Vaakunoiden historiaa

Kustaa Vaasan hautamuistomerkkiin Upsalan tuomiokirkossa on kuvattu mm. silloisten herttuakuntien vaakunat. Savon vaakunaa muistomerkkiin ei ole kuvattu, luultavasti siitä syystä, että kuningas Eerik XIV laski Savon heraldisesti katsoen kreivikunnaksi. Vaakunan alkuperäisen kuvan löytää Pariisin kansalliskirjastossa säilytettävästä käsikirjoituksesta.

Kustaa Vaasan hautamuistomerkkiin Upsalan tuomiokirkossa on kuvattu mm. silloisten herttuakuntien vaakunat. Savon vaakunaa muistomerkkiin ei ole kuvattu, luultavasti siitä syystä, että kuningas Eerik XIV laski Savon heraldisesti katsoen kreivikunnaksi. Vaakunan alkuperäisen kuvan löytää Pariisin kansalliskirjastossa säilytettävästä käsikirjoituksesta.

<br /><br />

<br /><br />

* Pirinen, Kauko, Savon historia II:1. Rajamaakunta asutusliikkeen aikakautena 1534-1617. Kustannuskiila Oy. Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo, Pieksämäki 1982. s. 49.

* Pirinen, Kauko, Savon historia II:1. Rajamaakunta asutusliikkeen aikakautena 1534-1617. Kustannuskiila Oy. Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo, Pieksämäki 1982. s. 49.

* Rancken, A. W. - Pirinen, Kauko, Suomen vaakunat ja kaupunginsinetit. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo 1949. s. 66.

* Rancken, A. W. - Pirinen, Kauko, Suomen vaakunat ja kaupunginsinetit. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo 1949. s. 66.

Savon ensimmäisestä tunnetusta maakuntavaakunasta tämä eroaa siinä, että jousen ja nuolen suunta on käännetty kilven kantajan kannalta katsottuna vasemmalle. Syynä on se, että heraldiikan sääntöjen mukaan tämä on aina liikkeen suunta. Lisäksi tässä vaakunassa on musta kenttä ja jousen jänne on jätetty pois. Kilven yllä oleva kruunu on myös erilainen kuin vuoden 1562 vaakunassa. Jousi ja nuoli ovat kultaa, kuten aikaisemmassakin vaakunassa. Savon kreivikunnan vaakuna on kuvattuna Laurentius Petrin kronikassa, jota säilytetään Tukholman kuninkaallisessa kirjastossa. Kronikka on luultavasti vuodelta 1581.  

Savon ensimmäisestä tunnetusta maakuntavaakunasta tämä eroaa siinä, että jousen ja nuolen suunta on käännetty kilven kantajan kannalta katsottuna vasemmalle. Syynä on se, että heraldiikan sääntöjen mukaan tämä on aina liikkeen suunta. Lisäksi tässä vaakunassa on musta kenttä ja jousen jänne on jätetty pois. Kilven yllä oleva kruunu on myös erilainen kuin vuoden 1562 vaakunassa. Jousi ja nuoli ovat kultaa, kuten aikaisemmassakin vaakunassa. Savon kreivikunnan vaakuna on kuvattuna Laurentius Petrin kronikassa, jota säilytetään Tukholman kuninkaallisessa kirjastossa. Kronikka on luultavasti vuodelta 1581.  

<br /><br />

<br /><br />

* Pirinen, Kauko, Savon historia II:1. Rajamaakunta asutusliikkeen aikakautena 1534-1617. Kustannuskiila Oy. Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo, Pieksämäki 1982. s. 49.

* Pirinen, Kauko, Savon historia II:1. Rajamaakunta asutusliikkeen aikakautena 1534-1617. Kustannuskiila Oy. Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo, Pieksämäki 1982. s. 49.

* Rancken, A. W. - Pirinen, Kauko, Suomen vaakunat ja kaupunginsinetit. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo 1949. s. 66.

* Rancken, A. W. - Pirinen, Kauko, Suomen vaakunat ja kaupunginsinetit. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo 1949. s. 66.

Näihin päiviin saakka Savon maakuntavaakuna on yksinkertaisuutensa ja selväpiirteisyytensä vuoksi säilynyt verraten muuttumattomana aikojen halki. Savon vaakuna selitetään seuraavasti: Mustassa kentässä viistossa kultainen käsijousi. Jousessa on nuoli, jonka varsi on kultaa, mutta kärki ja sulitettu pyrstö hopeaa. Kilven kantajan kannalta jousi ja nuoli suuntautuvat vasemmalle. Kreivikunnan arvoa vaakunassa osoittaa arvokruunu, jossa näkyy kahdeksan helmeä kruununkehällä ja kolme helmeä sen yläpuolella, yksi keskellä ja yksi kummankin uloimman näkyvissä olevan helmen päällä.

Näihin päiviin saakka Savon maakuntavaakuna on yksinkertaisuutensa ja selväpiirteisyytensä vuoksi säilynyt verraten muuttumattomana aikojen halki. Savon vaakuna selitetään seuraavasti: Mustassa kentässä viistossa kultainen käsijousi. Jousessa on nuoli, jonka varsi on kultaa, mutta kärki ja sulitettu pyrstö hopeaa. Kilven kantajan kannalta jousi ja nuoli suuntautuvat vasemmalle. Kreivikunnan arvoa vaakunassa osoittaa arvokruunu, jossa näkyy kahdeksan helmeä kruununkehällä ja kolme helmeä sen yläpuolella, yksi keskellä ja yksi kummankin uloimman näkyvissä olevan helmen päällä.

<br /><br />

<br /><br />

* Pirinen, Kauko, Savon historia II:1. Rajamaakunta asutusliikkeen aikakautena 1534-1617. Kustannuskiila Oy. Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo, Pieksämäki 1982. s. 49.

* Pirinen, Kauko, Savon historia II:1. Rajamaakunta asutusliikkeen aikakautena 1534-1617. Kustannuskiila Oy. Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo, Pieksämäki 1982. s. 49.

* Rancken, A. W. - Pirinen, Kauko, Suomen vaakunat ja kaupunginsinetit. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo 1949. s. 66.

* Rancken, A. W. - Pirinen, Kauko, Suomen vaakunat ja kaupunginsinetit. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo 1949. s. 66.

Pohjois-Savon ja Etelä-Savon vaakunat eroavat ainoastaan siinä, että niiden jousen suunta on erilainen: Pohjois-Savon vaakunassa jousen suunta on vasemmalle yläviistoon ja Etelä-Savon vaakunassa oikealle yläviistoon. Etelä-Savon vaakunassa on mustalla pohjalla kultainen jousi. Nuolen terävä kärki ja sulka sekä jousen jänne ovat hopeisia. Vanha kreivikunnan arvoa osoittava kruunu on jätetty pois.  

Pohjois-Savon ja Etelä-Savon vaakunat eroavat ainoastaan siinä, että niiden jousen suunta on erilainen: Pohjois-Savon vaakunassa jousen suunta on vasemmalle yläviistoon ja Etelä-Savon vaakunassa oikealle yläviistoon. Etelä-Savon vaakunassa on mustalla pohjalla kultainen jousi. Nuolen terävä kärki ja sulka sekä jousen jänne ovat hopeisia. Vanha kreivikunnan arvoa osoittava kruunu on jätetty pois.  

<br /><br />

<br /><br />

* Länsi-Savo 11.6.1997.

* Länsi-Savo 11.6.1997.

<br />

<br />

Tämän läänin aikaisempiin sinetteihin oli useimmiten kuvattu Karjalan maakunnan vaakuna tai jokin tämän vaakunan muunnelma. Myös Savon maakunnan vaakunaa on käytetty. Syynä tähän on se, että Mikkelin lääni on vanhan Viipurin ja Savonlinnan läänin suoranainen perillinen. Kun osa Karjalaa oli menetetty Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721, sai tämä alueeltaan pienentynyt lääni nimekseen Kymenkartanon ja Savonlinnan lääni. Aluksi sen pääkaupunki oli Lappeenranta. Vuoden 1743 Turun rauhan jälkeen pääkaupungiksi tuli Loviisa. Aluemenetysten korvaukseksi lääni sai useita kertoja uusia alueita Hämeen ja Uudenmaan lääneistä. Läänin painopiste siirtyi näin jatkuvasti länteen. Kustaa III:n aikana vanha Savon maakunta-alue katkaistiin kahtia ja eteläisestä osasta tuli Kymenkartanon lääni vuonna 1776 keskuksenaan Heinola. Pohjoisen osan Savon ja Karjalan läänin keskukseksi tuli Kuopio. Suomesta tuli vuonna 1809 Venäjän suuriruhtinaskunta ja vuonna 1812 Suomen yhteyteen palautettiin Vanha Suomi, joka oli joutunut Venäjän haltuun jo Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721. Lääninjakoa oli tietenkin jälleen muutettava. Vuonna 1831 Kymenkartanon läänin pohjoisosasta muodostettiin keisari Nikolai I:n aikana Mikkelin lääni ja Savo-Karjalan läänistä Kuopion lääni.

Tämän läänin aikaisempiin sinetteihin oli useimmiten kuvattu Karjalan maakunnan vaakuna tai jokin tämän vaakunan muunnelma. Myös Savon maakunnan vaakunaa on käytetty. Syynä tähän on se, että Mikkelin lääni on vanhan Viipurin ja Savonlinnan läänin suoranainen perillinen. Kun osa Karjalaa oli menetetty Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721, sai tämä alueeltaan pienentynyt lääni nimekseen Kymenkartanon ja Savonlinnan lääni. Aluksi sen pääkaupunki oli Lappeenranta. Vuoden 1743 Turun rauhan jälkeen pääkaupungiksi tuli Loviisa. Aluemenetysten korvaukseksi lääni sai useita kertoja uusia alueita Hämeen ja Uudenmaan lääneistä. Läänin painopiste siirtyi näin jatkuvasti länteen. Kustaa III:n aikana vanha Savon maakunta-alue katkaistiin kahtia ja eteläisestä osasta tuli Kymenkartanon lääni vuonna 1776 keskuksenaan Heinola. Pohjoisen osan Savon ja Karjalan läänin keskukseksi tuli Kuopio. Suomesta tuli vuonna 1809 Venäjän suuriruhtinaskunta ja vuonna 1812 Suomen yhteyteen palautettiin Vanha Suomi, joka oli joutunut Venäjän haltuun jo Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721. Lääninjakoa oli tietenkin jälleen muutettava. Vuonna 1831 Kymenkartanon läänin pohjoisosasta muodostettiin keisari Nikolai I:n aikana Mikkelin lääni ja Savo-Karjalan läänistä Kuopion lääni.

<br /><br />

<br /><br />

* Rancken, A. W. - Pirinen, Kauko, Suomen vaakunat ja kaupunginsinetit. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo 1949. s. 74-75.

* Rancken, A. W. - Pirinen, Kauko, Suomen vaakunat ja kaupunginsinetit. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo 1949. s. 74-75.

<br />

<br />

Mikkelinkaupungin ensimmäinen vaakuna vahvistettiin 24.2.1838. Savon maakunnan kreivinkruunun koristaman vaakunakentän yläosassa oli sinisellä pohjalla kaupungin perustajan Nikolai I:n kunniaksi N I (H on venäläinen N), keskellä keltaisella poikkikentällä perustamisvuosi 1838 ja alaosassa kullanvärinen viritetty jousi nuolineen mustalla pohjalla. Vaakunan oli suunnitellut ilmeisesti kuvernööri Otto Boije.

Mikkelinkaupungin ensimmäinen vaakuna vahvistettiin 24.2.1838. Savon maakunnan kreivinkruunun koristaman vaakunakentän yläosassa oli sinisellä pohjalla kaupungin perustajan Nikolai I:n kunniaksi N I (H on venäläinen N), keskellä keltaisella poikkikentällä perustamisvuosi 1838 ja alaosassa kullanvärinen viritetty jousi nuolineen mustalla pohjalla. Vaakunan oli suunnitellut ilmeisesti kuvernööri Otto Boije.

<br /><br />

<br /><br />

* Kuujo, Erkki, Entisajan Mikkeli. Mikkelin kaupungin vaiheita 1838-1917. Oy Länsi-Savon Kirjapaino, Mikkeli 1971. s. 73-74.

* Kuujo, Erkki, Entisajan Mikkeli. Mikkelin kaupungin vaiheita 1838-1917. Oy Länsi-Savon Kirjapaino, Mikkeli 1971. s. 73-74.

<br />

<br />

Mikkelin kaupungin vaakuna vuodelta 1922 määriteltiin seuraavasti: Kilven katkaisee kultainen hirsi. Sinisessä yläkentässä viisisakarainen hopeatähti, josta lähtee viisi kapeata hopeasädettä, yksi kunkin kärkiparin välistä. Mustassa alakentässä ylöspäin suunnattu, jännitetty kullanvärinen jousi. Hirressä mustin kirjaimin kaupungin perustamisvuosiluku 1838.  

Mikkelin kaupungin vaakuna vuodelta 1922 määriteltiin seuraavasti: Kilven katkaisee kultainen hirsi. Sinisessä yläkentässä viisisakarainen hopeatähti, josta lähtee viisi kapeata hopeasädettä, yksi kunkin kärkiparin välistä. Mustassa alakentässä ylöspäin suunnattu, jännitetty kullanvärinen jousi. Hirressä mustin kirjaimin kaupungin perustamisvuosiluku 1838.  

<br /><br />

<br /><br />

* Muuttuvaa Mikkeliä. Mikkelin kaupungin historia II 1918-1986. Kirj. Erkki Kuujo - Kyösti Väänänen - Matti Lakio - Esa Hassinen. Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo, Pieksämäki 1988. s. 15-16.

* Muuttuvaa Mikkeliä. Mikkelin kaupungin historia II 1918-1986. Kirj. Erkki Kuujo - Kyösti Väänänen - Matti Lakio - Esa Hassinen. Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo, Pieksämäki 1988. s. 15-16.

<br />

<br />

Mikkelinkaupunki on päättänyt, että vapaudenristi voidaan juhlatilaisuuksissa liittää vaakunaan, jolloin se riippuu kilven alla nauhassaan. Esteettisistä syistä kaupunki on myös päättänyt, että milloin kruunu tulee kysymykseen, on käytettävä vanhaa yleistä kruunua (eikä Savon kreivikunnan kruunua).

Mikkelinkaupunki on päättänyt, että vapaudenristi voidaan juhlatilaisuuksissa liittää vaakunaan, jolloin se riippuu kilven alla nauhassaan. Esteettisistä syistä kaupunki on myös päättänyt, että milloin kruunu tulee kysymykseen, on käytettävä vanhaa yleistä kruunua (eikä Savon kreivikunnan kruunua).

<br /><br />

<br /><br />

* Heinolasta Heinävedelle. Mikkelin läänin kuntakirja. Teksti Pentti Ruohonen. Julkaisija Mikkelin läänin maakuntaliitto r.y. Sisälähetysseuran kirjapaino, Pieksämäki 1989. s. 176.

* Heinolasta Heinävedelle. Mikkelin läänin kuntakirja. Teksti Pentti Ruohonen. Julkaisija Mikkelin läänin maakuntaliitto r.y. Sisälähetysseuran kirjapaino, Pieksämäki 1989. s. 176.

* Muuttuvaa Mikkeliä. Mikkelin kaupungin historia II 1918-1986. Kirj. Erkki Kuujo - Kyösti Väänänen - Matti Lakio - Esa Hassinen. Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo, Pieksämäki 1988. s. 211-213.

* Muuttuvaa Mikkeliä. Mikkelin kaupungin historia II 1918-1986. Kirj. Erkki Kuujo - Kyösti Väänänen - Matti Lakio - Esa Hassinen. Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo, Pieksämäki 1988. s. 211-213.

Vaakuna muuttui epäviralliseksi kotiseutuvaakunaksi 2001 kun kunta liittyi osaksi Mikkelin kaupunkia.

Vaakuna muuttui epäviralliseksi kotiseutuvaakunaksi 2001 kun kunta liittyi osaksi Mikkelin kaupunkia.

<br /><br />

<br /><br />

<br />

<br />

| width=220px | [[Tiedosto:MIKHIS-Vaakuna-Mikkelin_maalaiskunnan_vaakuna_1950-2000.png|thumb|center|Mikkelin maalaiskunnan vaakuna 1950-2000]]

| width=220px | [[Tiedosto:MIKHIS-Vaakuna-Mikkelin_maalaiskunnan_vaakuna_1950-2000.png|thumb|center|Mikkelin maalaiskunnan vaakuna 1950-2000]]