Kertomukset elättikäärmeistä

Versio 21. tammikuuta 2014 kello 13.46

Savolaisen kansanuskon mielenkiintoinen kuriositeetti on elättikäärme. Kertomuksia elättikäärmeistä on tallennettu 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa Etelä-Savosta kaikkialta lukuun ottamatta Pieksämäen ja Ristiinan seutuja, ja kaikista Pohjois-Savon pitäjistä lukuun ottamatta Pohjois-Pohjanmaan rajakuntia Kiuruvettä ja Vieremää.
Kertomusten mukaan elättikäärme oli yleisimmin tarhakäärme, jota pidettiin ikään kuin kotieläimenä. Pohjois-Savossa käärmettä pitivät lähinnä vain tietäjät, Etelä-Savossa myös tavallinen talonväki. Käärme asui tavallisesti tuvan uunin alla, ja sitä ruokittiin maidolla. Päivisin käärmeen kerrottiin majailleen talonväen sängyllä. Elättikäärme saattoi asua myös navetassa tai uhripuun juurella. Käärmeen katsottiin ylläpitävän talon menestystä vainajien ja haltioiden tapaan. Käärmeellä uskottiin olevan erityinen yhteys talon karjaan tai asukkaisiin, joten käärmeen vahingoittaminen aiheutti onnettomuutta karjalle tai ihmisille. Niinpä käärmeelle uhrattiin samoin kuin talon uhripuulle, etenkin käärmeelle annettiin ensimmäinen osa kaikista karjan tuotteista.

Puumalasta vuonna 1936 on tallennettu kertomus: ”Täällä meidän naapurissa oli ennen käärmeitä elätetty oikein paljon. Käärmeillä oli läävän luona puusta tehty allas, johon aina lypsyn aikana annettiin maitoa. Jos ei annettu, niin voivat käärmeet saattaa talon lumouksen alaiseksi.”

Tietäjillä käärmeen pitäminen lisäsi uskoa heidän voimaansa. Väkevä tietäjää kykeni nostattamaan käärmeen ja lähettämään sen aiheuttamaan vahinkoa vihamiehilleen. Nostatetun käärmeen pystyi lähettämään myös takaisin. Juvan Vuorenmaalla 56-vuotias Hinttu Hyytiäinen on kertonut vuonna 1899 kerääjä V. Hytöselle seuraavaa:

”Kärme lähetetään lähettäjälleen takaisin siten, että se otetaan kiini ja pannaan punainen lanka sen kaulaan. Sitte otetaan metsästä 9 yksikannallaan kasvavata varpua ja piiskataan sitä niillä ja potkaistaan vasemmalla jalalla ja sanotaan: Mene sinne, mist' olet tullut!”

Elättikäärmekertomuksia on selitetty toisaalta uskonnolliselta, toisaalta käytännölliseltä kannalta. Käärme esiintyy lukuisten kansojen mytologiassa etenkin Aasiassa, ja se yhdistetään usein vainajiin. Skandinaviasta ja Baltian maista on hyvin samantapaisia kotikäärmeen kuvauksia kuin meiltä 1400-luvulta alkaen. Tietäjän voimassa suhteessa käärmeeseen on nähty myös samanistisia piirteitä, ja Suomessa se yhdistetään vainajakulttiin. Toisaalta voidaan ajatella, että käärmeet viihtyivät luonnostaan peltojen keskellä olleissa kiviraunioissa, jollaisia vainajien ja haltioiden palvonnassa käytetyt hiisimetsiköt usein olivat. Helposti kesyyntyvät tarhakäärmeet pyydystivät hiiriä ja muita vahinkoeläimiä ja pitivät kyyt loitolla. Käytännöllistä selitystä tukee myös se, että myös muita pihapiirissä tai kiviraunioissa viihtyviä eläimiä, kuten lumikkoa, näätää ja päästäistä on voitu pitää haltiaeläimenä.

Lue lisää: Eteläsavolainen kansanusko

Lähde: Sarmela, Matti: Suomen perinneatlas.