Mistä tulivat ensimmäiset asukkaat Mikkelin seudulle?

Kivikauden kalastajakansa

Varhaisimmat ihmisen jälkeensä jättämät merkit Mikkelin pitäjän alueella ovat peräisin nuoremmalta kivikaudelta eli litorina-kauden loppupuolelle ajoittuvalta arkeologiselta kaudelta. Suurin osa löydöistä on peräisin sen ns. kampakeraamiselta kaudelta (n. 4200-2600 eKr.), joka on saanut nimensä saviastioiden kampamaisella leimalla tehdyistä koristekuvioista. Kivikauden löytöjä on Mikkelin pitäjässä vähän. Kaikki paikkakunnan löydöt on tehty melko kapealta alueelta, Mikkelin harjulta muinaisen rantaviivan tuntumasta. Suurin osa on löytynyt kaupunkiin johtavan Surnunlahden rannalta. Vesireittien sopivuus on ilmeisesti ollut ratkaiseva tekijä asuinpaikkaa valitessa. Nykyisen Mikkelin kaupungin luo johtava lahti oli hyvä vesikulkureitti. Myös silloinen pääelinkeino, kalastus, kytki kivikauden väestön vesistön äärelle.

Keitä olivat nämä ensimmäiset asukkaat?

Kivikauden asukkaiden alkuperä on hämärän peitossa. Nykyisten asukkaiden esivanhempia he eivät melkoisella varmuudella olleet. Yleisesti kivikauden asukkaiden oletetaan polveutuvan jostakin suomalais-ugrilaisesta kansasta, mutta varmuudella ei voi sanoa mistä. Tyypillisen kampakeramiikan synnyinseuduksi oletetaan Laatokan ympäristöä, josta taito olisi sitten levinnyt Mikkelinkin seudulle. On toistaiseksi selvittämättä levisikö taito väestön siirtymisen myötä vai kulttuurin vaikutusalueen laajentuessa. Yhteyksistä itään todistavat myös kivikauden aikaiset piistä valmistetut kaapimet ja nuolenkärjet, joiden raaka-aine tuotiin Suomeen Sisä-Venäjältä saakka, sekä viherliuskeesta tehty tasataltta, jonka materiaalia oli saatavissa vain Äänisjärven rannoilta. Asukkaiden alkuperää ei näidenkään tietojen nojalla ole kuitenkaan voitu selvittää.

Muistoja lappalaisista

Kivikauden löytöjen ja nuoremman rautakauden esiintymien välillä on Mikkelin pitäjässä, kuten muuallakin Savossa, yli 2000 vuotta kestänyt löydötön kausi. 'Autius' johtunee siitä, että kivikauden muuttuessa Länsi-Suomessa vähitellen pronssikaudeksi (n. 1300-1500 eKr.), se Itä-Suomessa kehittyi etupäässä luu- ja puukaudeksi, jota kesti sitten aina 800 jKr. tienoille saakka.

Tiedot Mikkelin pitäjän seuduilla tänä aikana samoilleiden ihmisten alkuperästä ovat vähäiset. Joitakin viitteitä antaa se, että tälle kaudelle ajoitetut asuinpaikkalöydöt Etelä- ja Itä-Savossa ovat olleet kampakeraamisten asuinpaikkojen nuorimpina kerroksina. Niiden perusteella on oletettu asukkaiden polveutuneen alueella aikaisemmin eläneestä kivikauden kansasta. Toinen mahdollisuus on saamelaiset eli "lappalaiset" tai heidän edeltäjänsä, jotka jo viimeisellä vuosituhannella ennen Kristusta liikkuivat todennäköisesti ainakin Pohjois-Savossa. Pohjois-Savosta he mahdollisesti Kristuksen syntymää edeltävällä ajanjaksolla levittäytyivät koko itäiselle kulttuurialueelle, jolloin myös Etelä-Savossa ollut väestö lienee saamelaistunut. Mahdollista on myös, että Savossa asuneet "lappalaiset" edustivat suoraa jatkumoa siellä ennen asuneesta suomalais-ugrilaista kieltä puhuvasta väestöstä.

"Lappalaisiin" viittaa mm. se, että juuri heidän tiedetään valmistaneen työ- ja tarvekalunsa elimellisistä aineksista (mm. luusta ja puusta), viettäneen kiertelevää elämää ja asuneen Mikkelin tienoilla vielä uuden ajan sarastaessa.

1500- ja 1600-lukujen maantarkastuskirjojen mukaan "lappalaisasutukseen" eli peskikansaan viittaavia paikannimiä Etelä-Savossa olivat mm.:

Ihastjärven Lapinmäki-niminen paikka; Anttolan Lapinmäki, Lapinlahenpäällys ja Pulkanaho; Parantalan Lapinjoki.

Myös joidenkin talojen nimissä voidaan havaita "lappalaisvaikutusta". Tällaisia talojen nimiä olivat mm.

Ihastjärvellä olleen Tuhkalan talon aikaisempi nimi Lappala eli Lappalaisen talo sekä Harjumaalla ja Närhilässä Lappi-nimiset talot.

Talonnimet eivät kuitenkaan ole mitään varmoja viittauksia "lappalaisiin", koska ne voivat olla johdettuja vanhemmista henkilönimistä. Etelä-Savosta löytyy myös useita hiisi- ja kota-alkuisia paikannimiä, joiden oletettiin vielä jokin aika viittaavan "lappalaisiin". Kotaa kuitenkin käyttivät todennäköisesti myös muutkin kuin "lappalaiset" eränkävijät. Myös hiisi-sanan yhteys "lappalaisiin" en hyvin epävarma.

Vaikka tiedot Mikkelin seuduilla pronssi- sekä luu- ja puukaudella liikkuneesta väestöstä ovat hyvin vähäiset, niin mahdolliseen "lappalaisväestöön" viittaavat myös mm. vanhat tarinat metelikansasta ja jättiläisistä.

Mikkelin pitäjän ensimmäiset vakinaiset asukkaat: hämäläisiä vai karjalaisia?

Mikkelin seudun ensimmäiset vakinaiset asukkaat ovat rautakaudelta (n. 800-1300 jKr.). Rautakautisia kalmistoja Mikkelistä on löydetty Kyyhkylästä, Moisiosta, Tuukkalasta ja Visulahdesta. Kalmistojen lisäksi rautakautisia löytöjä on tehty eri puolilla runsaasti. Miltei kaikki rautakauden asutusmuistot on Mikkelin pitäjässä tavattu Saimaanlahtien, etelästä tänne johtavan Surnunlahden ja sen itäisen jatkeen tuntumasta. Suomalaisten kerrotaankin saapuneen seudulle "venein vettä pitkin". Mutta mistä he tulivat? Lännestä vai kaakosta?

Yleensä näiden asukkaiden on katsottu siirtyneen tänne ensin Hämeen asutuskeskuksista. Kyyhkylän, Moision ja Tuukkalan vanhimpia löytöjä on pidetty muistoina Mikkelin seudulla liikkuneiden hämäläisten eränkävijöiden perustamista pienistä asutussaarekkeista. Mikkelin pitäjässä on myös hämäläisperäisiä tai Hämeeseen viittaavia paikannimiä:

Visulahdella oli Hämeenmaa; Pellosniemellä oli Hämeenpäällysmaa ja Hämeenkangas; Korpijärvellä oli Keuruun Hyytiönahoon viittaava Hyytiälän talo; Kovalassa oli Hämeen Tarttilasta mahdollisesti nimensä saanut Tarsalanjärvi ja Tarsalan talo.

Alueen ensimmäiset asuttajat ovat saattaneet tulla myös kaakosta käsin. Haudoista tavatut vanhimmat esineet voivat nimittäin olla yhtä hyvin karjalaista kuin hämäläistäkin alkuperää. Sitä paitsi karjalaisten tiedetään jo 800-luvun lopulla retkeilleen Pohjan perillä saakka, joten ei ole mahdotonta, että he tuolloin vaeltelivat myös Mikkelin seudulla.

Vanhimmat rautakautiset löydöt, jotka tavallisesti on tulkittu Mikkelin tienoille saapuneen hämäläisasutuksen muistoksi, loppuvat 1100-1200-lukujen vaihteessa. Tätä nuorempi esineistö on puhtaasti karjalaista. Tämä voi olla kulttuurisiirtoa Laatokan Karjalasta, jonka väestön kanssa Savon asukkaat nyt joutuivat läheisimpiin kosketuksiin, mutta yleisemmin hyväksytyn käsityksen mukaan itse asutuskin nyt alkaneella ristiretkiajalla (n. 1050-1300 jKr.) oli suurimmaksi osaksi karjalaista alkuperää. Vanhimman asutuksen syrjäytyminen on ilmeisesti seurausta hävityssodasta, joka idän ja lännen välillä näyttää vallinneen 1100-1200-luvuilla. Myös myöhemmin Savon ja Hämeen rajalla on käyty verisiä kahakoita. Hannele Wirilanderin mukaan savolaiset eivät liene olekaan hämäläis-karjalaista sekakansaa, kuten ennen arveltiin, vaan lähes yksinomaan karjalaisten jälkeläisiä.

Mikkelin pitäjän alueelle saapuneiden uusien asukkaiden lähtöpaikka ja tukialue on ilmeisesti ollut Muolaan seudulla Etelä-Karjalassa, sillä Mikkelissä tunnettiin lähes täydelliseksi kehitetty kaskiviljely, jonka käyttö oli mahdollista vain runsasravinteisilla veden koskemattomalla maaperällä. Tällaista maata tiedetään Etelä-Karjalassa olevan vain Muolaan seudulla. Paikannimitutkimus tukee tätä olettamusta:

Norola, Rämälä, Rouhiala ja Visulahti löytyvät sekä Vuoksen rannoilta että Mikkelin pitäjästä; molempien seutujen vanhimpiin verokirjoihin on merkitty mm. sukunimet Hyytiäinen, Kaipiainen, Olkkonen ja Savolainen: lisäksi tiedetään erään vanhan erätien kulkeneen Muolaasta Heinjoen ja Savitaipaleen kautta Mikkelin tienoille.

Lähteet:

Astuvansalmelta ATK-aikaan. Mikkelin läänin historian opetuspaketti. Tauno Piilola, Martti Pänkäläinen ja läänin kouluosaston työryhmä. Mikkelin lääninhallitus, Mikkelin läänin maakuntaliitto. 1987. s. 23.

Wirilander, Hannele, Mikkelin pitäjän historia vuoteen 1865. Julkaissut Mikkelin maalaiskunta, Mikkelin maaseurakunta. Länsi-Savo Oy, Mikkeli 1982. s. 20-25, 26-29 ja 30-38.

© Internetix/Mikkeli-seura/Heikki Myyryläinen 1998