Terveydenhuolto 1800-luvun alussa
Ida Marian syntyessä vuonna 1838 oli äiti Anna Gretha jo 32-vuotias, ja vanhin velikin jo 14-vuotias nuorukainen. Synnytys tapahtui ilman koulutetun kätilön apua. Paikalla oli apuna varmaankin joku "viisas muija", mutta hänen nimensä ei ole jäänyt historiankirjoihin. Vaikka Mikkelin pitäjään oli vuodesta 1777 periaatteessa päätetty palkata kätilö, mutta hanke oli käytännössä aina jäänyt toteuttamatta. Kaupunginkin puolelle sellainen saatiin vasta vuonna 1844. Lääkärinapuakaan ei ollut saatavilla. Pitäjäläiset olivat vuonna 1824 lähettäneet keisarille alamaisen anomuksen, jossa he pyysivät, että Mikkelin, Juvan, Ristiinan, Mäntyharjun ja Kangasniemen pitäjät sekä Hirvensalmen ja Haukivuoren kappelit saisivat oman piirilääkärin ja että tämän asuinpaikaksi määrättäisiin Mikkeli. Mikkeliin toivottiin myös omaa apteekkia. Anomus ei johtanut tuloksiin ja toive omasta lääkäristä toteutui vasta vuonna 1840, jolloin seudun ensimmäiseksi piirilääkäriksi nimitettiin Anders Magnus Höglund. Hän vaikutti aluksi Heinolassa, mutta muutti Mikkeliin vuonna 1844. Apteekki kaupungissa tuolloin jo oli, sillä kaupungin perustamisvuonna Mikkeliin siirtyi Heinolasta apteekkari Johan Christian Streng.
Ida Marian terveydenhuoltoon kuului todennäköisesti rokotus. Isorokkoa pelättiin niin paljon, että jo ainakin vuodesta 1807 seudulla oli rokottaja. Jos Ida Maria rokotettiin alle kaksivuotiaana, sen suoritti lukkari Erik Relander, jos rokotus hoidettiin myöhemmin, toimi rokottajana Daniel Fredrik Siljander. Rokotus tuli pakollisesti koskemaan jokaista kansalaista vasta vuonna 1833, mutta valistuneimmissa perheissä siihen oltiin voitu turvautua jo 1700-luvulta lähtien.
Ida Marian äidin täytyi siis ammattitaitoisen lääkintäavun asemasta tyytyä kansanviisauteen. Himasten lääkekaapissa ei ollut nykyisen kaltaista purkkiarsenaalia. Viinaa löytyi varmasti myös lääkintätarkoituksiin. Sen lisäksi löytyi luultavasti tärpättiä, tervaa ja matoryyniä, mustaa silmävettä sekä pulverisokerin ja inkiväärin sekoitusta. Viimeksi mainittuja käytettiin silmien parantamiseen. Useissa taudeissa koetettiin makeiden aineiden avulla houkutella tautitoukat ulos ruumiista. Esimerkiksi ajettuma voideltiin hunajalla ja sen päälle kiinnitettiin sitkeä laastari. Kipumadot riensivät silloin hunajasta herkuttelemaan arvellen herrain herkkupäiväin alkaneen, mutta heidän ilonsa olikin lyhyt, kun samalla siepattiin sitkeä laastarilappu ajettuman päältä. Siinä olivat nyt kipumadot kuin täit tervassa. Joidenkin tautien hoitoon käytettiin niin äiteliä aineita, etteivät tautiolennot ilenneet olla samassa paikassa, vaan lähtivät kiireen vilkkaa käpälämäkeen.
Koska Himaset kuuluivat varakkaaseen väkeen, saattoi kaapista löytyä myös Hoffmanin tippoja, suonisalvaa (jota kutsuttiin myös yhdeksän miehen voimaksi), sensetulsia (rauhoitustippoja) ja paiseittenja palovammojen hoitoa varten maibalsamia. Lisäksi oli tiedossa monta hyvää ja vahvaksi tunnettua loitsua ja saattoipa pihalla tepastella myös punainen kukko. Pelätty ruttoa nimitettiin nimittäin punaiseksi kukoksi. Jos taloon oli varattu tavallinen punainen kukko ruttokukkoa vastustamaan, ei ruttokukko pääsisi taloon sisälle vaan ohittaisi sen sievästi vahinkoa aiheuttamatta.
Se, että Ida Maria pysyi hengissä, oli itse asiassa nykynäkemyksen mukaan ihme. Pikkulasten kuolleisuus oli tuolloin surullisen yleistä ja vielä 1900-luvun alussakin Suomessa kuoli 14 sadasta syntyneestä lapsesta. Jos äiti selviytyi synnytyksestä ja sen jälkeisistä vaaroista, hän useimmiten pystyi myös imettämään itse. Imettäminen, jota usein jatkui pitkäänkin, turvasi parhaiten lapsen ensimmäiset vuodet.
© Internetix / Heikki Myyryläinen / Mikkeli-seura
