Helmi Breitholtzin keräämiä perimätietoja Porrassalmen taistelusta
Mikkeliläinen Helmi Breitholtz kirjoitti vuonna 1927 Mikkelin Sanomiin laajan kertomussarjan "Tapahtumia 1788-90 vuosien sodasta Savossa". Mikkelin Sanomissa 1.4.1927 olleessa jutussa Helmi Breitholtz kertoo vanhoista Porrassalmen taistelua koskevista perimätiedoista, jotka ovat eläneet sukupolvesta toiseen. Vaikkei perimätieto läheskään aina vastaa totuutta, voidaan sen sanoa olevan suola, mauste säntillisen historian tiedon joukossa. Seuraavassa Helmi Breitholtzin Porrassalmen taisteluun liittyviä kansan suussa eläneitä tarinoita.
Muisto Porrassalmen taistelusta elää vielä kansan kesken, tahi oikeastaan on joitakin sen yhteydessä tapahtuneita pienempiä seikkoja säilynyt perintötietoina sukupolvesta toiseen.
Niinpä eräs kansan mies, laivuri Hurri Mikkelissä, on aivan äskettäin kertonut suvussaan kulkevan tarinan näiltä päiviltä seuraavasti: Hurrin äidin isä, nimeltään Luokkanen, oli nuorena sotamiehenä taistelussa. Hänen nuori vaimonsa oli juuri saanut lapsen ja makasi vuoteellaan lähellä olevassa Poikolan talossa. Kodista pakeni taistelun aikana kaikki, paitsi tämä nuori vaimo. Tuvan ikkunasta näki hän, miten suomalaiset ja venäläiset vuoroin juoksivat tietä pitkin Tuomaalaan päin. Hänen miehensäkin oli aivan lähellä, vaan ei voinut tulla kotiaan ja vaimoaan katsomaan. Yht'äkkiä tupsahti tupa täyteen venäläisiä, puhellen ja huutaen. Vaimo näytti heille pientä lastaan kehdossa. He vaativat häneltä jotakin ja hän silloin meni lypsämään kahta lehmäänsä, tuoden maidon heille juotavaksi. Venäläiset joivat maidon ja heittivät repuistaan suuret määrät paksua hyvää venäläistä ruisleipää "ryssänlimppua" tuvan pöydälle. Päällikkö posmotti jotakin toisille ja silloin he lähtivät pois jättäen talon rauhaan. Ruotsalaiset myöhemmin tekivät vahinkoa paikkakunnalla, polttaen siletä lähtiessään useita taloja.
Eräs toinen paikkakuntalainen, maanviljelijä Ivar Valkonen Tuukkalan kylästä, jonka esivanhemmat ovat viljelleet samaa omistamaansa taloa, Valkolaa jo vuoden 1675 paikkeilta, siis jo ennen Isoa- ja Pikkuvihaa, tietää myöskin kertoa muutamia suvussa kulkevia tarinoita Porrassalmen taistelun ajoilta. Hän kertoi, että taistelupaikan lähellä olevan Pellosniemen talon väki oli ollut pellavan teossa, kun Ruotsin armeijan upseereja oli tullut ratsastaen sinne ja kehoittaneet heitä heti poistumaan minne parhaiten osasivat, sillä oli odotettavissa taistelun alkavan lähistöllä. Kiireessä olivat he silloin kätkeneet tavaroitaan mihin ehdittiin, m.m. oli niitä piilotettu kesantopellolla oleviin lantatunkioihin. Nämä olivat talvella pellolle ajetut ja sitten kesällä kuivuneet. Olkisekainen lanta syttyi kuitenkin tuleen taistelun aikana ja siten paloikin useita lantakasoja niihin piiloitettuine tavaroineen. Mutta tunkio, johon talon kirjat olivat kätketyt säilyi kumminkin palamasta. Kätkö käsitti luultavasti uskonnollista kirjallisuutta kuten virsikirjat, katekismukset, mahdollisesti jonkin saarnakirjan ja raamatun. Tätä kirjojen säilymistä pidettiin Jumalan erityisenä varjeluksena. - Talon karja vietiin paetessa mukaan sydänmaalle ja punottiin vitsasta lehmien turvan ympärille side, etteivät ne päässeet ammumaan ja siten ilmiantamaan itseään ja hoitajiaan.
Lenjuksen talon väki oli paennut itäänpäin soutaen yli Siikasalmen Härkäpään sydänmaalle ottaen mukaansa "leipiä pussiin". Eivät kuitenkaan kaikki lähiseudun asukkaat ehtineet ajoissa saada tietoa taistelun olevan tulossa. Niinpä Lahden talosta, Heimarin lähellä, oli lähdetty juoksemaan Joutsijärven sivua Vatilan kylään päin vasta sitten kun oli kuultu Sokkalan mäellä "pillipiiparin" soittoa ja siitä arvattu, että nyt oli aika lähteä.
Surnujärven lahdelman toisella puolella, nykyisen Kukkamäen talon kankaalla oli eräs mies noussut puuhun, seuratakseen sieltä taistelun kulkua. Ja taistelupaikan lähellä olevan Porrassalmen talon isännän sanotaan kaikesta huolimatta jääneen istumaan tupansa pöydän päähän ja oli talon kukko taistelun aikana, ihmetellen outoa rätinää ja pauketta, noussut tuvan katolle ja laulullaan säestänyt taistelun melskettä. Lenjuksen talon tupa, joka vielä nykyäänkin on asuttavana oli rakennettu neljää vuotta aikaisemmin ja oli se taistelun aikana säästynyt kaikilta vaurioilta. Eräs tykin kuula oli kuitenkin osunut rakennukseen läpäisten katon rajasta välitäytteen kohdalta pohjoisseinän. Kuulan reiän sanotaan vielä olevan seinässä, mutta rakennusta vuorattaessa on se peittynyt.
Kyyhkylästä kerrotaan myöskin kaikkien paenneen, ainoastaan eräs talon renki ja hänen morsiamensa, talon nuori palvelijatar, olivat jääneet taloon ja rakennuksen katolta seuranneet taistelun menoa. Kyyhkylän silloinen sivurakennus oli lähempänä rantaa kuin nykyinen ja hiukan enemmän Surmasalmelle päin.
Lähteet
- Breitholtz, Helmi, Tapahtumia 1788-90 vuosien sodasta Savossa. "Mikkelin Sanomille" kirjoitti Helmi Breitholtz. 1.4.1927.
© Internetix / Heikki Myyryläinen / Mikkeli-seura
