Savon rahvaan valitus vuodelta 1575

Nykyinen versio 25. maaliskuuta 2013 kello 13.47

Vuosina 1570-1595 käydyssä Ruotsin ja Venäjän välisessä sodassa kärsivät kaikki rajamaakunnat, Karjala, Savo ja Pohjois-Pohjanmaa toistuvasti raskaita hävityksiä. Savon talonpojat kävivät sodan aikana monta kertaa lähetystönä esittämässä valituksia kuninkaalle Tukholmassa. Vuonna 1575 lähetystössä oli edustajat neljästä silloisista Savon kuudesta hallintopitäjästä eli voutikunnasta: Visulahdelta Matti Saironen, Juvalta Pekka Nuutinpoika Hänninen, Säämingistä Pekka Ollinpoika Leskinen sekä Rantasalmelta Tuomas Matinpoika Hyppönen, Lauri Asikainen ja Pekka Haukkanen. Valituksen mukaan he kuitenkin edustivat kaikkia Savon kuutta hallintopitäjää.

Kustaa Vaasan tehostaessa hallintoaan perustettiin vuonna 1556 Visulahden Sairilaan kuninkaankartano, jonka tieltä joutuivat muuttamaan Matti Saironen ja monta muuta talonpoikaa. Savossa kuninkaankartano perustettiin jokaiseen voutikuntaan ja se oli voudin hallinnassa. Sairila oli kuninkaankartanona 1630-luvulle saakka, jolloin voutihallinto ja kuninkaankartanolaitos lakkautettiin. 1570-luvun puolimaissa kartano annettiin muutamaksi vuodeksi lampuodeille, joiksi otettiin Matti ja Paavo Saironen. Vuonna 1579 kartano palautettiin kuitenkin jälleen voudin hallintaan. 1550-luvun puolivälissä Matti Saironen toimi Visulahden nimismiehenä.

Seuraava Savon rahvaan valitus 1570-luvun puolivälistä on alunperin ruotsinkielinen ja alkuperäistä säilytetään Ruotsin valtionarkistossa. Suomennoksen on tehnyt Päivi Priha.

Suurivaltaisin, korkeasukuisin Ruhtinas, Kaikkein Armollisin Herra ja Kuningas, Teidän Kuninkaallinen Majesteettinne tulee aina saamaan meidän alamaisten, suopean ja uskollisen palveluksemme niin kauan kuin elämme. Kaikkein Armollisin Herra ja Kuningas, me köyhät Teidän Armollisen Kuninkaallisen Majesteettinne verovelvolliset talonpojat Visulahden, Pellosniemen, Juvan, Säämingin, Rantasalmen ja Tavisalmen pitäjistä koko Savon linnaläänistä olemme nöyrästi pyytämässä yhteisen kansan puolesta mitä alamaisimmin Teidän Armollista Kuninkaallista Majesteettianne, että Teidän Armonne suvaitsisi Jumalan tähden erityisestä suosiosta ja armosta armollisesti hyväksyä tämän meidän vähäisen anomuksemme.

Kaikkein armollisin Herra ja Kuningas. Me Teidän Armollisen Kuninkaallisen Majesteettinne verovelvolliset talonpojat annamme mitä alamaisimmin tiedoksi sen suuren vääryyden ja väkivallan, jota meille köyhille ihmisille on aiheuttanut Teidän Armollisen Kuninkaallisen Majesteettinne sotaväki viiden vuoden ajan. He ovat ryöstäneet ja varastaneet meiltä hevosia, lehmiä, lampaita, sikoja, kattiloita, kirveitä, viljaa, lihaa ja läskiä, vaatteita, nahkoja ja taljoja, eivätkä he olleet edes valtakunnan vihollisia.

Kun viholliset julmat venäläiset tulivat meidän maahamme viidelle paikkakunnalle ja tekivät suurta vahinkoa, niin me koko linnalääni nousimme vihollista vastaan Kaikkivaltiaan Jumalan avulla ja mursimme hyökkäyksen ja teimme voimakasta vastarintaa, niin että kukaan heistä ei palannut takaisin omaan maahansa. Kun me sanoimme sotaväelle, että heidän pitäisi tulla meidän avuksemme, he vastasivat, ettei heillä ollut mitään käskyä siihen, vaan käskivät meidän puolustaa itse linnalääniämme.

Samoin kun me olimme vihollismaassa linnan väen kanssa, niin me poltimme neljä maakuntaa, se on 26 kirkkopitäjää ja salpietaripolttimon, jonka seitsemästä rautapannusta pienin veti yhden tynnyrin. Ne me löimme rikki ja heitimme järveen. Mitä saalista me köyhät miehet saimme, sen he ottivat meiltä pois, emmekä me saaneet nauttia siitä.

Samoin annamme Teidän Armolliselle Majesteetillenne tiedoksi, että eräs Teidän Armollisen Majesteettinne vanha, uskollinen palvelija, nimittäin Knuutti Henrikinpoika, joka oli kirjurina Savonlinnassa, on ollut vankilassa muutamia vuosia sen vuoksi, että hän oli sattunut kirjoittamaan anomuksen meidän heikkojen, koko yhteisen kansan puolesta vuonna 1570. Hän, köyhä mies, on palvellut kirjurina Teidän Armollisen Kuninkaallisen Majesteettinne armollista rakasta herra isää, Korkeaarvoista Kuningas Kustaata, Kaikkivaltias Jumala olkoon hänen sielulleen armollinen. Kaikkein Armollisin Herra ja Kuningas, me kaikki ja ne jotka rakentavat ja asuvat koko Savon linnaläänissä sekä linnan huovit ja yhteinen kansa tunnustamme sielumme autuuden kautta, että me emme tiedä hänestä mitään muuta kuin hyvää. Me menemme takuuseen siitä, että hän ei ole piilottanut tai omaan tarpeeseensa ottanut tai omistanut hänelle tulevia tavaroita minkään vertaa, niin totta kuin Jumala auttakoon ruumiin ja sielun puolesta, minkä tähden, Kaikkein Armollisin Herra ja Kuningas, me köyhät pyydämme yhteisen kansan puolesta mitä alamaisimmin ja nöyrästi Teidän Armollista Kuninkaallista Majesteettianne, että Teidän Armollinen Korkea-arvoisuutenne Jumlan tähden ja erityisestä suosiosta ja armosta armollisesti hyväksyisi ja ottaisi hänet Teidän Armollisen Kuninkaallisen Majesteettinne suosiolliseen turvaan ja suojelukseen, että hänestä tulisi Teidän Armollisen Kuninkaallisen Majesteettinne ja kruunun alamainen palvelija, missä hyvänsä Teidän Kuninkaallinen Majesteettinne haluaa nyt kuten aikaisemmin käyttää häntä.

Sen lisäksi, Kaikkein Armollisin Herra ja Kuningas, on meiltä otettu ja omistettu linnan alaiseksi kalavesi, nimittäin Aijarinsalmi ja Haapala. Parkonmäen kylään kuuluvasta Pukinsalmen kalavedestä meidän köyhien talonpoikien pitää suorittaa vuosittain verokalaa. Sen tähden, Kaikkein Armollisin Herra ja Kuningas, pyydämme Teidän Armollista Kuninkaallista Majesteettianne, että me köyhät talonpojat saisimme jälleen edellä mainitun kalaveden.

Sen lisäksi, Kaikkein Armollisin Herra ja Kuningas, pyydämme me köyhät miehet koko yhteisen kansan puolesta mitä alamaisimmin, että Teidän Armollinen Kuninkaallinen Majesteettinne suvaitsisi Jumalan tähden katsoa lempeästi alamaisuuteemme ja köyhyyteemme ja armollisesti suoda meille köyhille, jotka rakennamme ja asumme Savon linnaläänissä, anteeksi yhden vuoden suoritukset lukuunottamatta pääveroa, joka meillä on maksamatta, sillä me köyhät olemme tulleet niin perin kurjiksi, emme oman laiminlyöntimme tähden vaan sodankäynnin tähden, jota me olemme joutuneet kestämään. Kaikkivaltias Jumala korvatkoon rikkaasti Teidän Kuninkaallisen Majesteettinne tämänlaisen ja muun suosion ja armon. Ja me köyhät Teidän Armollisen Kuninkaallisen Majesteettinne alamaiset ja kruunun verovelvolliset talonpojat tahdomme mielellämme tehdä mitä vain pystymme toimimaan Teidän Kuninkaallisen Majesteettinne ja meidän rakkaan isäimme maan hyödyksi ja säilyttämiseksi säästämättä elämäämme, omaisuuttamme ja hyvinvointiamme niin totta kuin Jumla meitä auttakoon. Rukoillen alati Teidän Kuninkaallisen Majesteettinne ja Teidän Jalosukuisen Armonne suojelua.

Teidän kuninkaallisen Majesteettinne

alamaiset ja kruunun verovelvolliset

talonpojat Savon linnaläänissaä

Matti Saironen, Pekka Nuutinpoika Hänninen

Tuomas Matinpoika Hyppönen

Pekka Ollinpoika Leskinen

Lauri Asikainen, Pekka Haukkanen

[muokkaa] Lähteet

• Pirinen, Kauko, Savon historia II:1. Rajamaakunta asutusliikkeen aikakautena 1534-1617. Kustannuskiila Oy. Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo, Pieksämäki 1982. s. 435-437 ja 477.
• Suomen historian dokumentteja 1. Toimittajat Mikko Juva, Vilho Niitemaa, Päiviö Tommila. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki 1968. s. 182-184.
• Wirilander, Hannele, Mikkelin pitäjän historia vuoteen 1865. Julkaissut Mikkelin maalaiskunta, Mikkelin maaseurakunta. Länsi-Savo Oy, Mikkeli 1982. s. 88-91 ja 94.

© Internetix / Heikki Myyryläinen / Mikkeli-seura