Johannes Haapasalo

Nykyinen versio 16. tammikuuta 2014 kello 13.13

JOHANNES HAAPASALO

Kuvanveistäjä Johannes Haapasalo syntyi Mikkelin pitäjän Rantakylässä 23.9.1880. Suoritettuaan ylioppilastutkinnon Mikkelin Lyseossa vuonna 1900 Haapasalo lähti opiskelemaan Rooman ja Kreikan kirjallisuutta Helsingin yliopiston historiallis-kielitieteelliselle osastolle. Vuonna 1902 Haapasalo aloitti taideopintonsa Helsingin yliopiston piirustussalissa ja Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa maalauslinjalla. Opettaja Albert Gebhard lähetti hänet veistolinjalle, jonne Haapasalo jäi pysyvästi. Haapasalo jatkoi taideopintojaan Kööpenhaminan Taideakatemiassa vuosina 1903-04 norjalaisen kuvanveistäjän Stephan Sindingin johdolla. Kööpenhaminasta Haapasalo siirtyi yli kahdeksi vuodeksi Pariisiin, jossa hän opiskeli maalausta ja piirtämistä. Vuonna 1906 Haapasalo pääsi Auguste Rodinin oppilaaksi. Kuuluisan ranskalaisen kuvanveistäjän opetus perustui luonnon jäljentämiseen, mitä Haapasalokin piti kaiken taiteen varmimpana perustuksena. Haapasalon luomiskausi kesti liki 60 vuotta. Ensimmäisen kerran hänen teoksiaan oli esillä näyttelyssä vuonna 1903. Haapasalo teki useita julkisia veistoksia ja lukuisia sankaripatsaita, mm. Punkalaitumen, Kauhavan, Ylivieskan, Forssan ja Mikkelin sankarimonumentit. Taiteellisen työn jälkeen Johannes Haapasalo palasi vaimonsa Idan kanssa Mikkeliin, jossa hän vietti elämänsä viimeiset vuodet.

Haapasalo palkittiin vuonna 1953 Pro Finlandia-mitalilla ja 1965 professorin arvonimellä. Viimeiset vuotensa hän asui Mikkelissä ja lahjoitti 1963 hallussaan olleet teokset – noin kolmesataa veistosta ja yli tuhat luonnosta – Mikkelin kaupungille. Niiden ympärille avattiin 1970 Johannes Haapasalon museo, josta kehittyi nykyinen Mikkelin taidemuseo.

Kuvanveistäjä Haapasalo kuoli Mikkelissä 17.12.1965.