Mikkeli arkistokaupunkina

Mikkelin on huomattava arkistokaupunki, sillä tänne on sijoitettu yksi maan seitsemästä maakunta-arkistosta ja Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto. Mikkelin kaupungissa ja myös Mikkelin maalaiskunnassa on myös useita muita erilaisia arkistoja; on mm. kaupungin- ja kunnanarkistot, seurakuntien arkistot, erilaisten yritysten ja yksityisten ihmisten arkistot. Tässä luvussa keskitytään kuitenkin tärkeimpiin Mikkelissä oleviin arkistoihin eli Mikkelin maakunta-arkistoon ja Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkistoon.

Mikkelin maakunta-arkisto

Suomeen on perustettu kaikkiaan seitsemän maakunta-arkistoa, jotka toimivat Kansallisarkiston alaisina piirihallintoviranomaisina sekä alueellisina arkistoaineiston tallennus- ja tutkimuskeskuksina. Maakunta-arkistojen tehtävänä on ohjata ja valvoa piirinsä alueella olevien viranomaisten arkistotointa ja antaa arkistonhoidon koulutusta.

Maamme ensimmäinen maakunta-arkisto perustettiin vuonna 1927 Hämeenlinnaan. Itä-Suomi muodosti asiakirjalähteiltään yhtenäisen tiedollisen kokonaisuuden. Sen sijoituspaikaksi valittiin alueen hallinnon ja kulttuurin keskus Viipuri. Suomen neljäs maakunta-arkisto avattiin tutkijoille tammikuussa 1934. Sodan johdosta Viipurin maakunta-arkisto joutui lähtemään evakkoon sekä talvi- että jatkosodassa. Vuonna arkiston nimi muutettiin Savo-Karjalan maakunta-arkisto ja sen piiriin tulivat kuulumaan Kuopion, Kymen ja Mikkelin läänit. Maakunta-arkisto muutti vuonna 1946 tilapäisesti asemapaikastaan Äänekoskelta Kuopioon, jonne siirrettiin eri puolille maata evakuoidut asiakirjat. Samaan aikaan Mikkelin kaupungintalon kellarissa aloitti toimintansa kirkon keskushallinnon alainen Lakkautettujen seurakuntien keskusarkisto, jonne koottiin luovutetun Karjalan ev.lut. seurakuntien asiakirjat.

Mikkeli ja Kuopio kävivät tiukan tarjouskilvan Savo-Karjalan maakunta-arkiston lopullisesta sijoituspaikasta. Kilpa päättyi edellisen hyväksi, koska sillä oli tarjota huomattavan taloudellisen tuen lisäksi valmiiksi louhittu kalliosuoja Naisvuoren uumenista. Arkistokiinteistö valmistui vuonna 1953. Sieltä luovutettiin tilat myös Lakkautettujen seurakuntien keskusarkiston asiakirjoille (455 hm). Keskusarkisto yhdistettiin vuonna 1990 maakunta-arkistoon.

Paikallisten korkeakoulujen perustaminen lisäsi maakunta-arkistojen määrän vuonna 1974 seitsemään. Samalla Savo-Karjalan maakunta-arkisto muutti nimensä Mikkelin maakunta-arkistoksi. Uuteen Joensuun maakunta-arkistoon sijoitettiin Mikkelistä aluksi Pohjois-Karjalan läänin asiakirjat. Vuonna 1997 toteutettiin aluehallinnon yleisten muutosten seurauksena myös Kuopion läänin asiakirjojen muutto Joensuuhun. Nykyisin Mikkelin maakunta-arkiston piiriin kuuluvat Etelä-Savon maakuntaliiton, Etelä-Karjalan liiton ja Kymenlaakson liiton alueet.

Vuonna 1953 valmistuneen arkistorakennuksen suunnitteli rakennushallituksen arkkitehti Olavi Suortta. Varastointikapasiteetti oli 9 000 hyllymetriä, joista noin puolet risteili Naisvuoren kätköissä ja loppuosa sijaitsi seitsenkerroksisessa tornissa. Vuonna 1989 maakunta-arkistoon valmistui kallion sisäinen, koko maan tarpeisiin tarkoitettu mikrofilmien varmuusarkisto, jossa on säilytystilaa 2 000 hyllymetriä. Jo vuonna 1963 valtionarkisto oli aloittanut tallefilmien siirtämisen Mikkeliin.

Mikkelin maakunta-arkisto on kärsinyt tilan puutteesta 1970-luvulta lähtien. Se ei enää voinut ottaa vastaan lakisääteisiä arkistoluovutuksia, joten lisärakennuksen suunnittelu vanhan rakennuksen kylkeen alkoi vuonna 1978. Perustamissuunnitelma vahvistettiin vuonna 1986. Suunnittelutyöt ja rakennuspiirustukset valmistuivat vuonna 1991. Pääsuunnittelijana oli helsinkiläinen arkkitehtitoimisto Erkki Valovirta. Rakentaminen käynnistyi loppuvuodesta 1995 ja arkisto muutti uuteen osaan maaliskuussa 1997. Vanhan osan kunnostustyöt valmistuivat lokakuussa 1997. Uudessa ja uusitussa arkistossa on hyllytilaa 18 000 metriä. Nykyään Mikkelin maakunta-arkistolla on käytettävissään Suomen nykyaikaisimmat arkistotilat.

Suurin osa maakunta-arkiston asiakirjojen käyttäjistä on sukutukijoita, joilla on Mikkelissä toiminut oma yhdistys, Suur-Savon Sukututkimusyhdistys, vuodesta 1985 alkaen. Mikkelin maakunta-arkistossa käy vuosittain runsaat 3 500 tutkijaa, joista 80 prosenttia on sukututkijoita. Maakunta-arkiston lähdeaineksen erityislaatu perustuu luovutetun Karjalan ja Vanhan Suomen arkistoihin, joita säilytetään Viipurin maakunta-arkiston perintönä Mikkelissä: ne houkuttelevat vuosittain tutkijoita joukoittain Mikkelin ympäristön lisäksi muualtakin Suomesta.

Mikkelin maakunta-arkiston johtajina ovat toimineet Keijo Astala (1952-72) ja Raimo Viikki (1972-).

Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto

Useita vuosikymmeniä vireillä ollut pyrkimys saada elinkeinoelämälle oma keskusarkistonsa toteutui toukokuussa 1981, kun Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto (ELKA) aloitti toimintansa Mikkelissä. Myös muita vaihtoehtoja arkiston sijoituspaikaksi oltiin kartoitettu, mutta Mikkelillä oli etuna se, että täällä oli useita laitoksia, joiden toiminnan katsottiin hyvin sopivan elinkeinoelämän arkiston kanssa yhteen. Tällaisia laitoksia olivat mm. Helsingin kauppakorkeakoulun johtamiskoulutuskeskus, Itä-Suomen Instituutti ja Mikkelin maakunta-arkisto Lisäksi Mikkeliin on keskeisen sijaintinsa takia hyvät yhteydet eri puolilta maatamme. Myös Mikkelin kaupungin myönteinen suhtautuminen asiaan vaikutti arkiston sijoittamiseen Mikkeliin.

Helmikuussa 1980 perustettiin hanketta eteenpäin viemään Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkiston Säätiö, jonka valtuuskuntaan tuli edustajat seuraavista perustajajäsenistä: Helsingin kauppakorkeakoulu, Itä-Suomen Instituutin kannatusyhdistys r.y., Keskuskauppakamari, Liikearkistoyhdistys r.y., Liiketyönantajain Keskusliitto LTK r.y., Mikkelin Kauppakamari, Mikkelin kaupunki, Mikkelin Läänin Maakuntaliitto, Suomalaisen Liikesivistysrahaston Kannatusyhdistys r.y., Suomen Kulttuurirahasto, Suomen Työnantajain Keskusliitto ja Teollisuuden Keskusliitto. Säätiön valtuuskunnan jäsenet ovat pysyneet suurin piirtein ennallaan. Säätiön tehtävänä tuli olemaan elinkeinoelämän keskusarkiston hoidon järjestäminen ja edistäminen. Säätiöllä on myös oma hallitus, johon kuuluu seitsemän henkilöä.

Seuraava tärkeä vaihe oli valtioneuvoston 28.8.1980 tekemä päätös hyväksyä ELKA lakimääräiseen valtionapuun oikeutetuksi vuoden 1981 alusta lukien. Yksityisluontoisten arkistojen valtionavusta annetun lain mukaan voidaan yksityisluontoiselle arkistolle, jossa säilytettävällä aineistolla on tieteellisen tutkimuksen kannalta tai muutoin huomattavaa yleistä merkitystä, antaa valtionapua 80 % sen käyttökuluista. Muun rahoituksen ELKA hankkii pääasiassa palvelujaan myymällä.

Välittömästi valtioneuvoston tekemän valtionapupäätöksen jälkeen ryhtyi Mikkelin kaupunki kunnostamaan Varikkotie 7 sijaitsevaa entistä armeijan varikkorakennusta nykyaikaisiksi arkistotiloiksi. Saneeraustyö saatiin päätökseen 30.4.1981, jonka jälkeen keskusarkisto oli valmis aloittamaan toimintansa ja ottamaan arkistoja säilytettäväksi. Samalla arkistolle vievän kadun nimi muutettiin paremmin sen toimintaa kuvaavaksi Tutkijantieksi.

Maamme elinkeinoelämää palvelevana valtakunnallisena laitoksena ELKA:n tehtävänä on elinkeinoelämän järjestöjen, yritysten ja yksityisten elinkeinoelämässä toimineiden henkilöiden arkistojen kokoaminen, järjestäminen ja säilyttäminen sekä saattaminen tutkijoiden käytettäväksi. ELKA:n tavoitteena on alusta saakka ollut luoda hyvät olosuhteet elinkeinoelämää koskevan informaatiopalvelun ja tutkimustoiminnan kehittäminen. Tässä tarkoituksessa käsikirjastoon on koottu elinkeinoelämää koskevaa kirjallisuutta, yrityshistoriikkejä ja yritysten toimintakertomuksia, taseita ym.

ELKA:n toiminta lähti hyvin käyntiin. Jo ensimmäisenä toimintavuonna se osoittautui erittäin tarpeelliseksi muutoin hävitettäväksi joutuvien yritysarkistojen säilyttäjänä tuleville sukupolville ja tutkimuksen käyttöön. Ensimmäisen vuoden aikana arkistoja tuli yhteensä 750 hyllymetriä. Ensimmäisen toimintavuoden aikana ELKA:ssa oli neljä vakituista tointa ja yksi työllisyysvaroin palkattu henkilö. Arkistonjohtajana on alusta saakka toiminut Matti Lakio.

Arkiston tiloja ollaan jouduttiin myöhemmin laajentamaan, koska käytössä olleet tilat ovat tulleet täyteen. Arkiston on kasvanut niin, että vuoden 1997 lopussa siellä oli säilytettävänä materiaalia kaikkiaan 12.650 hm. Nykyisin arkistossa on kuusi vakituista tointa. Lisäksi määräaikaisessa työssä on ollut vuosittain lukuisia yritysten rahoilla, joka on saatu niiden omien arkistojen järjestämiseen, työllistämis- ja koulutustuella sekä oppilaitosten harjoittelijoita.

Lähteet

• Mikkelin maakunta-arkisto (esite). Kevät 1998.
• Muuttuvaa Mikkeliä. Mikkelin kaupungin historia II 1918-1986. Kirj. Erkki Kuujo - Kyösti Väänänen - Matti Lakio - Esa Hassinen. Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo, Pieksämäki 1988. s. 241-242 ja 614
• http://www.elka.fi/toiminta/ennen/1981/1981.htm
• http://www.elka.fi/toiminta/ennen/1997/TOIMINTA1997.htm
• http://www.narc.fi/ma/mma/aineisto.htm
• http://www.narc.fi/ma/mma/arkisto.htm

Aiheesta muualla

Sekä Mikkelin maakunta-arkistolla että Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkistolla on Internetissä hyvät kotisivut, joissa selvitellään niiden toimintaa. Sivuilla on myös linkkejä muihin arkistoihin sekä muita hyödyllisiä linkkejä (kuten esim. sukututkimussivuille).

Mikkelin maakunta-arkiston tiloissa toimii myös vuonna 1990 perustettu Karjala-tietokantasäätiö, joka tallettaa luovutetun alueen väestörekisteriasiakirjoja eli kirkonkirjoja nykytekniikalla tietokantaan tutkijoiden käytettäväksi.

Tehtävät

1. Miksi Mikkelistä on tullut merkittävä arkistokaupunki?

2. Arkistoja voidaan käyttää monella tavalla hyödyksi kouluopetuksessa. Tutki Mikkelin maakunta-arkiston ja Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkiston Internet-sivuja ja niissä olevia linkkejä. Mitä sellaista löydät, mitä voisi käyttää opetuksessa hyväksi?


© Internetix/Mikkeli-seura/Heikki Myyryläinen 1998