Pirttiniemen kylpylaitos
1860-luvulla Mikkelin asukkaiden vapaahetkien kauneimmaksi viettopaikaksi muodostui Pirttiniemen puisto kylpylöineen. 1860-luvun alussa mikkeliläinen lääkäri J. F. Björkstén yhdessä piirilääkäri H. Hällströmin ja eräiden muiden kanssa ryhtyi suunnittelemaan sinne "suihku-, kylpy- ja uimahuonetta". Esikuvana oli Turkuun perustettu kylpylaitos, jossa lämpimin kylvyin ja terveysvettä juoden pyrittiin parantumaan esimerkiksi reumatismista.
Jo vuonna 1843 oli kauppias Sawander rakentanut vuokraamalleen Pirttiniemelle A. G. Koranterin (1848) mukaan "sorean puu-tarhan, jossa nykyisen Mikkelin yleisö ehkä jo ensi kesänä saattaa juoda ’elämänwettä’, koska tarhassa on löydetty senkaltainen terweyslähde, jossa on sekä tuli-kiveä että rauta-ainetta". Sawanderin leski luopui vuokraoikeudestaan ja kylpylaitosta varten perustettu yhtiö sai vuokrata kaupungilta Sawanderin aloittaman kaivannon kaupungista erottaman osan. Muu osa jäi promenaadiksi, jonne kaupunki ryhtyi rakentamaan ravintolaa, jota varten maaherran sanottiin "tuoneen kauniin kaavan Pietarista". Ravintolan lisäksi kaupunki rakennutti Pirttiniemeen tanssihuoneen ja muutamia huvimajoja.
Pirttiniemen komea kylpylaitos avattiin yleisölle 20.6.1864 "rukouksella ja läänin maaherran pitämällä ‘lempiällä puheella’". Jo samana kesänä kylpyvieraiden käyttöön valmistui keilarata Pirttiniemen puiston pohjoisrinteelle. Maistraatti päätti vuonna 1871, ettei keilarataa saa käyttää sinä aikana, kun lahnankutu oli käynnissä viereisellä lahdella. Vuonna 1865 yhtiö osti kaupungilta alueensa, joka muodostettiin omaksi tontiksi.
Aluksi kylpylaitos näytti menestyvän hyvin. Ensimmäisenä kesänä kylpyvieraiden määrä nousi 64:ään ja 1860-luvun loppupuolella siellä kävi vuosittain vajaa 100 kylpyvierasta. Kylpyvieraille järjestettiin tanssia ja muuta virkistävää ohjelmaa. Esimerkiksi kesällä 1867 laitoksen yhteydessä toimi viipurilaisen mamselin Malmgrénin johtama naisten voimistelukurssi, jossa heinäkuussa oli 11 osanottajaa.
Kylpylaitoksen kehitys ei kuitenkaan jatkunut hyvänä. Kylpylaitoksen suunnittelija tohtori Björkstén siirtyi lääkäriksi Lappeenrantaan, jonne hän perusti pian uuden kylpylaitoksen. Kylpyvieraiden määrä Mikkelissä alkoi vähetä ja yhtiö joutui taloudellisiin vaikeuksiin. Vuonna 1870 laitos jouduttiin myymään uudelle, pääasiassa mikkeliläisten virkamiesten muodostamalle yhdistykselle. Pirttiniemen ravintola sen sijaan oli jatkuvasti suosiossa. Sen vuokraajista oli pitkäaikaisimpia leskirouva Wilhelmina Bladin, joka myöhemmin 1870-luvulla siirtyi pitämään "Billingin ravintolaa" Mikkelin keskustaan. Kylpylaitoksen tiloissa järjestettiin erilaisia juhlia, esimerkiksi Alma Fohrström esiintyi siellä vuonna 1879 ja Ida Aalberg vuonna 1884.
Mikkeliläissyntyinen kirjailija K. A. Tavaststjerna kuvaa loistokautensa menettänyttä kylpylaitosta seuraavasti:
"Niemen nenässä, joka korkeita haapoja ja koivuja kasvaen pistää soman ja sievän näköisenä järvelle, on kaupungin ylpeys muinaisilta ajoilta, jolloin ihmiset tulivat tänne vatsakatarrejaan parantelemaan ja katsomaan nuorison tanssia kerta viikossa sotilassoittokunnan soittaessa, - on sen kylpylaitos.
Mutta ruotulaitos on jo aikoja sitten hävitetty ja asevelvollisten soittokunta soittelee kernaimmin upseerien omassa huvimajassa. Vatsataudit ajavat ihmisiä meren rantaan tai ulkomaille, mutta kylpylaitos on siitä huolimatta paikoillaan, ystävällisen ja vaatimattoman näköisenä kaksine torneineen, lasiverantoineen ja lahonneine paviljonkeineen. Satumaisen halpoihin hintoihin annetaan siellä aamuisin höyrykaappia ja suihkua luutnanteille, lääninkanslisteille ja kirjanpitäjille, jotka edellisenä iltana olivat myöhäiseen istuneet totilasiensa ääressä lähellä olevassa ravintolassa. Herrain puolen ainoa naiskylvettäjä tuntee kaikki pestävänsä kiireestä kantapäähän ja jos sattuu tulemaan joku vieras, ovat kylvettäjän pikku pojan silmät päästään revetä sitä ihmettä tuijottaessa. Kaupungissa on kulkenut huhuja, että koko laitos muutettaisiin jauhomyllyksi, mutta ne väittää mitä varmimmaksi valheeksi kylpylaitoksen intendentti, valkotukkainen ja lystikäs mies, joka aina aamupäivällä tepastelee edestakaisin kaivohuoneen lasikaton alla."
Aleksanteri Rytkönen kirjoittaa Murtotietoja Mikkelistä -teoksessaan (1912) kylpylaitoksen viimeisistä hetkistä:
"Pirttiniemen kylpylaitos (…) ei näyttänyt olevan erittäin kannattava, sitä kun täytyi tuon tuostakin rakentaa ja korjata; v. 1883 se jo muutettiinkin tavalliseksi suomalaiseksi, oikeammin sanoen - savolaiseksi vastasaunaksi. Sivumennen olkoon tässä mainittu, että sauna oli kaupungin ainoana yleisempänä kylpylänä sen perästä aina vuoteen 1905, jolloin joulukuun 26 p:nä eli toisena joulupäivänä paloi perustuksiaan myöten."
Pari vuotta myöhemmin kaupunki osti itselleen Pirttiniemen tontin , joka tasoitettiin. Maistraatin mukaan osto kannatti "siinä löytyvän erinomaisen lähteen" takia. Nykyisin lähde on jäänyt rantavarastojen alle, ja Pirttiniemen puistokin on kadonnut Mikkelin keskussairaalan laajennuksen alle.
Lähteet:
Koranter, A.G., Kertoelma Suur-Sawosta eli Mikkelistä. Mikkelissä, 1848 I. Cederwaller poikineen A.F. Cederwallerin kustannuksella. Jäljennetty Mikkelin kaupunginhallituksen toimesta 1948. s. 8.
Kuujo, Erkki, Entisajan Mikkeli. Mikkelin kaupungin vaiheita 1838-1917. Oy Länsi-Savon Kirjapaino, Mikkeli 1971. s. 140 ja 234-236.
Rytkönen, Aleksanteri, Murtotietoja Mikkelistä. Suur-Savon kirjapaino O.-y., Mikkeli 1912. s. 4 ja 49-50.
Tavaststjerna, Karl August, Kertomuksia ja kuvauksia. Suomentanut Juhani Aho. WSOY, Porvoo 1896. s. 21
© Internetix/Mikkeli-seura/Heikki Myyryläinen 1998
