Rajalla

Versio 16. tammikuuta 2013 kello 14.18

Rajalla-teemakokonaisuus viittaa kulttuurimaantieteelliseen ja poliitshistorialliseen sijaintiimme idän ja lännen välissä. Mikkelin seutu on sijoittunut rajalle hämäläisten ja karjalaisten, katolisuuden ja ortodoksisuuden, sekä Ruotsin ja Novgorodin/Venäjän/Neuvostoliiton väliin. Rajalla-teema sisältää sotahistoriaa valtakuntien rajojen siirtyessä, mutta myös rauhanomaisia kulttuuri- ja kauppasuhteita. Asemamme suuren itänaapurin vieressä on vaikuttanut seutumme kulttuuriperintöön monella tasolla ja lähtemättömästi.

Heimorajalla

Mikkelin seudulle saapui vakinaisia asukkaita niin Hämeestä kuin Karjalasta. Varhemmin seutuja asuttaneet lappalaiset siirtyivät tulkintojen mukaan liikkuvan elämäntapansa myötä pohjoisemmas. Hautalöytöjä on tulkittu niin, että varhaisella rautakaudella asukkaita tuli lännestä, ja myöhemmin Karjalasta. Rautakauden lopulla Mikkelin pitäjän alue kuului niin hallinnollisesti, kirkollisesti kuin taloudellisesti Karjalaan. Olimme Novgorodin hallinnoima alue, pogosta, ja idän turkiskauppa toi elantoa. Jonkinlainen hämäläisen ja savokarjalaisen vaikutuspiirin raja lienee syntynyt 1200-luvulla, jolloin Häme oli jo joutunut Ruotsin valtaan. Hämäläisten ja savokarjalaisten välillä käytiin maiden nautintaoikeuksesta kahakoitakin, etenkin alueen länsiosissa Hirvensalmella. Hirvensalmen vaakunan hirven punaisten sorkkien kerrotaan muistuttavan tästä. Savon ja Hämeen raja vahvistettiin tiettävästi ensimmäisen kerran 1415. (Savon historia I:269-285, 308-322; Wirilander, Hannele 1982: 37-56.)

Miä ja siä

Heimorajasta kertoo osaltaan murre. Mikkelin seudun murre on savolaismurretta vahvoilla kaakkoisilla höysteillä. Leimallisinta murteelle ovat persoonapronominit "miä ja siä". Etelä-Savossa joka pitäjässä on (ollut) oma murre, joskus jopa saman pitäjän kylissä. Vuonna 1890 tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että Mikkelin, Hirvensalmen ja Ristiinan pitäjillä on kaikilla oma kielimurteensa. Etelä-Savon ydinaluetta ovat Aila Mielikäisen mukaan Mikkeli ja Ristiina, osittain Anttolakin. Kaikissa muissa pitäjissä kuuluu naapurimurteiden sävy selvemmin. Selitys löytyy sillekin: Mikkelissä ja Ristiinassa on seudun vanhin asutus ja siten myös vanhin kieliperimä. Onpa Mikkelin murretta luonnehdittu joskus kevytsavoksikin. Tiedosto:Kevytsavoa.pdf

Mikkelin murretta: Aake Kalliala Pulttibois

Kansankulttuurin raja

Heimoraja oli myös kulttuuriraja. Pähkinäsaaren rauha 1323 siirsi Savon hallinnollisesti Ruotsin yhteyteen, ja tuon rauhan rajan katsotaan yleisesti olevan myös sen, joka jakaa Suomen läntiseen ja itäiseen kansankulttuuriin. Mikkelin seutu sijoittuu voittopuolisesti tämän rajan itäpuolelle, kuitenkin niin, että olemme monien savokarjalaisten kulttuuripiirteiden läntisintä ja hämäläisten piirteiden itäisintä aluetta. Näitä eroja on niin aineellisessa kuin aineettomassa kulttuuriperinnössä. Itäisen ja läntisen kansankulttuurin leimallisin ero on ollut viljely ja sen tuote, leipä. Savolaiset kaskesivat ja leipoivat viikoittain pehmeää hapanleipää, kun taas Länsi-Suomessa oli jo varhain vakiintunutta peltoviljelyä ja leivottiin kahdesti vuodessa - leipä kuivattiin kovaksi orsilla. Nykyinen Mikkelin alue on ollut läntisintä pehmeän hapanleivän aluetta, mutta kuivaa reikäleipääkin käytettiin kesä- tai eväsleipänä, kuitenkin harvemmin.
Muita esimerkkejä kansankulttuurin rajaseudusta:
Ruokia:
Makkarat: Mikkeli ja siitä itään: jauhomakkara, Hirvensalmi ja siitä länteen: verimakkara
Piirakat: Piirakoita ei linjan Mikkeli-Mäntyharju-Kangasniemi länsipuolella
Keittotalkkuna: valmisettu Mikkelissä ja Haukivuorilla, Ristiinassa ja Hirvensalmella taas ei. Toisaalta taas kaikissa on käytetty piimätalkkunaa Suomessa itäisimpänä, ja kekrin juhlaruokana läntisimpänä.
Olutkuurna: Mikkeli ja Juva läntisimmät esiintymispaikat, Ristiinassa ei käytetty.
Esineet ja rakennukset:
Itäsuomalainen aitta: Hirvensalmi läntisin esiintymisalue. Samoin sirppiraja pyyhkäisee Hirvensalmen kulmalta.
Kuvatäkki eli pujotuspeitto: Mikkeli, Ristiina ja Haukivuori itäisimmät esiintymisalueet.
(Vuorela, Toivo (toim.) 1976: Suomen kansankulttuurin kartasto 1: aineellinen kulttuuri. Helsinki: SKS.) Aineeton kulttuuriperintö:
ammattimaiset avioliiton välittäjät/puhemiehet: tavan kulttuuriraja menee keskellä Mikkeliä kaakko-luode-suunnassa: rajan länsipuolella käytetty, samoin Ristiinassa, Haukivuorella ei laulu- (itä) ja kruunuhäät(länsi): selkeä raja välillä Hirvensalmi-Hartola/Joutsa. tonttu talon haltiana: tonttu haltiana on dominoiva lännessä ja pysähtyy Hirvensalmen rajaan, ei esiinny siis meillä. Meillä haltiat liittyneet enemmän vainajiin. Taudin alkuperä: tauti tarttuu lentämällä, Hirvensalmi ja Suomenniemi uskomuksen itäisimmät alueet.

Valtakunnanrajalla

Kauppaa ja kulttuuria