Mikkeli-nimen alkuperä

Taustaa

Mikkelin seutu on Savon asutuksen lähtökohta ja varhaisin keskusta. Ensimmäinen kirjallinen dokumentti, jossa mainitaan Savo/Savilahti on Pähkinäsaaren rauhansopimus vuodelta 1323, jonka mukaan Novgorod luovutti Ruotsille kolme kihlakuntaa: Äyräpään, Jääsken ja Savolahden ("Savolax"). Kuninkaallisessa kirjeessä vuodelta 1329, jolla määriteltiin Ruotsin yhteydessä olleen roomalaiskatolisen seurakunnan kirkollisista velvollisuuksista, puhutaan Savilahden kirkkopitäjästä, joka käsitti koko Savon alueen. Vuotta 1329 pidetään Mikkelin pitäjän perustamisvuotena. 1440-luvulle saakka koko Ruotsin vallan aikainen Savo muodosti vain yhden suuren kirkkopitäjän, Savilahden. Savilahdesta kasvoi sadan vuoden aikana suurpitäjä, todellinen Suur-Savo, kuten sitä 1500-luvun alusta lähtien kutsuttiin.

Suur-Savo käsitti suuremman alueen kuin Savilahden tai myöhemmän Mikkelin pitäjän alueen. Vuonna 1442 perustettiin toinen kirkkopitäjä, Juva ja myöhemmin muita seurakuntia (Sääminki, Tavinsalmi, Pieksämäki, Joroinen). Jäljelle jäänyt Savilahti jaettiin 1500-luvun alussa kahdeksi hallintopitäjäksi Visulahdeksi ja Pellosniemeksi vanhan kirkkopitäjän kuitenkin jäädessä ennalleen. Suur-Savo käsitti siis Visulahden, Pellosniemen ja Juvan hallintopitäjien eli Savilahden ja Juvan kirkkopitäjien alueen. Nimeä Suur-Savo käytettiin erotuksena Vähä- eli Pien-Savoksi kutsutuista maakunnan muista osista.

Mikkelin hallintopitäjä perustettiin Pietari Brahen aikana 1600-luvun puolivälin paikkeilla ja käsitti hiukan yli puolet entisistä Visulahden ja Pellosniemen anekeista (veronmaksuyksiköistä). Mikkelin nimi mainitaan asiakirjoissa tosin jo heti 1600-luvun alussa, mutta nimitystä käytettiin koko 1600-luvun alkupuolen ajan vain seurakunnasta. Ensimmäisen kerran nimi Mikkeli esiintynee Ruotsin kuninkaallisessa registratuurassa (kuninkaan kirjeenvaihtokokoelmassa) vuonna 1604, kun Arvid Eerikinpoika sai hallitsijalta mm. Olkkolan tilan "vthi Store Saulax i S: Michills Kyrck Sochn" (eli Suur-Savosta Mikkelin kirkkopitäjästä).

Mistä nimi Mikkeli on lähtöisin?

Mikkeliläissyntyinen A.G. Koranter kirjoittaa vuonna 1848 julkaistussa ensimmäisessä Mikkelin historiassaan Mikkeli-nimen alkuperästä:

"Waan yhtä paljon, kun muistimme pitää sen älykkään naisen, jonka nimi kaunistaa Mikkelin pitäjän kolmneljännestä wajaalla kolmea peninkulmaa liki rakennetun naapurin (huom. Koranter tarkoittaa Ristiinan kirkkopitäjää, joka perustettiin vuonna 1649 ja joka sai nimensä Pietari Brahen vaimon Christina Catharina Stenbockin mukaan), yhtä wähän selittäisi mitä Mikkeli nimellänsä muistutta. Totisimman luulomme olewan että Isän-maatamme rakastawa hallitsia, joka vielä mäntyänsä awaran toimensa takia niin sywästi sulkii sydämmiimme, jotta ihan mahdotoin on unouttaa sitä parasta "Reivin aikaa," pyysi lapsien ja lasten-lapsiin mieleen painaa ei monta ennen (wasta 1557 kaiwatun) järkensä Isän-maan ja äidin-kielen rakkauden sekä jumalisuuden tautta, arwossa pidettävän piispa Mikkeli Akrikolan, ja muistiksi tästä, muuten kyllä tähän asti unoutetusta miehestä, Pyhän Raamatun ensimäisestä Suomentajasta, kutsui tähteet entistä Suur-Sawoa Mikkeliksi. Kuinka nimen kanssa lienee laita, jospa Arkki-Enkelistäki olisi otettu".

Vieläkin on vallalla uskomusta, että Pietari Brahe olisi ollessaan Suomen kenraalikuvernöörinä 1637-40 ja 1648-51 (eli "Kreivin aikaan") antanut pitäjälle Mikkeli-nimen Mikael Agricolan mukaan. Mikael Agricola kävi Savossa (ja Savilahdella) tarkastusmatkalla vuonna 1549 ollessaan Turun tuomiokapitulin kanunkina (kaniikkina) ja piispa Skytten apulaisena, mutta hänen merkityksensä Mikkelin historian kannalta on hyvin toisarvoinen. Ei ole todennäköistä, että Mikael Agricola olisi antanut nimen Mikkelille. Tosiasiassa edes Pietari Brahe ei ottanut Mikkeli-nimeä käyttöön, sillä hän eli 1602-1680 ja Mikkeli-nimi oli jo yleisesti käytetty ennen Pietari Brahen Suomessa oloaikaa. Mikkelin hallintopitäjän perustajana Pietari Brahea voidaan kylläkin pitää.

Katolisella ajalla Savilahden kirkon suojelusenkeli oli arkkienkeli Mikael, jonka muisto mitä todennäköisimmin sai pysyvän aseman 1600-luvulla paitsi Mikkelin luterilaisessa seurakunnassa myös sen nimisessä 'maallisessa' hallintopitäjässä.

Arkkienkeli Mikael

Lähteet:

Koranter, A.G., Kertoelma Suur-Sawosta eli Mikkelistä. Mikkelissä, 1848 I. Cederwaller poikineen A.F. Cederwallerin kustannuksella. Jäljennetty Mikkelin kaupunginhallituksen toimesta 1948.

Kuujo, Erkki, Entisajan Mikkeli. Mikkelin kaupungin vaiheita 1838-1917. Oy Länsi-Savon Kirjapaino, Mikkeli 1971.

Wirilander, Hannele, Mikkelin pitäjän historia vuoteen 1865. Julkaissut Mikkelin maalaiskunta, Mikkelin maaseurakunta. Länsi-Savo Oy, Mikkeli 1982.

© Internetix / Heikki Myyryläinen / Mikkeli-seura