Mikkeli sotilaallisen hallinnon keskuksena itsenäisyytemme rauhan aikana

Versio 6. maaliskuuta 2013 kello 10.03

Maailmansotien välinen aika

Ohimarssi

Suomen itsenäistyttyä Mikkelin kasarmialueelle tuli venäläisten sijaan kotimaista sotaväkeä. Ensin tänne tuli Savon jääkärirykmentti, sitten Itä-Suomen jalkaväkirykmentti ja pian Pohjois-Savon rykmentti. Vuoden 1920 lopulla Joensuussa perustettu polkupyöräpataljoona 3 (PPP 3) siirtyi Mikkelin kasarmialueelle kesällä 1921. PPP 3 - vuodesta 1936 Jääkäripataljoona 3 (JP 3) - pysyi Mikkelin varusväkenä talvisotaan saakka.

Polkupyöräpataljoona 3:ssa palveli vuosina 1924-25 varusmiehenä runoilija Uuno Kailas, joka sepitti ja omisti pataljoonalleen sen 10-vuotispäivänä runon "Kunniapaikka", jossa sanotaan mm.:

"Pyörän ja suksien miehen saa
turvata synnyinmaa.
Veljet, kuoleman teillä
kunniapaikka on meillä."

Vuonna 1922 tasavallan presidentti luovutti pataljoonalle oman oranssinvärisen lipun, jonka oli lahjoittanut esittävän säveltaiteemme suurimpiin nimiin kuulunut kenraalinrouva Aino Ackté-Jalander. Samana vuonna määrättiin pataljoonan kunniamarssiksi Suuren Pohjan sodan mieleen palauttava Napuen marssi. Kun polkupyöräpataljoona vuonna 1936 muuttui jääkäripataljoonaksi, muuttui oranssi väri vihreäksi ja JP 3:lle annettiin entisen Kuninkaallisen Preussin jääkäripataljoona 27:n perinteet vaalittaviksi ja niihin liittyen kunniamarssiksi Jääkärien marssi.

Pataljoona oli kesästä 1934 alkaen kesäisin leirillä Karjalan kannaksella, koska sille oli suojajoukkotehtäviensä mukaisesti suunniteltu Kivennavan tienoiden puolustaminen mahdollisessa sotatilanteessa. Talvisodassa Karjalan kannaksella taistellut jääkäripataljoona oli vielä elokuusta marraskuuhun 1940 Mikkelissä, mistä se siirrettiin Kouvolaan.

Syyskuusta 1922 alkaen Mikkelissä oli myös tykistöä, kun kasarmialueelle sijoitettiin PPP 3:n lisäksi Kenttätykistörykmentti 3:n kolmas (vuodesta 1928 alkaen toinen) patteristo. Vuonna 1934 tämän tilalle tuli ratsuväkiprikaatiin kuulunut Ratsastava patteri. Ratsastava patteri siirrettiin talvisodan alla lokakuussa Karjalan kannakselle ja talvisodan jälkeen se lakkautettiin liian pienenä ja niukkatulisena yksikkönä.

Polkupyöräprikaatin PPP 3:n paraati Hallitustorilla elokuussa 1923.

Vuonna 1921 Mikkeliin sijoitettiin kolmannen divisioonan esikunta ja Mikkelin läänin ensimmäisen kutsuntapiirin (vuodesta 1923 Etelä-Savon kutsuntapiirin) esikunta.

Mikkeli oli sotien välillä paitsi Suomen armeijan varuskuntakaupunki myös paikallisen suojeluskunnan toimipaikka ja suojeluskuntajärjestön piirikeskus. Mikkelin suojeluskuntapiirin keskukselle valmistui vuonna 1928 Kasarminkadun varrelle arkkitehtien A. Tolletin ja Kalle Kontion suunnittelema toimitalo. Mikkelin kaupungin suojeluskunta toimi aluksi kaupungin vuokratiloissa nykyisen Mikkelin musiikkiopiston paikalle (entinen poliisilaitos). Vuonna 1938 suojeluskunta sai oman talon Otavankadun alkupäähän, missä se nykyisin muodostaa osan nykyistä ammattikoulua.

Useat Mikkelin varuskunnassa ennen talvisotaa palvelleet ovat tallettaneet noista ajoista yksityiskohtaisia muistikuvia. Värikkäitä muisteluksia on mm. koulutusaliupseerina Ratsastavassa patterissa vuosina 1935-40 palvelleella majuri evp. Eero Muinosella:

"1930-luvun Mikkelin katukuvaan ja erityisesti sotaväen juhlapäivien puitteisiin kuuluu miltei erottamattomasti Oskar Edvard Pesonen, joka paremmin tunnettiin Sota-Pesosena. Sota-Pesonen saattoi tulla kauhtuneeseen bonjouriin ja silkkipyttyyn pukeutuneena paraatimeininkien keskeiselle paikalle tai kirkkoon varuskunnan ylimmän päällystön tasalle. Erottamattomana kuului Sota-Pesosen asuun isokoppainen piippu ja ryhmykeppi. Piipputupakkana hän käytti nurkantakaista vahvennettuna apteekin yrteillä…

Jonkinlaisena maskotteina oli Mikkelin kasarmilla 1930-luvulla tallipässejä. Sellainen oli PPP 3:n (JP 3:n) tallilla kuin myös ratasatavan patterin talleilla. Tykkiväen pässi oli Simeoni. Se oli kotoisin Tähkämäen Hamosten katraasta. Simeoni oli varsinainen sotapässi, ja se kävi ainakin kaksi kertaa Perkjärven leirillä. Puskupäällä ollessaan se joskus sotki iltahartauden vieton…"

Talvisodan ja jatkosodan aikana Mikkeli oli ennen muuta ylipäällikön päämajakaupunki.


Mikkeli varuskuntakaupunkina sotien jälkeen

Jatkosodan päätyttyä Mikkelin varuskuntaosastoksi tuli mm. sodan alkuvaiheissa menestyksellisesti Parikkalan Tyrjän kylän valtaukseen osallistunut ja sodan loppuvaiheissa Siiranmäen, Äyräpään ja Vuosalmen viivytystaisteluihin osallistunut ja niissä legendaarisen maineen saanut Jalkaväkirykmentti 7 ("Tyrjän rykmentti"), jonka nimi puolustusvoimien uudelleenjärjestelyjen yhteydessä muutettiin vuoden 1952 lopulla Kuudenneksi prikaatiksi ja 1.1.1957 alkaen Savon prikaatiksi.

Jalkaväkirykmentti 7:n komentajista tunnetaan nykyisin parhaiten jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth, joka oli sen komentajana tammikuusta 1943 marraskuuhun 1945. Jalkaväkirykmentti 7:n osastot siirtyivät sodan jälkeen vähitellen Mikkeliin niin, että kokonaisuudessaan se oli täällä vasta kesällä 1948. Mikkelin kasarmialueen rakennusten ja Tuukkalan kasarmien lisäksi rykmentin käytössä oli tuolloin Kalevankankaan laidassa sijaitseva ns. Kalevan kasarmi, johon oli sijoitettuna panssarintorjuntakomppania.

Ryhmänjohtaja opettaa alokkaita Mikkelin kasarmialueella vuonna 1948.

Itsenäisyyden ajan alkuvuosikymmenten mikkeliläisiä tykistöperinteitä jatkoi 1940-luvun loppupuolella Kenttätykistörykmentti 3:n (myöh. Karjalan tykistörykmentin) kolmas patteristo, joka jatkosodan päätyttyä oli lyhyen aikaa ollut sijoitettuna Kouvolaan. Patteristo siirrettiin vuonna 1945 Mikkeliin päämajan saksalaisen yhteysupseerin kenraali Waldemar Ehrfurthin esikunnan käytöstä vapautuneisiin vanhoihin kasarmeihin Pitkäjärvelle. Kevättalvella 1948 patteristo siirrettiin Lappeenrantaan, jonne jo aikaisemmin oli siirrtyneet rykmentin muuta kaksi patteristoa.

Ajan mittaan harjoitus- ja majoitusalueet eivät tyydyttäneet uudistuvan sotilaskoulutuksen tarpeita, ja 1950-luvulla alkoi Mikkelin varuskunnan vähitellen tapahtuva siirtyminen kaupungin vanhalta kasarmialueelta ja Tuukkalasta uusiin ja ajanmukaisiin suojiin uudelle Karkialammin kasarmialueelle 4-5 kilometriä kaupungin keskustasta luoteeseen. Varuskunnan siirtyminen Mikkelin vanhalta kasarmialueelta Karkialammille kesti kaksikymmentä vuotta. Ensimmäiseksi Karkialammille muutti aliupseerikoulu vuonna 1958 ja muu henkilökunta ja sotilasosastot vähitellen myöhemmin. Viimeisenä joukko-osastona siirtyi vanhalta kasarmialueelta Karkialammille muun prikaatin yhteyteen Savon prikaatin esikunta tammikuussa 1976. Mikkelin varuskuntasoittokunta sen sijaan piti vanhaa kasarmialuetta tukohtanaan tammikuuhun 1980, jolloin sekin muutti Karkialammille.

Maavoimien rauhanajan organisaatiouudistuksen astuttua voimaan lokakuun 1979 alusta siirtyi Kolmas erillinen viestikomppania Kouvolasta Mikkelin Karkialammille. Komppania on huollollisesti ja hallinnollisesti Savon prikaatin alainen.

Jatkosodan päätyttyä muodostettiin lakkautetun Suur-Saimaan suojeluskuntapiirin jatkajaksi 4.12.1944 Mikkelin sotilaspiiri, johon kuului Mikkelin kaupunki ja 11 sen ympärillä olevaa kuntaa. Sotilaspiirin esikunta sijaitsi vuodesta 1965 kaupungin keskustassa sijaitsevassa virastotalossa. Vuosina 1962-66 Mikkelissä toimi Kymen sotilasläänin esikunta. Vuonna 1966 sekä Savon prikaati että Mikkelin sotilaspiiri siirrettiin kuuluvaksi Kaakkois-Suomen sotilaslääniin, jonka esikunta sijoitettiin Kouvolaan.

Vuoden 1993 alussa Puolustusvoimissa tapahtuneen organisaatiouudistuksen jälkeen Suomi on jaettu kolmeen maanpuolustusalueeseen ja 12 sotilaslääniin. Maanpuolustusalueet vastaavat alueensa puolustuksesta, suunnittelevat ja johtavat alueensa operatiivisia sekä henkilöstö- ja koulutusasioita. Sotilasläänit vastaavat alueensa puolustuksesta ja suunnittelevat ja johtavat alueensa operatiivisia sekä huoltoon, asevelvollisuusasioihin, tiedotukseen sekä yhteistoimintaan siviiliviranomaisten kanssa liittyviä asioita.

Itäisen Maanpuolustusalueen esikunta sijoitettiin Mikkeliin. Samassa yhteydessä Mikkelin sotilaspiiristä muodostettiin Mikkelin sotilaslääni, jonka esikunta myös sijaitsee Mikkelissä.

Koko sotien välisen ajan oli Mikkelin maaseurakunnan kirkko ollut Mikkelin varuskuntajoukkojen varuskuntakirkko. 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa Savon prikaatin varusmiehet rakensivat oman sotilaskappelin Karkialammille. Savon sotilaskappelin, ainoan maavoimien sotilaskappelin Suomessa, vihki jumalanpalvelushuoneeksi Mikkelin hiippakunnan piispa Kalevi Toiviainen 29.11.1980.

Vanhalla kasarmialueella ovat kunnostetuissa tiloissa toimintaansa jatkaneet Mikkelin varuskunnan Upseerikerho ja Aliupseerikerho (viimeksi mainittu vuodesta 1974 Mikkelin Toimiupseerit r.y.). Myös Mikkelin sotilasläänin alainen Mikkelin vaatetuskorjaamo toimii edelleen vanhalla kasarmialueella. Vanhat tarkk’ampujakasarmit kunnostettiin Jalkaväen Säätiön ylläpitämän valtakunnallisen Jalkaväkimuseon käyttöön vuoteen 1982 mennessä. Mikkelin tarkk’ampujapataljoonan henkilökunnan asuntoja on kunnostettu varuskunnan nykyisen kantahenkilökunnan vuokra-asunnoiksi.

Marraskuussa 1918 perustettu Mikkelin Sotilaskotiyhdistys muutti 1970-luvun alussa Karkialammille. Karkialammin sotilaskoti oli valmistunut jo vuonna 1960, mutta pääsotilaskotina toimi vielä kauan vanhan kasarmialueen laidassa sijaitseva yhdistyksen tuolloin omistama kiinteistö. Vuonna 1974 yhdistys lopetti kokonaan sotilaskotitoiminnan vanhassa sotilaskodissa. Kiinteistö pysyi kuitenkin vuoden 1987 alkuun yhdistyksen omistuksessa ja siinä toimi sotilaskodin leipomo helmikuuhun 1986 saakka. Suurin osa "vanhan sotkun" tiloista oli 1970-luvun alkuvuosista lähtien vuokrattu Mikkelin kaupungille ja vuokratilat ovat olleet pääasiassa kaupungin nuorisotoimen käytössä. Vuoden 1987 alussa kiinteistö siirtyi Mikkelin kaupungin omistukseen.


Lähteet:

Muuttuvaa Mikkeliä. Mikkelin kaupungin historia II 1918-1986. Kirj. Erkki Kuujo - Kyösti Väänänen - Matti Lakio - Esa Hassinen. Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo, Pieksämäki 1988. s. 65-68 ja 214-232.

Väänänen, Kyösti, Savon Prikaatin historiaa. Savon Prikaatin kilta. Oy Länsi-Savon offsetpaino, Mikkeli 1978.


Linkki:

Suomen Puolustusvoimien nykyinen organisaatio ja toiminta selviävät Internetistä.


© Internetix / Heikki Myyryläinen / Mikkeli-seura