Vuonna 1864 satamassa nähtyä ja kuultua
1860-luvulla alkoi Mikkelissä todella tapahtua. Vuonna 1864 riensi Ida Mariakin heinäkuun helteessä kohti Savilahden rantaa. Ensin säikähti torven huudatusta, jotta onkohan kaupunki tulessa, vaan sitten kuuli jo naapureilta, että majuri Lönneström oli tullut Savonlinnasta Mikkeliin höyrylaiva Wilkkaalla. Sinne siis äkkiä lystreissua varaamaan! Rannassa hän näki, miten kaupungin tuore pormestari Julius Nygren teki paperiinsa muistiinpanoja kirjoittaakseen seuraavana päivänä uutisen uutukaiseen, omaan suomenkieliseen lehteen: Mikkelin Wiikko-Sanomiin.
Siinä höyryvoimalla liikkuvaa suurta laivaa ihmetellessään päivitteli Ida Maria muun yleisön kanssa kaikkia uutuuksia:
Mitähän nyt tulee kaupunnin asioiden hoidosta, kun on saatu tuo magistraatti entisen tutun järjestysoikeuden tilalle? Jokos olette käyneet lainakirjastossa? Mihin johtaneekaan herra Petroffin toimet, kun on oikein viinatehdasta Likolammen rantaan pystyttämässä - tietävät kertoa, että Toivo-nimistä viinaa on tarkoituksena siellä polttaa. Niinkuin ei markkina-aikaan jo muutenkin tarpeeksi olisi viinaa kaupan ja käytössä! Ja oletteko kuulleet, että lääninsairaalaankin on hankittu nykyajan ihme - veivattava mankeli! Sitä sai tietty vuokrata arkisin ja maksoi 12 penniä tunnissa. Ja että lennätinasemaa oltiin rakentamassa - taaskohan aikovat talonomistajien raskasta verotaakkaa kasvattaa, kun kuulemma siihenkin meinataan maksumiehiksi!
Mukavilta näyttivät Saimaan rantamaisemat, kun niitä vihdoin pääsi lotjan kannelta ihailemaan. Kesävireen heilutellessa helmoja Ida Maria katseli satamaa yhdessä miehensä kanssa ja uuden kulkuyhteyden tuomat mahdollisuudet alkoivat väikkyä mielessä. Muutaman vuoden kuluttua Emil Tillman olikin jo perustamassa satamaan kioskia, jossa hän myi matkalaisille leivoksia ja olutta.
Emil Tillmanilla oli käsityksiä siitä, miten asiat pitäisi hoitaa: hän oli kotoisin Paraisilta ja osasi jonkin verran herrasväen kieltä - ruotsia. Ja venäjän kieli sujui notkeasti, olihan hän ollut Pietarissa vuodet 1847-59. Siellä hän oli oppinut leipurin ja kondiittorin ammatin ja ymmärtämään myös suuren maailman tyyliä. Leipomon ohella hän havitteli ravintoloitsijaksi ja saikin oikeudet vuonna 1872. Viskaali Lucander tosin vastusti hanketta valittaen Tillmanin liikkeen pahaa hajua. Tämä liike oli palvellut jonkinlaisena ruokapaikkana jo vuodesta 1865 ja pahan hajun siitä, että huoneistossa oli aikaisemmin sijainnut sairaala. Tällä hän saattoi tarkoittaa pitäjän kaatumatautisten sairaalaa, joka sijaitsi Kirkkokatu 11:ssa, nykyisin Savilahdenkatu, kaupungin perustamisen aikoihin.
© Internetix / Heikki Myyryläinen / Mikkeli-seura
