Mikkelin musiikkielämän vaiheita

1800-luvun lopulla musiikkielämän kohokohtia Mikkelissä olivat vierailevien taiteilijoiden konsertit. 1800-luvun lopun tunnetuimpia Mikkelin kävijöitä musiikin alalta olivat mm. Ida Aalberg, Emmi Ackté ja Ylioppilaslaulajat. Musiikkiharrastusta Mikkelissä elähdytti 1860-luvulla Pirttiniemen kylpylaitos, jossa järjestettiin erilaisia huvitilaisuuksia mm. musiikin alalta.

1860-luvulta alkaen musiikkia on Mikkelissä saatu aikaan ominkin voimin, aivan ensimmäisenä todennäköisesti Saksalan kartanon omistajan David Neumannin toimesta. 1860-luvulla Mikkelissä toimi myös Mikkelin ruotuväkipataljoonan soittokunta. Vuonna 1871 eräät mikkeliläiset palkkasivat muusikoksi preussilaisen W. Muschatzin, jonka johtamaan soittokuntaan kuuluvat muusikot esittivät taitojaan niin innostuneesti, että maistraatti kielsi heitä kulkemasta kaduilla edestakaisin häiritsemässä asukkaiden yöunia. Myös VPK:n piirissä kehittyi musiikkiharrastuksia 1870-luvun lopulta lähtien, ja Mikkelin työväenyhdistyksessä vähän myöhemmin. Sekä VPK:n että työväenyhdistyksen soittokuntien tukena oli Mikkelin Tarkk’ampujapataljoonan soittokunta.

Jo 1870-luvulta lähtien Mikkelissä oli harrastettu kuorolaulua, mutta vasta vuonna 1901 perustettiin varsinainen mieskuoro. Myös muita kuoroja perustettiin samoihin aikoihin.

Tärkeä Mikkelin musiikkielämän kannalta on ollut 19.3.1903 perustettu "Mikkelin Musiikinystävien Yhdistys", joka syntyi tukemaan orkesteritoimintaa. Mikkelin Tarkk’ampujapataljoonan lakkauttamisen jälkeen vuonna 1901 kokosi silloinen sotilaskapellimestari Th. Mannerström. Mikkeliläisistä musiikinharrastajista ja paikkakunnalle jääneistä ammattimuusikoista orkesteriyhtyeen. Orkesterinjohtajista 1900-luvun alkupuolella merkittävin Mikkelin kannalta oli Lenni Linnala, joka toimi orkesterinjohtajana vuosina 1904-25. Linnala loi perustan myös vuonna 1904 alkaneelle orkesterikoululle.

Merkittävä tapahtuma Mikkelin musiikkielämässä 1800-luvun lopulla oli 17.-19.6.1897 järjestetyt valtakunnalliset laulu- ja soittojuhlat, joihin osallistui eri puolilta maata 15 torvisoittokuntaa, 15 sekakuoroa, 8 mieskuoroa ja 4 naiskuoroa. Mikkeliläisiä kuoroja esiintyi juhlilla neljä ja lisäksi Mikkelistä esiintyi VPK:n soittokunta. Pääjuhlapaikkana oli Pirttiniemenpuisto, johon oli rakennettu koristeltu laululava. Lisäksi puistoon oli ryhmitelty useita kahvila- ja virvokepaikkoja. Pirttiniemen lava purettiin vuonna 1907. Myös Kirkkopuistoon oli rakennettu soittolava. Kirkkopuiston lava on yhä jäljellä ja kesäisin siellä järjestetään musiikki- ja muita esiintymisiä. Kesäkuussa 1923 Mikkelissä järjestettiin toisen kerran valtakunnalliset laulu- ja soittojuhlat, joiden pitopaikkana tällä kertaa oli Mikkelin urheilupuisto. Esiintyjiä tällä kertaa oli peräti lähes 3000 ja kuulijoiden määrä oli noin 15-20000.

Vuonna 1924 järjestäytyi Mikkelin musiikinystävin yhdistyksen sekakuoro Mikkelin sekakuoroksi, jonka perinteitä jatkoi vuoden 1944 jälkeen Mikkelin Karjala-kuoro. Lenni Linnalan tultua nimitetyksi vuonna 1925 Suomen Valkoisen kaartin soittokunnan kapellimestariksi Mikkelin orkesterin johtajaksi tuli mm. Pietarin konservatoriossa opiskellut Tiitus Mäntynen, jonka johdolla orkesteri osallistui mm. Helsingin laulujuhlilla vuonna 1931 ja voitti tuolloin ensimmäisen palkinnon Sibeliuksen "Alla marcian" esityksestä. Mikkelin Mieslaulajat perustettiin 19.2.1929. Mieslaulajilla muodostui perinteeksi käydä vappuna tervehtimässä Kyyhkylässä vapaussodan veteraaneja; samoin ryhdyttiin laulamaan uudenvuoden yönä sankaripatsaalla. VPK:n ja työväenyhdistyksen lisäksi sotien välillä oli suojeluskunnalla oma torvisoittokunta ja myös kuoro parin vuoden ajan. Myös Mikkelin kansalaisopistolla oli oma kuoro ja soittokunta 1930-luvulta lähtien rehtori Joos. Sajaniemen johdolla. Mikkelin kaupunkiseurakunnan kanttori-urkurina toimi vuosina 1909-51 K. A. Erkama, joka perusti vuonna 1909 Nuorten kuoron. Syksystä 1931 lähtien se tunnettiin Mikkelin Kirkkokuorona. Myös Mikkelin varuskuntasoittokunta aloitti sotien välillä leimansa kaupungin musiikkielämälle.

Mikkelin lyseon laulunopettaja Tiitus Mäntysen seuraajaksi Mikkelin orkesterin kapellimestariksi tuli vuonna 1958 Harry Miller, josta pari vuotta myöhemmin tuli musiikinystävien orkesterikoulusta muodostetun Mikkelin musiikkiopiston rehtori. 1970-luvun alkuun saakka Mikkelin Musiikinystävien Yhdistyksen toiminta rajoittui lähinnä sinfoniaorkesteritoiminnan ylläpitämiseen Mikkelissä. Vuonna 1972 ryhdyttiin pitämään myös kamarimusiikkikonsertteja, joista tuli olennainen osa yhdistyksen toimintaa. Vuonna 1990 Mikkelin orkesteri kunnallistettiin.

Vuonna 1949 perustettiin Mikkelin Työväen Mieskuoro. Se ja vuonna 1961 perustettu Mikkelin Työväen Naiskuoro yhdistyivät vuonna 1987 sekakuoro Crescendoksi. Mikkelin Laulusiskot r.y. aloitti toimintansa vuonna 1950 Sotainvalidien Veljesliiton Mikkelin naisjaoston alaosastona ja itsenäiseksi muuttuneena se on käyttänyt vuodesta 1963 nimeä Mikkelin Laulusiskot r.y. Vuonna 1965 perustettiin Mikkelin Kamarikuoro. Myös muita kuoroja ja soitinorkestereita Mikkeliin on perustettu lukuisia sotien jälkeen.

Mikkelin Oopperayhdistys perustettiin vuonna 1977. Sen toiminta on ollut vireää ja tavallisesti vuosittain Mikkelin Ooppera esittää yhden oopperan. Mikkelin Ooppera on tehnyt myös ulkomaanmatkoja. Vuonna 1989 se sai toiminnastaan Mikkelin läänin taidepalkinnon.

Kevyen musiikin alalla tärkeimpiä yhdistyksiä Mikkelissä ovat olleet Mikkelin Big Band-yhdistys, Mikkelin Viihdelaulajat r.y., Mikkelin Jazz-Klubi ja Mikkelin Elävän musiikin yhdistys (Melmu). 1980-luvulla Melmu järjesti kesäisin suuria ulkoilmakonsertteja sekä Mikkelin Urheilupuistossa että Mikkelin satamassa. Esiintyjinä niissä olivat Suomen suosituimmat poplaulajat ja -yhtyeet. Joskus niissä esiintyi myös ulkomaisia popyhtyeitä. Merkittävä popmusiikin tapahtuma Mikkelissä oli 1980-luvun loppupuolella Dinosaurock-festivaali, joka vuonna 1988 palkittiin Suomen parhaana rockfestivaalina. Siellä esiintyi vuosien aikana suomalaisten nimien lisäksi lukuisia ulkomaisia poptähtiä. 1990-luvun alussa festivaali joutui taloudellisiin vaikeuksiin ja sen järjestäminen lopetettiin. Samalla se vei konkurssiin myös Melmun. Viime vuosina ei Mikkelissä ole järjestetty minkäänlaisia rockfestivaaleja, mutta silloin tällöin täälläkin käyvät esiintymässä ainakin Suomen suosituimmat tähdet. Mikkelin maalaiskunnassa on järjestetty jo useita vuosia elokuussa Otavan Happy Jazz, joka on vakiinnuttanut asemansa Mikkelin lähistön ainoana kevyen musiikin festivaalina.

Vuodesta 1988 lähtien on arkkitehti Arto Sipisen suunnittelema konsertti- ja kongressitalo Mikaeli tarjonnut sekä mikkeliläisille että ulkomaalaisille esiintyjille hienot puitteet. Vuonna 1992 alkoivat Mikkelin musiikkijuhlat, joka on nopeasti kohonnut Suomen merkittävimpien musiikkijuhlien joukkoon. Kesästä 1993 lähtien juhlien taiteellisena johtajana on toiminut Mariinski-teatterin johtaja Valeri Gergijev. Toinen merkittävä musiikkitapahtuma sai alkunsa syksyllä 1995, kun Imperial Russian Ballet vieraili ensimmäisen kerran Mikkelissä suurimpana tähtenään Maija Plitsetskaja.

Lähteet

Kuujo, Erkki, Entisajan Mikkeli. Mikkelin kaupungin vaiheita 1838-1917. Oy Länsi-Savon Kirjapaino, Mikkeli 1971. s. 411-418.
Muuttuvaa Mikkeliä. Mikkelin kaupungin historia II 1918-1986. Kirj. Erkki Kuujo - Kyösti Väänänen - Matti Lakio - Esa Hassinen. Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo, Pieksämäki 1988. s. 182-184 ja 620-627.
Norpan retket. Kulttuurikierros Mikkelin läänissä. Toimituskunta: käsikirjoitus: Raimo Manninen ja Ossi Ojala; valokuvat: Juha Poutanen, Olli Jaatinen; piirrokset: Heikki Prepula; taitto: Kari Piippo. Mikkelin läänin taidetoimikunta 1990. s. 12.

Dokumentit

Mikkelin laulujuhlat vuonna 1897 pastori A. L. Gulinin kuvaamana
Mikkelin laulujuhlat vuonna 1923 rovasti A. L. Gulinin kuvaamana

Aiheesta muualla

Mikkelin musiikkielämän vaiheita

Lähteet

Dokumentit

Aiheesta muualla

Näkymät

Henkilökohtaiset työkalut

Valikko

Haku

Työkalut