Kylätoimikunnat toimivat

Kylätoimikunnilla on muutakin tehtävää kuin pelkästään vapaa-ajan harrastusten kehittäminen kylissä, mutta koska se kuitenkin on hyvin merkittävä sen tehtäväalueista, on kylätoimikuntien toimintaa käsitelty tässä yhteydessä.

Viime vuosikymmeninä kylät ovat näivettyneet asukkaiden muuttaessa kaupunkeihin. Samalla kylien perinteinen kokonaisvaltaisuutta ja paikallisuutta korostava kyläyhteisö on saanut väistyä. Yhteistoiminta kylissä on hajautunut miniin erillisiin yhdistyksiin, jotka eivät voi yhdistää kaikkia kyläläisiä. Yhteistoiminnallisia muotoja kylissä ovat mm. yhteinen koulunkäynti, yhdistystoiminta (maataloudelliset yhdistykset, nuorisoseurat, urheiluseurat ja muu harrastustoiminta) ja kylätoiminta 1970-luvulta lähtien.

Kylätoiminnalle oleellista on kyläläisten välinen yhteistoiminta. Kylätoiminnalla pyritään pitämään kylät toimivina. Perinteinen yhteistoiminta, esimerkiksi nuoriso- ja urheiluseurat, eivät pystyneet yhdistämään kaikkia kyläläisiä. Sen piiri on rajoittunut johonkin väestönosaan, harrastukseen tai ammattiin. Kylätoiminta lähtee liikkeelle nykyajan ongelmista ja se pyrkii kokoamaan kaikki kyläläiset ammattiin, puoluekantaan ja ikään katsomatta yhteisesti ratkottavien ongelmien ympärille, joita ovat esimerkiksi toimeentuloon, palveluihin, liikenteeseen ja vapaa-aikaan liittyvät kysymykset.

Kylätoiminnan lähtökohtana on usko siihen, että kyläyhteisöjen merkitys tulee edelleen olemaan suuri ja että ne pystyvät toimimaan yhteistyössä omien tavoitteidensa toteuttamiseksi. Perusteina ovat ihmisen vahva kiinnittyminen ympäristöönsä ja ihmisten tarve kuulua kyläyhteisöihin.

Nykymuotoinen järjestelmällinen kylätoiminta syntyi ja organisoitui kylätutkimus 76-projektin ansiosta. Suomen kunnallisliiton ja useiden yliopistojen ja korkeakoulujen yhteisessä kylätutkimuksessa korostettiin kylähengen kasvattamisen sekä toiminnan järjestäytymisen (= kyläkokoukset ja niissä valitut kylätoimikunnat), pitkäjänniteisyyden ja epäpoliittisuuden tärkeyttä.

Kylätoiminta laajentui Suomessa 1970-luvulta lähtien hyvin nopeasti. Ensimmäiset kylätoimikunnat perustettiin 1970-luvun puolivälissä. Kymmenessä vuodessa niitä perustettiin yli 2 000. Mikkelin läänissä on lääninhallitus edistänyt erityisen aktiivisesti kylätoimintaa. Mikkelin läänin kylätoiminnan määrällinen kasvu kohdistui 1970-luvun loppuun ja 1980-luvun alkuun. Tuolloin perustettiin useimmat nykyäänkin toimivista kylätoimikunnista. (ks. Mikkelin maalaiskunnan kylätoimikunnat).

Kylätoiminnan organisaatio on seuraavanlainen:

KYLÄKOKOUS

• keskustelee kylän asioista ja asettaa kylän kehittämistavoitteet
• valitsee kylätoimikunnan jäsenet
• asettaa tarpeelliset projektiryhmät ja alajaostot
• päättää lopullisesti toiminnan muodoista esim. esitettävistä aloitteista ja toteutettavista hankkeista

KYLÄTOIMIKUNTA

• toteuttaa kylätoimikunnan päätökset
• ideoi ja suunnittelee kylätoimikunnan toimintaa
• valmistelee asiat kyläkokouksen päätettäviksi
• pitää yhteyksiä kylän sisällä ja ulkopuolella esim. kuntaan päin

ALAJAOSTOT

• perinne
• urheilu
• erityisen hankkeen toteutusryhmä

Kylätoimikuntien keskeinen toimintamuoto niin Mikkelin seudulla kuin muuallakin ovat olleet yleisötilaisuudet ja juhlat. Erilaiset kampanjat ovat kuuluneet kylätoimikuntien työkenttään. Kylätoimikuntien toiminnasta, tavoitteista ja saavutuksista ollaan tiedotettu vaihtelevalla tarmolla. Jotkut kylätoimikunnat ovat koettaneet innostaa kuntaa kylien elvyttämiseen. Useissa kylissä ollaan kylätoimikuntien ansiosta saatu aikaan kyliä elvyttäviä ratkaisuja.

Lähteet

• Hautamäki, Lauri, Elävä kylä - elävä maaseutu - elävä Suomi. Kylätoiminnan tausta, synty ja laajeneminen kansanliikkeeksi. Kyläasiain neuvottelukunta. Julkaisusarja A2/89. Helsinki 1989.
• Kupiainen, Heikki - Käyhkö, Kari, Kylät toimivat. Selvitys Mikkelin läänin kylätoimikuntien vireydestä ja sen säästelijöistä 1986-1988. Helsingin yliopisto. Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus. Julkaisuja 2. Mikkeli 1989.

© Internetix/Mikkeli-seura/Heikki Myyryläinen 1998