Savon syntyseutu

Mikkelin torin itälaidalla on kiveykseen merkittynä kivikautisen kuokan löytöpaikka. Kuva: Leena Hangasmaa 2012.

Mikkelin seudulla ovat liikkuneet Savon ensimmäiset asukkaat. Koko maakunta on saanut nimensä Mikkelin Savilahden - ruotsiksi Savolax - mukaan.

Sisällysluettelo

1 Kivi- ja rautakauden jäljet
- 1.1 Muinaisjäännökset
  - 1.1.1 Ajoitus
  - 1.1.2 Muinaisjäännöstyypit
- 1.2 Astuvansalmi
2 Savilahti - seurakunta ja pitäjä syntyy
- 2.1 Kivisakasti
3 Kreivin Ristiina
4 Seurakunnat vakiintuvat

Kivi- ja rautakauden jäljet

Merkit ihmisen liikkeistä Mikkelin seudulla ilmaantuivat viimeisen jääkauden jälkeen. Keitä olivat seudun ensimmäiset asukkaat? Siitä ei ole varmuutta - juuremme ovat lappalaisissa, hämäläisissä ja karjalaisissa. Kivikauden asutusjälkiä löytyy erityisesti Ristiinasta ja Haukivuorelta. Rautakaudella asutus keskittyi nykyisen Mikkelin kaupungin ympärille. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että kivikautiset asuinpaikat sijaitsivat parhailla kesämökkipaikoilla ja rautakautiset asuinpaikat parhaan peltomaan äärellä.

Muinaisjäännökset

Kivikautiset ja varhaismetallikautiset muinaisjäännökset kartalla. Löydöt sijoittuvat vesistöjen varsille. (Kartta: Etelä-Savon maakuntaliitto)

Esihistorian ajan ihmisten reittejä ja elämäntapaa voidaan jäljittää muinaisjäännösten perusteella. Muinaisjäännökset ovat maassa tai vedessä säilyneitä muistoja menneistä sukupolvista. Kulttuurimaisemassa ne muodostavat vanhimman ajoitettavan elementin. Muinaisjäännökset kertovat elämisestä, asumisesta, liikkumisesta, elinkeinojen ja uskonnon harjoittamisesta sekä kuolleiden hautaamisesta. Jotkut muinaisjäännökset, kuten hautaröykkiöt, uhrikivet ja linnavuoret, erottuvat maisemassa vielä tänäkin päivänä. Toiset ovat kokonaan maan peitossa kuten asuin- ja työpaikat ja maahan kaivetut haudat. Veden alla yleisimpiä muinaisjäännöksiä ovat laivojen hylyt. Kiinteät muinaisjäännökset on rauhoitettu muinaismuistolailla. Irtaimet muinaisesinelöydöt tulee toimittaa valtiolle, mutta löytäjä voi saada niistä korvauksen. Muinaisjäännöstentiedot löytyvät Museoviraston ylläpitämästä Muinaisjäännösrekisteristä. Rekisterissä on Mikkelistä 178 kohdetta, Ristiinasta 100 ja Hirvensalmelta 34 kohdetta.

Ajoitus

Muinaisjäännöksiksi luetaan paitsi esihistoriallisen, myös historiallisen ajan muinaisjäännöksiä. Esineissä ja hylyissä aikarajana pidetään sataa vuotta, mutta kiinteiden muinaisjäännösten osalta tilanne ei ole aivan niin yksiselitteinen. Viime kädessä Museovirasto ratkaisee kohteen statuksen. Suurin osa tunnetuista muinaisjäännöksistä on kivikautisia. Ristiinan löydökset keskittyvät kivi- ja varhaismetallikauteen, kun sen sijaan Mikkelissä on merkittävä rautakautisten löytöjen keskittymä. Hirvensalmella löytöjen määrä on suhteellisen vähäinen, mikä kertonee ennen kaikkea vähäisestä tutkinnasta.

Muinaisjäännöstyypit

Asuin- ja hautapaikat muodostavat suurimman osan kiinteistä muinaisjäännöksistä. Karkeasti sanottuna kivikautiset asuinpaikat sijaitsevat hyvillä kesämökkipaikoilla, etelään olevilla hiekkarannoilla. Rautakautinen asutus puolestaan on sijoittunut vanhimpien maatilojemme tienoille ja osittain jäänyt niiden allekin. Kivikaudella elettiin keräilystä, kalastuksesta ja metsästyksestä, rautakaudella viljanviljely alkoi voittaa sijaa. Elinkeinot näkyivät asuinpaikkojen sijoittelussa.

Kivikautiset asuinpaikat maastossa ovat erilaisia painanteita, tulisijan jäänteitä, kvartsi-iskoksia sekä kulttuurikerrostumaa eli likaantunutta maata. Esihistoriallisen ajan loppupuolella asuinrakennukset alkoivat kehittyä kohti hirsirakennuksia, jolloin muinaisjäännöksiinkin alkoi tulla kivijalkoja ym.

Hirvensalmella on löydetty vain kivikautisia asuinpaikkoja (8klp), esimerkiksi Hiekkaniemi.

Ristiinassa kivikautisia asuinpaikkoja on 34, jonka lisäksi varhaismetallikautisia paikkoja on 12. Esimerkiksi Akanlahdessa on iso ja kivikaudelta pronssikaudelle jatkunut asuinpaikka. Rautakautisia asuinpaikkoja ei Ristiinassa ole lainkaan.
Mikkelissä on 70 esihistoriallista asuinpaikkaa, joista kivikautisia on 58. Merkittäviä keskittymiä on Haukivuorella, Anttolassa ja Ristiinasta Mikkeliin tuovan vesireitin varrella, esim. Annila ja Varsavuori. Mikkelin ainoat pronssikautisset asuinpaikat sijaitsevat Haukivuorella: Lintuniemi, Oininginlampi, Oininginsalo ja Pyttylahti.

Kuten asuinpaikat, myös hautapaikat kertovat niistä paikoista, jonne ihmiset ovat asettuneet. Ristiinan tiedossa olevat esihistorialliset hautapaikat ovat kaikki ns. lapinraunioita. Lapinraunioiksi nimitetään sisämaassa sijaitsevia röykkiöhautoja, joiden kuviteltiin olevan lappalaisten tekemiä. Ne ovat useimmiten rannan tuntumassa tai vedelle antavalla kalliolla olevia kiviladelmia. Ruumis oli poltettu ja jäännökset haudattu röykkiöön. Kaikkia seudun lapinraunioita ei ole tutkittu.

Rautakautiset ja keskiaikaiset muinaisjäännökset kartalla. Asutus keskittyy Mikkelin lähiympäristöön. (Etelä-Savon maakuntaliitto)

Rautakauden tavanomaisin hautaus oli polttohautaus. 500 jkr. alettiin tehdä esineellisiä ruumishautoja, jotka syrjäyttivät polttohautaukset vasta ristiretkiajan (1025–1300 jKr.) jälkeen.

Hautapaikkojen perusteella Mikkelissä asuttiin 1000-luvun tienoilla Tuukkalan, Porrassalmen ja Kyyhkylän maisemissa, Visulahden-Sairilan tienoilla sekä nykyisen Rantakylän alueella.

Suurin alueen kalmistoista on jo 1800-luvun lopulla löydetty Tuukkalan kalmisto. on Savon suurin ja rikkain rautakautinen kalmisto. Sen vanhimmat hautaukset ajoittuvat 1000-luvulle ja nuorimmat 1200-luvun lopulle. Tuukkalan kalmiston ensimmäiset haudat löydettiin vuonna 1886 armeijan harjoituskenttää tasoitettaessa. Kalmistosta on tutkittu yhteensä 59 hautaa, mutta alueelta tiedetään tuhoutuneen yli kymmenen hautaa. Tutkituista haudoista 36 ruumishaudassa ja kahdessa polttohaudassa oli esineistöä. Esineettömiä ruumishautoja oli kymmenen ja polttohautoja yksitoista. Neljästä haudasta todettiin arkun jäännöksiä. Yksi vainaja oli asetettu arkkuun rukiin olkien päälle.

Vainajat on haudattu rikkaasti koristelluissa puvuissa ja hautaan on laitettu mukaan kallisarvoisia koruja. Kalmiston löytöaineiston perusteella luonnosteltiin jo vuonna 1889 Tuukkalan muinaispuku, josta 1930-luvulla laadittiin pukurekonstruktio. Vuonna 1994 valmistui uusimpiin mikroskooppisiin ja kemiallisiin tutkimustuloksiin pohjautuva Mikkelin seudun muinaispuku. Sen kaikki tärkeimmät yksityiskohdat on saatu Tuukkalan vuonna 1886 tutkitusta haudasta nro 26, joka ajoittuu vuoden 1200 tienoille. Mikkelin seudun puku on kaikista muinaispuvuistamme värikkäin. Puvun tärkein vaatekappale on vaaleansininen, pitkähihainen, villapalttinainen mekko, joka kiinnitetään leuan alta hopeasoljella. Pitkän mekon päällä on oranssinpunainen, olkapäiltä soljilla kiinnitettävä vaippahame. Tämän päälle sidotaan komeasti kuvioidulla nauhalla vaaleamman punakeltainen esiliina, jossa vyötäistä ja helmaa koristavat pronssispiraalipunokset. Esiliinan kummassakin päässä on lisäksi tummansiniset lautanauhat. Koko komeuden päällä on vielä pitkillä hapsuilla somistettu ja hopeasoljella kiinnitetty tummansininen vaippa.

Vuonna 2009 alueella tehtiin kaivauksia, jolloin löydettiin toistakymmentä uutta hautaa. Rikkaasti koristeltu lapsen hauta. DNA-tutkimukset. Väkivallan merkkejä ruumiissa, hammas- ja nivelsairauksia. Omintakeinen muotokieli koruissa.