Aleksanteri Rytkönen
Sisällysluettelo |
ALEKSANTERI RYTKÖNEN
Joroisissa 1862 syntynyt Aleksanteri Rytkönen oli hyvin monipuolinen mies, jonka vaikutus näkyi hyvin usealla elämän alalla Mikkelissä 1900–luvun alussa. Hänen kädenjälkensä oli nähtävissä Mikkelissä aina 1980-luvulle asti. Monet Rytkösen piirtämät rakennukset olivat uhmanneet aikaa ja koristaneet Mikkelin katukuvaa. Aleksanteri Rytkönen oli myös paikallinen vaikuttaja, joka oli mukana kaupungin hallinnossa ja perustamassa yhdistyksiä. Hän on Mikkelin museotoiminnan isä. Rytkönen oli myös ennakkoluuloton uuden kehittelijä – keksijä.
J. A. Hari kuvaa Rytköstä hyvin osuvasti vuonna 1960 ilmestyneessä teoksessa Mikkelin Kiinteistöyhdistys 1910-1960: ”Ratamestari Aleksanteri Rytkönen on syntynyt Joroisissa 14.4.1862 ja muutti sieltä v. 1891. ratamestariksi Mikkeliin, jossa virassaan hän toimi eläkkeelle siirtymiseensä asti. Varsinaisten virkatehtäviensä ja lukuisten muiden toimiensa lisäksi Rytkönen on laatinut rakennuspiirustuksiakin, joista huomattavimmat lienevät Alléenin perikunnan talo ja hänen itsensä omistama talo Porrassalmen- ja Linnankadun kulmauksessa (Porrassalmenkatu 7), jonka hän myös itse rakensi. Ratamestari Rytkönen oli aatteiden ja ihanteiden ja monien harrastusten mies. Lukuisten kunnallisten luottamustehtävien lisäksi hän kuului Talonomistajien yhdistyksen perustajajäseniin ja oli sen pitkäaikainen sihteeri. Suur-Savon Nuorisoseuran esimiehenä hän oli pitkät ajat. Hän oli perustamassa Mikkelin museota ja myöskin vähän ennen kuolemaansa Mikkelin Rakennusmestariyhdistystä. Rytkönen meni naimisiin Hilda Maria Kinnusen kanssa v. 1891 ja heillä oli kaksi lasta. Toimelias, aloiterikas ja erittäin aktiivinen elämä ja lähes 40 vuoden toimikausi päättyi valtiolla 16.11.1936.”
Piirtoja Mikkelin kaupunkikuvaan
Mikkeliin v. 1891 muuttanut Rytkönen suunnitteli lukuisia rakennuksia. Ne sijaitsivat pääosin kaupungin eteläreunalla Porrassalmenkadun alkupäässä. Näiden lisäksi hän teki muutospiirustuksia lukuisiin mikkeliläisiin rakennuksiin.
Poliittinen vaikuttaja
Rautatieläiset muodostivat melkoisen osan kaupungin väestöstä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa ja olivat sijoittuneet kaupungin eteläosiin. Rautatieläiset olivat mukana kunnalliselämässä ja muussa järjestötoiminnassa. Rytkösen ohella merkittäviä vaikuttajia olivat Edward Alléen ja August Granfelt. Ratamestari Aleksanteri Rytkönen oli kaupungin valtuustossa kolme kautta, 1898-1899, 1902-1904 ja 1907-1909. Hän osallistui hyvin innokkaasti kaupunkia koskettavien hankkeiden kehittämiseen.
Vuonna 1905 oli valtuusto asettanut valiokunnan, jonka tehtävänä oli vanhan asemakaavan uudistaminen. Se esitti tonnitien jakamista ja uusien muodostamista. Toimenpidettä varten koottiin rakennusvaliokunta, jonka jäseninä olivat Edward Alléen, Aleksanteri Rytkönen ja David Pulkkinen. Asemakaavajärjestelyjen lisäksi sen tehtäväksi tuli puistojen hoito. Kaupungin alueen laajentuessa avattiin uusia katuja ja niille oli saatava nimet. Valtuusto antoi vuonna 1909 erilliselle toimikunnalle tehtäväksi nimien keksimisen uusille kaduille. Toimikuntaan kuuluivat Rytkösen lisäksi insinööri E. Alléen, muurari H. Hokkanen, maisteri M. Kantele ja maisteri Joos. Sajaniemi. Toimikunnan tehtävänä oli katujen numerointi ja kaupungin jakaminen osiin. Lisäksi tuli ehdottaa sopivia paikkoja yleisille rakennuksille.
Mikkelin kaupunki oli hyvin pienialainen ja laajenemispaineita oli, mutta halukkuutta esikaupungin muodostamiseen ei ollut. Kaupunki oli vuonna 1899 hankkinut Kangas-Siekkilän alueen. Ratamestari Rytkönen olisi halunnut, että se olisi jaettu kaupunkilaisille palstatiloiksi. Rahatoimikamari ja valtuusto vastustivat asiaa, joten se raukesi.
Myrskyisä kamppailu käytiin vuosina 1916-1917 Paukkulasta. Omistaja Juho Riipinen oli tarjonnut tilaa kaupungin ostettavaksi. Asian valmistelua varten perustettiin valiokunta, johon myös Rytkönen kuului. Lisävaltuusmiehenä toimikuntaan valittu Aleksanteri Rytkönen vastusti alueen hankintaa. Valtuustosaliin kokoonnuttiin päättämään asiasta 20.3.1917. Tupaten täysi valtuustosali seurasi kiivasta väittelyä, joka kesti 6 tuntia. Lisävaltuusmiehet Rytkönen, Nakari ja Simonen olivat laatineet hyvin perusteellisen vastineen, jossa vastustivat alueiden hankkimista. Myrskyisän kokouksen jälkeen kaupunki tarjosi Paukkulasta 1.100.000 markkaa, mutta Riipinen ei hyväksynyt tarjousta. Paukkula siirtyi vuonna 1918 1.600.000 markan hinnasta Paavo Paloheimolle.
Ratamestari Aleksanteri Rytkönen oli mukana myös valtiollisissa vaaleissa 1906. Mikkelissä ja lähiympäristössä käytiin kiivasta poliittista kamppailua poikkiradasta. Mikkeliläiset halusivat poikkiradan Juvan kautta Savonlinnaan. Maalaisliiton listoilla ollut Rytkönen kannatti poikkiradan rakentamista Pieksämäen kautta Savonlinnaan. Rytkönen ei kuitenkaan päässyt vaaleissa lävitse.
Ratamestari kapinoitsijana
Mikkeliin suurlakko levisi rautatieläisten mukana Kouvolasta 31.10.1905 aamulla. Muodostettiin lakkokomitea, jossa olivat jäseninä mm. asemapäällikkö G. A. Lindholm ja ratamestari A. Rytkönen. Illalla pidettiin Kirkkopuistossa kansalaiskokous. Ainakin kirjaltajat ja sähkölaitos ryhtyivät tuona iltana rautatieläisten lisäksi lakkoon.
Liikehdintä kaupungissa jatkui seuraavana päivänä. Marraskuun 2. päivän aamuna kansanjoukko vaati lääninsihteeriä, ja varalääninsihteeriä eroamaan. Kansanjoukko vaati myös lääninhallituksen huoneiston sulkemista. Marraskuun 2. päivän iltana Mikkelin rautatieläisten edustajat liittyivät Kajaanista Helsinkiin kulkevaan lakkolaisjunaan, joka vei edustajat rautatieläisten kokoukseen Helsinkiin seuraavaksi päiväksi. Lakkokomitean edustajana ratamestari Aleksanteri Rytkönen matkusti Helsinkiin. Lähtötunnelmia ja matkaa Rytkönen kuvailee vuonna 1906 julkaistussa teoksessa ”Lakkotunnelmia”.
Mikkeliin saapui 7.11.1905 tieto, että hallitsija oli suostunut lakkolaisten esittämiin vaatimuksiin. Samaisena päivänä kello 13.00 päättyi yleinen lakko Pirttiniemen puistossa pidettyyn juhlaan. Lakkomuistelmiensa lopussa Rytkönen kirjoittaa: ”Onko nyt koettanut maalle uusi onnen aika, kansalle vapauden päivä, vai oliko tämä helpotuksen hetki ikään kuin taudin tarttuma?”
Järjestömies ja uuden etsijä
Monen mikkeliläisen järjestön perustajajäsenenä oli ratamestari Rytkönen. Vuonna 1898 perustettiin Suur-Savon nuoriseurojen keskusseura. Kuvernöörin vahvistettua seuraan säännöt 11.1.1899 aloitettiin toiminta. Seura kokosi lähiseudun nuorisoseurat yhteen elokuussa 1899 ja se piti kansanjuhlan Pirttinimen puistossa 6.8.1899. Seuran tavoitteena oli kristillisen siveyden, isänmaanrakkauden ja kansallisaatteen edistäminen. Myös valistuksen sekä harrastetoiminnan kehittäminen ja nuorisoa turmelevien pahojen tapojen vastustaminen. Seuran esimiehenä oli vuodesta 1901 alkaen ratamestari Aleksanteri Rytkönen. Seura julkaisi vuonna 1908 Nuori-Savo I –teoksen, jossa oli myös Rytkösen runoja. Hän oli aikaisemmin julkaissut runokokoelman nimimerkillä ”Kansanmies”. Julkaisun nimi oli ”Orpolapsen lauluja” ja siinä oli 16 runoa.
Suur-Savon Nuorisoseurojen keskusseuran johtokunnan kokouksessa 24.10.1910 päätettiin perustaa museo Mikkeliin. Hankkeeseen saatiin mukaan myös Mikkelin läänin maanviljelysseura ja kotiteollisuusyhdistys. Hankkeen puuhamiehiä olivat mm. ratamestari Aleksanteri Rytkönen, rehtori Joos. Sajaniemi ja toimittaja Tatu Viljakainen. Esineistöä museoon kerättiin ympäri maakuntaa. Suur-Savon museo avattiin vuoden 1911 lopulla ja vuosina 1912-14 sen kokoelmat olivat näytteillä kansakoulurakennuksessa. Maailman sodan puhjettua vuonna 1914 museon käytössä olleet huoneet oli luovutettava sotasairaalan käyttöön ja esineet varastoitiin kaupungintalon kellariin. Vuonna 1926 perustettiin Suur-Savon museoyhdistys, joka sai museon avatuksi vuonna 1930 Porrassalmenkatu 26:ssa.
Ratamestari Rytkönen oli perustamassa Mikkelin kaupungin Talonomistajain yhdistystä. Yhdistyksen perustava kokous pidettiin 19.10.1909, jolloin paikalla olivat kruununvouti Oskar Sahlstein, varikonpäällikkö Edv. Alléen, kasööri W. Fabritius, kauppiaat G. Halttunen, M. Tuukkanen, Fred. Halonen, ratamestari Rytkönen, rakennusmestari Forsius ja junailija B. Lind. Eskelinin kahvilassa kokoontuneet miehet päättivät perustaa yhdistyksen ajamaan talonomistajien etuja. Erityisen aktiivinen puuhamies oli rakentajana, museo-, nuorisoseura- ja raittiusseuramiehenä tunnettu ratamestari Aleksanteri Rytkönen. Yhdistyksen sihteerinä Rytkönen toimi vuosina 1910-1920 ja rahastonhoitajana 1910-1921. Monessa järjestössä mukana ollut Rytkönen ehti vielä olla Mikkelin säästöpankin isännistössä 1920- ja 1930-luvulla.
Murtotietoja Mikkelistä
Ratamestari Rytkönen oli kirjallisesti lahjakas. Hän julkaisi runoja kirjoitti kirjoja ja oli perustamassa uutta lehteä Mikkeliin. Parhaiten jälkipolville elänyt muisto Rytkösestä on hänen julkaisemansa kirja ”Murtotietoja Mikkelistä”, joka ilmestyi vuonna 1912.
Kustannus- ja kirjapainotoimintaan Rytkönen perehtyi jo 1900-luvun alkuvuosina. Kesällä 1900 alkoi Mikkeli-lehdessä kerran kuussa ilmestyä Suur-Savon Nuorisoseurojen osasto niminen irtileikattava liite. Rytkönen julkaisi 1901 runokokoelman ”Orpolapsen lauluja” ja vuonna 1906 suurlakkoon liittyvät muistelmat ”Lakkomuistoja”.
Valonvalta nimisen kustannusyhtiön perustivat sanomalehtimies Otto Orasmaa, ratamestari Rytkönen ja maanviljelijä Juho Riipinen vuonna 1910. Yhtiö julkaisi vuodesta 1911 alkaen aikakausijulkaisua nimeltään ”Sana”. Rytkönen luonnehti julkaisua seuraavasti: ”On yhtiö julkaissut vuoden 1911 alusta ”Sanaa”, kuvallista, ennakkoluulotonta aikakausijulkaisua suomalaista sivistyselämää varten.”
Valonvallan julkaisemana ja Suur-Savon kirjapaino Oy:n painamana ilmestyi vuonna 1912 teos ”Murtotietoja Mikkelistä”. Julkaisun toimitti ratamestari Aleksanteri Rytkönen. Tämä teos kertoo hyvin värikkäästi nykyajan mikkeliläiselle 1900-luvun alun elämästä ja liiketoiminnasta. Teoksen rahoittajana toimi vuonna 1909 perustettu Mikkelin kaupungin Talonomistajain yhdistys. Teoksen alkupuoli esittelee Mikkelin historiaa, yleisiä tietoja Mikkelin kaupungista ja loppupuoli Mikkelin liike-elämää. Teos onkin oivallinen matkaopas 1900-luvun alun Mikkeliin.
Julkaisua ”Murtotietoja Mikkelistä” rahoitettiin ilmoitusmyynnillä, myyntituloilla ja avustuksella. Esitellyiltä liikelaitoksilta perittiin 5-75 markan maksu. Näistä kertyi yhteensä 863, 40 markkaa. Kaupunki avusti teoksen julkaisua 800 markalla, summa oli peräisin kaupungin anniskeluyhtiön voittovaroista. Mutta kun 1,50 markkaa maksaneen teoksen myynti jäi alle sadan kappaleen, oli yrityksen läpiviemiseksi otettava velkakirja- ja vekseliluottoa. Yhdistyksen vuoden 1914 tilinpäätöksen mukaan oli Rytkönen saamassa teokseen sijoittamiaan varoja yli 600 markkaa. Vasta vuonna 1921 oli teoksen kokonaiskulut maksettu.
Uuden etsijä ja keksijä
Järjestötoiminnan ohella riitti ratamestari Rytkösellä rohkeutta ja tarmoa esitellä uusia ajatuksia. Hän jätti vuonna 1898 Teollisuushallituksen patenttivirastoon patenttihakemukset kiertoilmauunista sekä Walas –nimisestä vesisylinteristä. Uuni sai patentin vuonna 1900 ja Walas –vesisylinteri vuonna 1903.
Vuolingolla olevaan kesäasuntoonsa Rytkönen rakennutti piirustusten mukaisen uunin. Walas –vesisylinteriä Rytkönen käytti veneen voimalähteenä. Länsi-Savon pakinoitsija ”Johannes” kertoi venekokeilusta 23.3.1958. ”Ensimmäisen maailmansodan aikoina herätti koulupoikien mielenkiintoa Veturitallien läheisen kivisillan vieressä maalle vedettynä lojuva pieni rautainen alus. Siinä oli ratamestari Aleks. Rytkösen merkittävä, tosin aikaansa paljon edellä ollut keksintö ”imupotkuripursi”. Rytkösen alus oli todella purjehtinutkin, ei tosin pitemmälti kuin Veturitallilta Tuppuralan sahan rantaan. Vauhti oli ollut vähäinen, ja pahat kielet kertoilivat, että myötätuulikin ehkä vähän autteli.
Rohkeita ideoita ja aloitteita ei Rytköseltä puuttunut. Mikkelin kaupungin valtuustossa oli vuonna 1914 Talonomistajayhdistyksen käsiteltävänä ratamestari Rytkösen suunnitelma kaupungin länsipuolisten vesistöjen kanavoimisesta, minkä avulla Puulavesi olisi välillä olevia järviä hyväksikäyttäen saatettu nykyisen Urheilupuiston kautta kanavayhteyteen kaupungin satamaan. Valtuusto jätti asian sikseen, koska hanke kalliiden rakennus- ja käyttökustannusten vuoksi oli mahdoton toteuttaa. Mutta, kun kuvernöörin kertomuksessa vuodelta 1914 mainittiin hankkeesta, kiinnitti Senaatti siihen huomiota määräten vuonna 1916 toimitettavaksi taloudellisen tutkimuksen kanavahankkeesta osana vireilläolleesta Saimaan ja Päijänteen vesistöjen yhdyskanavasta. Mikkelissä 14.4.1917 pidetty 15 kunnan ja 4 mikkeliläisen yhteisön neuvottelukokous, jossa Talonomistajayhdistyksen edustajina olivat A.E.Breitholtz, K.A.Ekholm, D.Ikonen ja V.Ylönen, asettui puoltamaan Rytkösen kanavasuunnitelmaa. Kauppaneuvos C.F.Pöndinen lupasi avustuksena hankkeen toteuttamiseen 25.000 markkaa, sekä eräät maanomistajat kanavan vaatiman maa-alueen ilmaiseksi. Kaikista hyvistä yrityksistä huolimatta kanava jäi toteutumatta.
Ratamestari Aleksanteri Rytkönen oli hyvin monipuolinen yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka ei pelännyt esittää rohkeita ajatuksia. Monet hänen esittämistään ajatuksista olivat aikaansa edellä. Valitettavasti kaupungin rakennuskannan muuttumisen vuoksi ei Rytkösen käden jälki enää näy Mikkelissä. Kaupungin eteläosan kauniista rakennuksista on jäljellä enää kauniit piirustukset.
Lähteet:
Painamattomat lähteet: Mikkelin kaupungin pienoismallikortisto. Kirjalliset lähteet: Aalto, Eeva-Liisa, Maakunnan kantava ääni. Suomi - Mikkeli - Suur-Savo - Länsi-Savo 1889-1989. Mikkeli 1990. Hari J. A: Mikkelin Kiinteistöyhdistys 1910-1960. Mikkeli 1960. Hari J. A: Mikkelin Säästöpankki 1847-1947. Helsinki 1947. Kuujo Erkki: Entisajan Mikkeli, Mikkelin kaupungin vaiheita 1838-1917. Kuujo Erkki - Väänänen Kyösti – Lakio Matti – Hassinen Esa: Muuttuvaa Mikkeliä – Mikkelin kaupungin historia II 1918-1986. Lakio Matti: Mikkelin kaupunginvaltuusto 1875-1975. Mikkeli 1975. Ekman – Salokangas – Aalto - Salokangas. Suomen lehdistön historia 6. Hakuteos Kotokulma - Savon Lehti. Sanoma- ja paikallislehdistö 1771-1985. Toimittajat Ulla Ekman – Salokangas, Eeva-Liisa Aalto, Raimo Salokangas. Jyväskylä 1988. Rytkönen Aleksanteri: Murtotietoja Mikkelistä. Mikkeli 1912. Rytkönen Aleksanteri. Lakkomuistelmia. Mikkeli 1906.
