Sakari Topeliuksen kuvaus maanteistä ja matkustamisesta vuodelta 1873

Nykyinen versio 25. maaliskuuta 2013 kello 13.45

Suomen sisäosien (mm. Savon) tie- ja matkustusolot eivät olleet kovin kehuttavat vielä 1800-luvun loppupuolella. Sakari Topelius kirjoitti vuonna 1873 teoksen Matkustus Suomessa, jossa hän kuvailee niitä seuraavalla tavalla:

"Maanteitä löytyy kaikkia mahdollisia lajeja, alkaen kelpo rapakivi-tiestä hamaan porras-siltoihin upottavien soiden poikki, jotka koettavat sielua ruumiista ulos hytkyttää. Mutta nämä tiet, vaikka useimmiten kovat niinkuin lattia, ovat ainoasti rantamailla jotenkin tasaiset ja suorat. Maan sisä-osissa ne ovat syntyneet muinaisista jalkapoluista taikka ratsashuikuista, jonkatähden kapuelevat ylös ja alas mäkiä, huolimatta kierreskellä niiden kupeiden ympäri. Siellä ahde ahteen perässä kohoaa huimauttavaan korkeuteen; veitsenviilto-jyrkkä usein ammottaa aivan tien vieressä; matalat käsipuut vaan käyvät pitkin sen reunaa, usein ei niitäkään. Jalka jalassa kuljetaan ylös, jalka jalassa myös ensin alas, mutta pian muuttuu tämä kulku hurjaksi hypykäksi, joka ei ole luotu heikkohermoisia varten. Hevosten älykkäisyys kuitenkin paljon vähentää vaaran. Nämät ylimaan kasvatit osaavat ihmeteltävällä luonnon-aistilla arvata mäen vietteen ja kuormansa raskauden suhteen; ne käyttävät hyväkseen vähimmänkin jalansijan; ne kulkevat ylöspäin polvitellen, siksi että pyörät niin paljon kuin mahdollista kävisivät poikin tietä; ne pitävät alasmennessä niin kovasti vastaan, että niitä usein täytyy kehoittaa vietteen helpoitusta edukseen käyttämään. Se joka syksyisenä yönä lähtisi tämmöisiä ahteita ajelemaan, olisi itsemurhaajaksi sanottava, jos ei hevosen aistiin saisi luottaa"

[muokkaa] Lähteet

• Topelius, Z. Matkustus Suomessa. Toimittanut Aarni Krohn. Kustannus Oy Littera. Arvi A. Karisto Oy:n Kirjapaino. Hämeenlinna 1984. s. 36-37. (Alkuperäisteos: Suomalaisen Kirjallisuuden-seuran kirjapainossa 1873 Helsingissä)

© Internetix / Heikki Myyryläinen / Mikkeli-seura