Urheilua, musiikkia ja teatteria Mikkelin työväenyhdistyksessä 1900-luvun alkupuolella

Mikkelin Työväenyhdistyksellä oli etenkin 1900-luvun alkupuolella suuri merkitys alueen urheilu-, musiikki- ja teatterielämän edistäjänä ja kehittäjänä. Myös Mikkelin maalaiskuntaan 1900-luvun alussa perustetut työväenyhdistykset olivat merkittäviä huvitoiminnan järjestäjinä.

Mikkelin työväentalo

Mikkelin työväki saa yhdistyksen

Mikkelissä alettiin puuhata omaa työväenyhdistystä huhtikuussa 1890. Tuolloin työväenyhdistyksiä oli koko maassa 20 paikkakunnalla. Aloite työväenyhdistykseen tuli Mikkelissä työväestön omasta piiristä, vaikka tavallisesti työänantajat perustivat ensimmäiset yhdistykset kumousvaaran torjumiseksi. Mikkelin työväenyhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja oli nahkatehtaan työmies Vilho Argillander.

Alkukesällä 1890 vahvistetuissa säännöissä Mikkelin työväenyhdistyksen päätehtäviksi katsottiin:

- työväen sivistystason kohottaminen - avustusrahojen perustaminen - ammattiyhdistysten perustaminen - työnvälityksen järjestäminen

Ensimmäisenä vuonna yhdistykseen liittyi 111 jäsentä ja työntekijät muodostivat heistä noin puolet. Argillander muutti vuonna 1891 pois Mikkelistä, ja tämän jälkeen suunta työväenyhdistyksessä muuttui. Ennen pitkää käsityöläiset muodostivat pääosan yhdistyksen jäsenistä ja yhdistyksen johtoon tuli Mikkelin porvarillisista piireistä huomattavia vaikuttajia; 1890-luvulla yhdistyksen esimiehinä olivat vanhasuomalaisiin kuuluvat lehtori Jaakko Päivärinta (1891-93), tuomari Emanuel Berneri (1894) ja kapteeni Hj. Sahlan (1895-99). Aikaa myöten yhdistyksen linja muuttui radikaalimmaksi. Vuonna 1904 hyväksyttiin sosiaalidemokraattinen ohjelma ja seuraavana vuonna yhdistyksellä oli punakaartikin. Yhdistyksen nimekkäimpiä edustajia oli alkuaikoina kirjaltaja Albin Valjakka, joka oli kansanedustajana vuosina 1906-18 vankileirillä tapahtuneeseen kuolemaansa saakka. Myös toimittaja Kalle Hakala oli pitkään kansanedustajana vuoden 1911 jälkeen. Kunnallisvaaleissa työväenyhdistyksen esittämillä poliittisilla ajatuksilla ei sen sijaan ollut kovin näkyvää merkitystä ennen vuoden 1917 äänioikeusuudistusta, koska siihen saakka äänioikeus oli porrastettu veroäyrien mukaisesti.

Vuonna 1900 työväenyhdistys osti toimitalokseen lukkari E. Hagelinin talon Mikon- ja Vuorikadun kulmasta. Myöhemmin rakennusta on korjattu ja laajennettu, mutta vieläkin se on samalla paikalla työväentalona. Oma toimitalo vilkastutti toimintaa, sillä sen päärakennuksen salissa voitiin järjestään iltamia ja muissa huoneissa kokouksia. Poliittisen toiminnan lisäksi yhdistys järjesti yleisiä mm. keskustelutilaisuuksia, iltamia ja retkiä.


Urheilua

Vuonna 1904 Mikkelin työväenyhdistyksen yhteyteen muodostettiin erillinen voimistelu- ja urheiluosasto. Sen innokkaimpana puuhamiehenä oli vuosina 1904-06 mekaanikko N. Mäkinen, jonka muutettua pois paikkakunnalta toiminta hiipui. Jo vuoden 1907 alussa toimintaa ryhdyttiin elvyttämään E. J. Sirolan johdolla. Perustavassa kokouksessa 26.4.1907 seuran nimeksi vahvistettiin Mikkelin Työväenyhdistyksen Voimistelu- ja Urheiluseura. Seuran säännöt uudistettiin vuonna 1909, josta lähtien seuran nimenä on ollut Mikkelin Vauhti. Vauhti oli urheiluseura, jossa harrastettiin useita urheilulajeja. Voimistelun ohella tärkeiksi lajeiksi 1910-luvun alussa tulivat hiihto, yleisurheilu ja paini. Painista tuli pian seuran keskeisin urheilumuoto. Vuoteen 1919 Vauhti toimi Työväenyhdistyksen alaosastona; tuolloin se erkani omaksi rekisteröidyksi yhdistykseksi ja liittyi jäseneksi Työväen urheiluliittoon.


Musiikkia

Vuonna 1904 perustettiin Mikkelin työväenyhdistyksen torvisoittokunta, jonka toiminta oli alkuaikoina hyvin vireää; esimerkiksi 1.5.-1.9.1906 se esiintyi seuraavissa tilaisuuksissa: vappuna aamulla ja iltapäivällä, Snellmanin juhla, VPK:n talolla, kansanjuhla Lamposaaressa, puistossa, kansanopiston arpajaiset, Punaisen kaartin huvimatka (2 iltaa), puistossa, Mikkelin työväenyhdistyksen arpajaiset, juhannuksenvietto Lamposaaressa, Mikkelin työväenyhdistyksen huvimatka Savonlinnaan (2 iltaa), arpajaiset Vuolingolla, arpajaiset Anttolassa, Punaisen kaartin juhla, raittiusjuhla Ristiinassa, arpajaiset Puumalassa, arpajaiset Mäntyharjulla, puistossa. Torvisoittokunta samoin kuin VPK:n soittokunta ja tarkk’ampujapataljoonan soittokunta saivat avustusta aluksi anniskeluyhtiön voittovaroista ja sitten kaupungilta. Avustuksia vastaan niiden täytyi esiintyä ilmaiseksi erilaisissa tilaisuuksissa.

Torvisoittokunnan lisäksi työväenyhdistyksellä oli 1900-luvun alkuvuosista lähtien sekakuoro. Vuonna 1949 perustettiin "musiikillista harrastusta paikkakunnan työväestön keskuudessa ylläpitämään" Mikkelin Työväen Mieskuoro, jonka toiminta aloitettiin suuren innostuksen vallassa. Vuonna 1961 perustettiin myös Mikkelin Työväen Naiskuoro. Toiminnan hiipuessa mies- ja naiskuoro yhdistyivät vuoden 1987 alussa sekakuoro Crescendoksi.


Teatteria

Keväällä 1897 työväenyhdistyksen alaosastoksi perustettiin Riento-niminen kerho, joka oli tarkoitettu harrastajanäyttämöksi ja kirjallisuuspiiriksi. Myös työväenyhdistyksen useat ammattiosastot perustivat omia näyttämöpiirejään 1800- ja 1900-luvun vaihteesta lähtien. Näytelmiä esitettiin iltamissa ja erilaisissa juhlissa.

Vuonna 1919 syntyi amatööripohjalta Mikkelin työväenyhdistyksen yhteyteen näyttämö, joka sai seuraavana vuonna nimekseen Mikkelin Työväen Näyttämö. Vuonna 1929 näyttämö itsenäistyi työväenyhdistyksen alaisuudesta Mikkelin Työväen Teatteriyhdistyksen Mikkelin Työväen Teatteriksi. Lokakuussa 1940 teatterin kannatusyhdistys päätti ottaa käyttöön nimen Mikkelin Teatteri. Se siirtyi silloin esiintymään kaupungin juhlasaliin entiselle Mikkelin VPK:n talolle. Se sai myös harjoitella samassa talossa. Jatkosodan jälkeen entisestä VPK:n talosta tuli teatterin pysyvä toimintakeskus, ja vanha palokunnantalo tunnetaankin yleisesti Mikkelin teatteritalona.


Muuta alkuaikojen huvitoimintaa

Mikkelin työväenyhdistys järjesti huviretkiä ja iltamien kaltaisia ohjelmallisia illanviettoja satunnaisesti 1890-luvun alusta lähtien. Iltamia järjestettiin lähinnä markkinoiden ja tärkeimpien pyhien aikana. Iltamatilaisuuksissa oli aluksi muutama ohjelmanumero ja lopuksi tanssia. Iltamista muodostui 1900-luvun alkuvuosina työväenyhdistyksen tärkein varojen hankkimistapa.

1890-luvulla kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina järjestetystä kävelyretkestä oli muodostunut suomalaisen työväenliikkeen tärkein juhla. Mikkelin työväen yhdistys järjesti kesäkuun kävelyretken ensimmäisen kerran sunnuntaina 5.6.1898. Mikkelin kirkkopuistosta lähdettiin kello 16 kulkemaan kaupungin halki parijonossa. Marssin osallistui noin 300 henkeä; määrä oli kaksinkertainen työväenyhdistyksen jäsenmäärään verrattuna. Kulkueen edessä marssi VPK:n torvisoittokunta ja määränpäänä oli Laurikkalan mylly parin kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Myllyllä tarjoiltiin kahvia, teetä, limonadia ja leivoksia. Juhlan ohjelmaan kuului musiikkia, puheita ja urheilullisia leikkejä. Vuoden 1909 jälkeen kesäkuun ensimmäisen sunnuntain juhlaa ei Mikkelissä järjestetty.

Kesällä 1898 pidettiin työväen ensimmäiset juhannusjuhlat, joista muodostui perinne. Höyrylaiva vei yleisöä torstaina 23.6.1898 Lamposaaren "kokkoiltamiin", joiden ohjelmassa oli musiikkia, tanssia, puheita, tivoliammuntaa, sadunkerrontaa- ja lausuntakilpailuja ja muita huvituksia. Puolilta öin sytytettiin kokko. Puhujana ensimmäisillä juhannusjuhlilla oli mm. suutari Eetu Salin.

Vappujuhlia järjestettiin Mikkelissä jo 1800-luvun puolivälin paikkeilla, mutta työväenyhdistyksen vappujuhlaperinne alkoi Mikkelissä vuonna 1900, jolloin samalla vietettiin työväenyhdistyksen 10-vuotisjuhlaa. Juhlaan ommeltiin työväenyhdistyksen ensimmäinen lippu, joka oli sininen ja koristeltu erilaisten työesineiden kuvilla. 15-vuotisjuhlaan yhdistys sai jo punaisen lipun. Vielä vuonna 1900 ei Mikkelissä järjestetty vappuna työväen mielenosoituskulkuetta. Siitä tuli perinne vasta myöhemmin. Ensimmäiset vappujuhlat olivat ennemmin isänmaallisia kuin työväenliikkeen kulttuuriin liittyviä juhlia.

1900-luvun alusta lähtien huvitoiminnassa toteutuivat työväenyhdistyksen oleellisimmat aatteelliset painotukset.


Lähteet:

Astuvansalmelta ATK-aikaan. Mikkelin läänin historian opetuspaketti. Tauno Piilola, Martti Pänkäläinen ja läänin kouluosaston työryhmä. Mikkelin lääninhallitus, Mikkelin läänin maakuntaliitto. 1987. s. 246-247.

Kuujo, Erkki, Entisajan Mikkeli. Mikkelin kaupungin vaiheita 1838-1917. Oy Länsi-Savon Kirjapaino, Mikkeli 1971. s. 307-311.

Laitinen, Marja, "Mikkelin maalaiskunnan yhdistyselämä". Mikkelin maalaiskunnan kirja. JYY:n kotiseutusarja N:o 30. Toimittanut Teppo Vihola. Kustantajat Mikkelin maalaiskunta ja maaseurakunta. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 1992. s. 481-484.

Lähde, Hannu, Urheileva Mikkeli - mikkeliläisen urheiluelämän vaiheita 1800-luvulta 1940-luvulle. Julkaisija: Mikkelin kaupungin liikuntatoimisto. Toimitus: Mikkelin kaupungin museot. Länsi-Savo Oy, Mikkeli 1992. s. 15-16.

Muuttuvaa Mikkeliä. Mikkelin kaupungin historia II 1918-1986. Kirj. Erkki Kuujo - Kyösti Väänänen - Matti Lakio - Esa Hassinen. Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo, Pieksämäki 1988. s. 178-187 ja 614-617.

Viitamies, Janne, Kumous ja kompromissi. Mikkelin työväki ja kansalaisten Suomi 1890-1918. Mikkelin työväenyhdistyksen historia I. Länsi-Savo Oy, Mikkeli 1990.


Linkkejä:

Finland Festivalsin kotisivulta löytyy tietoa mm. Työväen näyttämöpäivistä.


© Internetix/Mikkeli-seura/Heikki Myyryläinen 1998