube|Hbtqkj_7nik}}
  
Rivi 16: Rivi 97:
 
</gallery>
 
</gallery>
  
−
=== Kreivin Ristiina ===
+
== Kreivin Ristiina ==
−
[[Tiedosto:Brahen_linna_SOFT_3_2012.jpg|Brahen linnan raunioita syksyllä 2012. Kuva: Harri Heinonen]]
+
[[Tiedosto:Ristiinan_vaakuna.png|150px|thumb|right|Carolus Lindbergin suunnitteleman Ristiinan kunnan vaakunan siivet olivat peräisim Brahe-suvun vaakunasta.]]
 +
Niin kuin Mikkeli-nimi liitti alueen eurooppalaiseen kulttuuriperintöön, niin liittää Ristiina puolestaan alueen pitkään yhteiseen historiaamme Ruotsin kanssa  - pitäjä perustettiin kreivin aikaan, ja sai nimensä Pietari (Per) Brahen puolison Kristina Stenbockin mukaan.
 +
 
 +
Ristiinan alue oli osa suurta Savilahden seurakuntaa ja hallintopitäjää vuoteen 1649 saakka. Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe (1602-1680) oli pyytänyt kuningatar Kristinalta läänityksekseen "muutamia taloja" Suur-Savosta, koska oli tarkastusmatkoillaan ihastunut seudun kauneuteen, ja halusi edistää seudun takapajuisia elinoloja. Hän saikin läänityksen 1640, joka vielä myöhemmin laajennuttuaan käsitti Ristiinan alueelta 204 taloa. Saman vuonna päätettiin perustaa Brahelle kartano, jonka paikaksi valikoitui nykyisen kirkonkylän paikalla sijainnut Pyrhölän kylä. Aluksi valmistuneen melko vaatimattoman puisen talon vierelle alettiin rakentaa varsinaista Brahelinnaa 1646, joka valmistui 10 vuotta myöhemmin. Kehämuurin sisällä oli kaksikerroksinen, alaosastaan kivinen ja  yläosasta hirsinen asuinrakennus. Nyttemmin linnasta on jäljellä kehämuurin jäänteet.
 +
 
 +
Brahella oli sekä kykyä että mahdollisuuksia ohjata kehitystä alueellaan. Savilahden ylisuuri seurakunta oli vaikea hallita, ja uuden seurakunnan perustaminen toi hyötyä niin alueelle kuin kenraalikuvernöörille itselleen. Rahvaan kirkkomatkat helpottuivat, kun Pietari Brahe rakennutti omalla kustannuksellaan kirkon Brahelinnan lähelle. Brahen alue erotettiin Mikkelin emäseurakunnasta 1649, ja kaksi vuotta myöhemmin sen nimeksi vakiintui Kristina - kansan suussa Ristiina - Brahen hiljattain menehtyneen puolison mukaan. Seurakunnan perustaminen, inhimillinen verotustoiminta, sekä Brahen korostetun korkea asema synnyttivät käsityksen, että "kreivin aika" oli paitsi Ristiinassa, myös muualla hänen läänitysalueillaan erityisen hyvän kehityksen aikaa. (Wirilander, Hannele 1989: Ristiinan historia I, s. 79-98.)
 +
 
 +
== Seurakunnat vakiintuvat ==
 +
[[Tiedosto:Hirvensalmen_tapuli_kuva3.JPG|200px|thumb|left|Hirvensalmen seurakunnan vanha kellotapuli on saanut nykyisen hahmonsa 1783. Kuva: Aada Mustonen 2012.]]
 +
Laajimmillaan Savilahden seurakunta oli 1400-luvun alkupuolella, jolloin se siis oli koko Savon ainoa pitäjä. Vuonna 1442 suurpitäjästä lohkaistiin itäosa omaksi Juvan seurakunnaksi. Jäljelle jäänyt Savilahti jaettiin 1500-luvun alussa kahdeksi hallintopitäjäksi Visulahdeksi ja Pellosniemeksi vanhan kirkkopitäjän jäädessä kuitenkin ennalleen. Savilahdesta ja Juvasta alettiin tuolloin käyttää yhteisnimitystä Suur-Savo.  (Wirilander, Hannele 1982: Mikkelin pitäjän historia, s. 66)
 +
 
 +
Asutuksen levitessä yhä pohjoisemmaksi ja kirkollisten toimitusten ollessa käytännössä mahdottomia hoitaa Mikkelistä käsin, ryhdyttiin Savilahden seurakuntaa pilkkomaan 1500 - 1600 -luvuilla. Pieksämäen seurakunta perustettiin 1574, ja sen keskukseksi tuli ensin Haukivuori. Mäntyharjun seurakunta perustettiin 1595, ja Ristiina siis 1649. Mikkelin pitäjän seurakunta pysyi tämän jälkeen samassa muodossaan seuraavat 200 vuotta käsittäen pitäjän alueen lisäksi Anttolan ja Hirvensalmen. Hirvensalmi itsenäistyi omaksi seurakunnakseen 1867 ja Anttola muodostettiin 1872. Hirvensalmelle oli tosin rakennettu oma rukoushuone ja myöhemmin kappeli, jossa toimi oma pappi 1600-luvun puolivälissä. (Wirilander 1982: 66-72.) Seurakuntien erottamiset herättivät aikanaan vastustusta, kuten nyttemmin niiden liitokset. Kuntaliitosten myötä myös [http://mikkelintuomiokirkkoseurakunta.fi/fi-FI/ seurakunnat] ovat palanneet kohti laajempia rajojaan.<br />
 +
 
 +
'''Lue lisää''' Mikkelin seudun kuntien synnystä ja nimien etymologiasta:<br />
 +
[[Tiedosto:Kuntien_synty.pdf]]<br />
 +
[[Tiedosto:Ei_nimi_miesta_pahenna.pdf]]<br />

Nykyinen versio 9. syyskuuta 2014 kello 08.48

Mikkelin torin itälaidalla on kiveykseen merkittynä kivikautisen kuokan löytöpaikka. Kuva: Leena Hangasmaa 2012.

Mikkelin seudulla ovat liikkuneet Savon ensimmäiset asukkaat. Koko maakunta on saanut nimensä Mikkelin Savilahden - ruotsiksi Savolax - mukaan.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Kivi-, pronssi- ja rautakauden jäljet

Merkit ihmisen liikkeistä Mikkelin seudulla ilmaantuivat viimeisen jääkauden jälkeen. Keitä olivat seudun ensimmäiset asukkaat? Siitä ei ole varmuutta - juuremme ovat lappalaisissa, hämäläisissä ja karjalaisissa. Kivikauden asutusjälkiä löytyy erityisesti Ristiinasta ja Haukivuorelta. Rautakaudella asutus keskittyi nykyisen Mikkelin kaupungin ympärille. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että kivikautiset asuinpaikat sijaitsivat parhailla kesämökkipaikoilla ja rautakautiset asuinpaikat parhaan peltomaan äärellä.

[muokkaa] Muinaisjäännökset

Kivikautiset ja varhaismetallikautiset muinaisjäännökset kartalla. Löydöt sijoittuvat vesistöjen varsille. (Kartta: Etelä-Savon maakuntaliitto)

Esihistorian ajan ihmisten reittejä ja elämäntapaa voidaan jäljittää muinaisjäännösten perusteella. Muinaisjäännökset ovat maassa tai vedessä säilyneitä muistoja menneistä sukupolvista. Kulttuurimaisemassa ne muodostavat vanhimman ajoitettavan elementin. Muinaisjäännökset kertovat elämisestä, asumisesta, liikkumisesta, elinkeinojen ja uskonnon harjoittamisesta sekä kuolleiden hautaamisesta. Jotkut muinaisjäännökset, kuten hautaröykkiöt, kuppikivet ja linnavuoret, erottuvat maisemassa vielä tänäkin päivänä. Toiset ovat kokonaan maan peitossa kuten asuin- ja työpaikat ja maahan kaivetut haudat. Veden alla yleisimpiä muinaisjäännöksiä ovat laivojen hylyt. Kiinteät muinaisjäännökset on rauhoitettu muinaismuistolailla. Irtaimet muinaisesinelöydöt tulee toimittaa valtiolle, mutta löytäjä voi saada niistä korvauksen. Muinaisjäännösten tiedot löytyvät Museoviraston ylläpitämästä Muinaisjäännösrekisteristä. Rekisterissä on Mikkelistä 178 kohdetta, Ristiinasta 100 ja Hirvensalmelta 34 kohdetta.

[muokkaa] Ajoitus

Muinaisjäännöksiksi luetaan paitsi esihistoriallisen, myös historiallisen ajan muinaisjäännöksiä. Esineissä ja hylyissä aikarajana pidetään sataa vuotta, mutta kiinteiden muinaisjäännösten osalta tilanne ei ole aivan niin yksiselitteinen. Viime kädessä Museovirasto ratkaisee kohteen statuksen. Suurin osa tunnetuista muinaisjäännöksistä on kivikautisia. Ristiinan löydökset keskittyvät kivi- ja varhaismetallikauteen, kun sen sijaan Mikkelissä on merkittävä rautakautisten löytöjen keskittymä. Hirvensalmella löytöjen määrä on suhteellisen vähäinen, mikä kertonee ennen kaikkea vähäisestä tutkinnasta. Huomattavaa on, että kivikauden jälkeen Etelä-Savossa seurasi lähes 2000 vuoden löydötön kausi. Kivikauden jälkeinen aika oli Itä-Suomessa etupäässä luu- ja puukautta aina vuoden 800 jKr. tienoille, ja tästä syystä ajalta ei ole löydetty muinaisjäänteitä. Aiheesta lisää Mikkelin kaupungin historiasivuilla

[muokkaa] Muinaisjäännöstyypit

Asuin- ja hautapaikat muodostavat suurimman osan kiinteistä muinaisjäännöksistä. Karkeasti sanottuna kivikautiset asuinpaikat sijaitsevat hyvillä kesämökkipaikoilla, etelään olevilla hiekkarannoilla. Rautakautinen asutus puolestaan on sijoittunut vanhimpien maatilojemme tienoille ja osittain jäänyt niiden allekin. Kivikaudella elettiin keräilystä, kalastuksesta ja metsästyksestä, rautakaudella viljanviljely alkoi voittaa sijaa. Elinkeinot näkyivät asuinpaikkojen sijoittelussa.

Kivikautiset asuinpaikat maastossa ovat erilaisia painanteita, tulisijan jäänteitä, kvartsi-iskoksia sekä kulttuurikerrostumaa eli likaantunutta maata. Esihistoriallisen ajan loppupuolella asuinrakennukset alkoivat kehittyä kohti hirsirakennuksia, joissa käytettiin kiviä perustuksina.

Hirvensalmella on löydetty kahdeksan kivikautista asuinpaikkaa, esimerkiksi Hiekkaniemi.

Ristiinassa kivikautisia asuinpaikkoja on 34, jonka lisäksi varhaismetallikautisia paikkoja on 12. Esimerkiksi Akanlahdessa on suuri kivikaudelta pronssikaudelle jatkunut asuinpaikka. Rautakautisia asuinpaikkoja ei Ristiinasta tai Hirvensalmelta ole löytynyt.
Mikkelissä on 70 esihistoriallista asuinpaikkaa, joista kivikautisia on 58. Merkittäviä keskittymiä on Haukivuorella, Anttolassa ja Ristiinasta Mikkeliin tuovan vesireitin varrella, esim. Annila ja Varsavuori. Mikkelin ainoat pronssikautisset asuinpaikat sijaitsevat Haukivuorella: Lintuniemi, Oininginlampi, Oininginsalo ja Pyttylahti.

Kuten asuinpaikat, myös hautapaikat kertovat niistä paikoista, jonne ihmiset ovat asettuneet. Ristiinan tiedossa olevat esihistorialliset hautapaikat ovat kaikki ns. lapinraunioita. Lapinraunioiksi nimitetään sisämaassa sijaitsevia röykkiöhautoja, joiden kuviteltiin olevan lappalaisten tekemiä. Ne ovat useimmiten rannan tuntumassa tai vedelle antavalla kalliolla olevia kiviladelmia. Ruumis oli poltettu ja jäännökset haudattu röykkiöön. Kaikkia seudun lapinraunioita ei ole tutkittu.

Rautakautiset ja keskiaikaiset muinaisjäännökset kartalla. Asutus keskittyy Mikkelin lähiympäristöön. (Etelä-Savon maakuntaliitto)
Rautakauden tavanomaisin hautaus oli polttohautaus. 500 jkr siirryttiin esineelliseen ruumishautaukseen, joka tosin syrjäytti polttohautauksen kokonaan vasta ristiretkiajan (1025–1300 jKr) jälkeen. Esineettömään ruumishautaukseen siirtymistä pidetään kristinuskon omaksumisen lopullisena merkkinä.

Hautapaikkojen perusteella Mikkelissä asuttiin 1000-luvun tienoilla Tuukkalan, Porrassalmen ja Kyyhkylän maisemissa, Visulahden-Sairilan tienoilla sekä nykyisen Rantakylän alueella.Rantakylän Orijärveltä Kihlinpellon alueelta löytynee muinaispellot ovat Suomen vanhimmat, ja ne on ajoitettu noin 600 jaa. Lue lisää rautakaudesta Savossa.

[muokkaa] Tuukkalan kalmisto

Jo 1800-luvun lopulla löydetty Tuukkalan kalmisto on Savon suurin ja rikkain rautakautinen kalmisto. Sen vanhimmat hautaukset ajoittuvat 1000-luvulle ja nuorimmat 1300-luvulle. Tuukkalan kalmiston ensimmäiset haudat löydettiin vuonna 1886 armeijan harjoituskenttää tasoitettaessa. Kalmistosta on tutkittu yhteensä 59 hautaa, mutta alueelta tiedetään tuhoutuneen yli kymmenen hautaa. Tutkituista haudoista 36 ruumishaudassa ja kahdessa polttohaudassa oli esineistöä. Esineettömiä ruumishautoja oli kymmenen ja polttohautoja yksitoista. Neljästä haudasta todettiin arkun jäännöksiä. Yksi vainaja oli asetettu arkkuun rukiin olkien päälle.

Vainajat on haudattu rikkaasti koristelluissa puvuissa ja hautaan on laitettu mukaan kallisarvoisia koruja. Korujen muotokieli on omintakeinen. Kalmiston löytöaineiston perusteella luonnosteltiin jo vuonna 1889 Tuukkalan muinaispuku, josta 1930-luvulla laadittiin pukurekonstruktio. Vuonna 1994 valmistui uusimpiin mikroskooppisiin ja kemiallisiin tutkimustuloksiin pohjautuva Mikkelin seudun muinaispuku. Sen kaikki tärkeimmät yksityiskohdat on saatu Tuukkalan vuonna 1886 tutkitusta haudasta nro 26, joka ajoittuu vuoden 1200 tienoille. Mikkelin seudun puku on kaikista muinaispuvuistamme värikkäin. Puvun tärkein vaatekappale on vaaleansininen, pitkähihainen, villapalttinainen mekko, joka kiinnitetään leuan alta hopeasoljella. Pitkän mekon päällä on oranssinpunainen, olkapäiltä soljilla kiinnitettävä vaippahame. Tämän päälle sidotaan komeasti kuvioidulla nauhalla vaaleamman punakeltainen esiliina, jossa vyötäistä ja helmaa koristavat pronssispiraalipunokset. Esiliinan kummassakin päässä on lisäksi tummansiniset lautanauhat. Koko komeuden päällä on vielä pitkillä hapsuilla somistettu ja hopeasoljella kiinnitetty tummansininen vaippa.

Vuonna 2009 alueella tehtiin kaivauksia, jolloin löydettiin toistakymmentä uutta hautaa, mm. rikkaasti koristeltu lapsen hauta.

  • Tuukkalan kaivauksia 2009. Kuva: MKM.

  • Tuukkalan kaivauksissa löytynyt puukko. Kuva: Pentti Nousiainen, MKM.

  • Tuukkalan kupurasolkia. Kuva: Pentti Nousiainen MKM.

  • Hopearaha Orijärven kaivauksilla 1999 löytyneestä viikinkiaikaisesta aarteesta. Kuva: MKM.

  • Orijärven kaivauksia kesällä 1999. Kuva MKM.

  • Visulahdesta löytynyt arabialainen raha. Kuva: Pentti Nousiainen, MKM.

  • Juoneennurmen hopearisti. Kuva: MKM.



Työ- ja valmistuspaikat
Historiallisen ajan työ- ja valmistuspaikat liittyvät pääsääntöisesti tervanpolttoon tai kaskiviljelyyn, ja käsittävät tervahautoja, hiilimiiluja, raudanvalmistuspaikkoja ja kaskiröykkiöitä.

Hylyt
Alueemme vedenalaiset muinaisjäännökset ovat aikojen kuluessa uponneita aluksia. Lähes kaikki Mikkelin hylyt sijaitsevat Anttolassa, jossa Harmolansalmessa, Kirkonkylänlahdessa ja Lotjasaaressa on kaikissa useita hylkyjä. Myös Ristiinan Juurisalmessa on yhteensä viisi hylkyä.

Brahen linnan raunioita syksyllä 2012. Kuva: Harri Heinonen

Puolustusvarustukset käsittävät mm. linnavuoria, Kustaan sodan aikaisia taistelupaikkoja ja I maailmansodan aikaisia taisteluvarustuksia. Mikkelin alueen puolustusvarustukset ovat joko ajoittamattomia linnavuoria, kuten kiinnostava Otralan muinaislinna tai Kustaan sodan varustuksia, kuten Porrassalmi ja Tuukkalanvuori. Ristiinassa varustuksia on kuusi, tunnetuimpana Brahelinnan rauniot. Ensimmäisen maailmansodan aikaisia varustuksia on mm. Hirvensalmen Kissakoskella ja Ristiinan Kaitajärvellä.

Maastossa kulkiessa törmää usein erilaisiin kivirakenteisiin, röykkiöihin ja kasoihin. Lähes aina ne ovat jälkiä ihmisen toimista. Osa on hautoja, osa kaski- tai viljelysraunioita, osa uuneja tai rakennusten pohjia, tai jostakin muusta syystä kerättyjä kivikasoja.

Arkeologit tunnistavat ja ajoittavat kiviröykkiöt useilla eri tavoilla: esimerkiksi hautaröykkiöt ovat tietynlaisissa paikoissa ja maisemissa. Korkeussijainti, maaston muodot, sijainti suhteessa vesistöihin asettavat ensimmäiset koordinaatit. Historiallisista kartoista esim. 1600-1700-luvuilta voidaan nähdä peltojen ja asutuksen paikkoja. Tärkein tieto saadaan kaivauksilla: haudoissa on hauta-anteja, esineitä tai koruja, sekä palanutta luuta.

Alueemme kivirakenteet ovat pääosin ajoittamattomia, ainoastaan kaksi on todettu Mikkelissä esihistoriallisiksi, Sairilan todennäköinen hautaröykkiö ja Leniuksen pellolla olleet 20 todennäköistä hautaröykkiötä.

Kirkkorakenteita alueellamme ovat Kivisakasti ja Hirvensalmen Lampuunlahti, jossaa sijaitsi 1400-luvulla perustettu piispan tila, rukoushuone ja hautausmaa. Alue autioitui 1600-luvulla.

Kultti- ja tarinapaikat ovat kohteita, joihin liittyy vahavasti aineetonta kulttuuriperintöä, kansanuskomuksia ja tarinoita. Tällaisia ovat mm. kuppikivet, joita on useita eri puolilla aluetta. Kuppikiviä käytettiin uhraamiseen: kivien kuoppiin, kuppeihin laitettiin viljaa tms. tuomaan onnea. Tarinapaikkoja taas ovat mm. Anttolan Kähkölänsaaren viereinen saari, jossa kerrotaan näkyneen valoa sinne kätketyn aarteen merkkinä. Samoin Haukivuoren Hulkonlahdessa sijaitseva Hulkonkivi on tarinapaikka, ns. pirunkivi.

Taide- ja muistomerkit ovat alueellamme kalliomaalauksia. Niitä on Anttolassa Tikaskaarteenvuoressa ja Ukonsaaressa, Mikkelin Vuolingon Verijärvellä, Hirvensalmen Hahlavuoressa, Ristiinan Uittamonsalmella sekä Astuvansalmella.

[muokkaa] Astuvansalmi

Astuvansalmi on Suomen suurin ja laajin yhtenäin kalliomaalauspinta, josta on tunnistettu yli 80 kuviota. Astuvansalmen kalliomaalauksen kuviot ajoittuvat Vuoksen puhkeamisen jälkeiseen aikaan, noin 4000 - 2200 eKr. 1980-90-lukujen taitteessa tehdyissä sukellustutkimuksissa on kalliomaalauksen edustalta löydetty kolme ihmiskasvoista meripihkariipusta ja yksi reiällinen meripihkariipus, jonka on tulkittu esittävän karhua. Kalliomaalaukset kuvastavat kivikauden metsästäjä-keräilijöiden henkistä perintöä.

Lue lisää! Tiedosto:Muinaisjaannoksista.pdf


Astuvansalmi-linkkejä: Ristiina, Kalliotaide, Juhani Grönhagen: Kalliokuvia ja meripihkaa.

  • Astuvan ukko. Astuvansalmen kalliomaalausten edustalta järven pohjasta löytynyt meripihkafiguuri. Kuva: Museovirasto.

  • Kalliomaalausten kuvakenttää. Keskellä maalauksissa hyvin harvinainen naisfiguuri. Kuva: Mamk.

  • Astuvansalmen kalliosta hahmottuu ihmiskasvot. Kuva: Mamk.

[muokkaa] Savilahti - seurakunta ja pitäjä syntyy

Mikkelin seutu sijaitsi karjalaisten ja hämäläisten vaikutusalueen rajalla. Asemamme Novgorodin turkishankinta-alueen luoteiskulmana alkoi näkyä 1000-1100-luvuilla. Kristinuskon arvellaan saapuneen seuduillemme 1300-luvun alussa. Pähkinäsaaren rauhaa solmittaessa 1323 alueella oli vakiintunut hallinto. Tuossa rauhassa Novgorod luovutti Ruotsille Jääsken, Äyräpään ja Savilahden kihlakunnat. Savilahden keskus oli nykyisen Mikkelin paikalla ja antoi nimen koko Savolle. Katolinen Savilahden kirkkopitäjä ulottui Iisalmeen saakka. Seurakunnan kirkko pyhitettiin ylienkeli Mikaelille, joka vakiintui seurakunnan ja hallintopitäjän nimeksi 1600-luvulla. Suomenkielinen Mikkeli-nimitys ilmestyi kirjallisiin lähteisiin 1820-luvulla. Kannamme siis kautta kristillisen, juutalaisen ja islamilaisen maailman tunnetun arkkienkelin nimeä, ja se liittää meidät eurooppalaiseen kulttuuriperintöön. Mikkelinpäivää vietetään Mikonpäivän (29.9.)jälkeisenä sunnuntaina. Ylienkeli Mikaelia on esitetty pariinkin otteeseen kuvattavaksi Mikkelin vaakunaan, mutta ehdotukset eivät ole saaneet riittävästi kannatusta. (A.W.Rancken & Kauko Pirinen 1949: Suomen vaakunat ja kaupunginsinetit. Porvoo. s. 108-109.)
Mikkelinpäivästä: Tiedosto:Mikkelinpaivana.pdf

Savilahden seurakunnan kirkko sijaitsi Savilahden pohjukkaan laskevan joen länsirannalla, nykyisen Kivisakastin paikkeilla. Kirkkoherran pappila on sijainnut Kenkäveronniemellä, joka oli tuolloin vielä saari, ainakin 1400-luvulta saakka.
Tavalliset savolaiset harjoittivat erä- ja kaskitaloutta. Satoisan korpirukiin ja huuhtakasken sekä verohelpotusten avulla savolaisasutus laajeni kohti pohjoista ja luodetta, syntyi ns. savolaisekspansio. Savolaisia muutti 1500-luvun lopulla ja 1600-luvulla myös Norjan ja Ruotsin takamaille, missä heitä alettiin kutsua metsäsuomalaisksi. Heidän keskuudessaan on säilynyt monia arkaaisia savolaisia piirteitä, jotka meillä ovat jo kokonaan kadonneet.


[muokkaa] Kivisakasti

Kivisakasti on yksi nykyisen Mikkelin symboleista. Se on rakennettu 1500-luvun alkupuolella, ja sen edustalla sijaitsi puukirkko ja hautausmaa. Nykyisen keskiaikaista kivikirkkoa muistuttavan asunsa se sai vuonna 1900, kun rakennus restauroitiin tuon ajan tapoja noudattaen. Museona se toiminut 1930-luvulta lähtien.


  • Mikkelin Kivisakasti. Kuva Harri Heinonen 2012.

  • Kivisakastin ovi. Kuva: Paavo Innanen 2011.

  • Kivisakastin 600-vuotiasta kiviseinää. Kuva: Paavo Innanen 2011.

  • Kivisakasti sai paanukaton 1900. Kuva: Paavo Innanen 2011.

[muokkaa] Kreivin Ristiina

Carolus Lindbergin suunnitteleman Ristiinan kunnan vaakunan siivet olivat peräisim Brahe-suvun vaakunasta.

Niin kuin Mikkeli-nimi liitti alueen eurooppalaiseen kulttuuriperintöön, niin liittää Ristiina puolestaan alueen pitkään yhteiseen historiaamme Ruotsin kanssa - pitäjä perustettiin kreivin aikaan, ja sai nimensä Pietari (Per) Brahen puolison Kristina Stenbockin mukaan.

Ristiinan alue oli osa suurta Savilahden seurakuntaa ja hallintopitäjää vuoteen 1649 saakka. Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe (1602-1680) oli pyytänyt kuningatar Kristinalta läänityksekseen "muutamia taloja" Suur-Savosta, koska oli tarkastusmatkoillaan ihastunut seudun kauneuteen, ja halusi edistää seudun takapajuisia elinoloja. Hän saikin läänityksen 1640, joka vielä myöhemmin laajennuttuaan käsitti Ristiinan alueelta 204 taloa. Saman vuonna päätettiin perustaa Brahelle kartano, jonka paikaksi valikoitui nykyisen kirkonkylän paikalla sijainnut Pyrhölän kylä. Aluksi valmistuneen melko vaatimattoman puisen talon vierelle alettiin rakentaa varsinaista Brahelinnaa 1646, joka valmistui 10 vuotta myöhemmin. Kehämuurin sisällä oli kaksikerroksinen, alaosastaan kivinen ja yläosasta hirsinen asuinrakennus. Nyttemmin linnasta on jäljellä kehämuurin jäänteet.

Brahella oli sekä kykyä että mahdollisuuksia ohjata kehitystä alueellaan. Savilahden ylisuuri seurakunta oli vaikea hallita, ja uuden seurakunnan perustaminen toi hyötyä niin alueelle kuin kenraalikuvernöörille itselleen. Rahvaan kirkkomatkat helpottuivat, kun Pietari Brahe rakennutti omalla kustannuksellaan kirkon Brahelinnan lähelle. Brahen alue erotettiin Mikkelin emäseurakunnasta 1649, ja kaksi vuotta myöhemmin sen nimeksi vakiintui Kristina - kansan suussa Ristiina - Brahen hiljattain menehtyneen puolison mukaan. Seurakunnan perustaminen, inhimillinen verotustoiminta, sekä Brahen korostetun korkea asema synnyttivät käsityksen, että "kreivin aika" oli paitsi Ristiinassa, myös muualla hänen läänitysalueillaan erityisen hyvän kehityksen aikaa. (Wirilander, Hannele 1989: Ristiinan historia I, s. 79-98.)

[muokkaa] Seurakunnat vakiintuvat

Hirvensalmen seurakunnan vanha kellotapuli on saanut nykyisen hahmonsa 1783. Kuva: Aada Mustonen 2012.

Laajimmillaan Savilahden seurakunta oli 1400-luvun alkupuolella, jolloin se siis oli koko Savon ainoa pitäjä. Vuonna 1442 suurpitäjästä lohkaistiin itäosa omaksi Juvan seurakunnaksi. Jäljelle jäänyt Savilahti jaettiin 1500-luvun alussa kahdeksi hallintopitäjäksi Visulahdeksi ja Pellosniemeksi vanhan kirkkopitäjän jäädessä kuitenkin ennalleen. Savilahdesta ja Juvasta alettiin tuolloin käyttää yhteisnimitystä Suur-Savo. (Wirilander, Hannele 1982: Mikkelin pitäjän historia, s. 66)

Asutuksen levitessä yhä pohjoisemmaksi ja kirkollisten toimitusten ollessa käytännössä mahdottomia hoitaa Mikkelistä käsin, ryhdyttiin Savilahden seurakuntaa pilkkomaan 1500 - 1600 -luvuilla. Pieksämäen seurakunta perustettiin 1574, ja sen keskukseksi tuli ensin Haukivuori. Mäntyharjun seurakunta perustettiin 1595, ja Ristiina siis 1649. Mikkelin pitäjän seurakunta pysyi tämän jälkeen samassa muodossaan seuraavat 200 vuotta käsittäen pitäjän alueen lisäksi Anttolan ja Hirvensalmen. Hirvensalmi itsenäistyi omaksi seurakunnakseen 1867 ja Anttola muodostettiin 1872. Hirvensalmelle oli tosin rakennettu oma rukoushuone ja myöhemmin kappeli, jossa toimi oma pappi 1600-luvun puolivälissä. (Wirilander 1982: 66-72.) Seurakuntien erottamiset herättivät aikanaan vastustusta, kuten nyttemmin niiden liitokset. Kuntaliitosten myötä myös seurakunnat ovat palanneet kohti laajempia rajojaan.

Lue lisää Mikkelin seudun kuntien synnystä ja nimien etymologiasta:
Tiedosto:Kuntien synty.pdf
Tiedosto:Ei nimi miesta pahenna.pdf

Haettu osoitteesta http://seutu.wikimikkeli.fi/index.php?title=Savon_syntyseutu&oldid=7544
Henkilökohtaiset työkalut
Vipuvoimaa EU:lta
Vipuvoimaa EU:lta

Mikkelin seudun
kulttuuriperintöohjelma