Museoita Mikkelissä

Mikkelin kaupungin museot

Suur-Savon museo

Etelä-Savon Nuorisoseurojen keskusseuran johtokunnan kokouksessa 24.10.1910 päätettiin Mikkeliin perustaa museo. Hankkeeseen saatiin mukaan myös Mikkelin läänin maanviljelysseura ja kotiteollisuusyhdistys. Hankkeen puuhamiehiä olivat mm. ratamestari Aleksanteri Rytkönen, rehtori Joos. Sajaniemi ja toimittaja Tatu Viljakainen. Esineistöä museoon kerättiin ympäri maakuntaa. Suur-Savon museo avattiin vuoden 1911 lopulla ja vuosina 1912-14 sen kokoelmat olvat näytteillä kansakoulurakennuksessa. Maailman sodan puhjettua vuonna 1914 museon käytössä olleet huoneet oli luovutettava sotasairaalan käyttöön ja esineet varastoitiin kaupungintalon kellariin. Vuonna 1926 perustettiin Suur-Savon museoyhdistys, joka sai museon avatuksi vuonna 1930 Porrassalmenkatu 26:ssa.

Suur-Savon museo toimi Porrassalmenkadun tiloissa jatkosodan syttymiseen saakka, jolloin sen kokoelmat jälleen pakattiin. Uuden vaiheen museon historiassa muodosti Mikkelin maalaiskunnan 1950-luvun puolivälissä tekemä päätös, jolla se lahjoitti omistamansa harmaakivisen lainajyvästörakennuksen Mikkelin maaseurakunnan kirkon läheisyydessä olevalta Kaukolankankaalta museotalona käytettäväksi. Yleisölle museo avattiin nykyisellä paikallaan 19.6.1960. Museo oli Suur-Savon museoyhdistyksen hoidossa vuoteen 1971 saakka, josata lähtien Mikkelin kaupunki on hoitanut museota. Joulukuussa 1977 Suur-Savon museoyhdistys luovutti Suur-Savon museon esineistöineen Mikkelin kaupungille.

Suur-Savon museon perusnäyttelyssä esitellään mm. vanhoihin elinkeinoihin, metsästykseen, kalastukseen, maanviljelyyn ja karjanhoitoon liittyvää esineistöä, Tuukkalan kalmiston hautalöytöjen perusteella rekonstruoitu Tuukkalan emännän muinaispuku ja Mikkelin seudun muinaispuku, säätyläisten ja virkamiesten esineistöä sekä muuta Mikkelin historiaan liittyvää esineistöä. Pienessä vaihtuvien näyttelyiden huoneessa esitellään 1-2 näyttelyä vuodessa.

Kivisakasti

Keskellä Porrassalmenkadun pohjoispäätä sijaitseva Kivisakasti on Savon vanhin säilynyt rakennus. Se on Savilahden seurakunnan vanhimman kirkon sakaristo-osa. Vuonna 1930 kaupunginvaltuusto myönsi museoyhdistykselle varoja kivisakastin muodostamiseksi kirkollisaiheiseksi museoksi. Seuraavana vuonna kivisakasti aukaistiin museona. Siellä on esillä kirkollisia museoesineitä Mikkelistä ja Mikkelin ympäristöstä.

Mikkelin taidemuseo/Etelä-Savon aluetaidemuseo

Kaupungin 125-juhlien yhteydessä vuonna 1963 ilmoitti mikkeliläissyntyinen ja Mikkelissä koulunsa käynyt kuvanveistäjä, professori Johannes Haapasalo luovuttavansa Mikkelin kaupungin omistukseen ja hallintaan kuvanveistos- ja luonnoskokoelmansa kokonaisuudessaan. Tämä 294 veistosta ja 1172 luonnosta ja piirustusta käsittävä taidekokoelma muodosti rungon vuonna 1970 perustetulle Johannes Haapasalon museolle, joka aloitti toimintansa tuomiokirkon vastapäätä olevassa ns. Graniittitalossa. Graniittitalo on vuodelta 1912 ja sen on suunnitellut arkkitehti Armas Rankka.

Vuonna 1973 Mikkelin kaupunki osti Graniittitalon. Samana vuonna kaupunki sai toisen erittäin arvokkaan taidekokoelman testamenttina helsinkiläiseltä taiteenkerääjältä, lehtori Martti Airiolta. Martti Airion kokoelmaan kuului mm. 111 taideteosta, itämaisia mattoja ja runsaasti antiikkihuonekaluja ja muuta esineistöä. Lahjoituksen vastaanottaminen vaati koko taidemuseon uudelleenjärjestelyn. Johannes Haapasalon taidemuseosta tuli Mikkelin taidemuseo 1.1. 1976 alkaen, ja seuraavan vuoden tammikuussa Martti Airion taidekoti avattiin museon pysyvänä näyttelynä. Taidemuseolla on hallussaan myös Mikkelin kaupungin taidekokoelma, jonka teokset on sijoitettu kaupungin toimitiloihin.

Taidemuseossa on näyttelyitä nykyisin kahdessa kerroksessa. Yläkerrassa on pysyvänä näytteillä Johannes Haapasalon kokoelma ja alakerrassa Martti Airion taidekoti. Vaihtuvia näyttelyitä on museossa on järjestetty vuodesta 1972 lähtien. Mikkelin taidemuseo tarjoaa monipuolisia kuvataidepalveluja Etelä-Savossa. Se tutkii, dokumentoi ja esittelee mm. eteläsavolaista kuvataidetta, painopistealueista yksi on suomalaisen kuvitustaiteen esitteleminen ja kerääminen.

Päämajamuseo

Suomen armeijan päämaja toimi Mikkelissä Keskuskansakoululla (nyk. Päämajakoulu) sotien aikana vuosina 1939-40 ja 1941-44. Sinne sijoittuivat ylipäällikkö, marsalkka Mannerheim lähimpine avustajineen. Vuonna 1974 avattiin ylipäällikkö Mannerheimin sodanaikainen työhuone - koulun opettajainhuone - Päämajamuseona yleisölle. Museossa esitellään Mannerheimin työhuoneen lisäksi muutakin päämajan toimintaa. Vuonna 1984 valmistui työhuoneen yhteyteen päämajan toimintoja esittelevä valokuvanäyttely. Vuodesta 1993 lähtien päämajan toimintaan on voinut tutustua myös multimediatekniikalla toteutetulla Lokki-pelillä. Lokki-peliä ohjataan kosketusnäytön avulla, mikä tekee käytöstä helppoa. Pelissä edetään painamalla sormella tietokoneen ruudulla näkyviä painikkeita ja ohjetekstejä. Lokki-peli koostuu yli kahdesta sadasta ruudusta, joissa on tekstitietoa, valokuvia, äänitehosteita ja hypertekstilinkkejä. Pelin avulla voi helposti ja mielenkiintoisesti tutustua päämajan toimintaan talvi-ja jatkosodan aikana, siellä palvelleisiin henkilöihin ja joukko-osastojen toimintaan. Pelissä on mukana myös monivalintapeli, jonka avulla voi testata päämajaa koskevia tietojaan. Museolla on myynnissä aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, postikortteja ja muuta materiaalia.

Viestikeskus Lokki

Puolustusvoimain pääesikunnan viestikeskus toimi jatkosodan aikana 1941-44 Naisvuoreen louhitussa luolassa. Ajatus tilojen entisöinnistä heräsi 1980-luvun lopulla. Rappeutuneet rakenteet purettiin ja tilalle rakennettiin uusi parakki, vastaava kuin tuhoutunut. Rakennustyön tekivät Kaakkois-Suomen Viestikillan talkoolaiset. Uudelleen rakennettu Viestikeskus Lokki avattiin yleisölle vuonna 1995.

Viestikeskus välitti sota-aikana päämajan viestiliikenteen, puhelin- ja kaukokirjoitinliikenteen. Viereisessä luolassa toimi ilmavalvonta-aluekeskus, saksalaisten viestiasema sekä viestikeskuksen henkilökunnan lepotiloja. Siellä olivat myös työtilat ylipäällikkö Mannerheimille sekä hänen lähimmille alaisilleen. Lokin henkilövahvuus oli 100-130 henkilöä, pääasiassa lottia. Lotat vastasivat puhelinvälityksestä ja kaukokirjoitinyhteyksistä. Tekniikasta vastasivat posti- ja lennätinlaitoksen ammattilaiset, jotka toimivat sotilasvirkamiehinä. Päämajan käytössä luolastoa oli noin 500 m2.

Mannerheimin salonkivaunu

Vuonna 1992 kaupunki hankki hallintaansa Mannerheimin salonkivaunun, joka on rakennettu vuonna 1929 ja joka oli ylipäällikkö Mannerheimin ja hänen seurueensa käytössä vuosina 1939-46. Vaunussa on salonki, työhuone ja neljä makuuhyttiä, wc ja keittiö. Esikuntajunaan kuului veturi ja kaksi makuuvaunua, ravintolavaunu, konduktöörin vaunum ilmatorjuntavaunu ja autojen kuljetusvaunu. Mannerheim matkusti salonkivaunullaan yli 100 matkaa, yhteensä noin 78000 kilometriä.

Vaunu täydentää omalta osaltaan Päämajamuseota ja Mikkelissä sijainneen talvi-ja jatkosodan aikaista päämajan esittelyä. Vaunu on yleisön nähtävänä Mikkelin rautatieasemalla. Sisälle vaunuun pääsee ainoastaan 4.6. eli Mannerheimin syntymäpäivänä.

Jalkaväkimuseo

Keväällä 1979 aloitettiin vanhalla kasarmialueella sijaitsevien vanhojen tarkk’ampujakasarmien kunnostaminen Jalkaväen säätiön ylläpitämän valtakunnallisen Jalkaväkimuseon käyttöön. Jalkaväkimuseo avattiin juhlallisesti 12.6.1982 saneeraustyön ensimmäisen vaiheen valmistuttua.

Entiseen asuunsa entisöidyissä jalkaväen kasarmeissa on esillä pikkutarkkoja asetelmia, aseita, autenttisia valokuvia, rintamalla tehtyjä puhdetöitä ja paljon muuta aiheeseen liittyvää esineistöä. Suomen sodista kertovien osastojen lisäksi esillä on jalkaväen nykyaikaisia joukko-osastoja sekä visioita tulevaisuudesta. Perusnäyttelyiden lisäksi esillä on vaihtuvia näyttelyitä. Alueella sijaitseva museokahvila on entisen päävartion tiloissa.

Muuta museo- ja näyttelytoimintaa kaupungissa ja maalaiskunnassa

Mikkelin kaupungin museoiden ja Jalkaväkimuseon lisäksi historiaan liittyviä näyttelyitä on nähtävissä muuallakin. Näyttelypaikkoja ovat mm. Ekokahvila, Kaupunginkirjasto, Kenkävero, Konsertti- ja kongressitalo Mikaeli, Mikkelin valokuvakeskus, Visulahti (museoautonäyttely), Naisvuoren näkötorni, Mikkelin klubi ja Urpolan luontokeskus.

Mikkelin maalaiskunnasta voidaan nostaa esille Ihastjärvellä Harjuveden ja Kyyveden välissä sijaitseva Harjukosken mylly. Jo vuonna 1790 tehtiin anomus myllyn perustamisesta Harjukoskelle. Tämä yksikiviparinen jalkamylly lopetti toimintansa vuonna 1865. 1870-luvulla rakennettiin nykyinen kaksikiviparinen mylly kylän yhteismyllyksi. Se jauhoi vuoteen 1975 saakka. Myllyn alueeseen kuuluvat myllyrakennus, myllärintupa, kaksi aittaa ja savusauna. Lisäksi läheinen paja kuuluu olennaisena osana myllykokonaisuuteen. Mylly on yhä toimintakelpoinen ja myllyalue on kunnostettu museoalueeksi ja se on kesäisin avoinna yleisölle.

Taidenäyttelyitä Mikkelin maalaiskunnassa järjestetään mm. kunnantalolla ja kesäisin Rantakylässä Kuvariihessä.

Myös useilla kouluilla on niiden historiaan liittyviä kokoelmia. Esim. Mikkelin yhteiskoulun alakertaan on koottu koulun historiaan liittyvää aineistoa museoksi.

Lähteet

• Kuujo, Erkki, Entisajan Mikkeli. Mikkelin kaupungin vaiheita 1838-1917. Oy Länsi-Savon Kirjapaino, Mikkeli 1971. s. 422.
• Lakio, Matti, Mikkelin kaupunginvaltuusto 1875-1975. Mikkelin kaupunki. Oy Länsi-Savon kirjapaino, Mikkeli 1975. s. 210-213.
• Muuttuvaa Mikkeliä. Mikkelin kaupungin historia II 1918-1986. Kirj. Erkki Kuujo - Kyösti Väänänen - Matti Lakio - Esa Hassinen. Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo, Pieksämäki 1988. s. 193, 223-224 ja 628-630.
• Norpan retket. Kulttuurikierros Mikkelin läänissä. Toimituskunta: käsikirjoitus: Raimo Manninen ja Ossi Ojala; valokuvat: Juha Poutanen, Olli Jaatinen; piirrokset: Heikki Prepula; taitto: Kari Piippo. Mikkelin läänin taidetoimikunta 1990. s. 7 ja 23.
• Partti, Maire, "Mikkelin kaupungin museot"- moniste. Kevät 1998.
• Puntanen, Pia, Mannerheimin saappaanjäljillä. Päämajan sijainti ja toiminta Mikkelin seudulla talvi- ja jatkosodan aikana. Helsingin yliopisto, Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus, Mikkeli. Julkaisuja 27. Mikkeli 1993. s. 120-121.

© Internetix/Mikkeli-seura/Heikki Myyryläinen 1998