Äidinkieli

Äidinkieli

Savon murre

Savon murteen lähtökohtana pidetään itäistä kantasuomea, jota puhuttiin erityisesti Karjalassa. Vaikutteita on tullut Hämeestä, Länsi-Suomesta ja Etelä-Karjalasta.
Erityisesti runonlaulajat ovat pitäneet yllä Savonmaan kieliperintöä. Kalevalamittainen runous on säilyttänyt ikivanhaa myyttistä ja uskomuksellista ainesta. Vanhat runot kuvaavat maailmankaikkeuden rakennetta ja sen eri osien syntyä.

Mikkelin murretta (Aake Kalliala Pulttibois-sarjassa)

Tehtäviä

Alleviivaa oheisesta luomisrunosta savolaiset murreilmaisut.

Mistä savolaiset murreilmaisut voi tunnistaa? Mistä runossa kerrotaan?

Mitä yhteistä runoilla on?

Kirjoita omaan arkeesi liittyvä savolaismurretta käyttävä runo.

Savolainen luomisruno

Piäskyläinen päivälintu
Ehti muata muatakseen,
Lehtoa levätäkseen.
Lenti vuoren kukkulalle.
Näki laivasen merellä,
Punamaston purjehtivan.
Lenti laivan mastoon.
Valoi vaskesta pesänsä,
Teki kultaisen munansa.
Tuli tuulonen mereltä,
Kuas’ laivan kallelleen.
Muna vierähti vetteen.
Siihen kasvoi kaunis suar’,
Suaren piäle kaunis nurmi,
Nurmen piäle kaunis neiti.
Neiti poikia tekköö
Siihen suureen sottaan,
Joss’ on verta piäle poloven,
Joss’ on hiusta kuin kulloo.

Lähde: Savo ja sen kansa (toim. Riitta Räsänen, Tampere 2008

Lyhennelmä Kalevalan luomiskertomuksesta

Tuli sotka, suora lintu;
lenteä lekuttelevi
etsien pesän sijoa,
asuinmaata arvaellen.
Keksi polven veen emosen
sinerväisellä selällä;
luuli heinämättähäksi,
tuoreheksi turpeheksi.
Lentelevi, liitelevi,
päähän polven laskeuvi.
Siihen laativi pesänsä,
muni kultaiset munansa:
kuusi kultaista munoa,
rautamunan seitsemännen.
Alkoi hautoa munia,
päätä polven lämmitellä.
Vavahutti polveansa,
järkytti jäseniänsä:
munat vierähti vetehen,
meren aaltohon ajaikse;
karskahti munat muruiksi,
katkieli kappaleiksi.
Kussa kättä käännähytti,
siihen niemet siivoeli;
kussa pohjasi jalalla,
kalahauat kaivaeli;