Mikkelin kummikunta- ja ystävyyskaupunkitoimintaa

Versio 21. maaliskuuta 2013 kello 14.03

Mikkeli sai ensimmäisenä Suomessa virallisesti ystävyyskaupungit ja samoin ensimmäisenä Suomessa "kummikaupungin".

Borås - Mikkelin kummikaupunki

Kummikuntaliike Suomen ja Ruotsin välillä syntyi talvisodan aikana. Ruotsin Punaisen Ristin ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton välisissä neuvotteluissa syntyi ajatus kummikuntien perustamisesta. Ruotsi ei voinut tarjota Suomelle puolueettomana maana sotilaallista apua, mutta sosiaalinen, taloudellinen ja aineellinen apu oli määrätyissä suhteissa mahdollista. Kummikuntasuhde johonkin Ruotsin kuntaan oli yli 600:lla maamme kunnalla. Ruotsista tulleita avustuksia käytettiin lastensuojeluun, nuorisohuoltoon, kansanterveyteen sekä vaatteiden hankkimiseen lapsirikkaille perheille. Ruotsista maahamme vuosina 1940-46 virrannut apu oli merkittävä ja suuriarvoinen.

Mikkeli sai 10.2.1940 kummikaupungikseen eteläruotsalaisen Boråsin kaupungin. Keväällä 1940 Boråsista saapui korjaustyökomennuskunta, johon kuului rakennuspuuseppiä sekä putki- ja sähköasentajia. Miehet korjasivat talvisodan pommituksissa vaurioituneen kaupungintalon, osallistuivat kauppahallin uudelleenrakentamiseen sekä suorittivat kolmen kuukauden ajan Mikkelissä muitakin alaansa kuuluvia töitä kaupungin työnjohtajien osoitusten mukaan. Retkikunnan kustansi Boråsin kaupunki, joka myös lahjoitti sähkölaitokselle, vesijohtolaitokselle ja rakennustoimistolle retkikunnan molemmat autot, työvälineet ja huomattavan määrän muuten erittäin vaikeasti hankittavia tarvikkeita ja vaatteita.

Avustusretkikunnalle jäi aikaa Mikkelissä ollessaan muunkinlaiseen toimintaan kuin työntekoon. He pelasivat mm. jalkapallo-ottelun sodasta kärsimään joutuvien avustamiseksi. Ottelu pelattiin lottia vastaan ja lotat voittivat 3-2.

Seuraavien sotavuosien ja sodan jälkeisten vaikeiden vuosien aikana jatkuivat Boråsista saadut lahjoitukst. Boråsilaiset osallistuivat keräykseen, jonka tuotolla lahjoitettiin puutaloja Suomen asunnottomiksi jääneille. Välirauhan aikana pystytettiin vaikean asuntopulan helpottamiseksi Metsolankadun varrelle kaikkiaan 28 Ruotsista lahjaksi saatua taloa. Lisäksi Mikkeli sai aluksi maaseudulle aiottuja ruotsalaistaloja 15 kappaletta, jotka pystytettiin Lehmuskylän pienasuntoalueen länsiosan männikköharjanteelle. Ruotsalaisissa lahjataloissa oli alakerrassa kaksi huonetta ja pieni, pitkulainen keittiö ja yläkerrassa yksihuone eteisineen.

Boråsissa suoritettiin myös vaate-ja ruokatavarain keräys. Vaatetavaraa, jalkineita, elintarvikkeita, makeisia jne. tuli Boråsista suuria määriä ja ne jaettiin tarvitseville tai muutettiin rahaksi määrättyä tarkoitusta varten. Rahallista apua Boråsista saivat mm. aseveljet, sotaorvot, sotainvalidit ym. Kirjasto sai kirjoja. Muista lahjoituksista on syytä mainita synnytyslaitoksen perustaminen, täydelliset lääkärin työkalut sekä vuoteet vuodevaatteineen. Lisäksi tuli myös pikkulasten vaatteita. Borås lahjoitti myös suuren summan rahaa lastentalon rakentamista varten. Mikkelin kaupunki rakennutti yhdessä Suomen Punaisen Ristin kanssa lastentalon Lähemäelle vuonna 1949 Boråsilta saamiensa avustusten turvin.

Mikkelin ystävyyskaupungit

Kummikuntaliike oli syntynyt spontaanisti avustamismielessä eikä sen yhteydessä kiinnitetty huomiota maantieteellisiin tai muihin seikkoihin, joilla olisi saattanut olla merkitystä, jos suhdetta olisi ajateltu jatkuvana. 1920-luvulla sai konkreettiset muodot Pohjoismaiden välillä yhteiskunnan eri aloilla, kun alettiin perustaa Norden-yhdistyksiä. Yhdistykset ovat yksityisiä valtionapua saavia yhteisöjä, jotka toimivat ennen kaikkea kulttuurin alalla, mutta myös muilla tavoin, mm. ystävyyskuntajärjestelmän puitteissa. Tämä tarkoittaa sitä, että on muodostettu ja muodostetaan renkaita, joihin kuuluu yksi paikkakunta kustakin maasta. Pohjola-Norden yhdistys perustettiin Suomessa vuonna 1924, mutta vasta 1930-luvun loppupuolella se alkoi saada enemmän jalansijaa, ja vuosikymmenen lopussa oli pohjoismainen yhteistyö ja saavuttanut hyviä tuloksia ja ensimmäiset pyrkimykset ystävyyskuntatoimintaan alkoivat herätä.

Edellytyksenä ystävyyskuntatoiminnalle oli, että asianomaisella paikkakunnalla toimii paikallinen Pohjola-Norden -yhdistys. Mikkelin Pohjola-Norden -yhdistys perustettiin 2.11.1944. Tämän jälkeen voitiin aloittaa varsinainen ystävyyskuntatoiminta. Mikkelillä oli jo sota-ajalta niin läheiset suhteet kummikaupunkiinsa Boråsiin, ettei ystävyyskaupunkia kannattanut lähteä etsimään muualta Ruotsista. Boråsilla oli ystäväkuntana Vejle Tanskassa ja Molde Norjassa. Boråsin muista ystäväkaupungeista tuli luonnostaan myös Mikkelin ystäviä.

Vuonna 1946 päättivät Ruotsin, Tanskan ja Norjan Norden-yhdistykset tehdä keskenään sopimuksia Pohjoismaiden ystävyyssuhteiden kehittämiseksi ja ottaa huomioon myös jo solmitut suhteet. Mikkelin, Boråsin, Vejlen ja Molden välinen ystävyystoiminta sinetöitiin Mikkelin osalta täkäläisen Pohjola-Norden -yhdistyksen vuosikokouksessa 16.5.1946. Näin muodostunut "neliapila" oli ensimmäinen valtakunnallisella tasolla tehtyyn yhteispohjoismaiseen sopimukseen perustuva pohjoismaisten kaupunkien ystävyysrengas. Seuraavasta vuodesta alkaen ystävyystoimintaa ohjasivat ystävyyskuntakokoukset, jotka kukin pohjoismainen ystävyyskaupunki aluksi vuosittain, myöhemmin hieman harvemmin, vuorollaan järjesti.

Esimerkkinä alkuaikojen ystävyyskuntatoiminnasta voidaan mainita 29.6.-3.7.1956 järjestetty ystävyyskuntakokous Mikkelissä. Ohjelmassa oli kiertoajelua ja tutustumista nähtävyyksiin sekä ympäristöön. Huomattava vierailukohde oli tuolloin Lähemäen lastentalo (Boråsgården), joka oli valmistunut Mikkelin vuonna 1949 edellisellä kerralla järjestämän kokouksen jälkeen. Lastentalo rakennettiin Boråsissa kerätyillä varoilla. Muita tutustumiskohteita Mikkelissä vuonna 1956 olivat erityisesti osuustoiminnalliset laitokset ja liikkeet. Päivien teemana oli yhteistoiminnan jatkaminen, nuorison kanssakäyminen sekä matkailun ja retkeilyn kehittäminen ystävyyskuntien kesken. Muissa Pohjoismaissa pidetyissä ystävyyskuntakokouksissa ohjelma on ollut samantyyppistä.

Ystävyyskuntatoiminta ei ole rajoittunut pelkästään ystävyyskuntakokouksiin. Jokaisessa kaupungissa vietetään aika ajoin suuriakin juhlatilaisuuksia, esim. kaupungin perustamisen juhlavuotta, eri laitosten tai rakennusten vihkiäisiä, henkilökohtaisia merkkipäiviä jne. Tällaisiin kokouksiin ovat kaupungit kutsuneet edustajia ystävyyskaupungeistaan. Myös nuoriso-, matkailu- ja kulttuuritoiminta ystävyyskuntien välillä on ollut vilkasta.

Vuodesta 1966 Mikkelillä on ollut oma ystävyyskaupunkinsa myös itäisessä naapurimaassa, Pietarin eteläpuolella sijaitseva Luga, ja vuonna 1981 solmittiin ystävyyssuhteet unkarilaisen Békéscsaban kaupungin kanssa, joka sijaitsee Unkarin itäosassa lähellä Romanian rajaa. Ystävyystoiminta niiden kanssa on samanlaista kuin Pohjoismaisten ysävyyskaupunkien kanssa. Myös Mikkelin maalaiskunnalla on omat ystävyyskuntansa.

Lähteet

Lehmuskylä - meidän kaupunginosamme. Lehmuskylä-Seuralle toimittaneet: Anna Mari Salonranta, Pauli Ihalainen, Viljo Lyytikäinen, Teuvo Mäkinen, Kalevi Pulkka. Kannet: Painotuote Ihalainen. Teksti: Mikkelin kaupungin monistamo 1995. s. 9-14.

Muuttuvaa Mikkeliä. Mikkelin kaupungin historia II 1918-1986. Kirj. Erkki Kuujo - Kyösti Väänänen - Matti Lakio - Esa Hassinen. Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo, Pieksämäki 1988. s. 202-203 ja 631-632.

Pylkkänen, Anita, Pohjoismaista ystävyystoimintaa neljän vuosikymmenen aikana Mikkelissä 1940-1980 (Nordisk vänskapsverksamhet under fyra årtionden i Mikkeli 1940-1980).

Aiheesta muualla

Boråsin kotisivu:
http://www.boras.se/

Vejlen kotisivu:
http://www.vejlekom.dk/

Molden kotisivu:
http://www.molde.kommune.no/

Lugan kotisivu:
http://www.luga.ru/

Békéscsaban kotisivu:
http://www.bekescsaba.hu/


© Internetix/Mikkeli-seura/Heikki Myyryläinen 1998