Torilla ja kaupanteossa
Mikkeli perustettiin paitsi hallinnon myös kaupan kaupungiksi. Kauppaa täällä on käyty jo vuodesta 1744, jolloin kirkonkylä sai markkinaoikeudet. Markkinat ja tori ovat elävää kulttuuriperintöämme parhaimmillaan. Valtakunnallisesti merkittävässä toriympäristössä kohtaavat kaupunki ja maaseutu, Etelä-Savo ja Eurooppa.
Sisällysluettelo |
Markkinaoikeudet vuonna 1744
Mikkelin torikaupan perinteet juontavat 1700-luvulle, kun Turun rauhan (1743) jälkeen rajan taakse jääneen Lappeenrannan markkinaoikeudet siirrettiin Mikkelin kirkonkylälle. Kaupan kehitys koko Etelä-Savossa vauhdittui. Mikkelin syys- ja kevätmarkkinoilla paikalle kokoontui tuhansittain ihmisiä, ympäröivän maakunnan ja kauempaakin tulleita talonpoikia kauppaamaan tuotteitaan ja kaupunkien porvareita niitä ostamaan. Markkinapaikka oli tuolloin Naisvuoren kupeessa kirkkopuiston pohjoispuolella. Syysmarkkinoilla – Mikko-markkinoilla – kaupattiin karjaa ja kevätmarkkinoilla erityisesti hevosia. Edelleen järjestettävät maalis- ja Mikko-markkinat ovat harvinaisen elävää perinnettä alueellamme – vaikka sisältö on muuttunut, perinne säilyy.
Lue: Martti Varsta 1946: Mikkelin kaupungin markkinat loistokautenaan 1838-1867.
Torikaupan ennustettiin hiipuvan 1960-luvulla, mutta toisin kävi.Nykyään Mikkelin tori on yksi Suomen tunnetuimpia kesätoreja.
Katso Ylen elävä arkisto: Vilinää Mikkelin torilla 1965,
Kulttuuriympäristönä alue on monikerroksinen. Ennen kaupungin perustamista Savon Prikaati harjoitteli Mikkelin malmiksi kutsutulla aukiolla. Kaupungin perustamisen myötä siitä tuli Hallitustori, monumentaaliaukio, jonka varrelle rakennettiin kaupungin tärkeimmät rakennukset. Tuolloin se toimi vain hallitustorina, kauppaa käytiin kauppatorilla, joka sijaitsi nykyisen Stellan Tähtitorin paikalla. Kaikki torikauppa siirtyi Hallitustorille vasta 1927. Mikkelin Hallitustori ympäristöineen on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu ympäristö. Paitsi merkittävänä rakennusperintökohteena, tori edustaa mikkeliläistä kulttuuriperintöä myös elävänä kauppa- ja kohtaamispaikkana, kaupungin sydämenä.
Lue: Johan nyt on markkinat! Tiedosto:Markkinat.pdf
Höyrylaiva ja -veturi - Kaupunki vaurastuu Pietarin-kaupalla
Mikkeli perustettiin myös kauppakaupungiksi. Maakauppaa sai alkaa harjoittaa kaupungin perustamisen jälkeen 1838. Ensimmäisiä kauppiaita kaupungissa olivat mm. Kiuru, Molander, Ramstedt ja Possenius. Mikkelin laajempia kauppayhteyksiä vaikeutti matala vesitie, ja höyrylaivaliikenne alkoi kehittyä vasta 1860-luvulta eteenpäin. Saimaan kanavan avaaminen 1856 oli merkittävä vauhdittaja liikenteen ja kaupan kehityksessä. Mikkeliin johtavaa vesireittiä perattiin 1870-90-luvuilla, joilloin kauppa Viipuriin ja Pietariin pääsi vauhtiinsa.
1800−1900-lukujen vaihteessa Pietarin-kauppaa kävi ennen muuta kolme suurkauppiasta: Aatu Pylkkänen, C.F. Pöndinen ja David Pulkkinen. He harjoittivat tukkukauppaa ja omistivat laivoja, joilla liikennöivät Paitsi Pietariin, myös lyhyempiä matkoja Saimaalla. Pääasialliset vientituotteet olivat voi ja halot, vastineeksi tuotiin ennen muuta halpaa venäläistä viljaa. Tavarat, ihmiset ja erilaiset vaikutteet liikkuivat entistä enemmän, ja kauppiaat ja kaupunki vaurastuivat. Mainitut kolme kauppiasta rakensivat edelleen jäljellä olevia kivitaloja kaupunkiin. Aatu Pylkkäsen tilauksesta Arkkitehti Axel Loemboem suunnitteli kaksikerroksisen ajalle tyypillisen uusrenesanssityylisen liiketalon 1885. Se oli kaupungin ensimmäinen tiilinen liiketalo. C.F. Pöndinen taas rakennutti edellistä miltei vastapäätä 1888-90 tiilisen uusrenessanssityylinen liiketalon, joka oli kaupungin ensimmäinen yksityinen kaksikerroksinen talo. David Pulkkisen v. 1912 rakennuttama Graniittitalon suunnitteli Armas Rankka. Pulkkinen rakennutti vastaavanlaisen talon Hallituskadun ja Porrassalmenkadun kulmaan, joka kuitenkin tuhoutui talvisodan pommituksissa. Kauppiaat rakennuttivat ajalle tyypillisesti myös huvilat kaupungin ulkopuolelle. Pylkkäsen huvila sijaitsi Tuppuralassa, ja Pöndisen ja Pulkkisen Porrassalmella. Huvilat ovat yhä olemassa, ja ne sekä kaupunkirakennukset ovat kulttuurihistoriallisesti merkittäviä.
PPP-reitti!
Laivaliikenteen lisäksi toinen 1800-luvun merkittävä kaupankäynnin vauhdittaja oli rautatien tulo. Savonrata avattiin 1889. Mikkelistä matkustettiin Pietariin ja Helsinkiin. Vesireittien ja rautatien risteyksistä tuli merkittäviä liikkumisen ja kauppatavaran solmukohtia, esim. Mikkelissä ja Otavassa. Mikkelin rautatieasema ja Otavan stamaradan rautatieasema ovat valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja ympäristöjä.
Mikkelin rautatieasema
Mikkelin kauppahalli avattiin 1913. Hallit rakennettiin kaupungin ensimmäisten kaupallisten rakennusten, tukkipuotien paikalle Kauppatorille, eli ns. Pikkutorille. Paikalla avattiin 2011 Stellan Tähtitori. Kauppahallin suunnitteli Selim A. Lindqvist, joka suunnitteli myös Kaupungintalon ja Naisvuoren tornin. Kauppahallia laajennettiin 1929 kangashallilla ja uusilla päätymyymälöillä, ns. porttirakennuksina, jotka ovat muodostuneet kaupungin symboleiksi. Lindqvistin halli tuhoutui talvisodan pommituksissa.
Kauppahallin avaamisen ajan Mikkelin kaupallisesta elämästä kertoo hyvin A. Rytkösen teos Murtotietoja Mikkelistä. Mikkelissä toimi tuolloin viitisentoista sekatavarakauppaa, sekä kirjakauppoja, kahviloita ja ruokaloita, kangas- ja vaatekauppoja, kukkakauppoja, rautakauppoja ja muotiliikkeitä.
1900-luvun kauppiaista Aatu Toivakka perillisineen ja Suur-Savon Osuuskauppa ovat jättäneet jälkensä paitsi rakennettuun ympäristöömme, myös kaupungin kehittymisen tarinaan.
Kauppaa kylillä
Varsinkin maaseudun perinteisiin kauppatapoihin kuului myös kulkukauppa. Kulkukauppa oli laitonta, mutta viranomaiset katsoivat sitä sormiensa läpi. Kulkukauppiaita nimitettiin milloin "laukkuryssiksi, "konttivenäläisiksi", "kauppasaksoiksi", "harjukkaiksi" tai "rätykkäiksi". Kulkukauppiailla oli maaseudulla maakaupan vapauttamiseen saakka ja usein sen vielä sen jälkeenkin laaja asiakaskunta. Kulkukauppiaiden hinnat olivat halvemmat kuin maakauppiaiden ja he kiersivät kauppamatkoillaan myös kaupattomille syrjäkylille. Kaupanteon ohelle kulkukauppiaat olivat syrjäkyläläisille merkittävä tietolähde, koska he välittivät tietoa myös ajan tapahtumista.
Kulkukauppiaan kauppatavarat olivat usein rihkamaluonteista pikkutavaraa, mutta heiltä löytyi myös käyttökelpoisempaa tavaraa. Kulkukauppiaan laukusta tai reestä saattoi löytyä mm. kankaita, nenäliinoja, käsineitä, huiveja, vöitä, helminauhoja, saippuoita, peilejä, neuloja, kampoja, veitsiä, reppuja, saappaita, voita, talia, suolaa ja hunajaa. Kauppa tehtiin osaksi rahalla osaksi vaihtamalla. Maaseudun kulkukauppa jatkui jossain määrin 1940-luvulle saakka.
Maaseudulla kävivät myös paikalliset asukkaat laitonta kauppaa ennen maakaupan vapauttamista. Usein pitäjäläiset ryhtyivät kaupantekoon joko salakaupan innoittamina tai todellisesta tarpeesta. Esimerkiksi Mikkelin pitäjässä oli jo 1700-luvun alkupuolella kauppapuotikin, vaikka niiden perustaminen sallittiin vasta vuoden 1859 jälkeen. Rokkalassa asunut Reinhold Johan Lindberg näyttää pitäneen kauppapuotia aluksi Rokkalassa ja sitten myös Kirkonkylässä. Hän kuoli "entisenä kauppiaana" Kirkonkylässä Kustaa III:n sodan aikana vuonna 1790. Vielä 1920-luvulla Hauskankylän ja kaupungin rajalla oli "Linperin puoti", josta sai kaikkea sellaista tarpeellista sillistä paperossiin, kuten sen ajan sekatavarakaupasta yleensäkin.
1860-luvulla talonpoikien kauppamatkoja kaupunkiin alkoi harventaa se, että maakaupan tultua sallituksi vuonna 1859 kauppiaita alkoi asettua Mikkelin ympäristön maalaiskyliin. Esim. Ristiinaan ja Hirvensalmelle perustettiin jo 1860-luvun alussa maalaispuodit. Mikkelin maalaiskuntaan ei kauppoja perustettu ennen 1870-luvun alkua, koska maakaupan vapauttamisen yhteydessä määrättiin, ettei kauppaa saanut perustaa 50 virstaa eli 54 kilometriä lähemmäs kaupunkia. Tällä turvattiin kaupunkien kauppaporvareiden toimeentulo. Kuitenkin jo vuonna 1862 Mikkelin kaupungin kauppiaat valittivat kuvernöörille, että heidän kauppaansa rajoittivat läheisiin kirkonkyliin asettuneet monilukuiset kauppiaat. Mikkelin kihlakunnassa oli vuonna 1867 seitsemän maakauppiasta.
Maakauppaa vapauttivat tuntuvasti vuoden 1868 elinkeinolaki, jolla periaatteessa kumottiin kaupunki- ja maakauppiaan välinen ero sekä helpotettiin oleellisesti kauppaluvan saamista, ja vuoden 1879 elinkeinolaki, jossa sallittiin makauppojen vapaa perustaminen. Mikkelin maalaiskuntaan tuli ensimmäinen maakauppa vuonna 1873, jolloin suutari Michael Tiusanen perusti kauppaliikkeensä Parkkilan kylälle. 1880- ja 1890-luvulla maakauppoja perustettiin jo useisiin maalaiskunnan kyliin. Useimmat maakauppiaat harjoittivat kaupanpidon lisäksi myös jotakin muuta elinkeinoa. Maakauppojen tavaravalikoima oli yleensä melko kattava. Maakaupoissa ei ollut mitään säännöllisiä aukioloaikoja, vaan kauppaa tehtiin siihen aikaan, kun asiakkaita sattui olemaan.
Kaupan muutos 1960-luku: tavaratalot
Suomen paras kaupunkikeskusta 2012
Kaksi viimeistä ovat osallisina myös Mikkelin nykypäivässä - Vuoden kaupunkikeskusta 2012 palkinnon voittajaksi Mikkeli pääsi keskustauudistuksella, jossa syntyi matkakeskus, kolme kauppakeskusta ja toriparkki sekä kävelykatu-uudistus.
