Lähdekoodi sivulle Mannerheimin päämaja Mikkelissä jatkosodan aikana (24.6.1941-19.9.1944)

<br />
== Päämaja Mikkelissä jo kahdesti ennen jatkosotaa ==
[[Tiedosto:MIKHIS-paamajakoulu.jpg|600px|thumb|right|Päämajakoulu]]
Mikkeli oli ensimmäisen kerran päämajakaupunkina kansalaissodan loppuvaiheissa 11.4.-16.5.1918. Ylipäällikkö Mannerheim siirsi päämajansa Pohjanmaalta Mikkeliin, koska kaupunki oli keskeisemmällä paikalla rintamalinjan siirryttyä Karjalaan. Päämaja sijoittui rautatieasemaa vastapäätä sijainneeseen Hotelli Seurahuoneeseen.
<br />
<br />
Marraskuun 30. päivänä 1939 alkanut talvisota merkitsi Mikkelille keskeistä asemaa, kun Suomen armeijan päämaja siirrettiin sinne 3.12.
<br />
<br />
Mikkeli sopi sodan johdon kokonaisstrategian kannalta mainiosti johtokaupungiksi. Mikkeliä puolustivat monet seikat pahinta kilpakumppania Pieksämäkeä vastaan: se oli sisämaassa tarpeeksi kaukana varsinaisesta rintamalinjasta; sillä oli suhteellisen hyvät viestiyhteydet; majoitusmahdollisuudet olivat Mikkelissä hyvät; siellä oli mahdollisuus suojattuun, rauhalliseen ja jatkuvaan työskentelyyn; kaupungin keskustassa ja etelälaidalla sijaitsivat kalliot, joihin oli mahdollista louhia suojat. Puolustusneuvoston puheenjohtaja, marsalkka Mannerheim päättikin esittelyssä 17.7.1939, että päämaja sijoitettaisiin Mikkeliin mahdollisen sodan syttyessä.
<br />
<br />
Ylipäällikkö Mannerheim asettui lähimpien upseeriensa kanssa yläkansakoululle koko Keskuskansakoulun ollessa päämajan käytössä. Päämajan monenlaiset osastot eivät kuitenkaan mahtuneet Keskuskansakoululle, vaan eri osastoja ja toimistoja oli sijoitettava eri puolille Mikkeliä ja sen ympäristöä. Hotelli Seurahuone otettiin jälleen ylipäällikön ja muiden upseerien käyttöön majoitustiloiksi.
<br />
<br />
Loppiaisaaton 5.1.1940 pommituksen johdosta ylipäällikkö lähimpine miehineen muutti Otavaan, jonka kansanopiston kivirakennuksessa oli hänen työhuoneensa 5.1.-5.3.1940. Myös useimmat muut päämajan tärkeimmistä osastoista toimivat Otavan opiston suojissa. Mikkeliä pommitettiin taas 5.3.1940 ja osa pommeista putosi Otavaan maanviljelyskoulun pelloille. Tämän seurauksena päämajan korkein johto siirtyi talvisodan loppuajaksi Otavasta Juvan Kuosmalaan Miller-suvun omistamaan Inkilän kartanoon. Päämaja siirrettiin talvisodan päätyttyä takaisin Helsinkiin 27.3.1940.
<br />
<br />
<br />
== Jatkosodan päämaja ==
Heti talvisodan jälkeen ryhdyttiin suunnittelemaan päämajan sijoitusta mahdollisen uuden sodan varalta. Koska ajateltiin, että Suomi joutuu jatkossa käymään yksin puolustussotaa ylivoimaista vihollista vastaan, Mikkeliä pidettiin liian lähellä rintamaa olevana. Mannerheim päättikin välirauhan aikana, että päämaja sijoitetaan Virroille. Kevään 1941 kuluessa suunnitelmat kuitenkin muuttuivat. Epätoivoinen yksinään puolustautuminen ylivoimaista vihollista vastaan ei enää näyttänytkään ainoalta vaihtoehdolta, vaan Neuvostoliiton päävoimat olisivatkin ehkä sijoitettu muualle. Suomen suhteet Saksaan lähenivät syksystä 1940 lähtien. Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 22.6.1941 ja 24.6. annettiin käsky päämajan siirrosta Mikkeliin. Tämä tapahtui siis päivää ennen Suomen liittymistä sotaan.
<br />
<br />
Jatkosodan päämaja toimi kahdessa osassa. Mikkelissä sijaitsi yleisesikunta, jota yleensä tarkoitetaan, kun puhutaan päämajasta, ja Helsingissä sotatalousesikunta. Mikkelissä päämajan vahvuus oli noin 650 henkeä, mutta mukaanlaskettuina erilaiset viesti-, vartio- ja huoltoyksiköt oli noin 2500 henkeä sijoitettuna Mikkeliin ja lähiympäristöön. Tällainen määrä näkyi selvästi Mikkelin kokoisessa kaupungissa ja antoi oman leimansa kaupungin elämänmenoon. Sotilasmajoitus tuotti ongelmia ja esim. kansakoulut joutuivat toimimaan supistetuin ohjelmin. Alkuvuodesta 1942 suunniteltiin päämajan siirtämistä Laatokan luoteisrannikolle Lahdenpohjaan ja Huuhanmäelle, missä olisi ollut käytettävissä tyhjiä kasarmeja, mutta aikeesta luovuttiin. Vuoden 1944 alkupuolella toteutettiin yleisesikunnan suurempi hajasijoittaminen; joitakin osastoja siirrettiin kokonaan Mikkelin seudulta pois ja Mikkelin tienoolle jääneitäkin siirrettiin osittain kauemmaksi.
<br />
<br />
[[Tiedosto:MIKHIS-talo2.jpg|600px|thumb|right|]]
Ylipäällikön työhuone oli koko jatkosodan ajan sama Mikkelin Keskuskansakoulun opettajainhuone, josta hän oli johtanut taistelua talvisodan alkupuolella. Talvisodassa tuhoutuneen Hotelli Seurahuoneen tilalle tuli ylipäällikön ja korkeimpien upseerien majoitus- ja ruokailupaikaksi hotelli Kaleva ja Mikkelin Klubi, jotka olivat juuri päässeet aloittamaan toimintansa Suur-Savon uudessa talossa. Sotamarsalkka siirtyi pian yksityismajoitukseen, aluksi 4 kilometriä Mikkelistä Lappeenrantaan päin sijaitsevaan lääkintäkapteeni Sigurd Alfthanin omistamaan huvilaan, sitten syksystä 1941 kevättalvelle 1944 lääkintämajuri Valter Dahlströmin omistamaan yksityisasuntoon, ns. Pulkkisen graniittitaloon, Hallitus- ja Ristimäenkadun kulmassa ja lopuksi Sairilan kartanoon noin 7 kilometriä Mikkelistä Juvalle päin.
<br />
<br />
Mikkeliläisten huomiota kiinnittivät ne merkkimiehet, jotka saapuivat neuvottelemaan ylipäällikön kanssa: tasavallan presidentti Risto Ryti, hallituksen jäseniä, korkeita saksalaisia upseereita (mm. Saksan sotatoimien johtoesikunnan päällikkö, tykistökenraali Alfred Jodl, SS-valtakunnanjohtaja Heinrich Himmler, sotamarsalkka Wilhelm Keitel). Mannerheim sai 75-vuotissyntymäpäivänään 4.6.1942 vieraakseen Saksan valtakunnanjohtajan Adolf Hitlerin, mutta häntä Mannerheim ei ottanut vastaan Mikkelissä vaan Immolassa, jossa marsalkka oli rintamakäynnillä. Juhlalounas tarjottiin paikalle tuodussa marsalkan salonkivaunussa.
<br />
<br />
Suomi ja Neuvostoliitto solmivat aselevon 4.9.1944 ja välirauhan 15.9.1944. Päämaja lopetti toimintansa 1.12.1944 ja tilalle tuli rauhanajan puolustusvoimain pääesikunta. Rauhanajan kokoonpanoon siirryttäessä päämajan joitakin osastoja lakkautettiin kokonaan tai ne pienenivät toimistoiksi. Osa osastoista siirtyi Helsinkiin. Mikkeliin jäivät vielä operatiivinen osasto, osia huolto-osastosta sekä komento- ja koulutusosastot, joiden tehtävänä oli saattaa armeija rauhanajan organisaatioon sekä turvata jatkuvuus siirtymäkautena.
<br />
<br />
Presidentiksi valittu Mannerheim kulki syksyn 1944 Mikkelin ja Helsingin väliä, koska toisaalta ylipäällikön tehtävät ja toisaalta presidentin tehtävät vaativat oloa eri paikoissa. Mannerheim pysyi ylipäällikkönä tammikuun 1945 alkuun saakka, jolloin yleisesikunnan päällikkö Heinrichsistä tuli puolustusvoimain komentaja.
<br />
<br />
Päämajan viimeiset osastot lähtivät Mikkelistä Helsinkiin 26.7.1945 A-vaunussa, joka oli ollut päämajan kuriirivaunu jatkosodan ajan.
<br />
<br />
Päämajan vaikutukset Mikkelin seudulle
Suurimmillaan päämajan ja sen alaisiin yksiköihin kuului noin 2 500 henkilöä, joista valtaosa asui Mikkelissä. Kaupungin väkiluku jatkosodan aikaan oli noin 11 000 eli tuolloin noin 20 % kaupunkilaisista oli päämajan väkeä. Mikkelin asuntopula oli talvisodan jälkeen huutava. Kymmeniä asuintaloja oli tuhoutunut talvisodan pommituksissa ja kaupunkiin oli tullut Karjalasta pakolaisina 2 500 henkilöä. Päämajan henkilökunnan majoittamisessa oli ongelmia. Useimmat upseereista ja naisista asuivat mikkeliläisissä perheissä. Esimerkiksi vuonna 1941 Mikkelin kaupungissa oli sotilasmajoittajia 450, joista yrityksiä ja yhteisöjä oli 24.
<br />
<br />
Kaupungin lisäksi päämajan osastoja oli Mikkelin maalaiskunnassa. Suurimmillaan sotilasmajoitus Mikkelin maalaiskunnassa oli vuonna 1944, jolloin päämaja oli hajasijoitettuna. Tuolloin sotilasmajoitusta oli 150:ssa maalaiskunnan taloudessa. Etenkin Otavassa, Vuolingolla ja Rämälässä asui päämajan henkilökuntaa.
<br />
<br />
Mikkelin kaupunki ja kaupunkilaiset saivat jatkosodan aikana tuloja lähes 15 miljoonaa markkaa sotilasmajoituksesta. Mikkelin maalaiskunta sai majoituskorvauksia noin 3,5, miljoonaa markkaa.
<br />
<br />
Sotilasmajoitus aiheutti myös menoja, mikä näkyi erityisesti majoituksen loputtua. Toimistokäytössä olleiden huoneiden sisustukset olivat kärsineet, kun seinille oli isketty karttoja, tehty väliseiniä jne. Valtio kuitenkin korvasi nämä vauriot. Mikäli majoitetut olivat huolimattomuuttaan särkeneen paikkoja, he joutuivat korvaamaan ne itse. Esimerkkinä voidaan mainita, että Rantakylän kartanossa tehdyssä loppukatselmuksessa todettiin huonekaluja hävinneen, ikkunoiden rikkoutuneen, seiniin ammuskellun jne. Muitakin vastaavanlaisia tapauksia oli.
<br />
<br />
Vaikka Mikkelin väkiluku päämajan vaikutuksesta kasvoi noin 15-20 %, sillä ei ollut kovin merkittävää vaikutusta kaupungin elinkeinoelämälle. Päämaja tuotti pääasiassa itse itselleen ne palvelut, joita se tarvitsi. Koko jatkosodan aikana Mikkeliin perustettiin 73 palvelualan yritystä, kun samankokoiseen Jyväskylään perustettiin samana aikana 78 palvelualan yritystä.
<br />
<br />
Päämajalla oli vaikutusta kuitenkin mm. siihen, että Mikkeliin perustettiin sodan aikana useita ravintola- ja majoitusalan yrityksiä. Suurimman hyödyn sotilasmajoituksesta sai Hotelli Kaleva. Hotelli oli puolustusvoimain käytössä koko sodan ajan ja se oli kriisiaikana koko ajan täynnä. Kaleva hankki mainetta mm. ylipäällikön muonittajana.
<br />
<br />
Asumisen lisäksi aiheutti päämaja ahtautta ja erikoisjärjestelyjä Mikkelin julkisiin rakennuksiin. Päämaja valloitti mm. käyttöönsä useita kouluja, joten vapaiksi jääneissä kouluissa jouduttiin työskentelemään useammassa vuorossa ja ahtaissa tiloissa.
<br />
<br />
Joskus mikkeliläisten ja päämajan henkilökunnan välillä oli erimielisyyksiä, mutta yleensä välit koettiin hyviksi.
<br />
<br />
Päämajan sijaitseminen Mikkelissä toi paikkakuntalaisille työtilaisuuksia: monet mikkeliläispojat työskentelivät lähetteinä päämajan eri osastoissa, päämaja tarvitsi huoltohenkilökuntaa jne.
<br />
<br />
Merkityksellistä oli myös Mikkelin ja mikkeliläisten ja päämajassa palvelleiden henkilöiden välille syntynyt sosiaalinen vuorovaikutusverkko. Pia Puntasen tekemään kyselyyn lähes kaikki vastanneet päämajan upseerit muistavat Mikkelin miellyttävänä ja luonnonkauniina paikkana. Sukulaisuussuhteita syntyi avioliittojen kautta, kun päämajassa työskennelleet ihastuivat "muikkuihin", kuten he mikkeliläistyttöjä leikillisesti nimittivät.
<br />
<br />
<br />

== Päämajan perintö ==
Jatkosodan aikana ehkä näkyvin päämajan mukanaan tuoma muutos oli Mikkelin vaakunan muuttaminen. Sotamarsalkka Mannerheimin 75-vuotispäivän muistoksi päätti valtuusto kaupunginhallituksen ehdotuksesta, että kaupungin vaakunan yläosan tähti korvataan ristikkäin asetetuilla marsalkan sauvoilla. Marsalkka oli antanut suostumuksensa muutokseen.
<br />
<br />
Välirauhan tultua presidenttinä toimiva marsalkka kävi 21.12.1944 esittämässä Mikkelissä viralliset kiitokset siitä, että kaupunki oli kolmen sodan aikana vieraanvaraisesti majoittanut puolustusvoimain ylijohdon. Kiitokseksi hän antoi neljännen luokan Vapaudenristin liitettäväksi kaupungin vaakunaan.
<br />
<br />
Mikkelin rautatieaseman ohi kulkeva Rantakatu muutettiin jo kansalaissodan jälkeen Mannerheimintieksi muistoksi vuoden 1918 päämajasta. Toisen maailmansodan jälkeen muutettiin Polttimonkadun alkupää Päämajankaduksi. Jotkut olivat ehdottaneet Marskinkatua, jota toisaalta vastustettiin, koska kaupungissa oli jo Mannerheimintie. Eräs pakinoitsija ehdotti ratkaisuksi Marskinkatua irtokirjaimin, jotta halutessaan voi muuttaa neljännen ja viidennen kirjaimen järjestystä. Muitakin ehdotuksia tehtiin, esim. Hallituskadun muuttamista Sotamarsalkankaduksi, mutta hanke raukesi.
<br />
<br />
Sodan jälkeen ainoat kiinteät jäänteet päämajasta Mikkelissä olivat Naisvuoren luolasto, jossa oli toiminut päämajan viestikeskus Lokki, ja saksalaisten parakkikylä Pitkäjärven rannassa.
<br />
<br />
Ylläpitääkseen päämajan muistoa Mikkelin seudulla Mikkelin Reserviupseerikerho painatti vuonna 1953 muistotaulun sijoitettavaksi taloihin, joissa toisen maailmansodan aikana oli sijainnut päämajan osastoja.
<br />
<br />
Mannerheimin 100-vuotissyntymäpäivän kunniaksi paljastettiin vuonna 1967 Kalervo Kallion tekemä Päämajapatsas, joka sijoitettiin Suur-Savon aukiolle. Patsaan sijoituspaikasta on käyty aika ajoittain liiallisetkin mittasuhteet saanutta väittelyä, koska alunperin tarkoituksena oli sijoittaa patsas Hallitustorille.
<br />
<br />
Vuonna 1974 avattiin Keskuskansakoululle Päämajamuseo, jonka tärkein nähtävyys on Mannerheimin työhuoneena ollut opettajainhuone. Päämajamuseossa järjestetään myös päämajan toimintaan liittyviä vaihtuvia näyttelyitä. Päämajamuseossa toimii myös vuonna 1993 valmistunut päämajan toimintoja esittelevä multimediaohjelma Lokki-peli. Peliä ohjataan kosketusnäytön avulla, mikä tekee käytöstä helppoa. Pelissä edetään painamalla sormella tietokoneen ruudulla näkyviä painikkeita ja ohjetekstejä. Lokki-peli koostuu yli kahdesta sadasta ruudusta, joissa on tekstitietoa, valokuvia, äänitehosteita ja hypertekstilinkkejä. Pelin avulla voi helposti ja mielenkiintoisesti tutustua päämajan toimintaan talvi-ja jatkosodan aikana, siellä palvelleisiin henkilöihin ja joukko-osastojen toimintaan. Pelissä on mukana myös monivalintapeli, jonka avulla voi testata päämajaa koskevia tietojaan.
<br />
<br />
Vuonna 1992 kaupunki hankki hallintaansa Mannerheimin salonkivaunun, jolla hän teki sotien 1939-45 aikana useita kymmeniä matkoja sekä rintamille että kotiseudulla. Vaunu on yleisön nähtävänä Mikkelin rautatieasemalla. Sisälle vaunuun pääsee ainoastaan 4.6. eli Mannerheimin syntymäpäivänä.
<br />
<br />
Naisvuoren luola muuttui Mikkelin varuskuntakeskukseksi, kun "Lokki" Puolustusvoimain pääesikunnan keskuksena poistui sieltä. Pikkuhiljaa yhteyksiä purettiin tarpeettomina. Osa Lokin tiloista oli jopa asuntokäytössä sodan jälkeen. Sittemmin huoneet jäivät tyhjilleen ja puurakenteet hajosivat. Viestikeskus Lokki entisöitiin Kaakkois-Suomen Viestikillan aloitteesta ja avattiin yleisölle vuonna 1995.
<br />
<br />
Päämajakauteen heräsi uusi kiinnostus 1990-luvun alussa ja Mikkelissä on tehty päämajakautta koskevaa tutkimusta ja järjestetty aihetta käsitteleviä seminaareja. Mikkelissä pohditaan jatkuvasti keinoja, miten parhaiten voitaisiin hyödyntää Mikkelin mainetta päämajakaupunkina esimerkiksi matkailullisesti.
<br />
<br />
Päämajan perintö Mikkelissä näkyy myös siinä, että yritysten ja yhteisöjen nimissä käytetään päämajanimistöä. Keskuskansakoulun nimi muutettiin vuonna 1992 Päämajakouluksi. Päämaja-niminen ravintola toimii samalla paikalla, jossa päämajan järjestelyosasto työskenteli sekä talvi- että jatkosodan aikana. Lisäksi kaupungista löytyy mm. lääkärikeskus Marskin Työterveys Oy ja Kaarinan päiväkoti saksalaisten käyttämän kahvilan tiloissa. Löytyypä kaupungista myös Tunturi-mopoja harrastava Marskin Papat -kerhokin.
<br />
<br />
<br />
== Lähteet ==
* Kankaanpää, Kaarina - Lahtinen, Salme, Kotiseutuaapinen. 1985. s. 156-159.
* Kuujo, Erkki, "Mikkeli päämajakaupunkina". Mikkelin kohtalonaikoja. Mikkelin kaupunginkirjasto-maakuntakirjastossa syksyllä 1988 pidetty luentosarja. Kirj. Raimo Viikki - Hannele Wirilander - Erkki Kuujo. Toimittanut Raili Veikkanen. Mikkelin kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto. Julkaisuja. 15. 20.2.1989. Mikkelin kaupungin monistamo 1989. s. 53-60.
* Muuttuvaa Mikkeliä. Mikkelin kaupungin historia II 1918-1986. Kirj. Erkki Kuujo - Kyösti Väänänen - Matti Lakio - Esa Hassinen. Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo, Pieksämäki 1988. s. 196-197, 203-206.
* Puntanen, Pia, Mannerheimin saappaanjäljillä. Päämajan sijainti ja toiminta Mikkelin seudulla talvi- ja jatkosodan aikana. Helsingin yliopisto, Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus, Mikkeli. Julkaisuja 27. Mikkeli 1993.
* Väänänen, Kyösti, Savon Prikaatin historiaa. Savon Prikaatin kilta. Oy Länsi-Savon offsetpaino, Mikkeli 1978. s. 489-507.
<br />
<br />

== Dokumentit ==
* Mannerheimin talvisodan päättymisen jälkeinen päiväkäsky 14.3.1940
* Mannerheimin miekantuppipäiväkäsky 10.7.1941
<br />
<br />

== Aiheesta muualla ==
* Marsalkka Mannerheimista on Internetissä useita sivuja. Hyvää ja luotettavaa tietoa hänestä löytyy mm. Suomen historiallinen seuran kokoaman Kansallisbiografian osoitteesta.
* Suomen historiallisen seuran Kansallisbiografia-hanke aloitettiin vuonna 1993 ja tavoitteena on tuottaa ja julkaista seitsemässä vuodessa 6000 henkilön pienoiselämäkerta. Kansallisbiografian elämäkerta-artikkelit julkaistaan elektronisessa muodossa internetissä sekä CD-ROM -julkaisuna ja ne varustetaan monipuolisin hakuominaisuuksin.
* Myös Mikkelin Päämajakoulu on koonnut Mannerheimistä hyvät sivut Internetiin osoitteeseen
::http://www.mikkeli.fi/opetus/paamajakoulu/mannerhe/
* Mikkelin kirjaston Mannerheim-sivut
::http://www.mikkeli.fi/kirjasto/mannerheim/
* Muita Mannerheim sivuja
::[http://www.mannerheim.fi/ www.mannerheim.fi]
::http://virtual.finland.fi/finfo/english/mannerheim.html
<br />
<br />
<br />
© Internetix / Heikki Myyryläinen / Mikkeli-seura
<br />
<br />
<br />
[[Category:Sotahistoriaa]]