Kaupunki ja kaupunkilaiset
Mikkelin kaupungin perustaminen juontaa juurensa Suomen suuriruhtinaskunnan perustamiseen, Vanhan Suomen liittämiseen siihen 1812 ja sitä seuranneeseen lääniuudistukseen. Mikkelin lääni perustettiin vuonna 1831 ja Mikkelin kaupunki 1838, nimenomaan uuden läänin pääkaupungiksi, mutta myös takapajuisen seutukunnan kaupankäynnin ja elinkeinoelämän edistäjäksi. Tässä teemassa käsittelemme kaupungin kehitystä ja kaupunkilaisten elämää viimeisen 175 vuoden aikana.
Sisällysluettelo |
Kaupungin rakentuminen
Mikkelin kaupunki sijoitettiin Mikkelin pitäjän kirkonkylään, viiden tien risteykseen, Saimaan rannalle, vanhalle markkinapaikalle ja sotaväen harjoitusplaanille. Kaupunki perustettiin Maunukselan ja Olkkolan tilojen maille - näistä tiloista on jäljellä muistot katujen nimissä. Perustamisvuonna 1838 asukkaita oli 63.
Hallintokaupungin merkit
Kaupungin alue oli pieni, ja C.L. Engelin suunnittelema asemakaava käsitti 20 korttelia ja 84 tonttia. Ruutukaava oli oman aikakautensa suunnitteluihanteiden mukainen empire-ruutukaava. Kadut olivat leveät, tonttikoko suuri ja rakentaminen väljää. Paloturvallisuudella oli keskeinen sija. Hallitustori ja kirkkopuisto sekä pohjois-etelä suuntaiset pääkadut muodostivat hierarkian, jossa hallintorakennuksilla oli merkittävä rooli. Asema läänin pääkaupunkina vaikutti suunnitteluun: rakennusjärjestyksellä vahvistettiin leveäkatuinen ja matala puurakenteinen empirekaupunki, jossa läänihallitus, lääninvankila ja lääninsairaala erottuivat muusta ympäristöstä kaksikerroksisina kivirakennuksina. Läänin pääkaupungin välttämättömistä hallintorakennuksista valmistuivat ensimmäisenä vuonna 1843 C.L. Engelin suunnittelema lääninhallitus ja samoin Engelin johdolla suunniteltu lääninsairaalan kokonaisuus. Lääninvankilan suunnitteli vuonna 1846 E.B. Lohrmann.
A.G.Koranterin kuvaus kaupungin rakentumisesta vuodelta 1848.
Kaupunki laajenee 1: asemakaavoja ja esikaupunkialueita
Kaupungin laajeneminen alkoi vuonna 1869 rakennusylihallituksen arkkitehti Adolf Branderin suunnittelemalla asemakaavan laajennuksella, jossa Likolammen kaupunginosaan tehtiin 24 tonttia ”varattomammalle väelle”. Tonttien määrä lähes kaksinkertaistui parikymmentä vuotta myöhemmin 1883, kun C.E. Müllerin asemakaava Ristimäellä ja Kaukolassa loi 96 uutta tonttia. Kun rautatie vedettiin myötäilemään Saimaan rantaa eikä suunnitelman mukaan Ristimäen tienoille, uudistettiin kaava vuonna 1898. Kaupunki kasvoi vuosisadan vaihteessa nopeasti ja kokonaisvaltaista suunnitelmaa tarvittiin. Kaupungin alue kartoitettiin ja mitattiin uudelleen, ja uusien kaupunginosien kaavoituksesta julistettiin suunnittelukilpailu. 1900-luvun ensimmäisellä ja toisella vuosikymmenellä Mikkelissä elettiin kehityksen aallonharjalla – rakennettiin muun muassa vesijohtolaitos Naisvuoren vesitorneineen, uusi kauppahalli ja kaupungintalo, sekä ostettiin sähkölaitos. Myös yksityinen rakentaminen kukoisti. Mikkelissä elettiin ensimmäisen modernisaatiokauden huippua.
Suunnittelukilpailun ensimmäistä palkintoa ei jaettu, mutta ehdotusten käytännöllisimmät ja kaupungille edullisimmat seikat toimivat kaupunkimittauksen suorittaneen professori E. Piponiuksen työn pohjana, kun hän laati kaupungille uuden asemakaavan. Se hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa 6.12.1917, samana päivänä, kun Suomen eduskunta antoi itsenäisyysjulistuksen. Mikkeli oli edelleen tuolloin pääosin yksikerroksisten puutalojen kaupunki. Kivitaloja oli vain muutama, hallintorakennusten lisäksi mm. koulurakennukset Lyseo, Yhteiskoulu ja Keskuskansakoulu, ja kauppaiden Pylkkänen, Pöndinen ja Pulkkinen rakennuttamat talot Porrassalmenkadun ja Ristimäenkadun varrella.
Esikaupunkialueiden synty varsinaisten kaupunkien ulkopuolelle oli Suomessa tavanomainen ilmiö 1800−1900-lukujen vaihteessa. Syy esikaupunkien syntyyn oli taloudellinen – vähävaraisella väestöllä ei ollut mahdollisuutta ostaa tontteja tai rakentaa kaupunkialueelle, jossa rakennusmääräykset ja monet muut säännökset säätelivät rakentamista. Kaupungit kuitenkin loivat työpaikkoja ja mahdollisuuksia elannon hankkimiseen. Vaikka Mikkelissä Likolampi oli kaavoitettu vähävaraisemman väestön asuinalueeksi, se ei riittänyt alkuunkaan maaseudulta kaupunkiin muuttavan työväestön asuttamiseen. Kaupungin rajojen tuntumaan oli syntynyt sahoja ja pienteollisuutta 1800-1900 -lukujen taitteessa, ja niiden työläiset asettuivat asumaan Emolan, Rouhialan ja Paukkulan maille kaupungin rajojen taakse. Syntyivät Emolan ja Lähemäen esikaupungit.
Lähemäellä asutus mukaili vanhan maantien (Suuri Savontie, Juvantie) vartta ja laajeni Paukkulan maille Saksalan ja Tuppuralan sahojen työläisten asuinalueina. Rouhialan kartanon mailla Hauskan kylässä oli puolestaan vuonna 1896 jo 233 asukasta, joista 65:llä oli oma talo. Rouhialan omistaja oli vuokrannut pieniä tontteja halukkaille. Rakentamista ei säädelty mitenkään. Emolan vanhin rakennuskanta on ns. mäkirakentamista eli rakennukset sijoitettiin maaston mukaisesti mäen rinteille. Esikaupunkialueella oli suuria puutteita koulu- ja asunto-olosuhteissa sekä terveydenhuollossa ja palosuojelussa. Esikaupunkialueiden liittämistä kaupunkiin pohdittiin ensimmäisen kerran vuonna 1909, mutta tuolloin sitä ei vielä pidetty tarpeellisena. Vuonna 1923 lainsäädäntöä muutettiin siten, ettei kaupungin tarvinnut enää omistaa siihen kuuluvaa maa-aluetta. Näin liitettävää maa-aluetta ei tarvitsisi ostaa kaupungille. 1920-luvun puolivälissä Mikkelin maalaiskunta jätti valtioneuvostolle esityksen esikaupunkialueiden liittämisestä Mikkeliin.
Ensimmäisenä alueliitoksena toteutui vuonna 1925 Pursialan ja Tuskun liitokset. Suuressa esikaupunkiliitoksessa vuonna 1931 kaupungin väkiluku lähes kaksinkertaistui. Kaupungin kokonaispinta-ala kolminkertaistui, kun Emolan ja Lähemäen lisäksi kaupunkiin liitettiin Rokkala, Rouhiala, Urpola, Hauska, Paukkula, Peitsari, Saksala, Tuppurala, Kirjala, Lehmuskylä ja Siekkilä. 1930-luvulla Mikkelissä teetettiin useita asemakaavoja, myös esikaupunkialueille. Kaavoittajana toimi Viipurin asemakaava-arkkitehti Otto-Iivari Meurmann (1890−1994), jonka käden jälki näkyy vahvana Mikkelin rakennetussa ympäristössä, kuten Nuijamiehen ja Kirjalan kaupunginosissa.
Kaupunki laajenee 2: Hyvinvointi-Suomi ja maaseutukaupunki Mikkeli
Toinen maailmansota katkaisi ja muutti kehitystä kaikissa Euroopan maissa. Talvisodan pommituksissa tuhoutui tai vaurioitui 14 prosenttia Mikkelin rakennuskannasta. Asuntopula oli jatkosodan vuosina kova, sillä kaupunkiin majoittui myös puolustusvoimien päämaja, jonka henkilöstöstä merkittävä osa asui perhemajoituksessa.
Nimensä mukaisesti jälleenrakennuskauden merkittävin tehtävä oli saada rintamamiehet, siirtokarjalaiset ja muut sodasta kärsineet asutettua pikaisesti. Oli päästävä kiinni työhön ja elämänsyrjään, jotta raskas sotakausi saattoi jäädä taakse. Eri puolelle Suomea syntyi uusia asuinalueita, joiden leimallinen piirre olivat tyyppitalot, tutuimpana ns. rintamamiestalo.
Mikkelissä 1930-luvulla kaavoitettuja uusia asuinalueita ei oltu ehditty juuri lainkaan rakentaa. Esimerkiksi vuonna 1938 Meurman kaavoitti Nuijamiehen ja Kirjalan kaupunginosan sekä Urpolan, Kattilansillan ja Pitkäjärven alueet, mutta toteutus oli sodan jälkeen alkutekijöissään. Niistä Nuijamies, Kirjala ja Urpola toteutuvat melko pitkälle. Nuijamies-Kirjala ja Urpola ovat maakunnallisesti merkittäviä rakennettuja ympäristöjä. Samana vuonna kaavoitetun Lehmuskylän kaava ei toteutunut, vaan se uudistettiin jo vuonna 1945.
Hyvinvointi-Suomea rakennettiin kovaa tahtia 1950-luvulta eteenpäin. Muuttoliikkeen seurauksena kaupunkeihin syntyi metsälähiöitä, rakennettiin kouluja, päiväkoteja ja terveyskeskuksia. Mikkelin keskusta uudistui modernisaation toisessa aallossa. 80% Suomen rakennetusta ympärstöstä on viimeisen 60 vuoden ajalta. Näin on Mikkelissäkin. Modernia rakennuskantaa kartoitettiin Mikkelin seudun kulttuuriperintöhankkeen alueinventoinneissa kesällä 2012. Tutustu! Modernin jäljillä - alueinventointeja Mikkelin seudulla LINKKI!
merkittävä oli vuonna 1985 toteutunut liitos – kaupungin pinta-ala kolminkertaistui jälleen. Kaupungin eteläpuolelta liitettiin Moision ja Tuukkalan alueita kaupunkiin, itse asiassa kolmannes Mikkelin maalaiskunnan pinta-alasta. Asukasluku oli tuolloin 31 442.
Mikkeliläistä rakennussuojelua
Katso! ”Kaupunkivandalismia Mikkelissä 1967” Ylen elävä arkisto
Rakennetun ympäristön perintö
Arkkitehdit ja arkkitehtuuri
Merkittävät rakennetut ympäristöt
Toinen Mikkelin vanhoista esikaupunkialueista, Emola, on valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen ympäristöjen luettelossa (RKY 2009). Vuonna 2005 alueelle valmistui kulttuuriympäristöohjelma ja rakennustapaohjeet
valtakunnalliset, maakunnalliset, paikalliset
Hallinnon perintö
Hallintokaupungista seurasi muutakin: lääninhallituksen ja muiden virastojen virkamiehet, jotka olivat paikallisesti ikään kuin keisarin vallan heijastumia. Yhdistettyinä vanhan väen upseerikuntaan ja lähiseutujen kartanoiden väkeen he loivat 1800-luvulla eliitin, joka oli ruotsinkielinen ja erottui selvästi ympäröivästä suomenkielisestä väestöstä. Usein säätyläiset olivat perustamassa yhdistyksiä ja aloittamassa kansalaistoimintaa. Esimerkiksi Mikkelin Rouvasväen-yhdistys perustettiin vuonna 1855, kun esimerkiksi Hämeenlinnaan se perustettiin vuotta myöhemmin ja Kuopioon 1860. Mikkelin pursiseura (1905) oli sisävesien toinen ja Vuoksen alueen ensimmäinen veneily-yhdistys.
Koulukaupunki
Kaupungin kirkko
Elinkeinot
Kulttuuri ja vapaa-aika
Yhdistykset
Urheilu
Musiikki ja tanssi
Kuvataide
Kirjallisuus
Teatteri ja elokuvat
Puistot ja puutarhat
Ajankuvia
A.G. Koranter 1848: Kertoelma Suur-Savosta eli Mikkelistä Topelius kuvaa Mikkelin kaupunkia 1873 http://www.mikkeli.fi/fi/sisalto/03_mikkeli_tieto/02_historia/18_mikkeli_kuvauksia_eri_aikakausilta/04_sakari_topeliuksen_kuvaus_mikkelin_kaupungista K.A. Tawaststjernan kuvaus 1880-luvulta http://www.mikkeli.fi/fi/sisalto/03_mikkeli_tieto/02_historia/18_mikkeli_kuvauksia_eri_aikakausilta/05_k.a.tavaststjernan_kuvaus_1800-luvun_lopun_mikkelista Mikkeli matkaoppaassa 1895 http://www.mikkeli.fi/fi/sisalto/03_mikkeli_tieto/02_historia/18_mikkeli_kuvauksia_eri_aikakausilta/07_vuonna_1895_ilmestyneen_suomen_matkaoppaan_kuvaus Vuoden 1902 Mikkeli verrattuna 1990-luvun Mikkeliin 1900-luvun alun Mikkeli http://www.mikkeli.fi/fi/sisalto/03_mikkeli_tieto/02_historia/18_mikkeli_kuvauksia_eri_aikakausilta/08_vuosisadanalun_mikkeli_sirpa_tolosen_kuvaamana
