Pikkutorin historiaa
(Ak: Uusi sivu: Category:Kadut ja rakennukset Category:Kauppa ja teollisuus Tämä artikkeli kertoo nykyisen kauppakeskus Stellan korttelin historian.<br /> <br /> == Kauppamiehenkadusta...) |
|||
| (Näytettyjen versioiden välissä on yksi muokkaus.) | |||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Category:Kadut ja rakennukset]] | [[Category:Kadut ja rakennukset]] | ||
[[Category:Kauppa ja teollisuus]] | [[Category:Kauppa ja teollisuus]] | ||
| − | |||
| − | |||
| + | FM Pia Puntasen kirjoittama artikkeli kertoo nykyisen kauppakeskus Stellan korttelin historian.Se on julkaistu 2011–2012 Kauppakeskus Stellan katalogeissa neliosaisena sarjana.<br /> | ||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| + | == Kauppamiehenkadusta kauppakeskukseksi == | ||
<br /> | <br /> | ||
| − | |||
| − | |||
''Kauppakeskus Stellan paikalla on kaupungin perustamisesta saakka käyty kauppaa. Kun C. L. Engel suunnitteli 1830-luvun lopulla uuden, vasta perustetun Mikkelin kaupungin asemakaavan, hän piirsi Hallitustorin ja Kirkkopuiston välisen korttelin keskelle Kauppamiehenkadun ja sen varrelle tukkipuodit. Mikkelin kaupallinen keskusta oli syntynyt.''<br /> | ''Kauppakeskus Stellan paikalla on kaupungin perustamisesta saakka käyty kauppaa. Kun C. L. Engel suunnitteli 1830-luvun lopulla uuden, vasta perustetun Mikkelin kaupungin asemakaavan, hän piirsi Hallitustorin ja Kirkkopuiston välisen korttelin keskelle Kauppamiehenkadun ja sen varrelle tukkipuodit. Mikkelin kaupallinen keskusta oli syntynyt.''<br /> | ||
<br /> | <br /> | ||
| Rivi 20: | Rivi 13: | ||
Mikkelin kaupunki perustettiin (1838) edistämään alueen elinkeinoja. Tärkein niistä oli kauppa, jota oli voitu harjoittaa vain kahdesti vuodessa järjestetyillä markkinoilla. Kun asemakaava oli saatu valmiiksi, voitiin ruveta rakentamaan Engelin johtaman intendentinkonttorin suunnittelemia kauppapuoteja: Mikkelin ensimmäiset kaupalliset rakennukset olivat Kauppamiehenkadun varrelle rakennetut tukkipuodit. Kauppamiehenkadun kummallekin laidalle rakennettiin kymmenen puodin rakennukset. Niiden edustalla oli katettu käytävä ja pylväikkö. Nimensä tukkipuodit saivat rakennusmateriaalista, vastakohtana kevyemmille lautarakenteisille markkinakojuille, joita tehtiin seuraavina vuosina lähes viisikymmentä. <br /> | Mikkelin kaupunki perustettiin (1838) edistämään alueen elinkeinoja. Tärkein niistä oli kauppa, jota oli voitu harjoittaa vain kahdesti vuodessa järjestetyillä markkinoilla. Kun asemakaava oli saatu valmiiksi, voitiin ruveta rakentamaan Engelin johtaman intendentinkonttorin suunnittelemia kauppapuoteja: Mikkelin ensimmäiset kaupalliset rakennukset olivat Kauppamiehenkadun varrelle rakennetut tukkipuodit. Kauppamiehenkadun kummallekin laidalle rakennettiin kymmenen puodin rakennukset. Niiden edustalla oli katettu käytävä ja pylväikkö. Nimensä tukkipuodit saivat rakennusmateriaalista, vastakohtana kevyemmille lautarakenteisille markkinakojuille, joita tehtiin seuraavina vuosina lähes viisikymmentä. <br /> | ||
<br /> | <br /> | ||
| − | |||
| − | |||
Samaan aikaan ryhdyttiin rakentamaan kauppapuoteja myös yhdistettyihin asuin- ja liikerakennuksiin, joita alkoi syntyä uuteen kaupunkiin. Nykyisen Sokoksen paikalle rakennutti yksi kaupungin ensimmäisistä kauppiaista, sulkavalaissyntyinen Petter Kiuru vuonna 1843 ”kalkkikartanon”. Tontin Maaherrankadun puolella sijaitsivat ulkorakennukset: leivintupa, makasiini, liiteri, talli ja navetta. <br /> | Samaan aikaan ryhdyttiin rakentamaan kauppapuoteja myös yhdistettyihin asuin- ja liikerakennuksiin, joita alkoi syntyä uuteen kaupunkiin. Nykyisen Sokoksen paikalle rakennutti yksi kaupungin ensimmäisistä kauppiaista, sulkavalaissyntyinen Petter Kiuru vuonna 1843 ”kalkkikartanon”. Tontin Maaherrankadun puolella sijaitsivat ulkorakennukset: leivintupa, makasiini, liiteri, talli ja navetta. <br /> | ||
<br /> | <br /> | ||
| − | |||
| − | |||
Kiurun kauppa kuului kaupungin suosituimpiin. Hän rakennutti edelleen jäljellä olevan tuulimyllyn Kiiskinmäelle, omisti vesivoimamyllyn Hirvensalmen Kissakoskella ja kalkkitehtaan Hiirolassa. Kiuru toimi myös kaupungin hallinnossa ja osallistui vuosisadan lopun kielipolitiikkaan ruotsinkielisten puolella. Kiurun talossa toimi lähes sadan vuoden ajan erilaisia kauppaliikkeitä: vuonna 1918 sen osti Mikkelin Osuuskauppa rl. Suomen historian viimeisten nälkävuosien aikana 1866−68 rakennuksessa toimi väliaikainen kulkutautisairaala. | Kiurun kauppa kuului kaupungin suosituimpiin. Hän rakennutti edelleen jäljellä olevan tuulimyllyn Kiiskinmäelle, omisti vesivoimamyllyn Hirvensalmen Kissakoskella ja kalkkitehtaan Hiirolassa. Kiuru toimi myös kaupungin hallinnossa ja osallistui vuosisadan lopun kielipolitiikkaan ruotsinkielisten puolella. Kiurun talossa toimi lähes sadan vuoden ajan erilaisia kauppaliikkeitä: vuonna 1918 sen osti Mikkelin Osuuskauppa rl. Suomen historian viimeisten nälkävuosien aikana 1866−68 rakennuksessa toimi väliaikainen kulkutautisairaala. | ||
Stellan huoltopihan paikalla, Savilahdenkatu 8:ssa aloitti kaupungin ensimmäinen ravintola, jota piti rantasalmelaissyntyinen Matti Hukkanen turkulaisen vaimonsa Eva Tallqvistin kanssa. Ravintola lienee toiminut vuoteen 1866, Hukkasen kuolemaan saakka. Sen jälkeen talon osti kauppias Anders Johan Molander. Kiurun ohella Molander oli kaupungin ensi vuosikymmenten merkittäviä kauppiaita ja osallistui yhteiskunnallisiin toimiin mm. valtiopäivämiehenä. Hänen jälkeensä talo siirtyi kasööri W.A. Rönnmarckille, jonka perilliset myivät sen kauppias Esaias Muinoselle, joka oli perustanut sekatavarakaupan taloon jo vuonna 1898. Muinonen laajensi rakennusta ja liiketoimiaan vuonna 1907, jolloin vuokralaisena toiminut kaupungin ainoa väkijuomaliike joutui muuttamaan pois. Ajan tavan mukaan näyteikkunat saivat yhä enemmän sijaa, ja niinpä laajennuksessa tehtiin näyteikkuna Savilahdenkadun puolelle ja toinen pikkutorille. Vuonna 1910 talossa aloitti kaupungin ainoa rohdoskauppa. Muinosen kauppa oli erityisesti maalaisväen suosiossa, ja piha oli aikansa toriparkki: täynnä hevosia, kärryjä ja rattaita, jotka odottivat tori- ja puotiostosten ajan. Vuonna 1923 Muinosen sekatavarakauppa siirtyi kangasniemeläissyntyiselle Aatu Toivakalle, joka oli toiminut kaupungin kauppiaiden kauppa-apulaisena tuolloin jo kymmenisen vuotta. <br /> | Stellan huoltopihan paikalla, Savilahdenkatu 8:ssa aloitti kaupungin ensimmäinen ravintola, jota piti rantasalmelaissyntyinen Matti Hukkanen turkulaisen vaimonsa Eva Tallqvistin kanssa. Ravintola lienee toiminut vuoteen 1866, Hukkasen kuolemaan saakka. Sen jälkeen talon osti kauppias Anders Johan Molander. Kiurun ohella Molander oli kaupungin ensi vuosikymmenten merkittäviä kauppiaita ja osallistui yhteiskunnallisiin toimiin mm. valtiopäivämiehenä. Hänen jälkeensä talo siirtyi kasööri W.A. Rönnmarckille, jonka perilliset myivät sen kauppias Esaias Muinoselle, joka oli perustanut sekatavarakaupan taloon jo vuonna 1898. Muinonen laajensi rakennusta ja liiketoimiaan vuonna 1907, jolloin vuokralaisena toiminut kaupungin ainoa väkijuomaliike joutui muuttamaan pois. Ajan tavan mukaan näyteikkunat saivat yhä enemmän sijaa, ja niinpä laajennuksessa tehtiin näyteikkuna Savilahdenkadun puolelle ja toinen pikkutorille. Vuonna 1910 talossa aloitti kaupungin ainoa rohdoskauppa. Muinosen kauppa oli erityisesti maalaisväen suosiossa, ja piha oli aikansa toriparkki: täynnä hevosia, kärryjä ja rattaita, jotka odottivat tori- ja puotiostosten ajan. Vuonna 1923 Muinosen sekatavarakauppa siirtyi kangasniemeläissyntyiselle Aatu Toivakalle, joka oli toiminut kaupungin kauppiaiden kauppa-apulaisena tuolloin jo kymmenisen vuotta. <br /> | ||
<br /> | <br /> | ||
| − | |||
| − | |||
Tuon ajan sekatavarakaupat olivat valikoimiltaan lähes tavarataloja: sulassa sovussa samassa puodissa myytiin Amerikan läskiä ja Gotlannin silliä, jauhoa, sokeria, kankaita, lasi- ja porsliinitavaraa, lampunlaseja ja lamppuöljyä, länkiä, valjaita sekä monia muita tuotteita. <br /> | Tuon ajan sekatavarakaupat olivat valikoimiltaan lähes tavarataloja: sulassa sovussa samassa puodissa myytiin Amerikan läskiä ja Gotlannin silliä, jauhoa, sokeria, kankaita, lasi- ja porsliinitavaraa, lampunlaseja ja lamppuöljyä, länkiä, valjaita sekä monia muita tuotteita. <br /> | ||
<br /> | <br /> | ||
| − | |||
| − | |||
Sata vuotta sitten Mikkelissä tehtiin monia uudistuksia. Kaupunki sai muun muassa vesijohtoverkoston ja Naisvuoren vesitornin, kaupungintalon ja uuden kauppahallin. Ne kaikki suunnitteli helsinkiläinen arkkitehti Selim A. Lindqvist. Idänpuoleisen tukkipuotirivistön paikalle vuonna 1912 rakennetussa kauppahallissa oli 24 myyntipaikkaa ja kellarissa 14 lämmintä ja 10 kylmää eli jääkellaria. Voitiinkin sanoa, että se ”tilava ja valoisa halli ei ainoastaan uutuudellaan vaan kaikella käytännöllisellä mukavuudellaan, täyttää kaikki siihen kohdistuvat ajanvaatimukset.” Hallirakennuksen päätyyn valmistui neljän myymälän huoneisto. Tutuimmaksi niistä kaupunkilaisille kävi O. Partin Kangas- ja lyhyttavarainkauppa, joka sijaitsi huoneistossa vuosikymmeniä.<br /> | Sata vuotta sitten Mikkelissä tehtiin monia uudistuksia. Kaupunki sai muun muassa vesijohtoverkoston ja Naisvuoren vesitornin, kaupungintalon ja uuden kauppahallin. Ne kaikki suunnitteli helsinkiläinen arkkitehti Selim A. Lindqvist. Idänpuoleisen tukkipuotirivistön paikalle vuonna 1912 rakennetussa kauppahallissa oli 24 myyntipaikkaa ja kellarissa 14 lämmintä ja 10 kylmää eli jääkellaria. Voitiinkin sanoa, että se ”tilava ja valoisa halli ei ainoastaan uutuudellaan vaan kaikella käytännöllisellä mukavuudellaan, täyttää kaikki siihen kohdistuvat ajanvaatimukset.” Hallirakennuksen päätyyn valmistui neljän myymälän huoneisto. Tutuimmaksi niistä kaupunkilaisille kävi O. Partin Kangas- ja lyhyttavarainkauppa, joka sijaitsi huoneistossa vuosikymmeniä.<br /> | ||
| Rivi 41: | Rivi 26: | ||
''Mikkelin kaupungin keskustan tunnetuin näkymä syntyi 1930−1940-luvuilla, kun nykyisen kauppakeskus Stellan pääsisäänkäynnin molemmin puolin sijaitsevat porttirakennukset ja niiden viereiset Suur-Savon toimitalo ja Säästöpankin talo valmistuivat. Torikaupasta Pikkutorilla luovuttiin ja tilalle tulivat linja-autot.'' <br /> | ''Mikkelin kaupungin keskustan tunnetuin näkymä syntyi 1930−1940-luvuilla, kun nykyisen kauppakeskus Stellan pääsisäänkäynnin molemmin puolin sijaitsevat porttirakennukset ja niiden viereiset Suur-Savon toimitalo ja Säästöpankin talo valmistuivat. Torikaupasta Pikkutorilla luovuttiin ja tilalle tulivat linja-autot.'' <br /> | ||
<br /> | <br /> | ||
| − | |||
| − | |||
Mikkelin kaupungin lähestyessä sadan vuoden ikää sen kaupallinen ydinkeskusta oli muuttumassa. 1920-luvulla kauppahallin uudistaminen oli tullut yhä ajankohtaisemmaksi – ensimmäinen maailmansota ja sitä seuranneet kriisiajat olivat katkaisseet hyvän kehityksen. Useita suunnitelmia tehtiin, ja lopulta kaupunginhallitus hyväksyi kuopiolaisen arkkitehti Aarre Ekmanin suunnitelmat uudeksi kauppahalliksi. Uusi halli rakennettiin läntisen tukkipuotirivistön paikalle. Sen sekä vanhan hallin (1912) päätyosat rakennettiin kaksikerroksiseksi ja identtiseksi. Näin syntyivät nykyiset porttirakennukset, Mikkelin kaupunkikuvan tunnus ja symboli.<br /> | Mikkelin kaupungin lähestyessä sadan vuoden ikää sen kaupallinen ydinkeskusta oli muuttumassa. 1920-luvulla kauppahallin uudistaminen oli tullut yhä ajankohtaisemmaksi – ensimmäinen maailmansota ja sitä seuranneet kriisiajat olivat katkaisseet hyvän kehityksen. Useita suunnitelmia tehtiin, ja lopulta kaupunginhallitus hyväksyi kuopiolaisen arkkitehti Aarre Ekmanin suunnitelmat uudeksi kauppahalliksi. Uusi halli rakennettiin läntisen tukkipuotirivistön paikalle. Sen sekä vanhan hallin (1912) päätyosat rakennettiin kaksikerroksiseksi ja identtiseksi. Näin syntyivät nykyiset porttirakennukset, Mikkelin kaupunkikuvan tunnus ja symboli.<br /> | ||
<br /> | <br /> | ||
| − | |||
| − | |||
Kumpaankin porttirakennukseen ja uuden hallin päätyyn tuli pari myymälää. Uusi kauppahalli tunnettiin Kangashallina, ja elintarvikkeiden myynti jatkui vanhassa hallissa. Torikauppa Pikkutorilla päättyi vuonna 1929, kun hallit valmistuivat. <br /> | Kumpaankin porttirakennukseen ja uuden hallin päätyyn tuli pari myymälää. Uusi kauppahalli tunnettiin Kangashallina, ja elintarvikkeiden myynti jatkui vanhassa hallissa. Torikauppa Pikkutorilla päättyi vuonna 1929, kun hallit valmistuivat. <br /> | ||
<br /> | <br /> | ||
| Rivi 54: | Rivi 35: | ||
Linja-autoliikenne ilmestyi 1920-luvun kuluessa myös Mikkelin katukuvaan. Aluksi linja-autojen lähtö- ja saapumispaikka oli Hallitustorilla, samassa paikassa jossa hevosajurit ja taksitkin olivat päivystäneet. Uusi liikennemuoto osoittautui elinvoimaiseksi, Oy Matkahuolto Ab perustettiin ja maahan luotiin linja-autoasemien verkosto. Mikkelissä Pikkutoria pidettiin ihanteellisena paikkana linja-autoasemalle, ja niinpä vuonna 1934 valmistui arkkitehti Martti Välikankaan suunnittelema linja-autoasema – nykyisen Kauppahallin vanhempi osa. Linja-autoasema teki Pikkutorista kaupungin liikenteen solmukohdan ja ydinpisteen: sekä kauko- että lähiliikenne lähti sieltä vuoteen 2004 saakka. Linja-autoasemalla kohtasivat kaupunkilaiset ja maalaiset, siellä kulkivat tavara ja ihmiset. Lähdön tunnelma, matkan jännitys ja kotiin paluun riemu oli aistittavissa. <br /> | Linja-autoliikenne ilmestyi 1920-luvun kuluessa myös Mikkelin katukuvaan. Aluksi linja-autojen lähtö- ja saapumispaikka oli Hallitustorilla, samassa paikassa jossa hevosajurit ja taksitkin olivat päivystäneet. Uusi liikennemuoto osoittautui elinvoimaiseksi, Oy Matkahuolto Ab perustettiin ja maahan luotiin linja-autoasemien verkosto. Mikkelissä Pikkutoria pidettiin ihanteellisena paikkana linja-autoasemalle, ja niinpä vuonna 1934 valmistui arkkitehti Martti Välikankaan suunnittelema linja-autoasema – nykyisen Kauppahallin vanhempi osa. Linja-autoasema teki Pikkutorista kaupungin liikenteen solmukohdan ja ydinpisteen: sekä kauko- että lähiliikenne lähti sieltä vuoteen 2004 saakka. Linja-autoasemalla kohtasivat kaupunkilaiset ja maalaiset, siellä kulkivat tavara ja ihmiset. Lähdön tunnelma, matkan jännitys ja kotiin paluun riemu oli aistittavissa. <br /> | ||
<br /> | <br /> | ||
| − | |||
| − | |||
Välikankaan suunnittelema linja-autoasema, jossa oli Matkahuollon konttorin lisäksi matkatavaroiden säilytystila, odotushuone, kaksi kioskia, keittiö ja tarjoiluhuone sekä käymälät osoittautui jo pian aivan liian pieneksi kasvavan liikenteen vuoksi. <br /> | Välikankaan suunnittelema linja-autoasema, jossa oli Matkahuollon konttorin lisäksi matkatavaroiden säilytystila, odotushuone, kaksi kioskia, keittiö ja tarjoiluhuone sekä käymälät osoittautui jo pian aivan liian pieneksi kasvavan liikenteen vuoksi. <br /> | ||
<br /> | <br /> | ||
| − | |||
==== Kahviloita ja ravintoloita ==== | ==== Kahviloita ja ravintoloita ==== | ||
Korttelin Maaherrankadun puolella numero 13:ssa oli vuonna 1883 valmistunut hirsirakenteinen asuin- ja liikerakennus. Siinä toimi 1920−1930-luvuilla kaupungin tuolloin hienoimpana pidetty ravintola-kahvila Centrum. Se oli avoinna aamu kahdeksasta yhteen yöllä. 1930-luvun puolivälissä asiakkaat saivat nauttia elävästä musiikista lounasaikaan sekä iltaisin klo 20−23. Centrumin tiloissa avattiin elokuun 1. päivänä 1937 Suur-Savon osuuskaupan Ravintola Suur-Savo.<br /> | Korttelin Maaherrankadun puolella numero 13:ssa oli vuonna 1883 valmistunut hirsirakenteinen asuin- ja liikerakennus. Siinä toimi 1920−1930-luvuilla kaupungin tuolloin hienoimpana pidetty ravintola-kahvila Centrum. Se oli avoinna aamu kahdeksasta yhteen yöllä. 1930-luvun puolivälissä asiakkaat saivat nauttia elävästä musiikista lounasaikaan sekä iltaisin klo 20−23. Centrumin tiloissa avattiin elokuun 1. päivänä 1937 Suur-Savon osuuskaupan Ravintola Suur-Savo.<br /> | ||
<br /> | <br /> | ||
| − | |||
| − | |||
Uuden kauppahallin päätymyymälöihin kuljettiin suoraan Hallituskadulta tai päätyosan ja halliosan väliseltä valopihalta. Sieltä nousi kaunis portaikko toiseen kerrokseen, jonka korkeaan saliin avattiin leipuri K. Korpelan Hallikahvila. <br /> | Uuden kauppahallin päätymyymälöihin kuljettiin suoraan Hallituskadulta tai päätyosan ja halliosan väliseltä valopihalta. Sieltä nousi kaunis portaikko toiseen kerrokseen, jonka korkeaan saliin avattiin leipuri K. Korpelan Hallikahvila. <br /> | ||
<br /> | <br /> | ||
| − | |||
==== Osuuskauppa rakentaa sodan alla ==== | ==== Osuuskauppa rakentaa sodan alla ==== | ||
Osuuskauppa kasvoi Mikkelin seudulla ripeästi 1920-luvulla, ja vuonna 1922 Mikkelin Osuuskauppa muutti nimensä Suur-Savon Osuuskaupaksi. Kasvava kauppa tarvitsi keskusmyymälän, ja sitä varten oli ostettu vuonna 1918 kaupungin vanhin ja paras kauppapaikka, Hallitus- ja Maaherrankadun kulmassa ollut kulmatontti kauppias E. Parkkiselta – kaupungin johtava kauppakartano.<br /> | Osuuskauppa kasvoi Mikkelin seudulla ripeästi 1920-luvulla, ja vuonna 1922 Mikkelin Osuuskauppa muutti nimensä Suur-Savon Osuuskaupaksi. Kasvava kauppa tarvitsi keskusmyymälän, ja sitä varten oli ostettu vuonna 1918 kaupungin vanhin ja paras kauppapaikka, Hallitus- ja Maaherrankadun kulmassa ollut kulmatontti kauppias E. Parkkiselta – kaupungin johtava kauppakartano.<br /> | ||
<br /> | <br /> | ||
| − | |||
| − | |||
Suunnitelma uudesta toimitalosta valmistui 1930-luvun lopulla. Rakentaminen aloitettiin varastoista: aluksi valmistui pitkänomainen valkoiseksi rapattu varastorakennus kangashallin viereen. Rakennuksen suunnitteli Erkki Huttunen SOK:n rakennusosastolta. Varastojen lisäksi siihen tuli myös maalaisten tupa: 1930-luvulla oli tavallista, että hevospelillä tultiin kaupunkiin ja asioita hoidellessa tarvittiin tukikohta.<br /> | Suunnitelma uudesta toimitalosta valmistui 1930-luvun lopulla. Rakentaminen aloitettiin varastoista: aluksi valmistui pitkänomainen valkoiseksi rapattu varastorakennus kangashallin viereen. Rakennuksen suunnitteli Erkki Huttunen SOK:n rakennusosastolta. Varastojen lisäksi siihen tuli myös maalaisten tupa: 1930-luvulla oli tavallista, että hevospelillä tultiin kaupunkiin ja asioita hoidellessa tarvittiin tukikohta.<br /> | ||
<br /> | <br /> | ||
| − | |||
| − | |||
Kesäkuussa 1939 aloitettiin uuden toimitalon rakennus. Myös se suunniteltiin SOK:n rakennusosastolla, arkkitehti Arthur Elgin toimesta. Rakennuksen urakoi mikkeliläinen Mehtälä&Seppälä Oy. Rakennus oli kesken, kun talvisota syttyi marraskuun lopussa 1939. Talvisodan pommitustuhoja osui myös kauppakeskus Stellan alueelle: linja-autoaseman laitureille osui sarja räjähdyspommeja ja kangashalliin miinapommeja. Myös ihmishenkiä menetettiin. Keskeneräiseen Suur-Savon toimitaloon pudonneen pommin laukaisin ei syttynyt ja niin talo pelastui. Sen sijaan Maaherrankatu 13 tuhoutui, ja sen tilalle rakennettiin ravintolasiipi, jossa ravintola Suur-Savo jatkoi toimintaansa. Jatkosodan vuosina talossa majoitettiin päämajan upseereita ja tarjoiltiin ruokaa: Mikkelin Klubilla ylipäällikölle seurueineen ja Kalevan ja Suur-Savon ravintoloissa muulle päämajan henkilökunnalle.<br /> | Kesäkuussa 1939 aloitettiin uuden toimitalon rakennus. Myös se suunniteltiin SOK:n rakennusosastolla, arkkitehti Arthur Elgin toimesta. Rakennuksen urakoi mikkeliläinen Mehtälä&Seppälä Oy. Rakennus oli kesken, kun talvisota syttyi marraskuun lopussa 1939. Talvisodan pommitustuhoja osui myös kauppakeskus Stellan alueelle: linja-autoaseman laitureille osui sarja räjähdyspommeja ja kangashalliin miinapommeja. Myös ihmishenkiä menetettiin. Keskeneräiseen Suur-Savon toimitaloon pudonneen pommin laukaisin ei syttynyt ja niin talo pelastui. Sen sijaan Maaherrankatu 13 tuhoutui, ja sen tilalle rakennettiin ravintolasiipi, jossa ravintola Suur-Savo jatkoi toimintaansa. Jatkosodan vuosina talossa majoitettiin päämajan upseereita ja tarjoiltiin ruokaa: Mikkelin Klubilla ylipäällikölle seurueineen ja Kalevan ja Suur-Savon ravintoloissa muulle päämajan henkilökunnalle.<br /> | ||
<br /> | <br /> | ||
=== 1960-2000 -luvut === | === 1960-2000 -luvut === | ||
| − | |||
| − | |||
''Mikkelin kaupallisissa oloissa siirryttiin moderniin, kun kaupungin ensimmäinen tavaratalo itsepalvelumyymälöineen avasi ovensa marraskuussa 1965. Suur-Savon Osuuskaupan 50-vuotisjuhlien kynnyksellä talvisodan aikana valmistunut toimitalo uudistettiin ja laajennettiin.''<br /> | ''Mikkelin kaupallisissa oloissa siirryttiin moderniin, kun kaupungin ensimmäinen tavaratalo itsepalvelumyymälöineen avasi ovensa marraskuussa 1965. Suur-Savon Osuuskaupan 50-vuotisjuhlien kynnyksellä talvisodan aikana valmistunut toimitalo uudistettiin ja laajennettiin.''<br /> | ||
<br /> | <br /> | ||
| − | |||
==== Kaupungin ensimmäinen tavaratalo ==== | ==== Kaupungin ensimmäinen tavaratalo ==== | ||
Tavaratalo kaupan konseptina keksittiin 1800-luvulla. Tila, jossa asiakas saattoi vapaasti tutustua tuotteisiin, oli aivan uusi keksintö. Tavaratalo oli julkinen tila, johon hyvämaineinen nainen saattoi huoletta mennä yksinkin. Suomen ensimmäinen tavaratalo oli vuonna 1930 Helsingissä avattu Stockmann. Tavaratalojen yleistyminen alkoi 1950-luvulla, ja esimerkiksi Jyväskylän ensimmäinen tavaratalo avattiin vuonna 1960.<br /> | Tavaratalo kaupan konseptina keksittiin 1800-luvulla. Tila, jossa asiakas saattoi vapaasti tutustua tuotteisiin, oli aivan uusi keksintö. Tavaratalo oli julkinen tila, johon hyvämaineinen nainen saattoi huoletta mennä yksinkin. Suomen ensimmäinen tavaratalo oli vuonna 1930 Helsingissä avattu Stockmann. Tavaratalojen yleistyminen alkoi 1950-luvulla, ja esimerkiksi Jyväskylän ensimmäinen tavaratalo avattiin vuonna 1960.<br /> | ||
<br /> | <br /> | ||
| − | |||
| − | |||
Mikkelissä tavaratalo toteutettiin siten, että Suur-Savon vanhaa toimitaloa uudistettiin ja korttelin sisälle rakennettiin yksikerroksinen uudisosa. Suunnittelijaksi saatiin sama mies kuin alkuperäisellä rakennuksella: arkkitehti Arthur Elg SOK:n rakennusosastolta. Rakennustyöstä vastasi mikkeliläinen Rakennusliike O.J. Korhonen.<br /> | Mikkelissä tavaratalo toteutettiin siten, että Suur-Savon vanhaa toimitaloa uudistettiin ja korttelin sisälle rakennettiin yksikerroksinen uudisosa. Suunnittelijaksi saatiin sama mies kuin alkuperäisellä rakennuksella: arkkitehti Arthur Elg SOK:n rakennusosastolta. Rakennustyöstä vastasi mikkeliläinen Rakennusliike O.J. Korhonen.<br /> | ||
<br /> | <br /> | ||
| − | |||
| − | |||
==== Valinnan vapautta ja uutuuksia ==== | ==== Valinnan vapautta ja uutuuksia ==== | ||
Merkittävä uutuus oli ”omapalveluperiaatteella toimiva elintarvikkeiden suurmyymälä”, jossa oli neljä ”omapalvelukassaa”. Avajaispäivänä tavaratalossa kävi 11 000 asiakasta, ja myynti oli 70 000 markkaa. Lattiapinta-alaa uudistuksen jälkeen oli yhteensä 2 900 m².<br /> | Merkittävä uutuus oli ”omapalveluperiaatteella toimiva elintarvikkeiden suurmyymälä”, jossa oli neljä ”omapalvelukassaa”. Avajaispäivänä tavaratalossa kävi 11 000 asiakasta, ja myynti oli 70 000 markkaa. Lattiapinta-alaa uudistuksen jälkeen oli yhteensä 2 900 m².<br /> | ||
<br /> | <br /> | ||
| − | |||
| − | |||
Uuden tavaratalon pohjakerrokseen sijoitettiin rauta-maatalousosasto ja näyttelytilat. Raskaat koneet olivat esillä pihakatoksessa. Katutasossa oli edellä mainittu elintarvikemyymälä, jossa oli 30 metrin kylmälinja – päinvastoin kuin oli epäilty, se ei ollut lainkaan ylimitoitettu. Valinnan nopeutuminen ja helpottuminen olivat ajan tunnussanoja. Asioiminen suurmyymälässä kävi tungosaikanakin helposti. Yläkertaan sijoitettiin mm. kangas-, valmisvaate- ja leluosastot.<br /> | Uuden tavaratalon pohjakerrokseen sijoitettiin rauta-maatalousosasto ja näyttelytilat. Raskaat koneet olivat esillä pihakatoksessa. Katutasossa oli edellä mainittu elintarvikemyymälä, jossa oli 30 metrin kylmälinja – päinvastoin kuin oli epäilty, se ei ollut lainkaan ylimitoitettu. Valinnan nopeutuminen ja helpottuminen olivat ajan tunnussanoja. Asioiminen suurmyymälässä kävi tungosaikanakin helposti. Yläkertaan sijoitettiin mm. kangas-, valmisvaate- ja leluosastot.<br /> | ||
<br /> | <br /> | ||
| − | |||
| − | |||
Kiinteistöön tuli myös kaupungin ensimmäiset liukuportaat ja paikoitustiloja kattotasanteelle. Sinne mahtui kerralla 43 autoa, ja sieltä oli suora yhteys tavarataloon – kaikki mainitsemisen arvoisia uutuuksia. Vuosikymmenen lopulla tavaratalon toiseen kerrokseen avattiin wieniläismallinen kahvio, joka oli ”erittäin suosittu virkistyspaikka etenkin naisväen keskuudessa”. Tavaratalossa alettiin järjestää myös teemapäiviä: esimerkiksi Italian viikot 1960-luvun lopulla.<br /> | Kiinteistöön tuli myös kaupungin ensimmäiset liukuportaat ja paikoitustiloja kattotasanteelle. Sinne mahtui kerralla 43 autoa, ja sieltä oli suora yhteys tavarataloon – kaikki mainitsemisen arvoisia uutuuksia. Vuosikymmenen lopulla tavaratalon toiseen kerrokseen avattiin wieniläismallinen kahvio, joka oli ”erittäin suosittu virkistyspaikka etenkin naisväen keskuudessa”. Tavaratalossa alettiin järjestää myös teemapäiviä: esimerkiksi Italian viikot 1960-luvun lopulla.<br /> | ||
<br /> | <br /> | ||
| − | |||
| − | |||
==== Toiminta laajenee ==== | ==== Toiminta laajenee ==== | ||
Hotelli ja ravintola Kaleva siirtyi osuuskaupan omistukseen vuonna 1964. Ravintola Suur-Savosta tehtiin ”omapalveluravintola”, joka ravintola Kalevaa huokeammalla hintatasollaan löysi nopeasti käyttäjäkuntansa. Kansan suussa ravintola kulki ”Sutikan vinttinä” aina vuoteen 1985, jolloin tiloissa avattiin Ravintola Rosso. Katutasossa ravintolan alapuolella toimi Kahvila Emma.<br /> | Hotelli ja ravintola Kaleva siirtyi osuuskaupan omistukseen vuonna 1964. Ravintola Suur-Savosta tehtiin ”omapalveluravintola”, joka ravintola Kalevaa huokeammalla hintatasollaan löysi nopeasti käyttäjäkuntansa. Kansan suussa ravintola kulki ”Sutikan vinttinä” aina vuoteen 1985, jolloin tiloissa avattiin Ravintola Rosso. Katutasossa ravintolan alapuolella toimi Kahvila Emma.<br /> | ||
<br /> | <br /> | ||
| − | |||
| − | |||
Korttelin pohjoispäässä oli edelleen kauppias Muinosen perikunnan tontti ja liikerakennus, jossa toimi useita pienyrittäjien liike- ja työhuoneistoja. Osuuskauppa Suur-Savo osti tontin syksyllä 1965. Vuonna 1977 rakennukset kunnostettiin, ja ”siniseen taloon” muuttivat osuuskaupan maatalousmyymälä sekä osa konttoritoiminnoista. Samalla tavaratalon puolelle saatiin lisää myymälätiloja kiristyvän kilpailun siivittämänä. Samoihin aikoihin Hotelli Kalevaa laajennettiin, ja kiinteistön viimeiset asuinhuoneistot otettiin liikekäyttöön. Näin korttelin läntinen osa oli päätynyt Osuuskauppa Suur-Savon omistukseen ja käyttöön.<br /> | Korttelin pohjoispäässä oli edelleen kauppias Muinosen perikunnan tontti ja liikerakennus, jossa toimi useita pienyrittäjien liike- ja työhuoneistoja. Osuuskauppa Suur-Savo osti tontin syksyllä 1965. Vuonna 1977 rakennukset kunnostettiin, ja ”siniseen taloon” muuttivat osuuskaupan maatalousmyymälä sekä osa konttoritoiminnoista. Samalla tavaratalon puolelle saatiin lisää myymälätiloja kiristyvän kilpailun siivittämänä. Samoihin aikoihin Hotelli Kalevaa laajennettiin, ja kiinteistön viimeiset asuinhuoneistot otettiin liikekäyttöön. Näin korttelin läntinen osa oli päätynyt Osuuskauppa Suur-Savon omistukseen ja käyttöön.<br /> | ||
<br /> | <br /> | ||
| − | |||
| − | |||
==== Linja-autoliikenne vilkastuu – asema ahtautuu ==== | ==== Linja-autoliikenne vilkastuu – asema ahtautuu ==== | ||
Talvisodassa tuhoutuneiden kauppahallin ja kangashallin tilalle rakennettiin sotien jälkeen uudisrakennukset. ”Väliaikainen” kauppahalli toimi kuusikymmentä vuotta. Matkahuolto muutti entisen Kangashallin paikalle, jossa toimi myös kaksi erikoismyymälää. Martti Välikankaan suunnittelema linja-autoasema jatkoi rahtiasemana 2000-luvulle saakka. Linja-autoaseman kenttä alkoi jäädä pieneksi – liikenteen lisääntyessä ja linja-autojen koon kasvaessa asemalla oli todellista tunnelmaa. Porttirakennuksissa ja Matkahuollon vieressä toimi edelleen erikoiskauppoja, muun muassa lännenpuoleisessa porttirakennuksessa Kirja-Aitta Oy ja idänpuoleisessa jatkoi Otto Partin liike. <br /> | Talvisodassa tuhoutuneiden kauppahallin ja kangashallin tilalle rakennettiin sotien jälkeen uudisrakennukset. ”Väliaikainen” kauppahalli toimi kuusikymmentä vuotta. Matkahuolto muutti entisen Kangashallin paikalle, jossa toimi myös kaksi erikoismyymälää. Martti Välikankaan suunnittelema linja-autoasema jatkoi rahtiasemana 2000-luvulle saakka. Linja-autoaseman kenttä alkoi jäädä pieneksi – liikenteen lisääntyessä ja linja-autojen koon kasvaessa asemalla oli todellista tunnelmaa. Porttirakennuksissa ja Matkahuollon vieressä toimi edelleen erikoiskauppoja, muun muassa lännenpuoleisessa porttirakennuksessa Kirja-Aitta Oy ja idänpuoleisessa jatkoi Otto Partin liike. <br /> | ||
<br /> | <br /> | ||
| − | + | ||
=== 2010-luku === | === 2010-luku === | ||
| − | |||
''Mikkeli voitti Vuoden 2012 Kaupunkikeskusta -palkinnon. Uudistunut keskusta syntyi kokonaisuudesta, jonka muodostavat linja-autoaseman siirto, toriparkki, kävelykatu-uudistus ja kolme kauppakeskusta, Forum, Akseli ja viimeisimpänä valmistunut Stella. Kaupungin vanhin kauppapaikka uudistui nykyaikaiseksi, kaupungin kulttuuriperintöä arvostavaksi kauppakeskukseksi.''<br /> | ''Mikkeli voitti Vuoden 2012 Kaupunkikeskusta -palkinnon. Uudistunut keskusta syntyi kokonaisuudesta, jonka muodostavat linja-autoaseman siirto, toriparkki, kävelykatu-uudistus ja kolme kauppakeskusta, Forum, Akseli ja viimeisimpänä valmistunut Stella. Kaupungin vanhin kauppapaikka uudistui nykyaikaiseksi, kaupungin kulttuuriperintöä arvostavaksi kauppakeskukseksi.''<br /> | ||
<br /> | <br /> | ||
| − | |||
| − | |||
Uuden vuosituhannen vaihteessa Mikkelin kaupungin keskusta kaipasi kipeästi kehittämistoimia. Aloitteelliseksi asiassa ryhtyi Mikkelin kaupunkikeskustan kehittämisyhdistys Mikke ry. Keskustauudistuksen ideasuunnittelu alkoi City2010 –hankkeena ja eteni laajana yhteistyönä. Selvitysten perusteella keskustauudistus, kauppakeskukset ja toriparkki todettiin kaupallisesti, rakenteellisesti, teknisesti ja ympäristöllisesti mahdollisiksi. Tutkimukset osoittivat, että seudulla hankittua rahaa virtasi ulos – miksi ei lisättäisi palveluja myös paikallisesti?<br /> | Uuden vuosituhannen vaihteessa Mikkelin kaupungin keskusta kaipasi kipeästi kehittämistoimia. Aloitteelliseksi asiassa ryhtyi Mikkelin kaupunkikeskustan kehittämisyhdistys Mikke ry. Keskustauudistuksen ideasuunnittelu alkoi City2010 –hankkeena ja eteni laajana yhteistyönä. Selvitysten perusteella keskustauudistus, kauppakeskukset ja toriparkki todettiin kaupallisesti, rakenteellisesti, teknisesti ja ympäristöllisesti mahdollisiksi. Tutkimukset osoittivat, että seudulla hankittua rahaa virtasi ulos – miksi ei lisättäisi palveluja myös paikallisesti?<br /> | ||
<br /> | <br /> | ||
| − | |||
| − | |||
==== Katettu vai ei? ==== | ==== Katettu vai ei? ==== | ||
Linja-autoaseman siirto rautatieaseman luo teki keskustakorttelien uudistamisen mahdolliseksi. Kauppakeskukset mahdollistava asemakaava hyväksyttiin vuonna 2005. Selvitysten edistyessä Stellan kohdalla todettiin, että toimiva kauppakeskus vaatisi Pikkutorin kummankin puolen yhdistämistä ja alueen kattamista. Ajatuksena oli torinomaisen tilan luominen. Kattamisajatus nostatti aiheesta julkisen keskustelun, jossa olivat esillä kattamisen vaikutus kaupunkiympäristöön, kaupungin asemakaavallisen, avoimen akselin säilyminen sekä kysymykset julkisen tilan muuttumisesta yksityiseksi. Osuuskaupan paikalliset päättäjät uskoivat kaavamuutoksen läpimenoon, ja Suur-Savo lunasti kiinteistöt SOK:lta. Syyskuussa 2009 alkoi toriparkin rakennus. <br /> | Linja-autoaseman siirto rautatieaseman luo teki keskustakorttelien uudistamisen mahdolliseksi. Kauppakeskukset mahdollistava asemakaava hyväksyttiin vuonna 2005. Selvitysten edistyessä Stellan kohdalla todettiin, että toimiva kauppakeskus vaatisi Pikkutorin kummankin puolen yhdistämistä ja alueen kattamista. Ajatuksena oli torinomaisen tilan luominen. Kattamisajatus nostatti aiheesta julkisen keskustelun, jossa olivat esillä kattamisen vaikutus kaupunkiympäristöön, kaupungin asemakaavallisen, avoimen akselin säilyminen sekä kysymykset julkisen tilan muuttumisesta yksityiseksi. Osuuskaupan paikalliset päättäjät uskoivat kaavamuutoksen läpimenoon, ja Suur-Savo lunasti kiinteistöt SOK:lta. Syyskuussa 2009 alkoi toriparkin rakennus. <br /> | ||
<br /> | <br /> | ||
| − | |||
| − | |||
==== Valtakunnallisesti merkittävässä rakennetussa ympäristössä ==== | ==== Valtakunnallisesti merkittävässä rakennetussa ympäristössä ==== | ||
Kauppakeskus Stella rakennettiin Mikkelin keskustan aivan ydinalueelle. Osuuskaupan talo, porttirakennukset ja vanha linja-autoasema ovat valtakunnan tasolla rakennushistoriallisesti ja ympäristöllisesti merkittäviä rakennettuja kohteita.<br /> | Kauppakeskus Stella rakennettiin Mikkelin keskustan aivan ydinalueelle. Osuuskaupan talo, porttirakennukset ja vanha linja-autoasema ovat valtakunnan tasolla rakennushistoriallisesti ja ympäristöllisesti merkittäviä rakennettuja kohteita.<br /> | ||
<br /> | <br /> | ||
| − | |||
| − | |||
Vuonna 2008 vahvistetussa kaavassa katetun Pikkutorin keskelle sijoitettiin Kauppahalli, joka muodostuu vanhasta linja-autoasemasta ja siihen liittyvästä uudisrakennuksesta. Kauppahallin omistaa Mikkelin kaupunki, joka vastasi sen rakennuttamisesta. Kaupunki myi omistamansa porttirakennukset Osuuskauppa Suur-Savolle ja ne muodostavat kauppakeskuksen pääsisäänkäynnin. Lasikate vedettiin korttelin sisään sekä etelä- että pohjoispäässä, jolloin muutokset kaupunkikuvassa jäivät odotettua vähäisemmiksi.<br /> | Vuonna 2008 vahvistetussa kaavassa katetun Pikkutorin keskelle sijoitettiin Kauppahalli, joka muodostuu vanhasta linja-autoasemasta ja siihen liittyvästä uudisrakennuksesta. Kauppahallin omistaa Mikkelin kaupunki, joka vastasi sen rakennuttamisesta. Kaupunki myi omistamansa porttirakennukset Osuuskauppa Suur-Savolle ja ne muodostavat kauppakeskuksen pääsisäänkäynnin. Lasikate vedettiin korttelin sisään sekä etelä- että pohjoispäässä, jolloin muutokset kaupunkikuvassa jäivät odotettua vähäisemmiksi.<br /> | ||
<br /> | <br /> | ||
| − | |||
| − | |||
Osuuskaupan vuonna 1940 valmistunut toimitalo ravintolasiipineen ja Mikkelin klubeineen kunnostettiin ja otettiin keskeiseksi osaksi kauppakeskusta. Hotelli Kalevan toiminta oli päättynyt Hotelli Vaakunan laajennuksen jälkeen. Kauppakeskuksen rakentamisen myötä korttelin sisällä ollut lisärakennus purettiin. Maatalousmyymälänä toiminut ”sininen talo” oli purettu parikymmentä vuotta aiemmin ja paikalla oli pysäköintialue.<br /> | Osuuskaupan vuonna 1940 valmistunut toimitalo ravintolasiipineen ja Mikkelin klubeineen kunnostettiin ja otettiin keskeiseksi osaksi kauppakeskusta. Hotelli Kalevan toiminta oli päättynyt Hotelli Vaakunan laajennuksen jälkeen. Kauppakeskuksen rakentamisen myötä korttelin sisällä ollut lisärakennus purettiin. Maatalousmyymälänä toiminut ”sininen talo” oli purettu parikymmentä vuotta aiemmin ja paikalla oli pysäköintialue.<br /> | ||
<br /> | <br /> | ||
| − | |||
| − | |||
==== Vuoden 2012 Kauppakeskusteko ==== | ==== Vuoden 2012 Kauppakeskusteko ==== | ||
Kauppakeskus Stellan pääsuunnittelija oli arkkitehtitoimisto Innovarch Oy ja Seija Sakki-Rinne. Kellarikerrokseen samaan tasoon toriparkin kanssa sijoitettiin päivittäistavara- ja sen kaltaiset kaupat. Katutasoa hallitsee muoti, kosmetiikka, kirjakauppa, kauppahalli ja kahvila. Toisesta kerroksesta löytyy miesten vaatteet ja vapaa-aika. Lisäksi siellä sijaitsee kaupungin matkailupalvelu Piste sekä toimistotiloja. Kokonaisuus toi kauppakeskus Stellalle Vuoden 2012 Kauppakeskusteko -palkinnon.<br /> | Kauppakeskus Stellan pääsuunnittelija oli arkkitehtitoimisto Innovarch Oy ja Seija Sakki-Rinne. Kellarikerrokseen samaan tasoon toriparkin kanssa sijoitettiin päivittäistavara- ja sen kaltaiset kaupat. Katutasoa hallitsee muoti, kosmetiikka, kirjakauppa, kauppahalli ja kahvila. Toisesta kerroksesta löytyy miesten vaatteet ja vapaa-aika. Lisäksi siellä sijaitsee kaupungin matkailupalvelu Piste sekä toimistotiloja. Kokonaisuus toi kauppakeskus Stellalle Vuoden 2012 Kauppakeskusteko -palkinnon.<br /> | ||
<br /> | <br /> | ||
| − | |||
| − | |||
Paikallisuutta korostetaan idänpuoleisen porttirakennuksen Gastropub Einossa. Konseptin innoittajana oli Mikkelissä 1920 – 30-luvuilla vaikuttanut ravintoloitsija Eino Tanskanen. Ensimmäinen ruokalista laadittiin yhteistyössä kulinaristina tunnetun mikkeliläisen näyttelijän Aake Kallialan kanssa. Paikallisia raaka-aineita hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan. S-ketjun ravintolamaailmaa edustavat ravintolat Rosso ja Amarillo. <br /> | Paikallisuutta korostetaan idänpuoleisen porttirakennuksen Gastropub Einossa. Konseptin innoittajana oli Mikkelissä 1920 – 30-luvuilla vaikuttanut ravintoloitsija Eino Tanskanen. Ensimmäinen ruokalista laadittiin yhteistyössä kulinaristina tunnetun mikkeliläisen näyttelijän Aake Kallialan kanssa. Paikallisia raaka-aineita hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan. S-ketjun ravintolamaailmaa edustavat ravintolat Rosso ja Amarillo. <br /> | ||
<br /> | <br /> | ||
| − | |||
| − | |||
Kauppakeskus Stellan ensimmäiset vuodet ovat osoittaneet, että tavoitteet julkisen ja kaupallisen tilan yhdistämisestä, torinomaisuudesta ja ihmisten kohtaamispaikasta ovat toteutuneet. Ensimmäisen vuoden aikana Stellan Tähtitorilla – entisellä Pikkutorilla − järjestettiin muun muassa konsertteja, pelattiin squashia, tehtiin vaalityötä ja äänestettiin sekä järjestettiin 400 hengen gaalaillallinen. Päivisin paikalla kohtaavat nuoret ja vanhat leppoisan seurustelun merkeissä. <br /> | Kauppakeskus Stellan ensimmäiset vuodet ovat osoittaneet, että tavoitteet julkisen ja kaupallisen tilan yhdistämisestä, torinomaisuudesta ja ihmisten kohtaamispaikasta ovat toteutuneet. Ensimmäisen vuoden aikana Stellan Tähtitorilla – entisellä Pikkutorilla − järjestettiin muun muassa konsertteja, pelattiin squashia, tehtiin vaalityötä ja äänestettiin sekä järjestettiin 400 hengen gaalaillallinen. Päivisin paikalla kohtaavat nuoret ja vanhat leppoisan seurustelun merkeissä. <br /> | ||
<br /> | <br /> | ||
| − | |||
=== Lähteet === | === Lähteet === | ||
Erkki Kuujo, Entisajan Mikkeli. Mikkelin kaupungin vaiheita 1838–1917. Mikkeli 1971. | Erkki Kuujo, Entisajan Mikkeli. Mikkelin kaupungin vaiheita 1838–1917. Mikkeli 1971. | ||
Erkki Kuujo, Kyösti Väänänen, Matti Lakio, Esa Hassinen, Muuttuvaa Mikkeliä. Mikkelin kaupungin historia 1918–1986. Pieksämäki 1988. | Erkki Kuujo, Kyösti Väänänen, Matti Lakio, Esa Hassinen, Muuttuvaa Mikkeliä. Mikkelin kaupungin historia 1918–1986. Pieksämäki 1988. | ||
Nykyinen versio 23. tammikuuta 2014 kello 14.29
FM Pia Puntasen kirjoittama artikkeli kertoo nykyisen kauppakeskus Stellan korttelin historian.Se on julkaistu 2011–2012 Kauppakeskus Stellan katalogeissa neliosaisena sarjana.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kauppamiehenkadusta kauppakeskukseksi
Kauppakeskus Stellan paikalla on kaupungin perustamisesta saakka käyty kauppaa. Kun C. L. Engel suunnitteli 1830-luvun lopulla uuden, vasta perustetun Mikkelin kaupungin asemakaavan, hän piirsi Hallitustorin ja Kirkkopuiston välisen korttelin keskelle Kauppamiehenkadun ja sen varrelle tukkipuodit. Mikkelin kaupallinen keskusta oli syntynyt.
[muokkaa] Kaupungin perustamisesta 1910-luvulle
Mikkelin kaupunki perustettiin (1838) edistämään alueen elinkeinoja. Tärkein niistä oli kauppa, jota oli voitu harjoittaa vain kahdesti vuodessa järjestetyillä markkinoilla. Kun asemakaava oli saatu valmiiksi, voitiin ruveta rakentamaan Engelin johtaman intendentinkonttorin suunnittelemia kauppapuoteja: Mikkelin ensimmäiset kaupalliset rakennukset olivat Kauppamiehenkadun varrelle rakennetut tukkipuodit. Kauppamiehenkadun kummallekin laidalle rakennettiin kymmenen puodin rakennukset. Niiden edustalla oli katettu käytävä ja pylväikkö. Nimensä tukkipuodit saivat rakennusmateriaalista, vastakohtana kevyemmille lautarakenteisille markkinakojuille, joita tehtiin seuraavina vuosina lähes viisikymmentä.
Samaan aikaan ryhdyttiin rakentamaan kauppapuoteja myös yhdistettyihin asuin- ja liikerakennuksiin, joita alkoi syntyä uuteen kaupunkiin. Nykyisen Sokoksen paikalle rakennutti yksi kaupungin ensimmäisistä kauppiaista, sulkavalaissyntyinen Petter Kiuru vuonna 1843 ”kalkkikartanon”. Tontin Maaherrankadun puolella sijaitsivat ulkorakennukset: leivintupa, makasiini, liiteri, talli ja navetta.
Kiurun kauppa kuului kaupungin suosituimpiin. Hän rakennutti edelleen jäljellä olevan tuulimyllyn Kiiskinmäelle, omisti vesivoimamyllyn Hirvensalmen Kissakoskella ja kalkkitehtaan Hiirolassa. Kiuru toimi myös kaupungin hallinnossa ja osallistui vuosisadan lopun kielipolitiikkaan ruotsinkielisten puolella. Kiurun talossa toimi lähes sadan vuoden ajan erilaisia kauppaliikkeitä: vuonna 1918 sen osti Mikkelin Osuuskauppa rl. Suomen historian viimeisten nälkävuosien aikana 1866−68 rakennuksessa toimi väliaikainen kulkutautisairaala.
Stellan huoltopihan paikalla, Savilahdenkatu 8:ssa aloitti kaupungin ensimmäinen ravintola, jota piti rantasalmelaissyntyinen Matti Hukkanen turkulaisen vaimonsa Eva Tallqvistin kanssa. Ravintola lienee toiminut vuoteen 1866, Hukkasen kuolemaan saakka. Sen jälkeen talon osti kauppias Anders Johan Molander. Kiurun ohella Molander oli kaupungin ensi vuosikymmenten merkittäviä kauppiaita ja osallistui yhteiskunnallisiin toimiin mm. valtiopäivämiehenä. Hänen jälkeensä talo siirtyi kasööri W.A. Rönnmarckille, jonka perilliset myivät sen kauppias Esaias Muinoselle, joka oli perustanut sekatavarakaupan taloon jo vuonna 1898. Muinonen laajensi rakennusta ja liiketoimiaan vuonna 1907, jolloin vuokralaisena toiminut kaupungin ainoa väkijuomaliike joutui muuttamaan pois. Ajan tavan mukaan näyteikkunat saivat yhä enemmän sijaa, ja niinpä laajennuksessa tehtiin näyteikkuna Savilahdenkadun puolelle ja toinen pikkutorille. Vuonna 1910 talossa aloitti kaupungin ainoa rohdoskauppa. Muinosen kauppa oli erityisesti maalaisväen suosiossa, ja piha oli aikansa toriparkki: täynnä hevosia, kärryjä ja rattaita, jotka odottivat tori- ja puotiostosten ajan. Vuonna 1923 Muinosen sekatavarakauppa siirtyi kangasniemeläissyntyiselle Aatu Toivakalle, joka oli toiminut kaupungin kauppiaiden kauppa-apulaisena tuolloin jo kymmenisen vuotta.
Tuon ajan sekatavarakaupat olivat valikoimiltaan lähes tavarataloja: sulassa sovussa samassa puodissa myytiin Amerikan läskiä ja Gotlannin silliä, jauhoa, sokeria, kankaita, lasi- ja porsliinitavaraa, lampunlaseja ja lamppuöljyä, länkiä, valjaita sekä monia muita tuotteita.
Sata vuotta sitten Mikkelissä tehtiin monia uudistuksia. Kaupunki sai muun muassa vesijohtoverkoston ja Naisvuoren vesitornin, kaupungintalon ja uuden kauppahallin. Ne kaikki suunnitteli helsinkiläinen arkkitehti Selim A. Lindqvist. Idänpuoleisen tukkipuotirivistön paikalle vuonna 1912 rakennetussa kauppahallissa oli 24 myyntipaikkaa ja kellarissa 14 lämmintä ja 10 kylmää eli jääkellaria. Voitiinkin sanoa, että se ”tilava ja valoisa halli ei ainoastaan uutuudellaan vaan kaikella käytännöllisellä mukavuudellaan, täyttää kaikki siihen kohdistuvat ajanvaatimukset.” Hallirakennuksen päätyyn valmistui neljän myymälän huoneisto. Tutuimmaksi niistä kaupunkilaisille kävi O. Partin Kangas- ja lyhyttavarainkauppa, joka sijaitsi huoneistossa vuosikymmeniä.
[muokkaa] 1920-luvulta toiseen maailmansotaan
Mikkelin kaupungin keskustan tunnetuin näkymä syntyi 1930−1940-luvuilla, kun nykyisen kauppakeskus Stellan pääsisäänkäynnin molemmin puolin sijaitsevat porttirakennukset ja niiden viereiset Suur-Savon toimitalo ja Säästöpankin talo valmistuivat. Torikaupasta Pikkutorilla luovuttiin ja tilalle tulivat linja-autot.
Mikkelin kaupungin lähestyessä sadan vuoden ikää sen kaupallinen ydinkeskusta oli muuttumassa. 1920-luvulla kauppahallin uudistaminen oli tullut yhä ajankohtaisemmaksi – ensimmäinen maailmansota ja sitä seuranneet kriisiajat olivat katkaisseet hyvän kehityksen. Useita suunnitelmia tehtiin, ja lopulta kaupunginhallitus hyväksyi kuopiolaisen arkkitehti Aarre Ekmanin suunnitelmat uudeksi kauppahalliksi. Uusi halli rakennettiin läntisen tukkipuotirivistön paikalle. Sen sekä vanhan hallin (1912) päätyosat rakennettiin kaksikerroksiseksi ja identtiseksi. Näin syntyivät nykyiset porttirakennukset, Mikkelin kaupunkikuvan tunnus ja symboli.
Kumpaankin porttirakennukseen ja uuden hallin päätyyn tuli pari myymälää. Uusi kauppahalli tunnettiin Kangashallina, ja elintarvikkeiden myynti jatkui vanhassa hallissa. Torikauppa Pikkutorilla päättyi vuonna 1929, kun hallit valmistuivat.
[muokkaa] Linja-autoasema Pikkutorille
Linja-autoliikenne ilmestyi 1920-luvun kuluessa myös Mikkelin katukuvaan. Aluksi linja-autojen lähtö- ja saapumispaikka oli Hallitustorilla, samassa paikassa jossa hevosajurit ja taksitkin olivat päivystäneet. Uusi liikennemuoto osoittautui elinvoimaiseksi, Oy Matkahuolto Ab perustettiin ja maahan luotiin linja-autoasemien verkosto. Mikkelissä Pikkutoria pidettiin ihanteellisena paikkana linja-autoasemalle, ja niinpä vuonna 1934 valmistui arkkitehti Martti Välikankaan suunnittelema linja-autoasema – nykyisen Kauppahallin vanhempi osa. Linja-autoasema teki Pikkutorista kaupungin liikenteen solmukohdan ja ydinpisteen: sekä kauko- että lähiliikenne lähti sieltä vuoteen 2004 saakka. Linja-autoasemalla kohtasivat kaupunkilaiset ja maalaiset, siellä kulkivat tavara ja ihmiset. Lähdön tunnelma, matkan jännitys ja kotiin paluun riemu oli aistittavissa.
Välikankaan suunnittelema linja-autoasema, jossa oli Matkahuollon konttorin lisäksi matkatavaroiden säilytystila, odotushuone, kaksi kioskia, keittiö ja tarjoiluhuone sekä käymälät osoittautui jo pian aivan liian pieneksi kasvavan liikenteen vuoksi.
[muokkaa] Kahviloita ja ravintoloita
Korttelin Maaherrankadun puolella numero 13:ssa oli vuonna 1883 valmistunut hirsirakenteinen asuin- ja liikerakennus. Siinä toimi 1920−1930-luvuilla kaupungin tuolloin hienoimpana pidetty ravintola-kahvila Centrum. Se oli avoinna aamu kahdeksasta yhteen yöllä. 1930-luvun puolivälissä asiakkaat saivat nauttia elävästä musiikista lounasaikaan sekä iltaisin klo 20−23. Centrumin tiloissa avattiin elokuun 1. päivänä 1937 Suur-Savon osuuskaupan Ravintola Suur-Savo.
Uuden kauppahallin päätymyymälöihin kuljettiin suoraan Hallituskadulta tai päätyosan ja halliosan väliseltä valopihalta. Sieltä nousi kaunis portaikko toiseen kerrokseen, jonka korkeaan saliin avattiin leipuri K. Korpelan Hallikahvila.
[muokkaa] Osuuskauppa rakentaa sodan alla
Osuuskauppa kasvoi Mikkelin seudulla ripeästi 1920-luvulla, ja vuonna 1922 Mikkelin Osuuskauppa muutti nimensä Suur-Savon Osuuskaupaksi. Kasvava kauppa tarvitsi keskusmyymälän, ja sitä varten oli ostettu vuonna 1918 kaupungin vanhin ja paras kauppapaikka, Hallitus- ja Maaherrankadun kulmassa ollut kulmatontti kauppias E. Parkkiselta – kaupungin johtava kauppakartano.
Suunnitelma uudesta toimitalosta valmistui 1930-luvun lopulla. Rakentaminen aloitettiin varastoista: aluksi valmistui pitkänomainen valkoiseksi rapattu varastorakennus kangashallin viereen. Rakennuksen suunnitteli Erkki Huttunen SOK:n rakennusosastolta. Varastojen lisäksi siihen tuli myös maalaisten tupa: 1930-luvulla oli tavallista, että hevospelillä tultiin kaupunkiin ja asioita hoidellessa tarvittiin tukikohta.
Kesäkuussa 1939 aloitettiin uuden toimitalon rakennus. Myös se suunniteltiin SOK:n rakennusosastolla, arkkitehti Arthur Elgin toimesta. Rakennuksen urakoi mikkeliläinen Mehtälä&Seppälä Oy. Rakennus oli kesken, kun talvisota syttyi marraskuun lopussa 1939. Talvisodan pommitustuhoja osui myös kauppakeskus Stellan alueelle: linja-autoaseman laitureille osui sarja räjähdyspommeja ja kangashalliin miinapommeja. Myös ihmishenkiä menetettiin. Keskeneräiseen Suur-Savon toimitaloon pudonneen pommin laukaisin ei syttynyt ja niin talo pelastui. Sen sijaan Maaherrankatu 13 tuhoutui, ja sen tilalle rakennettiin ravintolasiipi, jossa ravintola Suur-Savo jatkoi toimintaansa. Jatkosodan vuosina talossa majoitettiin päämajan upseereita ja tarjoiltiin ruokaa: Mikkelin Klubilla ylipäällikölle seurueineen ja Kalevan ja Suur-Savon ravintoloissa muulle päämajan henkilökunnalle.
[muokkaa] 1960-2000 -luvut
Mikkelin kaupallisissa oloissa siirryttiin moderniin, kun kaupungin ensimmäinen tavaratalo itsepalvelumyymälöineen avasi ovensa marraskuussa 1965. Suur-Savon Osuuskaupan 50-vuotisjuhlien kynnyksellä talvisodan aikana valmistunut toimitalo uudistettiin ja laajennettiin.
[muokkaa] Kaupungin ensimmäinen tavaratalo
Tavaratalo kaupan konseptina keksittiin 1800-luvulla. Tila, jossa asiakas saattoi vapaasti tutustua tuotteisiin, oli aivan uusi keksintö. Tavaratalo oli julkinen tila, johon hyvämaineinen nainen saattoi huoletta mennä yksinkin. Suomen ensimmäinen tavaratalo oli vuonna 1930 Helsingissä avattu Stockmann. Tavaratalojen yleistyminen alkoi 1950-luvulla, ja esimerkiksi Jyväskylän ensimmäinen tavaratalo avattiin vuonna 1960.
Mikkelissä tavaratalo toteutettiin siten, että Suur-Savon vanhaa toimitaloa uudistettiin ja korttelin sisälle rakennettiin yksikerroksinen uudisosa. Suunnittelijaksi saatiin sama mies kuin alkuperäisellä rakennuksella: arkkitehti Arthur Elg SOK:n rakennusosastolta. Rakennustyöstä vastasi mikkeliläinen Rakennusliike O.J. Korhonen.
[muokkaa] Valinnan vapautta ja uutuuksia
Merkittävä uutuus oli ”omapalveluperiaatteella toimiva elintarvikkeiden suurmyymälä”, jossa oli neljä ”omapalvelukassaa”. Avajaispäivänä tavaratalossa kävi 11 000 asiakasta, ja myynti oli 70 000 markkaa. Lattiapinta-alaa uudistuksen jälkeen oli yhteensä 2 900 m².
Uuden tavaratalon pohjakerrokseen sijoitettiin rauta-maatalousosasto ja näyttelytilat. Raskaat koneet olivat esillä pihakatoksessa. Katutasossa oli edellä mainittu elintarvikemyymälä, jossa oli 30 metrin kylmälinja – päinvastoin kuin oli epäilty, se ei ollut lainkaan ylimitoitettu. Valinnan nopeutuminen ja helpottuminen olivat ajan tunnussanoja. Asioiminen suurmyymälässä kävi tungosaikanakin helposti. Yläkertaan sijoitettiin mm. kangas-, valmisvaate- ja leluosastot.
Kiinteistöön tuli myös kaupungin ensimmäiset liukuportaat ja paikoitustiloja kattotasanteelle. Sinne mahtui kerralla 43 autoa, ja sieltä oli suora yhteys tavarataloon – kaikki mainitsemisen arvoisia uutuuksia. Vuosikymmenen lopulla tavaratalon toiseen kerrokseen avattiin wieniläismallinen kahvio, joka oli ”erittäin suosittu virkistyspaikka etenkin naisväen keskuudessa”. Tavaratalossa alettiin järjestää myös teemapäiviä: esimerkiksi Italian viikot 1960-luvun lopulla.
[muokkaa] Toiminta laajenee
Hotelli ja ravintola Kaleva siirtyi osuuskaupan omistukseen vuonna 1964. Ravintola Suur-Savosta tehtiin ”omapalveluravintola”, joka ravintola Kalevaa huokeammalla hintatasollaan löysi nopeasti käyttäjäkuntansa. Kansan suussa ravintola kulki ”Sutikan vinttinä” aina vuoteen 1985, jolloin tiloissa avattiin Ravintola Rosso. Katutasossa ravintolan alapuolella toimi Kahvila Emma.
Korttelin pohjoispäässä oli edelleen kauppias Muinosen perikunnan tontti ja liikerakennus, jossa toimi useita pienyrittäjien liike- ja työhuoneistoja. Osuuskauppa Suur-Savo osti tontin syksyllä 1965. Vuonna 1977 rakennukset kunnostettiin, ja ”siniseen taloon” muuttivat osuuskaupan maatalousmyymälä sekä osa konttoritoiminnoista. Samalla tavaratalon puolelle saatiin lisää myymälätiloja kiristyvän kilpailun siivittämänä. Samoihin aikoihin Hotelli Kalevaa laajennettiin, ja kiinteistön viimeiset asuinhuoneistot otettiin liikekäyttöön. Näin korttelin läntinen osa oli päätynyt Osuuskauppa Suur-Savon omistukseen ja käyttöön.
[muokkaa] Linja-autoliikenne vilkastuu – asema ahtautuu
Talvisodassa tuhoutuneiden kauppahallin ja kangashallin tilalle rakennettiin sotien jälkeen uudisrakennukset. ”Väliaikainen” kauppahalli toimi kuusikymmentä vuotta. Matkahuolto muutti entisen Kangashallin paikalle, jossa toimi myös kaksi erikoismyymälää. Martti Välikankaan suunnittelema linja-autoasema jatkoi rahtiasemana 2000-luvulle saakka. Linja-autoaseman kenttä alkoi jäädä pieneksi – liikenteen lisääntyessä ja linja-autojen koon kasvaessa asemalla oli todellista tunnelmaa. Porttirakennuksissa ja Matkahuollon vieressä toimi edelleen erikoiskauppoja, muun muassa lännenpuoleisessa porttirakennuksessa Kirja-Aitta Oy ja idänpuoleisessa jatkoi Otto Partin liike.
[muokkaa] 2010-luku
Mikkeli voitti Vuoden 2012 Kaupunkikeskusta -palkinnon. Uudistunut keskusta syntyi kokonaisuudesta, jonka muodostavat linja-autoaseman siirto, toriparkki, kävelykatu-uudistus ja kolme kauppakeskusta, Forum, Akseli ja viimeisimpänä valmistunut Stella. Kaupungin vanhin kauppapaikka uudistui nykyaikaiseksi, kaupungin kulttuuriperintöä arvostavaksi kauppakeskukseksi.
Uuden vuosituhannen vaihteessa Mikkelin kaupungin keskusta kaipasi kipeästi kehittämistoimia. Aloitteelliseksi asiassa ryhtyi Mikkelin kaupunkikeskustan kehittämisyhdistys Mikke ry. Keskustauudistuksen ideasuunnittelu alkoi City2010 –hankkeena ja eteni laajana yhteistyönä. Selvitysten perusteella keskustauudistus, kauppakeskukset ja toriparkki todettiin kaupallisesti, rakenteellisesti, teknisesti ja ympäristöllisesti mahdollisiksi. Tutkimukset osoittivat, että seudulla hankittua rahaa virtasi ulos – miksi ei lisättäisi palveluja myös paikallisesti?
[muokkaa] Katettu vai ei?
Linja-autoaseman siirto rautatieaseman luo teki keskustakorttelien uudistamisen mahdolliseksi. Kauppakeskukset mahdollistava asemakaava hyväksyttiin vuonna 2005. Selvitysten edistyessä Stellan kohdalla todettiin, että toimiva kauppakeskus vaatisi Pikkutorin kummankin puolen yhdistämistä ja alueen kattamista. Ajatuksena oli torinomaisen tilan luominen. Kattamisajatus nostatti aiheesta julkisen keskustelun, jossa olivat esillä kattamisen vaikutus kaupunkiympäristöön, kaupungin asemakaavallisen, avoimen akselin säilyminen sekä kysymykset julkisen tilan muuttumisesta yksityiseksi. Osuuskaupan paikalliset päättäjät uskoivat kaavamuutoksen läpimenoon, ja Suur-Savo lunasti kiinteistöt SOK:lta. Syyskuussa 2009 alkoi toriparkin rakennus.
[muokkaa] Valtakunnallisesti merkittävässä rakennetussa ympäristössä
Kauppakeskus Stella rakennettiin Mikkelin keskustan aivan ydinalueelle. Osuuskaupan talo, porttirakennukset ja vanha linja-autoasema ovat valtakunnan tasolla rakennushistoriallisesti ja ympäristöllisesti merkittäviä rakennettuja kohteita.
Vuonna 2008 vahvistetussa kaavassa katetun Pikkutorin keskelle sijoitettiin Kauppahalli, joka muodostuu vanhasta linja-autoasemasta ja siihen liittyvästä uudisrakennuksesta. Kauppahallin omistaa Mikkelin kaupunki, joka vastasi sen rakennuttamisesta. Kaupunki myi omistamansa porttirakennukset Osuuskauppa Suur-Savolle ja ne muodostavat kauppakeskuksen pääsisäänkäynnin. Lasikate vedettiin korttelin sisään sekä etelä- että pohjoispäässä, jolloin muutokset kaupunkikuvassa jäivät odotettua vähäisemmiksi.
Osuuskaupan vuonna 1940 valmistunut toimitalo ravintolasiipineen ja Mikkelin klubeineen kunnostettiin ja otettiin keskeiseksi osaksi kauppakeskusta. Hotelli Kalevan toiminta oli päättynyt Hotelli Vaakunan laajennuksen jälkeen. Kauppakeskuksen rakentamisen myötä korttelin sisällä ollut lisärakennus purettiin. Maatalousmyymälänä toiminut ”sininen talo” oli purettu parikymmentä vuotta aiemmin ja paikalla oli pysäköintialue.
[muokkaa] Vuoden 2012 Kauppakeskusteko
Kauppakeskus Stellan pääsuunnittelija oli arkkitehtitoimisto Innovarch Oy ja Seija Sakki-Rinne. Kellarikerrokseen samaan tasoon toriparkin kanssa sijoitettiin päivittäistavara- ja sen kaltaiset kaupat. Katutasoa hallitsee muoti, kosmetiikka, kirjakauppa, kauppahalli ja kahvila. Toisesta kerroksesta löytyy miesten vaatteet ja vapaa-aika. Lisäksi siellä sijaitsee kaupungin matkailupalvelu Piste sekä toimistotiloja. Kokonaisuus toi kauppakeskus Stellalle Vuoden 2012 Kauppakeskusteko -palkinnon.
Paikallisuutta korostetaan idänpuoleisen porttirakennuksen Gastropub Einossa. Konseptin innoittajana oli Mikkelissä 1920 – 30-luvuilla vaikuttanut ravintoloitsija Eino Tanskanen. Ensimmäinen ruokalista laadittiin yhteistyössä kulinaristina tunnetun mikkeliläisen näyttelijän Aake Kallialan kanssa. Paikallisia raaka-aineita hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan. S-ketjun ravintolamaailmaa edustavat ravintolat Rosso ja Amarillo.
Kauppakeskus Stellan ensimmäiset vuodet ovat osoittaneet, että tavoitteet julkisen ja kaupallisen tilan yhdistämisestä, torinomaisuudesta ja ihmisten kohtaamispaikasta ovat toteutuneet. Ensimmäisen vuoden aikana Stellan Tähtitorilla – entisellä Pikkutorilla − järjestettiin muun muassa konsertteja, pelattiin squashia, tehtiin vaalityötä ja äänestettiin sekä järjestettiin 400 hengen gaalaillallinen. Päivisin paikalla kohtaavat nuoret ja vanhat leppoisan seurustelun merkeissä.
[muokkaa] Lähteet
Erkki Kuujo, Entisajan Mikkeli. Mikkelin kaupungin vaiheita 1838–1917. Mikkeli 1971. Erkki Kuujo, Kyösti Väänänen, Matti Lakio, Esa Hassinen, Muuttuvaa Mikkeliä. Mikkelin kaupungin historia 1918–1986. Pieksämäki 1988.
