Tavallisimmat ihmisten nimet 1500-luvulla Mikkelin pitäjässä

Nykyinen versio 25. maaliskuuta 2013 kello 14.10

Savolaisten nimien syntyvaiheita on perusteellisesti selvittänyt professori Kauko Pirinen teoksessa Savon historia II:1. Rajamaakunta asutusliikkeen aikakautena 1534-1617. Myös mm. Viljo Nissilän Suomen Karjalan nimistö -teos on ansiokas nimien alkuperän selvitys ja sivuaa osittain myös Savon nimistöä. Kaikkien nimien kummallisuuksia on on mahdotonta enää saada selville, mutta paljon yllättäviäkin nimijohtoja on tutkimuksella saatu selville.

Etunimet eivät paljon varhaisimpina aikoina vaihdelleet. Asiakirjoissa nimet kirjoitettiin ruotsinkieliseen muotoon ja kirjoitustapa samasta henkilöstä saattoi vaihdella. Esimerkiksi suomenkielisestä Pekka/Pietari voitiin käyttää asiakirjoissa mm. muotoja Per, Petrus ja Peter.

Tavallisimmat etunimet 1500-luvulla Mikkelin pitäjässä olivat Lauri (Lars, Lassus), joka oli mm. Uppsalan tuomikirkon suojeluspyhimyksen nimi, Pekka/Pietari (Per, Peter, Petrus), Paavo/Paavali (Paul, Paulus, Pål, Påvel), Juho/Juhana/Juhani/Juntti (Johan/Johannes/John) ja Antti (Anders), jotka olivat Raamatun apostolien kaimoja. Seuraavina tulivat Olli/Olavi (Olav, Olof), Matti (Matts, Mathias), Heikki (Henrik), Niilo (Nils, Nikolaus) ja Maunu/Mauno (Måns, Magnus). Muita nimiä oli jo selvästi vähemmän. Esimerkiksi Mikkelin pitäjän suojeluspyhimyksen mukaan nimensä saaneita Mikkoja (Mickel, Mikael) oli vuoden 1561 verollepanomaakirjan mukaan Mikkelin pitäjässä 13 kappaletta.

Yleisimmät savolaiset miesten etunimet olivat vuoden 1541 maakirjan mukaan järjestyksessä: Pekka (544), Paavo (417), Lauri (407), Antti (370), Olli (320), Juhana (240), Heikki (206), Matti (167) ja Niilo (139).

Sukunimiä savolaiset käyttivät jo varhain. 1540-luvun asiakirjoissa on Savossa enemmän sukunimiä kuin missään muualla Suomessa. Esimerkiksi Mikkelin pitäjän alueen isännillä oli kaikenkaikkiaan jo lähes 200 eri sukunimeä. Sukunimettömiä Juhonpoikia, Antinpoikia jne. oli melko vähän. Suurin osa nimistä oli -nen päätteisiä, yli 90 %. Varsinaista valtasukua ei Mikkelin pitäjän alueella ollut; suvut olivat hajaantuneet ja saman sukunimisiä isäntiä oli tavallisesti vain muutamia. Yleisimmät isäntien sukunimet Mikkelin pitäjässä 1500-luvulla olivat Haajanen, Kaip(i)ainen, Kuosmanen, Leinonen, Viljakainen, Hiironen, Ihalainen, Kekkonen, Rämä(läi)nen, Sepponen ja Valkonen. Asuinpaikkaa lähellä olevia maakappaleita nimitettiin usein viljelijöidensä mukaan (ks. Wirilander, Mikkelin pitäjän historia, s. 146).

Säätyläisnimiä Mikkelin pitäjän alueella alkoi tulla 1500-luvun lopulla, jolloin seudulle alkoi muodostua suurtiloja ja jolloin kruunun virkamiehet alkoivat saada läänityksiä haltuunsa. 1600-luvulla Mikkelin pitäjäläisillä oli jo sellaisiakin sukunimiä kuin Bomgård, Brotherus, Buck, Curlander, Dank, Falck, Hintsa, Möller, Peitsar, Ruth, Smålander, Snäck ja Trumpeter.

[muokkaa] Lähteet

• Nissilä, Viljo, Suomen Karjalan nimistö. Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiön julkaisuja, Joensuu. Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 1975.
• Pirinen, Kauko, Savon historia II:1. Rajamaakunta asutusliikkeen aikakautena 1534-1617. Kustannuskiila Oy. Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo, Pieksämäki 1982.
• Wirilander, Hannele, Mikkelin pitäjän historia vuoteen 1865. Julkaissut Mikkelin maalaiskunta, Mikkelin maaseurakunta. Länsi-Savo Oy, Mikkeli 1982.

© Internetix/Mikkeli-seura/Heikki Myyryläinen 1998