Nuoriso- ja maamiesseurat Mikkelin maalaiskunnassa

Erilaisten yhdistysten toiminta Mikkelin seudulla sai vauhtia 1880-luvulla. Tärkeimmiksi niistä muodostuivat 1800-luvun lopulta lähtien raittiusseurat, vapaapalokunnat, nuorisoseurat, työväenyhdistykset, maamiesseurat ja urheiluseurat sekä myöhemmin vapaaehtoiset maanpuolustusjärjestöt (suojeluskunta ja Lotta Svärd) ja metsästys- ja kalastusseurat. Edellä mainituista yhdistyksistä osaa on käsitelty muissa tämän tietopaketin luvuissa. Maaseudun sivistäjinä ja toiminnan elävöittäjinä tärkeimpiä olivat nuoriso- ja maamiesseurat, joten tässä keskitytään pelkästään niihin.

Nuorisoseurojen historiaa

Nuorisoseuraliike syntyi 1880-luvulla Pohjanmaalla ja levisi nopeasti ympäri Suomen. Nuorisoseuraliikkeen perustajan Santeri Alkion ohjelma nuorisoseuroille korosti edistysuskoa, itsekasvatusta, säätyrajojen poistamista, siveellisyys- ja raittiuskasvatusta ja maatalouden kasvua. Mikkelin seudun pitäjiin nuorisoseuratoiminta levisi 1890-luvulla Savon rataa rakentamassa olleiden pohjalaisten mukana. Myös sanomalehdet ja ylioppilaat ovat vaikuttaneen nuorisoseurojen syntymiseen Mikkelin ympäristöön.

Mikkeli oli maalaiskunnan väelle monissa asioissa esikuvana ja monet yhdistykset perustettiin ensin Mikkeliin. Mikkelin nuorisoseura perustettiin vuonna 1894 ja etenkin sen sekakuoro näytteli tärkeää osaa kaupungin musiikkiharrastuksissa 1900-luvun alussa.

Mikkelin maalaiskuntaan perustettiin ensimmäisenä Otavan nuorisoseura 11.2.1896. Jo 23.1.1896 pidettiin Otavan maanviljelyskoululla iltamat, missä ohjelmana oli puhetta, laulua, näytelmäkappale (Riita-asia), lausuntaa, näytelmäkappale (Yökausi lahdella) ja yleistä tanssia. Iltamat olivatkin tärkeä seuratoiminnan muoto nuorisoseurojen perustamisesta aina 1960-luvulle saakka. Erilaisten iltamien lisäksi Otavan nuorisoseuralta ilmestyi ensimmäisenä toimintavuotena nyrkkipainoksena lehti "Nuotio" ja kesällä pidettiin arpajaiset, joihin kylän ompeluseura oli tehnyt talven aikana voittoja. Seuraavat maalaiskunnan nuorisoseurat perustettiin Tuukkalaan vuonna 1897 ja Vuolinkoon (Oras) vuonna 1898.

Vuonna 1898 Suur-Savossa oli yhteensä kymmenen nuorisoseuraa ja siksi niille perustettiin keskusseuraksi Suur-Savon nuorisoseurojen keskusseura lähinnä Mikkelin kaupungin, Tuukkalan ja Juvan nuorisoseurojen aloitteesta. Maakunnan nuorisoseurojen tavoitteeksi asetettiin käytöstapojen parantaminen ja huvielämän saattaminen terveelle pohjalle. Useissa tilaisuuksissa esitettiin mm. raittiusaiheista ohjelmaa.

1900-luvun alkuvuosina nuorisoseuroja perustettiin maalaiskuntaan lisää. Vuonna 1909 nuorisoseuroja oli maalaiskunnassa jo kymmenen: Otavassa (perustettu 1896), Tuukkalassa (1897), Vuolingolla (Oras 1898), Norolassa (1900), Alamaalla (Kipinä 1900), Ihasjärvellä (1900), Hiirolassa (1900), Harjunmaassa (1907), Kalvitsassa (1908) ja Vatilassa (Tuohus 1909). Kussakin seurassa oli 20-50 jäsentä. Toiminta niissä oli vireätä. Esimerkiksi Hiirolan nuorisoseura perusti jo ensimmäisenä toimintavuotenaan luku- ja lainakirjaston, voimistelu- ja urheiluosasto "Vesa" perustettiin vuonna 1902 ja laulu- ja näyttämöharrastusta alettiin herättää vuodesta 1904 lähtien. Juhlia, iltamia ja arpajaisia pidettiin ahkerasti oman talon hankkimista varten.

Ensimmäisen maailmansodan mukanaan tuomat vaikeat vuodet hiljensivät monien nuorisoseurojen toiminnan. Uusia seuroja perustettiin sodan jälkeen. Porrassalmen nuorisoseura alkoi toimia vuonna 1917, Vanhalan vuonna 1919, Vanhamäen vuonna 1925 ja Koskentaipaleen vuonna 1926, Viran nuorisoseura rekisteröitiin vuonna 1932. Nuorisoseurojen toimintaa vaikeuttivat useat tekijät. Harjunmaalla seurasi yleinen taantumus voimia kysyneen talon rakentamisen jälkeen, Kalvitsassa toimintaa haittasi uskonnollinen ahdasmielisyys, Vanhamäellä väkijuomat ja joissakin kylissä yleensäkin seurojen paljous. Osa seuroista jouduttiin ajoittain lakkauttamaankin. 1930-luku oli vilkasta aikaa useimmissa nuorisoseuroissa.

Nuorisoseuratoiminta ei vielä ennen sotia saanut taloudellista tukea mistään, vaan niiden täytyi hankkia varat toimintaan iltamilla, arpajaisilla ja puhvetilla. Nuorisoseurat järjestivät yhteisvoimin reki- ja opintoretkiä. Nuorisoseurat osallistuivat innokkaasti vuosittaisiin maakuntajuhliin ja valtakunnallisin suurjuhliin ja niissä pidettyihin kilpailuihin, kuten näytelmä- ja lausuntakilpailuihin sekä hiihto- ja pesäpallokilpailuihin. Näkyvä harrastusmuoto nuorisoseuroissa on ollut kautta aikojen myös tanhuharrastus.

Toinen maailmansota hiljensi nuorisoseuratoiminnan, mutta sodan jälkeen järjestötoiminta tuli hyvin vilkkaaksi. Maalaiskunnan nuorisoseuratoimintaan toivat eloa karjalaiset. Heti sodan jälkeen perustettiin Asilan (1945), Rantakylän (1945), Heinälahden (1946), Parkkilan (1946) ja Paajalan (1949) nuorisoseurat. Toiminta oli monipuolista. Esimerkiksi vuonna 1947 Suur-Savon nuorisoseura järjesti paikallisseuroille kursseja ja neuvontaa, pyrki edistämään nuorisoseuran tyttö- ja poikaosastojen "Kalevan Nuorten" perustamista. Lisäksi pyrittiin edistämään raittius- ja kotiseututyötä, liikuntakasvatusta, näytelmätoimintaa ja musiikkiharrastusta.

Maalaiskunnan toimivin nuoriseura oli Rantakylän nuorisoseura 1940-luvun puolivälistä 1950-luvun puoliväliin, jolloin aktiivisesti toimintaa vetänyt opettajapariskunta Agnes ja Tauno Häkli muutti pois paikkakunnalta ja seuran toiminta kuihtui pois. Vilkkaimmillaan Rantakylän nuorisoseurassa toimi kahdeksan alaosastoa: opinto-, näytelmä-, lausunta- ja piirustuskerho, tanhujoukkue, naisvoimistelu- ja miesvoimisteluosasto sekä laulukuoro.

1950- ja 1960-luvulta lähtien nuorisoseurojen toimintaa on hiljentänyt maaltamuutto. 1990-luvulla maalaiskunnassa on jäljellä enää muutama nuorisoseura. Vireästi viime vuosiin saakka ovat toimineet mm. Viran ja Porrassalmen nuorisoseurat. Viran nuorisoseuralla on mukaan tullut uusia toimintamuotoja, kuten leiri- ja matkailutoimintaa, leirejä Kaivomäessä, retkiä uimahalliin, teatteriin ja kesäisin joku pitempi matka. Porrassalmen nuorisoseuran uusia varojen hankintatapoja ovat olleet jätepaperi- ja pullokeräykset. Porrassalmella on viime vuosiin saakka järjestetty myös matkoja ja juhlia. Kansantanssi- ja näytelmäpiirit ovat toimineet pirteästi. Porrassalmen nuorisoseurassa on tällä hetkellä noin 300 jäsentä.

Toisen maailmansodan jälkeen nuorisoseurojen toiminta on viihteellistynyt, koska sivistystoiminnan tarpeellisuus väheni yleisen oppivelvollisuuden takia. Mikkelin maalaiskunnan nuorisoseura työtä on piristänyt Suomen Nuoriso-Opiston läheisyys ensin Otavassa ja sitten Paukkulassa. Melkein jokaisessa maalaiskunnan kylässä on jossain vaiheessa ollut nuorisoseura ja nuorisoseurat ovat olleet koko toimintansa ajan tärkeitä maaseudun elävöittäjiä ja maaseutuväen sivistyttäjiä.

Maamiesseurojen historiaa

Suomessa alkoi levitä kiinnostus maanviljelyselinkeinon kehittämiseen 1700-luvun lopulta lähtien. Vuonna 1797 perustettu Suomen Talousseura oli aatteen eteenpäin viejä. Se toimi Turussa, mutta sen alue kattoi koko maan. Se ei pystynyt toimimaan tehokkaasti niin laajalla alueelle, joten eri lääneihin perustettiin omat maanviljelysseurat 1860-luvun alussa. Mikkelin läänin maanviljelysseura perustettiin 14.3.1862. Maanviljelysseuran toiminta jaetaan kolmeen aikakauteen: Kuvernöörien aika (1861-83), Suurtilallisten aika (1884-98) ja Maamiesseurojen aika (vuodesta 1899 lähtien).

Mikkelin läänin maanviljelysseuran toiminta vilkastui varsinaisesti vasta maamiesseurojen aikana 1900-luvun alussa, jolloin muukin yhdistystoiminta aktivoitui. Tavoitteena oli synnyttää ainakin yksi maamiesseura joka kuntaan. Seurojen tavoitteiksi asetettiin maatalouden kohottaminen.

Etelä-Savon maamiesseura perustettiin jo vuonna 1899. Sen perustajina olivat lehtori Jaakko Päivärinta sekä maanviljelijät Jaakko Hartonen, Antti Valjakka, Kaarle Häkkänen ja Kustaa Paasonen. Senaatin talousosastolle lähetettiin 15.12.1889 seuraavanlainen perustamisanomus:

Suurivaltaisin, Kaikkein Armollisin Keisari ja Suuriruhtinas, Tähän, syvimmässä alamaisuudessa liitetylle, Mikkelin ja sen ympäristöllä olevissa pitäjissä perustettavan Etelä-Savon Maamiesseuran sääntöehdotukselle anomme nöyrimmästi Teidän Keisarillisen Majesteettinne Armollista vahvistusta, yhä ollen nöyrimmällä uskollisuudella ja kunnioituksella Teidän Keisarillisen Majesteettinne nöyrimmät ja uskollisimmat alamaiset.

J. Päivärinta.

Karl Häkkänen. Jacob Hartonen.

Seuran alue oli aluksi varsin laaja käsittäen useita pitäjiä. Alueen laajuus tuotti seuran toiminnalle hankaluuksia, joten vuonna 1900 päätettiin toiminta rajoittaa vain Mikkelin pitäjään. Samalla seuran uudeksi nimeksi otettiin Mikkelin maamiesseura. Alkuaikoina seuran toimintaan kuului mm. esitelmät, kurssit, kokoukset, retket, monenlaiset kilpailut ja näyttelyt. Mikkelin maamiesseura vaikutti alkuaikoina moniin yleishyödyllisiin hankkeisiin, kuten meijerin perustamiseen vuonna 1909. Sotien jälkeen myös kilpa-ajot olivat seuran ohjelmassa. Pääasiassa vuosien 1915-20 aikana seura jakaantui piiriosastoiksi, joista muodostui omia maamiesseuroja. Mikkelin maamiesseura toimi myöhemmin lähinnä Rantakylän ja Vuolingon alueella.

1910-luvulta lähtien maalaiskunnan alueelle perustettiin useita vireitä maamiesseuroja. Maamiesseuroja rekisteröitiin 1920-luvun alussa. Mikkelin pitäjän alueelta rekisteröityjä maamiesseuroja olivat Kalvitsan-Loukeen maamiesseura (mms), Mikkelin koillinen mms (per. 1916), Soikkalan-Otavan mms, Vanhamäen mms, Mikkelin läntinen mms, Ihastjärven mms (per.1916), Mikkelin eteläinen mms ja edellä mainittu Mikkelin mms.

Maamiesseurojen toiminta on ollut myöhemminkin edellä mainitun kaltaista. Ne ovat hankkineet jäseniensä käytettäväksi erilaisia maanviljelyksessä käytettäviä koneita, kuten juurikasvien kylvökoneen, pellavakoukun, peittaustynnyrin, siemenlajittelijan ja tiilentekokoneen. Myös osuuskuntia maamiesseurat ovat perustaneet, esimerkiksi Ihastjärven maamiesseura perusti vuonna 1903 sonniosuuskunnan, koska siitossonneja oli vähän.

Vuonna 1937 perustettiin yhdyselimeksi pienille paikallisille maamiesseuroille Mikkelin maamiesseurojen liitto. Liitto järjesti paikallista neuvontatyötä ja organisoi seudun seurojen yhteistyötä vaativat ponnistelut kuten näyttelyt. Maamiesseurat kustansivat liiton kautta yhteiseen käyttöönsä 1940-luvulla myös mm. elokuvakoneen.

Sotien jälkeen maamiesseurojen perustaminen vilkastui jälleen. 1940-luvulla oli jo lähes kaikissa kylissä oma maamiesseura. Viime vuosikymmeninä seurojen toiminta on muuttunut. Yhä enemmän niissä on keskitytty harrastus-, ajanviete- ja neuvontatoimintaan. Ohjelmassa ovat säilyneet kurssit, matkat maatalousnäyttelyihin ja erilaiset illanvietot kuten rantakalaillat, pikkujoulut ja keskusteluillat.

Vuonna 1928 perustettiin Mikkelin maamiesseuran yhteyteen pitäjän ensimmäinen naisosasto. Osaston keskuspaikaksi tuli Rämälä. Kun maatalousnaisten keskusjohtokunta perustettiin vuonna 1933, alkoi naisosastojen määrä lisääntyä voimakkaasti ja nykyisin Maa- ja kotitalousnaisten järjestö on Suomen suurin kotitalousneuvontajärjestö, jossa on yli 100000 jäsentä. Mikkelin maalaiskunnassa naisosastoja perustettiin maamiesseuroihin etenkin sotien jälkeen.

Esimerkkinä naisosastojen toiminnasta voidaan käsitellä vuonna 1938 perustettua Vuolingon maamiesseuran naisosastoa. Osasto on hankkinut vuosien kuluessa koneita ja suuren ruoka- ja kahviastiaston jäsenille lainattavaksi. Osasto on järjestänyt kokouksia ja ompeluseuroja, joissa esitelmäaiheina ensimmäisinä vuosina olivat mm. nuorison itsekasvatus ja seuran valitseminen, Kotien merkitys raittiuskasvatuksen juurruttajana nuorisoon ja lapsiin, Esitelmä lasten koulueväistä ja Kotilieden vaalijan, perheenäidin, suuri vastuullinen tehtävä nykyisenä vaikeana aikana. 1950-luvulla pidettiin maamiesseuran kanssa yhteisiä tupailtoja ja rekiretkiä.

Maatalousnaisten virkistystoimintaan ovat kuuluneet myös pitemmälle suuntautuneet retket ja erilaisiin kilpailuihin osallistuminen. Naisosastot ovat järjestäneet ja osallistuneet monenlaiseen kurssi- ja opintokerhotoimintaan. Kursseja on ollut esimerkiksi ruuanlaitosta, käsitöistä ja puutarhan hoidosta. Naisosastot ovat osallistuneet myös erilaisiin tempauksiin. Naisten toiminnalla on ollut suuri osuus omatoimisuuden ja asianharrastuksen herättämisessä maalaiskotien puutarhan- ja kodinhoidossa kaupunkikulttuurin ihailun vastapainoksi. Naisosastot ovat näihin päiviin saakka toimineet erittäin vilkkaasti.

Suurin osa maamiesseuroista toimii edelleen ja useissa on myös naisosasto tai jopa useampia (esimerkiksi Rahulan seudun maamiesseuralla on yhtäaikaa ollut kolme naisosastoa). Viime vuosina maaltamuutto on aiheuttanut joissakin seuroissa sen, että maamiesseura ja sen naisosasto on jouduttu yhdistämään (esimerkiksi Rämälän maatalousnaisten ja maamiesseuran toiminta yhdistettiin vuonna 1992 ja järjestön nimeksi tuli Rämälän maa- ja kotitalousseura). Osalla maamiesseuroista on oma talokin, kuten Rahulan seudun maamiesseuralla Norolassa. Mikkelin itäinen maamiesseura omistaa osan Parkkilan Honkalinnaa. Vaikka maamiesseurojen jäsenmäärä on jossain määrin laskenut, niin harva maamiesseura on lopettanut toimintansa. Muihin vanhoihin yhdistystyyppeihin verrattuna maamiesseurat ovat olleet elinvoimaisia.

Lähteet

• Aseman kulmilta ja kylän kujilta. Hietasen kyläperinne. Savilahden Kirjapaino Ky, Mikkeli 1992. s. 213-216.
• Hiirolan kylähistoriaa. Monistus: Mikkelin mlk 1987. s. 120, 130 ja 132-134.
• Hirvivuoren juurella Korpijärven koulupiirissä. Julkaisija: Korpijärven kylätoimikunta. Länsi-Savo Oy, Mikkeli 1994. s. 50-54 ja 92-96.
• Ihastjärven perinnekirja. Kirjapaino VERBI Oy, Espoo 1989. s. 217-221 ja 233-240.
• Kinttupoluilta pikiteille. Perinnetietoa Rämälän koulupiiristä. 1995. s. 207-214 ja 218-220.
• Kuujo, Erkki, Entisajan Mikkeli. Mikkelin kaupungin vaiheita 1838-1917. Oy Länsi-Savon Kirjapaino, Mikkeli 1971. s. 421-422.
• Laitinen, Marja, "Mikkelin maalaiskunnan yhdistyselämä". Mikkelin maalaiskunnan kirja. JYY:n kotiseutusarja N:o 30. Toimittanut Teppo Vihola. Kustantajat Mikkelin maalaiskunta ja maaseurakunta. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 1992. s. 475-481 ja 484-487.
• Perinnetietoa Koskentaipaleesta. 1987. s. 105-112.
• Perinnetietoa Vanhalan koulupiirin alueelta. Mikkelin maalaiskunnan kansalaisopiston "Tunne kyläsi - tallenna tieto" opintopiirin työryhmä 1989. Painopalvelu Marttinen, Juva 1990. s. 299-304.
• Rahulan ja Kuvaalan perinnetieto. 1987. s. 115-118.
• Rantakylää - ennen ja nyt. Koonnut Jenny Nisula. Paino, Mikkelin maalaiskunta 1988. s. 137-143.
• Rytkönen, Aleksanteri, Murtotietoja Mikkelistä. Suur-Savon kirjapaino O.-y., Mikkeli 1912. s. 202-204.
• Sairilan seudun historiaa, perinnettä ja nykypäivää. Painopaikka Valiokopio Ky., Mikkeli 1991. s. 249-258.
• Vanhamäen vaiheita. 1993. s. 83-86, 91-93 ja 97-99.
• Vuolinko II. Järjestö-, harrastus-, koulu- ja kirkollinen toiminta. 1984. s. 5-20.

© Internetix/Mikkeli-seura/Heikki Myyryläinen 1998