Sodanjälkeinen Mikkeli pikkupojan silmin

Mikkelissä elämä ainakin aikuisten näkökulmasta oli varmasti hyvin puutteellista ja ankeaa sodan päätyttyä ja jätettyä pommitusten jäljet kaupunkiin. Pikkupojan maailmassa oli kuitenkin varsin paljon värikästä nähtävää ja koettavaa. Muun muassa seuraavanlaisia asioita isäni muisteli haastatellessani häntä "entisistä ajoista".


Markkinat

Markkinat pidettiin nykyisellä torilla mutta myös suurelta osin linja-autoaseman välikössä ja Kirkkopuistossa sijainneella pikkutorilla. Kirpputori sijaitsi tontilla, joka nykyisin kuuluu Urheilupuiston koululle. Markkinamiesten tulo kaupunkiin tarjosi pikkupojille mahdollisuuden ansaita taskurahaa kuljettamalla markkinatavaroita pienestä maksusta määränpäähän (esim. asemalta majapaikkaan). Maalaisille, jotka tulivat markkinoille myymään voita, lampaita, sikoja ym. vuokrattiin talleja ja yösijoja esim. Akkavuoren kulmilta. Hevoskauppaa käytiin suoraan kaduilla sekä erityisesti nykyisellä Yhteiskoulun kentällä. Pikkupojat pääsivät avustamaan tivoli- ja sirkustelttojen pystyttämisessä ja saivat palkaksi ilmaisia lippuja esityksiin. Tivolissa ja sirkuksessa esiintyivät monenlaiset pellet, fakiirit, tulen- ja miekannielijät ja muut ihmemiehet sekä tietysti sen aikaiseen tivoliin kuuluva surmanajaja, joka ajoi moottoripyörällä rautapallossa tai surmankirnussa.


Kolkkakala ja purjekelkkailu - ja muita talvisia harrasteita

Kirkkailla, ohuilla, vain noin 2 cm:n paksuisilla syysjäillä pikkupojat, ja isommatkin, kävivät kolkkakalassa Savilahdella satamankin edustalla. Savilahti oli Graanille asti niin paksussa, kirkkaassa jäässä, että pojat saattoivat ajella luistimin varustetulla purjekelkalla päätähuimaavaa vauhtia pitkin Savilahtea. Monet kuutamoiset illat ja yöt menivät leikkien luistinhippasta laivojen välissä.

Tapaninpäivänä ja laskiaisena hevosajurit ajeluttivat ihmisiä kreppipaperein ja paperikukin koristetuilla vossikoilla (reillä) pitkin Mikkelin katuja.

Urheilukentällä ja Hänninhaudalla järjestettiin usein nuorille rusettiluistelukisoja. Portilta ostettiin numeroliput, joiden kanssa etsittiin omaa paria. Numeroa saatettiin toki joskus vaihtaa jonkun toisen kanssa, jos tämän pari olisi ollut mukavampi... Mikkelin hyppyrimäessä (hiihtomäki) järjestettiin monia kansallisia kisoja. Mäen ennätys oli noin 52 metriä. Joskus iltaisin pidettiin iltahyppykisoja ja lopuksi juhlittiin jäällä kisatansseissa ja katseltiin ilotulitusta.


Kalastus

Kalastusaluetta oli satamasta aina Hauskanmyllylle saakka. Rokkalanjoessa oli paljon erilaista kalaa: haukia, ahvenia, särkiä, kivennuoliaisia, nahkiaisia, rautakaloja ja rapujakin oli niin paljon, että niitä pyydettiin jopa mato-ongella. Radanalunen nykyisen Peltopirkan kohdalla oli yksi hyvin antoisa kalapaikka. "Mummot" ostivat poikien kaloja kanoilleen rehuksi ja näin pojat hankkivat itselleen hieman taskurahoja. Ylipäätään sataman seutu ja jokialue oli paljon elävämpi tuohon aikaan.


Uimapaikat

Pankalampi oli suosittu uimapaikka. Siellä järjestettiin päätähuimaavia uimanäytöksiä muun muassa vaaralliseksi mainittu hyppy "läpi tulen ja veden" keräsi runsaasti yleisöä. Toki myös Kaihunlahdella käytiin uimassa, mutta se oli jo melkoisen "kaukana" ja sinne mentiin jo retkelle.


Elokuvat

Mikkelissä oli tuohon aikaan peräti neljä elokuvateatteria. Kinema Mikonkadulla, Maailmankuvat Maksi-Matin paikalla, Savo - nykyinen Ritz sekä Kinolinna. Pääsylippurahat hankittiin myymällä vanhoja pulloja, paperia ja rautaromua, josta sodan jälkeen olikin kova puute. Välttämättömänä pakkona elokuvaesityksiin kuuluivat väliajat, sillä filmin paloherkkyyden vuoksi koneita täytyi välillä jäähdyttää. Maailmankuvissa esitettiin suosittua non stop -filmiä, johon oli koottu pätkiä monista elokuvista.


Lavatanssit

Vähän isommat nuoret kävivät kesäisin lavatansseissa Rauhaniemessä, jonne väkeä kuljetti Huvi-laiva.


Haastateltavana:
Kauko Tefke

Haastattelijana:
Leena Tefke


© Internetix / Heikki Myyryläinen / Mikkeli-seura