Anni Swan -suomalaisen satukirjallisuuden uranuurtaja ja tyttökirjallisuuden luoja
Anni Swanilla (1875-1958) oli hyvät edellytykset ryhtyä kirjailijaksi. Hänen isänsä Carl Gustaf Swan, joka oli innokas fennomaani, oli sanomalehtimies sekä sanakirjojen ja kielioppien laatija. Anni Swanin äiti Emilia (Emmy) Malin puolestaan harrasti kirjallisuutta ja opasti yhdeksää tytärtään jo varhain lukemaan satuja ja kertomuksia.
Swanien asuessa 1880-luvun alussa Lappeenrannassa sai Anni osallistua lapsena hänen isänsä vuonna 1883 perustaman "Lappeenrannan Uutiset" -nimisen lehden toimitustyöhön. 1890-luvulla hän tutustui useisiin merkittäviin kulttuurihenkilöihin. Anni Swanin kertojanlahjat ja sadunsepittäjätaidot huomattiin hänen viihdyttäessään Sibeliuksen ja Järnefeltin perheiden lapsia. Ensimmäiset satunsa Anni Swan kirjoitti sinikantiseen vihkoon, jonka Juhani Aho sai lukea ja arvostella. Aho piti lukemastaan ja Anni Swanin esikoiskokoelma "Satuja" ilmestyi vuonna 1901. Juhani Aho kirjoitti satukirjasta myönteisen arvostelun ja Anni Swan kirjoitti satuja lisää.
Kaikkiaan Anni Swanilta ilmestyi vuosina 1901-1923 kuusi satukokoelmaa. Ensimmäiset kolme kokoelmaa (1901-1905) ovat lyyrisiä ja romanttisia ihmesatuja, joissa on vaikutteita sekä maailmankirjallisuudesta että kansansaduista. Sadut ovat voimakkaasti toiminnallisia, ja huolimatta symbolikielestä tai ihanteellisesta sisällöstä mukana on myös realistisia aineksia. Etenkin myöhemmissä saduissaan Anni Swan käytti todenmukaisempaa aihepiiriä. Niissä kuvattiin kotia, koulua, metsää ja sen eläimiä. Saduissa korostuu lasten ja eläinten ystävyys ja usein niihin liittyy metamorfoosi (= muodonmuutos), joka on palkkiona tai rangaistuksena ihmiselle tai eläimelle.
Anni Swan meni vuonna 1907 naimisiin runoilija Otto Mannisen kanssa, mutta he olivat tunteneet toisensa tätä ennen jo toistakymmentä vuotta. Otto Manninen toimi alusta alkaen Anni Swanin kirjallisena neuvonantajana, avusti häntä korjausvedosten luvuissa ja sepitti saduissa siellä täällä esiintyvät runonpätkät, mutta ei halunnut tästä mainintaa Anni Swanin teoksiin.
Helmi Krohnin (1871-1967) kanssa Anni Swan toimitti lastenlehti "Pääskystä" (1907-1918), joka pyrki opastamaan lukijoitaan hyvän kirjallisuuden pariin. Lehdessä Anni Swan julkaisi satuja ja lastennäytelmiä. Vuonna 1919 hän ryhtyi yhdessä Alpo Noposen (1862-1927) julkaisemaan lehteä "Nuorten toveri", jossa edistettiin hyviä harrastuksia ja isänmaanrakkautta. Vuonna 1926 lehden nimeksi tuli "Sirkka". Anni Swan toimitti sitten lehteään vuoteen 1945 saakka. Lehden avustajat ja lukijat tekivät retkiä yhdessä ja järjestivät mm. hyväntekeväisyystoimintaa sairaiden lasten auttamiseksi ja viihdyttämiseksi.
Ensimmäisen nuortenkirjan, poikaseikkailun "Tottisalmen perillinen" (1914) asetelma - köyhän ja rikkaan, hyvän ja pahan vastakkaisuus - toistuu kertomuksessa "Ollin oppivuodet" (1919). Jännityksen kuteina Anni Swanin poikakirjoissa ("Tottisalmen perillinen", "Ollin oppivuodet", "Pauli on koditon") on ryöstetty tai löytölapsi sekä taistelu perinnöstä. Romanttisen aiheensa vuoksi ovatkin juurtuneet lähinnä tyttökirjallisuuteen.
Varsinaisissa tyttökirjoissa kohtalonvaihtelu toteutuu usein poikakirjoja realistisemmalla tasolla: päähenkilö joutuu sosiaalisesti ylempään tai alempaan ympäristöön, maalta kaupunkiin ja ankarien tätien holhotiksi. Näin käy kirjojen "Iris rukka" (1916), "Kaarinan kesäloma" (1918) ja "Ulla ja Mark" (1924) sankarittarille. Samat teemat toistuvat myöhemmin lukemattomissa muidenkin kirjailijoiden tyttökirjoissa. Anni Swanin tarmokkaat sankarittaret olivat esikuvina lukuisille myöhemmille tyttökirjoilla.
Anni Swanin useissa kirjoissa on mukana itse elettyä todellisuutta. Hänen lähin elämänympäristönsä on jättänyt helposti havaittavia jälkiä sekä satuihin että nuorisokertomuksiin. Lapsuuden- ja nuoruudenaikaisten vaikutelmien osuus on huomattava. Esimerkiksi teoksesta "Ulla ja Mark" on löydettävissä muistoja hänen koulukaupungistaan Mikkelistä. Ainakin maininta luistinradasta (s. 71) palautuu Mikkelin aikaan. Mikkelin aikanaan Anni Swan kirjoitti surullisen laulun, jota laulettiin Mustalaisten laulun nuotilla. Samalla tavalla Helena laatii "Ullassa ja Markissa" muutaman tunteikkaan runosäkeen, jotka hän laulaa "samalla nuotilla kuin Mustalaiseks olen syntynyt" (s. 101).
Anni Swanin kirjojen silmäänpistävä piirre nykyajasta katsottuna on niiden sitoutuminen topeliaaniseen sääty-yhteiskuntaan. Kirjojen henkilöt ovat poikkeuksetta herrasväkeä: kartanonomistajien ja pappien lapsia. Rikkaiden ja köyhien suhde kirjoissa on sovinnollinen. Varakkaat perheet menettävät usein omaisuutensa, mutta saavat sen ennen kirjan loppua takaisin. Jos he tiedostavat yhteiskunnallisen ristiriidan, ratkaisumalliksi löytyy hyväntekeväisyys.
Anni Swanilla kärjistyneenä esiintyvä yhteiskunnallinen asetelma periytyi piilevänä suureen osaan nuorisokirjallisuuttamme: kirjojen henkilöt ovat tavallisesti olleet tohtoreiden ja insinöörien lapsia, joiden elämänpiirissä alempia yhteiskuntaluokkia edustavat vain koomisesti puhuvat kotiapulaiset.
Anni Swanin voidaan sanoa hahmottaneen ja luoneen suomalaisen nuoriso- ja satukirjallisuuden suuntaviivat, joita noudatettiin sota-aikoihin saakka. Hänen nuorisokirjoistaan etenkin "Tottisalmen perillisestä", Iris-rukasta" ja "Ollin oppivuosista" tuli tavattoman suosittuja. Ne kohosivat ennen pitkää suomalaisten nuortenkirjojen klassikoiksi. Vuonna 1961 perustettiin Suomen Nuortenkirjaneuvosto ry., joka jakaa joka kolmas vuosi Anni Swanin mitalin korkeatasoisesta nuortenkirjatuotannosta.
Omasta suhteestaan kirjailijatoimintaansa ja käsityksestään nuortenkirjallisuuden tehtävästä Anni Swan on useissa yhteyksissä esittänyt lausuntoja. Vuonna 1933 hän vastasi kirjailija Elsa Heporaudan (1883-1960) lähettämään kyselyyn seuraavasti (lainaus Maija Lehtosen elämäkertateoksesta "Anni Swan", 1960, s. 80):
"1. Kirjoistani ovat minua lähinnä Sadut, Pikkupappilassa sekä sen jatko Ulla ja Mark. Edellämainitut ovat mielestäni taiteellisessa suhteessa ehkä parasta tuotantoani. Sitäpaitsi käyttääkseni banaalia ilmaisumuotoa - olen antanut niissä enin sieluani. -- Nämä lapsuusiän muistelmien inspiroimat kirjat ovat minulle erikoisen rakkaat. (Mieheni arvostelun mukaan ovat ne myös taiteellisesti lähinnä Satuja parastani.) Kirjaini aiheet ovat aina 'annetut' minulle.--- 3. Soisin kuten kuitenkin kaikki muutkin kirjailijat kirjoilleni mahdollisimman suurta levikkiä (toistaiseksi ovat eniten levinneet Tottisalmen perillinen sekä Iris rukka), mutta koska edelleenkin ajan mausta huolimatta pidän satua kirjallisuuden peruskivenä, toivoisin Satujeni saavuttavan laajimman lukijapiirin. 4. Toivoisin lastenkirjallisuuden kehittyvän aivan päinvastaiseen suuntaan kuin mihin merkit viittaavat. Kustantajamme valittavat, etteivät sadut enää tahdo 'mennä'. Se olisi suunnaton vahinko, sillä lasta, jonka mielikuvitusmaailmassa eivät ole eläneet Lumikki, Tuhkimo, Pieni vedenneito, Mirtza ja Mirja, Aladin ynnä nuo monet muut ihanat ja salaperäiset satuhenkilöt, jotka kansansatu, Andersen, Topelius ovat luoneet, saattaisi sanoa henkisesti aliravituksi. - Pois lasten kirjahyllyiltä kaikenmoiset filmien ja salapoliisikertomusten innoittamat jännitysjutut. Mielestäni on lastenkirjallisuuden kehitys luisumassa aivan arvottomaan suuntaan ainakin meillä. Lasten- ja nuorisonkirjaston ei pitäisi olla kovin runsas nidoksiltaan vaan ensiluokkainen laadultaan (tosin vanha totuus!)"
Anni Swanin teokset:
1901 Satuja I 1903 Satuja II 1905 Satuja III 1906 Pieniä satuja 1910 Lasten-näytelmiä 1912 Tarinoita lapsille (Satuja IV) 1914 Saapasjalkakissa (Satupirtti 19) 1914 Tottisalmen perillinen 1916 Iris rukka 1917 Satuja ja tarinoita (Satuja V) 1918 Kaarinan kesäloma 1919 Ollin oppivuodet 1920 Satuja 1922 Pikkupappilassa 1923 Satuja VI 1923 Lastennäytelmiä II 1924 Lapsen turva (lastennäytelmä) 1924 Ilmarin matka kuuhun 1924 Ulla ja Mark 1927 Sara ja Sarri 1930 Sara ja Sarri matkustavat 1933 Sadut 1937 Me kolme ja Ritvan suojatit (Kootut kertomukset IX) 1938 Kaksi pikku miestä 1946 Pauli on koditon 1947 Jussi-poika Tonttulassa 1949 Arnellin perhe 1957 Kotavuoren satuja ja tarinoita 1955-56 Kootut kertomukset I-XI
Lähteet:
Astuvansalmelta ATK-aikaan. Mikkelin läänin historian opetuspaketti. Tauno Piilola, Martti Pänkäläinen ja läänin kouluosaston työryhmä. Mikkelin lääninhallitus, Mikkelin läänin maakuntaliitto. 1987. s. 303-306.
Lehtonen, Maija, Anni Swan. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo 1958.
Suomalaisia kirjailijoita 1500-luvulta nykypäiviin. Toimittanut Risto Rantala. Kustannusosakeyhtiö Otava, Keuruu 1994. s. 139.
Kurki-Suonio, Sirkka, "Nuorisokirjallisuus". Suomen kirjallisuus VIII: Kirjallisuuden lajeja. Toimittaja Pekka Tarkka. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kustannusosakeyhtiö Otava Helsinki. Kustannusosakeyhtiö Otavan kirjapaino, Keuruu 1970. s. 353-355.
Taustatietoa Swanin suvusta Anni Swan Mikkelissä Anni Swanin kouluaikaisia kirjeitä Mikkelistä Anni Swanin Mikkelin kirjeissä (1890-1892) mainittuja henkilöitä Anni Swanin sisaret Jaakko Päivärinta - Anni Swanin setä Runoilijoitten runotar - Anni Swan
Linkit:
Anni Swanin elämänvaiheista löytyy tietoa esim. Internet-osoitteista: http://www.lappeenranta.fi/kirjasto/carelica/kirj/swan.html
© Internetix/Mikkeli-seura/Heikki Myyryläinen 1998
