Hattujen sodan ja Pikkuvihan merkitys Mikkelin seudulle

Suomi miehitetään jälleen

Hävityn Suuren Pohjan sodan (1700-1721) jälkeen Ruotsissa alettiin miettiä kostosotaa ja menetettyjen alueiden takaisin valtaamista. Ruotsin puolueista hatut kannattivat sotaa ja myssyt vastustivat. Vuonna 1741 Ruotsin valtaneuvosto päätti hattujen ja kuningas Fredrik I:n äänin aloittaa hyökkäyssodan Venäjää vastaan. Sotaa ei ollut kuitenkaan hyvin suunniteltu: varusteet olivat huonot, muonaa ei ollut riittävästi ja sotapäälliköt eivät kyenneet hoitamaan tehtäviään. Venäläisten eteneminen kohtasi hyvin vähän vastustusta.

Pietari Suuren tytär Elisabeth juonitteli itselleen kruunua vauvatsaari Iivana VI Antonovitshilta ja onnistuikin puuhissaan. Keisarinna Elisabethin suomeksi ja ruotsiksi painettu manifesti, jota levitettiin suomalaisten keskuuteen, julkaistiin10.3.1742. Manifestissa suomalaisia houkuteltiin eroamaan Ruotsista ja muodostamaan itsehallinnollinen ruhtinaskunta. Manifesti oli sotapropagandaa, mutta se tehosi. Jo elokuussa 1742 venäläiset olivat miehittäneet Savon, ja myöhemmin samana vuonna koko Suomen.

Uudenkaupungin rauhan jälkeen Lappeenrannasta oli tullut Savonlinnan ja Kymenkartanon läänin pääkaupunki. Läänin maaherra Kaarle Juhana Stiernstedt pyrki heti sodan sytyttyä innokkaasti järjestämään itärajan puolustusta, mutta kun venäläisten päähyökkäys alkoi, ei suomalaisilla etupäässä talonpoikaisilla joukoilla ollut mitään mahdollisuuksia puolustautua ja maaherra Stiernstedtkin poistui Ruotsiin.

Pikkuviha

Pikkuvihan aikaisella venäläismiehityskaudella ei jälkikäteen ole ollut yhtä pahaa kaikua ihmisten mielissä kuin 20 vuotta aikaisemmalla Isollavihalla. Osittain se johtui lyhyestä miehityskaudesta. Ankarimmaksi muodostui miehitysarmeijan majoitus-, muonitus- ja kyyditysrasitus, joka kohdistui muutenkin sodan köyhdyttämään maahan.

Mikkelin pitäjän alue jäi sivuun itse sotatoimista, taisteluista ja joukkojen läpimarsseista, mutta kyydityksiä siltäkin vaadittiin. Pikkuvihan alettua Mikkelin pitäjän rasitukseksi tulivat myösvenäläisten majoittaminen ja huolto. Esimerkiksi Mikkelin pitäjän Maunukselassa majaili tuolloin 100 kasakkaa, jotka tuhosivat talon perusteellisesti. Myöhemmin Maunuksela sai vahinkojen korjaamiseksi kuuden vuoden verohelpotuksen. Samanalaisia verohelpotuksia saivat myös jotkut muut talot. Ainoa syy verohelpotuksiin ei ollut sota vaan myös samaan aikaan sattuneet katovuodet vaikuttivat.

Pikkuviha päättyi Turun rauhaan 7.8.1743.

Hattujen sodan seuraukset

Ruotsi-Suomi menetti Turun rauhassa Venäjälle koko Kaakkois-Suomen Kymijokea ja Saimaata myöten. Valtakunnan itäraja siirrettiin Savon sisäosiin saakka. Kaikki linnoitukset menetettiin sodassa. Lappeenranta menetti asemansa läänin pääkaupunkina ja markkinapaikkana. Haminan tapulioikeudet siirtyivät Loviisalle, josta tuli myös läänin uusi pääkaupunki. Loviisa oli Mikkelin pitäjän kannalta huonompien yhteyksien päässä kuin Hamina, mutta verotavaroiden kuljettamiseksi ja ulkomaantuotteiden hankkimiseksi sinne oli lähdettävä.

Vaikka hattujen sodasta oli haittaa Mikkelin pitäjälle, siitä oli myös hyötyä. Mikkelin merkitys itärajan läheisyydessä lisääntyi. Mikkeli sai Pikkuvihan jälkeen Lappeenrannan markkinaoikeudet, joten maalaistuotteiden hankinta helpottui. Rajan yli käytävän kaupan valvomista varten perustettiin Kirkonkylään rajatullikamari ja postinkulun tehostamiseksi postikonttori. Sodan seurauksena Savosta oli tullut rajamaakunta ja Mikkelistä rajanlikeinen pitäjä. Tästä syystä Mikkelin pitäjän merkitys Itä-Suomen puolustuksen kannalta lisääntyi. Sotilashallinnollisten toimenpiteiden painopistettä siirrettiin itäänpäin, Savon turvaamiseksi vakinaisten joukko-osastojen lisäksi hankittiin varaväkeä ja Mikkelin seudusta tehtiin tärkeä harjoitus- ja tukialue.

Lähteet

• Astuvansalmelta ATK-aikaan. Mikkelin läänin historian opetuspaketti. Tauno Piilola, Martti Pänkäläinen ja läänin kouluosaston työryhmä. Mikkelin lääninhallitus, Mikkelin läänin maakuntaliitto. 1987. s. 137-139.
• Mäntylä, Ilkka, "Vapauden aika". Suomen historian pikkujättiläinen. Päätoimittaja Seppo Zetterberg. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo 1987. s. 289-295.
• Wirilander, Hannele, Mikkelin pitäjän historia vuoteen 1865. Julkaissut Mikkelin maalaiskunta, Mikkelin maaseurakunta. Länsi-Savo Oy, Mikkeli 1982. 486-488.

© Internetix / Heikki Myyryläinen / Mikkeli-seura