Mikkelin kaupunkiseurakunnan perustaminen

Mikkelin kaupunki perustettiin vuonna 1838, mutta vielä pitkään kaupungilla ja maalaiskunnalla oli yhteinen jakamaton seurakunta. Kaupunki oli oikeutettu papin- ja lukkarinvaaliin tilaosuutensa mukaisesti. Kaupunki osallistui myös kirkkoherran ja lukkarin palkkaukseen. Kaupunkilaiset lupasivat alkaa maksaa kirkon käyttökorvausta vuoden 1861 alusta lähtien, mutta vielä 1860-luvulla kaupunkilaiset eivät tätä korvausta maksaneet. Tämä aiheutti pitkän riidan maalaiskuntalaisten ja kaupunkilaisten välillä. Suurimmaksi ongelmaksi jakamattomassa seurakunnassa muodostui hautausmaa. Alkuperäinen hautausmaa oli jäänyt liian ahtaaksi ja lisämaata toivottiin saatavan hautausmaan pohjoispuolelta kaupungille kuuluvalta alueelta. Kaupunki ei suostunut ehdotukseen ja seurauksena oli 30 vuotta kestänyt neuvottelujen ja riitojen kausi. Kaupunki ei luovuttanut alueitaan vanhan hautausmaan pohjoispuolelta käyttöön ja vuonna 1869 lisäalue hautausmaalle saatiin Heinolantien toiselta puolelta entisen alueen rinnalta ja osapuilleen suunnitellun suuruisena.

Erimielisyyksistä johtuen kaupunkilaiset ryhtyivät vuoden 1870 tienoilla pohtimaan oman seurakunnan perustamista. Kiistat maalaiskuntalaisten ja kaupunkilaisten välillä kirkollisista asioista jatkui 1800-luvun lopulle saakka. Vaikka kaupunkilaisten osuus jakamattoman seurakunnan kustannuksista oli heille edullinen, kaupunkilaiset tunsivat itsensä vieraaksi maaseurakunnan kirkossa. Vihdoin vuonna 1889 kirkonkokous asetti toimikunnan tekemään ehdotusta kaupungin muodostamiseksi itsenäiseksi seurakunnaksi. Toimikuntaan valittiin tuomari F. W. Hjelmman, lehtori J. Päivärinta, jota pidetään asiassa aloitteen tekijänä, ja kauppias A. J. Häyrynen. Toimikunnan ehdotuksen mukaisesti päätettiin lokakuun 1890 kirkonkokouksessa anoa hallitukselta kaupungin erottamista omaksi kirkkokunnaksi. Senaatin 21.1.1891 antaman kaupunkiseurakunnan perustamisasiakirjan mukaan Mikkelin kaupunki oli erotettava yhteisestä seurakunnasta sen jälkeen, kun silloisten kirkollisten palkansaajien oikeudet olivat lakanneet ja oma kirkko valmistunut. Myös hautausmaa oli hankittava.

Hautausmaa-alueen tuleva seurakunta sai Laihalammen rannalta kaupungilta vuonna 1894. Uusi hautausmaa vihittiin tarkoitukseensa 4.5.1895. Myös kirkon rakentamista ryhdyttiin heti perustamispäätöksen jälkeen suunnittelemaan. Kirkko valmistui 24.11.1897 Ristimäelle. Vuonna 1899 kaupunkilaisten papinkirjat erotettiin maaseurakunnan kirkonkirjoista. Seurakunnan lopullinen itsenäistyminen voitiin panna toimeen maaseurakunnan pitkäaikaisen kirkkoherran Bernhard Kristfried Sarlinin (1891-1906) kuoltua vuonna 1906. Vuonna 1907 toimitetussa Mikkelin kaupunkiseurakunnan ensimmäiseksi kirkkoherraksi valittiin J. W. Wallinheimo, joka astui virkaansa 1.5.1909.

Lähteet

• Kuujo, Erkki, Entisajan Mikkeli. Mikkelin kaupungin vaiheita 1838-1917. Oy Länsi-Savon Kirjapaino, Mikkeli 1971. s. 393-401.
• Wallinheimo, J. W., "Sananen Mikkelin kaupunkiseurakunnan vaiheista". Kuuden vuosisadan varrelta. Mikkelin maaseurakunta 1329-1929. 600-vuotisjuhlaansa julkaissut Mikkelin maaseurakunta. Oy Länsi-Savon Kirjapaino, Mikkeli 1929. s. 92-94.
• Wirilander, Hannele, Mikkelin pitäjän historia vuoteen 1865. Julkaissut Mikkelin maalaiskunta, Mikkelin maaseurakunta. Länsi-Savo Oy, Mikkeli 1982. s. 320-321.

© Internetix / Heikki Myyryläinen / Mikkeli-seura