Vuonna 1895 ilmestyneen Suomen matkaoppaan kuvaus Mikkelistä ympäristöineen

Keväällä 1895 ilmestyi Suomen Matkailijayhdistyksen toimesta Suomi. Matkaopas. Käytännöllinen käsikirja. Teoksen suunnitteli ja toimitti August Ramsay. Alunperin teos kirjoitettiin ruotsiksi ja sitä toimitti suomeksi Mikkelin lyseossa koulunsa käynyt kangasniemeläinen ylioppilas Otto Manninen sitä myöten kuin ruotsalainen painos valmistui. Matkaoppaassa on mm. kuvaus Mikkelin kaupungista ympäristöineen. Ympäristökuvauksen lisäksi siinä on historiaa ja esimerkiksi Porrassalmen taistelusta oma kuvauksensa.

Kouvolan-Kuopion rata

Tämä, vuonna 1889 liikkeelle avattu rata, koskettaa useassa kohden radan itä- ja länsipuolella olevien suurien vesistöjen lahtia tarjoten siten joukon hyviä yhdyntäpaikkoja järviseutuihin. Radan varrellakin aukenee monissa paikoin kauniita järvimaisemia nähtäväksi.


1. Kouvola-Mikkeli

Kouvolan ympäristöjen suhteen viitataan sivulle 149. Rata lähtee kaaressa pohjoista kohti kulkien metsämaata, lähenee Kymin jokea, joka näkyy parissa kohden vas., Harjun aseman luona, 10 km. Vähän matkaa asemalta pohjoiseen menee rata idästä päin Kymiin laskevien Valkealan vesien (katso siv. 206) yli sillasta ja jatkuu sitten yksitoikkoista metsätaivalta Selänpään asemalle, 24 km.

Rata laskeutuu nyt laajan Vuohijärven rantaa kohti, jolle hyvä näkyala vas., kulkee kahden pysäkin kautta, joista toisen, Kirjokiven, vieressä on samanniminen maatila (omist. tuomari R. Elfving) ja tulee Voikosken asemalle, 51 km. Tämän aseman sekä pohjois- että eteläpuolisilla väleillä pilkoittaa monessa kohden vesiä varsinkin vasemmalla puolen viehättävinä tauluina. Järven rannalla on myöskin Mäntyharjun asema, 72 km.

Asema, 3 km Mäntyharjun pitäjän kirkolta pohjoiseen, soveltuu erittäin hyvin lähtökohdaksi matkoille kauniilla lähivesistöillä; näiden matkojen suhteen viitataan kohtiin F. e ja f sivulla, 205. Mäkilän kestikievari 1 km asemalta pohjoiseen.

Metsämaata, jossa on pienempiä lampia ja järviä jatkuu rata seuraaville asemille Hietaseen, 91 km, Otavaan, 100 km ja Mikkeliin 114 km; ravintola.


2. Mikkelin kaupunki ympäristöineen

Tulo junalla asemalle kaupungin itä-osassa laivarannan vieressä, höyrylaivalla laivasiltoihin satamassa kaupungin itäpuolella; ajureita vastassa junien ja laivain saapuessa.

Hotelleja: Hotel Karin (aseman vieressä), Hotel S:t Michel ynnä kestikievari, sekä Seurahuone; huoneita kussakin 2 m:sta alk.

Ravintoloita: mainituissa hotelleissa sekä Naisvuoren paviljonki.

Kylpylä: Pirttiniemen kylpylälaitos.

Ajureita: taksa 25 p.; tunnin ajosta 1 m. 50 p.; pitemmistä matkoista sopimuksen mukaan.

Pankkeja: Suomen pankin, Yhdyspankin ja Kansallisosakepankin haaraosastot.

Telegrafi; telefoni kaupungissa, ympäristöihin sekä Lappeenrannan ja Viipurin kaupunkeihin.

Mikkeli on edistyvä pieni kaupunki uudenaikaisine leveine katuineen, laajoine toreineen ja useine puistoistutuksineen. Kaupunki on Mikkelin läänin lääninhallituksen asunto ja 6:nen Suomen tarkka-ampujapataljoonan asemapaikka, jonka kasarmit ovat kappaleen matkaa kaupungista lounaiseen päin; Mikkelissä on klassillinen lyseo (suomen- ja ruotsinkielinen). Asukasluku nousee noin 3,000 henkeen.

Kaupungilla, joka sai oikeutensa vuonna 1838 muutamia vuosia nykyisen lääninjaon toimeenpanon jälkeen, kun keskuspaikan tarve nuoressa läänissä astui näkyviin, ei niin muodoin ole mitään historiallisia muistoja. Mutta jo muutamia vuosia Pähkinänlinnan rauhanteon jälkeen 1323, jolloin Savon kihlakunta luovutettiin Ruotsille, esiintyy kihlakunnan pääpaikkana Savilahden pitäjä, jolla oli nimensä nykyisestä kaupunginlahdesta ja jonka vanhin kirkko oli kaupungin pohjoislaidalla oleva n. s. "kivisakasti". 1500-luvulla kutsuttiin pitäjää Suur-Savon pitäjäksi, ja jälkeen vuoden 1649 Mikkeliksi kirkon nimen mukaan. Kirkolla pidettiin kahdet markkinat vuodessa, joista varsinkin Mikonpäivämarkkinat olivat isot ja kestivät monta päivää. Mikkeli oli tunnettu Savon rykmentin tarkastuspaikkana, sillä oli postikonttori ja rajatullikamari ja sitä oli jo edellisellä vuosisadalla ehdotettu kaupungiksi. Paikan merkitys riippui sen asemasta lounaisesta päin (Hämeenlinnasta ja Heinolasta) ja etelästä (Viipurista) Sisä-Savoon vedettyjen teiden risteyksessä. Elinehdoksi uudelle kaupungille tuli kuitenkin pian vesikulkuväylän saaminen Saimaalle, kanava (1856) avattiin liikkeelle saattaen sisämaan vedet meren yhteyteen. Suurilla kustannuksilla saatiin aikaan tarvittava kaupungin eteläpuoleisten vesien perkaaminen ja kanavoiminen, ja kulkuliikesuhteet ovat vieläkin kehittyneet Kuopion-Kouvolan radan kautta. Tämä rata on huomattavassa määrin edistänyt kaupungin vaurastumista, joka varmaankin on saava vielä lisää vauhtia jahka kaupungin länsipuolisten vesistöjen jo määrätyt kanavoimistyöt saadaan tehdyiksi ja kaupungin liikealue siten lavennetuksi.

Tutustuttava näköala yli Mikkelin ja ympäristön on kaupungissa olevalta Naisvuorelta, jolle on rakennettu paviljonki (siinä tarjotaan kahvia, teetä y. m. s.)

Keskellä kaupunkia on n. s. Kirkkotori, kaunis koivujen ja kuusien varjoama paikka miellyttävine levähdyspaikkoineen ja vesimyymälöineen. - Pääkatu on Nikolainkatu, jonka pohjoispäässä, ulkopuolella kaupungin varsinaista alaa on vanha kivisakaristo, jossa tallennetaan muutamien päälle sata vuotta takaperin tänne haudattujen henkilöiden hyvin säilyneet ruumiit. Tuon holvikattoisen harmaakivirakennuksen yhteyteen, jonka luullaan olevan Savon pitäjän vanhimman kirkon, oli viime vuosisadalla puukirkko rakennettu. - Ristinmäen ylängölle kaupungin länsiosassa tulee ennen pitkää uusi kivikirkko rakennettavaksi.

Kappaleen matkaa kaupungin lounaispuolella on Mikkelin pitäjän kirkko ja eräällä niemellä kaupungin eteläpuolella hyvästi rakennettu pappila kauniilla paikalla. Sen vieressä oli Nuijasodan aikaan tammikuun 23 p. 1597 taistelu nuijamiesten ja Savoon talonpoikaiskapinaa kukistamaan lähetettyjen joukkojen välillä. - Tie tänne kulkee kaunista Kaihunharjua pitkin.

Mikkelin ympäristöillä on ylipäänsä ainoastaan etelään päin Ristiinan kirkolle vievän väylän varrella mainittavaa luonnonihanuutta. Matka tänne on mukavin sovelluttaa Mikkelin liikennettä välittävien Saimaan höyrylaivojen vuoroihin. Väylä kulkee kapeita vesiä Siikasalmen suluttomasta kanavasta Pähkeenselälle, joka Varkaantaipaleen ja Kirkontaipaleen poikki louhittujen ja kaivettujen kanavain kautta yhtyy Saimaan pohjoisimpiin lahtiin Louhivedessä. Tällä välillä, jossa on monta viehättävää näköalaa viljellyille seuduille, on 6 km Mikkelistä oik. Kyyhkylän maatila (omist. insinööri O. J. Hjelt), jonka luona Porrassalmen taistelutanner. Edempänä oikealla näkyy Puntalan kartano (omist. laamanni F. Forsström) ja oik. Kosoniemen kart., 1808 vuoden urhon Z. Dunckerin lapsuudenkoti. Sitte seuraa kaunis Juurisalmi vieden Louhiveteen, josta 5 km Ristiinan kirkolle. Eräällä metsäkummulla kirkon läheisyydessä kohoavat Raahelinnan vanhat rauniot.

Porrassalmi

1788-90 vuoden sodassa oli täällä ankara ottelu elokuun 12-13 p. 1789. Suomen joukot toimivat kahtena pääosastona, toinen etelässä rajalla, Kymijoen varrella, toinen pohjoisempana Savossa. Venäläiset, jotka keväällä olivat aikaisemmin varustuksissaan kuin ruotsalaiset, päättivät Sprengtportenin neuvosta käyttää ruotsalaisten voiman kahtaalla-oloa hyväkseen hyökkäämällä Savon lounaiskulmaan molempain armeijain yhdistyslinjaa vastaan aikoen katkaista sen ja musertaa erilleen joutuneen Savon brigaadin. Alussa kesäkuuta marssivat venäläiset 7,000-8,000 miehen voimaisina varustaimattomia Savon joukkoja vastaan, joista pieni 430-miehinen joukko otti vastaan ensitörmäyksen Kyyrössä Ristiinan pitäjässä. Tuiman kahakan jälkeen oli pakko peräytyä Mikkeliin vievää tietä. Heikkoudestaan huolimatta päätti brigaadinpäällikkö v. Stedingk joukkoineen ryhtyä vastarintaan kapealla Porrassalmella, jonka yli silta johti. Elokuun 12 p. k:lo 6 illalla alkoivat venäläiset ampua niille rinteille, mihin Stedingk oli asettunut; taistelun kestettyä koko yön ryntäsivät venäläiset sillan yli sen pohjoispuolella olevaa suomalaisten asemaa vastaan, mutta heidät ajettiin takaisin. Samalla menestyksellä torjuttiin uudistetut hyökkäykset ja vasta k:lo 8 illalla 13 p:nä elokuuta päättyi tuo kuuma leikki kunniakkaaksi voitoksi Suomen joukoille. Tätä taistelua, jossa suomalaiset vuorokauden ajan suurella urhoollisuudella taistelivat lähes kymmenen kertaa vahvempaa vihollista vastaan, on eräs sotahistorioitsija verrannut muinaisuuden ylistetyimpiin sankaritöihin. Tämä menestys pelasti Savon uhkaavasta vaarasta. Voiton saamiseen oli suurena apuna urhollinen majuri Yrjö Henrik Jägerhorn. - Viikkoa myöhemmin tekivät venäläiset uuden hyökkäyksen kiertäen Porrassalmen aseman, niin että Stedingkin täytyi vetäytyä takasin; taitavasti peräytymällä pelasti hän kumminkin koko brigaadinsa Joroisiin, asettuen siellä lujaan asemaan, johon vihollinen ei tohtinut hyökätä. Porrassalmen taisteluun oli osallisena tuo sittemmin kuuluisa C. G. v. Döbeln, joka täällä haavoittui. - Lähellä Porrassalmea on Tuukkalan kylä, tunnettu runsaista muinaislöydöistään, joita täällä tehtiin kesällä 1886 historiantakaiselta hautakedolta 22:nnen reservikomppanian harjoituskentällä.

Kulkutiet Mikkelistä, paitsi rautateitä ovat:

1. Mikkeli-Lappeenranta vesitietä Ristiinan väylää ja edelleen Saimaan yli katso siv. 211.
2. Mikkeli-Anttola-Puumala-Savonlinna katso siv. 211.
3. Mikkeli-Savonlinna maanteitse 119 km Juvan pitäjän kautta yksitoikkoista maamatkaa ilman mitään erityistä huomattavaa.

Lähteet

• Suomi. Matkaopas. Käytännöllinen käsikirja. Toimittanut T:ri August Ramsay. Näköispainos 1982. Kuopiossa, Kuopion uudessa kirjapainossa 1895. K. J. Gummerus Osakeyhtiön kirjapaino, Jyväskylä 1982. s. 195-198.

© Internetix / Heikki Myyryläinen / Mikkeli-seura