Kirkot

Kivisakasti

Kivisakasti nykyisessä asussaan

Kivisakasti on koko Savon vanhin tunnettu kirkkorakennus. Se on rakennettu keskiajalla - todennäköisesti 1400-luvun alkupuolella. Alkuperäisestä rakennuksesta on säilynyt seinät, joiden jatkeena aikoinaan olivat hirsiset päätykolmiot ja laakea puukatto. Pieni kivikirkko kävi kuitenkin aikanaan pieneksi ja sen yhteyteen pystytettiin ilmeisesti suorakaiteen muotoinen, hirsistä rakennettu lisärakennus ja kivestä rakennettu osa jäi uuden puukirkon sakaristoksi. Kirkko rakennettiin vuonna 1664.

1700-luvun alkupuolella kirkko oli jo pahasti rappeutunut ja se alkoi käydä ahtaaksi seurakunnalle. Tästä syystä rakennettiin vuonna 1754 seurakunnalle uusi kirkko Kirkkopuiston koilliskulmaan.

Kylmilleen jätettyä vanhaa kirkkoa käytettiin tämän jälkeen enää säätyläisten hautapaikkana Kivisakastissa lepää kaikkiaan 22 vainajaa. Osa vainajista tunnetaan arkkujen kansissa säilyneiden kirjoitusten mukaan: kapteeni Carl Fredrik Jägerhorn (1722-1773, Visulahden kartanonherra), neiti Cecilia Elenora Jägerhorn (1752-1770), Karjalan rakuunaeskadroonan kenttävääpeli Sven Christofer Dunckerin poika Joachim Wilhelm (1768-1769), ylisotakomissaari Hans H. Soldan (1686-1758), Sairilan omistaja Magdalena Wargentin (1714-1765), majuri Gustaf Fredrik Palmfelt (1725-1772) ja Cecilia Magdalena Humble (1739-1740). Muumioituneet ruumiit olivat ihmisten näkyvillä 1950-luvulle asti, jolloin sakastin lattia valettiin umpeen. Ruumiit balsamoitiin voitelemalla ne väkevillä voiteilla ja kietomalla ne voimakkailla yrteillä, jonka jälkeen ne laskettiin hautaholviin kirkon pohjalle.

Vuonna 1769 pitäjänkokouksessa tehtiin päätös kirkon purkamisesta. Asia kuitenkin raukesi, kunnes vuonna 1776 kirkko päätettiin myydä huutokaupalla. Kirkon puisen osan lunasti Pietilänlahden ratsutilan (nykyisin Olkkolanniemen Leniuksen tilan) omistaja Johan Julenius. Hirret kuljetettiin rustholliin, jossa niistä pystytettiin useita ulkorakennuksia, mm. kaksi läävää ja heinätalli. Kirkon vanhoja hirsiä on yhä jäljellä.

Myös itse kivisakasti olisi myyty ja purettu 1700-luvulla, mutta ostajia ei löytynyt. Uudelleen kivisakasti aiottiin hävittää 1850-luvulla, mutta siitä luovuttiin ja huonokuntoinen sakasti päätettiin korjata. Perusteellisiin korjauksiin ryhdyttiin 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Tällöin kivisakasti sai arkkitehti Svante Magnus Schjerfbeckin piirustusten mukaisen nykyisen ulkoasunsa: korkean paanukaton ja koristeelliset tiilipäädyt.

Kirkkopuiston kahtamoiskirkko

Vuonna 1953 Mikkelin pitäjän vanhan kirkon paikalle pystytettiin Eino Räsäsen tekemä muistomerkki.

Mikkelin pitäjän toinen puukirkko rakennettiin Maunukselan kankaalle, nykyiseen kirkkopuistoon. Rakennusmestarina oli Aukusti Sorsa, joka oli rakentanut Savossa useita kirkkoja. Uusi kirkko oli komea ja varsin kookas. Sen pituus länsi-itä suunnassa oli noin 44 metriä ja etelä-länsi suunnassa noin 48 metriä. Korkeus kivijalasta ristin huippuun oli ilmeisesti noin 37 metriä. Tyyliltään se oli kahdennettu ristikirkko eli kahtamoinen, jonka erikoisuutena oli kulmaulokkeiden massiivinen pyramidi- eli kekokatto ja varsinaiset ristisakarat jäivät jonkin verran toissijaiseen asemaan. Tällaista rakennusratkaisua ei tiettävästi ollut Suomessa aikaisemmin käytetty. Myös pohjakaava oli erikoinen, sillä se oli tilavaikutelman lisäämiseksi laadittu vinokulmaiseksi. Kirkko oli maalattu punamullalla. Se ympäröitiin hautausmaineen aitauksella, jonka jokainen portti varustettiin rovasti Henrik Forsiuksen valitsemalla mietelauseella, kuten: "Te makaatte, me valvomme vartiona."

Vuonna 1771 kirkkoon ostettiin oikein hieno viisarikello oululaiselta mestari Simon Siöbergiltä, mutta sen käynnissäpitoon liittyi monia vaikeuksia ja kello myytiin vuonna 1781 Sokkalan hovin omistajalle Karl Henrik Furumarckille, joka hankki kirkkoon alttaritaulun.

Kirkon ylpeyden aiheena olivat vuonna 1800 valmistuneet, uusklassillisen tyylin mukaiset, kauniit ja kalliit urut, jollaisia ei vielä tuolloin ollut millään muulla maaseurakunnalla koko Porvoon hiippakunnassa.

Kirkon torniin iskenyt salama sytytti 7.8.1806 tulipalon, joka tuhosi rakennuksen urkuineen päivineen muutamassa tunnissa hehkuvaksi hiillokseksi. Jo ennen tuhoutumistaan kirkko oli kokenut vaikeita aikoja. Mm. venäläiset olivat ryöstäneet sen. Vuotta ennen kirkon paloa oli seurakunnan rahavarat varastettu. Rahoista tyhjä kirstu oli ainoita tavaroita, mitä tulipalolta saatiin pelastettua. Sen lisäksi pelastettiin joitakin vaatteita sisältävä kirstu ja kirkonkirjoja.

Pitäjäläiset syyttivät palosta herrasväkeä, joka "urkujen walmiiksi saatua, innoissa urkujen soidessa tanhuamalla iloitsi kirkossa" ja ennenkaikkea sotaväkeä, joka "niinä aikoina oli roh’ennut pitää tätä Herran huonetta maallisena huwitus-huoneena". Onnettomuuden enteenä pidettiin oravaa, jonka oli usein nähty kävelevän kirkon katolla.

Väliaikainen rukoushuone

Mikkelin jäätyä ilman kirkkoa vuonna 1806 oli toimintaa aluksi jatkettava tilapäissuojissa. Ehtoollista alettiin jakaa Maunukselassa, nykyisen keskussairaalan paikalla sijainneessa maalaistalossa ja jumalanpalveluksia pitää Olkkolan käräjäntuvassa. Toiminnan hajottaminen kahteen paikkaan aiheutti vaikeuksia ja jo tulipalosyksynä pitäjäläiset kyhäsivät palaneen kirkon paikalle väliaikaisen rukoushuoneen.

Rukoushuonetta ei pidetty kovin hyvänä, vaan sen sanottiin olevan "lauta kopisko", jota vieras olisi "ennen howin kauhna-huoneena pitänä, kun Mikkelin pitään kirkkona". Huone oli jumalanpalvelusten pitopaikkana kymmenen vuotta eli nykyisen maaseurakunnan kirkon valmistumiseen saakka. Väliaikaisesta rukoushuoneesta on säilynyt neliruutuiset ikkunat, jotka rakennuksen purkamisen yhteydessä siirrettiin maaseurakunnan uuden kirkon parvien sivuikkunoiksi.

Mikkelin maaseurakunnan kirkko

Lokakuussa 1811 päätettiin rakentaa mikkeliläisille uusi kirkko Heinolan ja Kangasniemen maanteiden yhtymäkohtaan Kaukolan torpan maille. Kirkon rakennusmestariksi saatiin kuulu kirkonrakentaja Matti Salonen, jonka johdolla ja arkkitehti Charles Bassin piirustusten mukaan tehty kirkko valmistui vuosina 1816 ja 1817. Seurakuntalaiset halusivat entisen kaltaisen kirkon korkeaa tornia lukuunottamatta, koska sen ilmeisesti pelättiin taas vetävän salamoita puoleensa. Entinen kirkkohan oli palanut vuonna 1806 salamaniskusta. Kirkon katto tervattiin ja seinät maalattiin punamullalla vuonna 1822.

Vuosina 1872-1879 kirkko korjattiin perusteellisesti. Tässä yhteydessä siihen hankittiin B. A. Thulén valmistamat urut vuonna 1873. Myös alttaritaulu uusittiin tämän korjauksen yhteydessä vuonna 1879. Se on Amalie Lundahlin tekemä jäljennös Proudhonin Louvressa säilytettävästä Jeesusta ristillä esittävästä maalauksesta. Kirkon ensimmäinen, Helsingin Ulrika Eleonoran kirkosta peräisin oleva, alttaritaulu siirrettiin 1800-luvun lopulla Anttolan kirkkoon, jonka sakastissa se edelleen on olemassa. Kattomaalaukset kirkkoon on tehnyt arkkitehti A. Salmenlinna ja kuori-ikkunoiden laismaalaukset arkkitehti Rafael Blomstedt. Kirkkoa on useaan otteeseen korjattu perusteellisesti.

Mikkelin maaseurakunnan kirkkorakennus on tilava, ja siihen mahtuu noin 2000 henkeä.

Otavan kyläkirkko-rukoushuone

Liukkolan kylään Mikkelin maaseurakunnan alueelle oli syntynyt laivaliikenteen ja sahateollisuuden vaikutuksesta asutustaajama. Vuonna 1859 perustettiin seitsemästä maatilasta muodostuneelle suurtilalle maatalousoppilaitos, jonka nimeksi tuli Otava. Myös paikkakunta tunnetaan nykyään Otavan nimellä. Taajaman muodostuessa paikkakunnan elämä vilkastui ja oman kirkollisen kokoontumispaikan tarve heräsi.

1920-luvulla varoja Otavan rukoushuonetta varten kerättiin ompeluseuroilla. Pyhäkoululaisetkin kantoivat asiassa kortensa kekoon. Isännät lahjoittivat tukkeja. Kerätyt tukit myytiin. Eräs hankkeen puuhamiehistä oli Viktor Topelius, joka oli kuullut, että Terijoella myytiin halvalla huviloita. Kylästä lähdettiin huvilanostoon, ja Terijoelta ostettiin kolme huvilarakennusta, jotka purettiin ja kuljetettiin hirsinä Otavaan. Röppään Kirjalaiset lahjoittivat rukoushuoneelle hehtaarin suuruisen tontin.

Rakennus pystytettiin käyttämällä palkattua työväkeä. Varsinaisia piirustuksia työlle ei paikkakuntalaisten kertoman mukaan ollut. Vanhan rakennuksen alkuperäinen malli määräsi pitkälti rakennuksen muodon. Osia rakennukseen saatiin myös Mikkelin maaseurakunnan kirkosta, jossa samaan aikaan tehtiin peruskorjausta. Ulkoa Otavan kyläkirkosta tuli oman aikansa mitoilla varsin komea, mutta varojen puute vaati rakentamaan sen suhteellisen vaatimattomasti. Kirkon alttarikin oli vaatimaton, mutta se täytti tehtävänsä kylän kirkollisessa elämässä.

Vuonna 1950 kirkko siirtyi Otavan rukoushuoneyhdistykseltä seurakunnan haltuun ja ylläpidettäväksi. Rukoushuone palveli kokoontumistilana vuoteen 1980 saakka, jolloin uusi seurakuntatalo korvasi sen. Nykyään Otavan rukoushuone on toimenpidekiellossa.

Mikkelin tuomiokirkko

Kaupunkilaisilla ei ollut ennen 1800-luvun loppua omaa kirkkoa ja he tunsivat itsensä vieraiksi maaseurakunnan kirkossa. Syksyllä 1890 anottiin hallitukselta kaupungin erottamista omaksi seurakunnakseen. Senaatti päätti 21.1.1891, että Mikkelin kaupungin on erottava yhteisestä seurakunnasta sen jälkeen kun silloisten palkansaajien oikeudet olivat lakanneet ja oma kirkko oli valmistunut.

Kirkon rakentamista ryhdyttiin heti perustamispäätöksen jälkeen kehittelemään. Kirkon sijaintipaikaksi oli alussa ehdolla neljä paikkaa: Ristimäki, Kirkkopuisto, Hallitustori ja Naisvuori. Maaliskuussa 1892 pidetyssä kirkonkokouksessa päätettiin kirkko rakentaa Ristinmäelle ja arkkitehti Joos. Stenbäckiä pyydettiin laatimaan uuden kirkon piirustukset. Uusgoottilaisen kirkon ulkomitat tulivat olemaan 25 x 60 metriä; katon harja oli maasta 26 metrin korkeudessa ja tornin huippu 64 metriä korkea. Istumapaikkoja tuli olemaan noin 1400. Arkkitehdin ehdotuksesta päätettiin alttari vastoin yleistä käytäntöä sijoittaa länsipäähän, koska torni olisi edullisimmin itäpäässä.

Kun kirkon rakentamiseen vaadittavat rahat olivat koossa, voitiin alkaa työt. Rakennusmestarina toimi lappeenrantalainen E. J. Holopainen. Kirkon peruskivi laskettiin 4.6.1896 ja kirkko valmistui 24.11.1897. Kirkko rakennettiin Lähemäellä toimineen kauppias David Pulkkisen tiilitehtaan tiilistä. Kirkon vihkimisen toimitti Savonlinnan hiippakunnan piispa G. Johansson kymmenen papin avustamana neljä päivää myöhemmin.

Kolme kirkonkelloa tilattiin Saksasta Bochumin valimosta. Pienimmän ääneen ei kuitenkaan oltu tyytyväisiä ja se palautettiin. Kirkonkelloista toinen painaa noin 1000 kiloa ja toinen noin 1700 kiloa. Tornikello tilattiin tukholmalaiselta G. V. Linderothilta ja 25-äänikertaiset urut B. A. Thulélta Kangasalta. Vuonna 1899 valmistui kauppaneuvos C. F. Pöndisen lahjoittamana Pekka Halosen maalaama Kristuksen ristiinnaulitsemista esittävä alttaritaulu.

Jumalanpalveluksia pidettiin vuoteen 1909 asti kello 12, jotta ne eivät olisi samaan aikaan kuin maaseurakunnan. Ruotsalaisia jumalanpalveluksia pidettiin kerran kuussa, jolloin suomalainen jumalanpalvelus oli jo kello 9. Vuonna 1909 tuomiokapituli päätti, että kaupungissa aloitetaan jumalanpalvelus kello 10.

Mikkelin tuomiokirkko on korjattu perinpohjaisesti kaksi kertaa sotien jälkeen, vuosina 1954-55 ja 1983-84. Vuonna 1955 valmistuneen peruskorjauksen jälkeen kirkon pinta-ala oli 756 neliömetriä ja sakastin pinta-ala 117 metriä. Kangasalan Urkutehtaalta hankituissa uusissa uruissa oli 51 äänikertaa. Peruskorjaus ja kokonaan uuden sakastiosan rakentaminen muuttivat temppelin ulkonäköä ja etenkin kirkkosalin sisustus muuttui melkoisesti. Kirkko sai mm. uuden saarnatuolin ja kuori-ikkunat koristettiin lasimaalauksin, jotka ovat sisustustaiteilija Antti Salmenlinnan käsialaa. Vuonna 1984 kirkon sisätilat saivat uudistuneen ilmeen ja sen alakertaan valmistui krypta palvelemaan kirkollisia toimituksia ja monenlaista seurakuntatyötä. Pinta-alaltaan 258 neliömetriä oleva krypta mukaanluettuna Mikkelin tuomiokirkon toimitilojen kokonaispinta-ala oli saneerauksen jälkeen 873 neliömetriä.

Mikkelin tuomiokirkon 100-vuotisjuhliin vuonna 1997 valmistui Helena Riekin historiateos Mikkelin tuomiokirkko.

"Ryssän kirkko"

"Ryssänkirkko"

"Ryssänkirkkoa" puretaan

Mikkelissä 1900-luvun alussa olleet venäläiset saivat vuonna 1906 oman kirkon. Mikkelin läänin kuvernööri olisi halunnut sijoittaa kirkon kaupungin edustavimmalle paikalle keskelle Hallitustoria. Valtuusto kuitenkin torjui ehdotuksen ja luovutti tarkoitukseen tontit Hänninhaudan vierellä. Monien asian käsittelyvaiheiden jälkeen paikka todettiin sopimattomaksi kyseessä olevaan tarkoitukseen, ja kun kirkko sitten rakennettiin, se sijoitettiin Linnanmäen harjalle, josta lienee tällöin purettu siellä entuudestaan sijainnut upseerien huvimaja. Kirkko omistettiin Pyhälle suurmarttyyiri Georgios Voittajalle ja se palveli venäläistä 5. tarkka-ampujarykmenttiä. Kirkkoa kutsuttiin yleisesti "Ryssän kirkoksi".

Aikoinaan kaupunkikuvaa hallinnut kirkko valmistui v. 1906, oli mm. ammusvarastona vuoden 1917 jälkeen ja purettiin v. 1958. Nykyään kirkosta muistuttaa vain graniittipaasi. Ja sen pienoismalli löytyy Visulahden Minimaasta.

Mäellä kirkko palveli kreikkalaiskatolista seurakuntaa I maailmansodan syttymiseen saakka, jolloin 5. tarkka-ampujarykmentti lähetettiin taisteluihin Tannenbergin soille ja kirkko jäi käyttämättömäksi. Tämän jälkeen ei kirkko ollut enää kirkkona, vaan Suomen itsenäistyttyä sitä käytettiin vuoroin hevostallina ja varastona. Jatkosodan aikana kirkko vaurioitui niin pahoin pommituksessa, että siitä jouduttiin tekemään romuvarasto. Sodan aikana kirkon kultakupolit oli peitetty, sillä ne saattoi ilmasta huomata useiden kymmenien kilometrien päähän. Sodan jälkeen varuskunta lienee korjannut kirkkoa, koska se otettiin jälleen käyttöön varastona. Tuolloin kirkko kuului varuskunnan vartioituihin rakennuksiin.

Vuonna 1955 siirrettiin kirkon puistoon haudattujen kolmen venäläisen upseerin arkut vastavihittyyn ortodoksien hautausmaahan Harjun hautausmaahan. Arkut olivat koristeellisia sinkkiarkkuja, joten siirtäminen monen vuosikymmenen jälkeen oli mahdollista.

Vuonna 1956 Puolustusvoimat myivät kirkon mikkeliläiselle rakennusmestarille Niilo Peuralle 300 000 markalla. Peura etsi kirkolle käyttöä, mutta kävi ilmi, että kirkon restauroiminen olisi maksanut kolme kertaa uuden kirkon hinnan, joten hän puratti kirkon vuonna 1958 ja myi materiaalin. Sitä ennen Puolustusvoimat oli ehtinyt myydä tuntemattomaan paikkaan kirkon kupoleista saadun 40 kg kultaa. Nykyisin kirkon paikalla on runneltu muistolaatta ja kirkon paikan voi todeta vain valkoisista puistokäytävän paasista.

Mikkelin ortodoksinen kirkko

Mikkelin ortodoksinen seurakunta perustettiin 14.12.1949, jolloin opetusministeriö vahvisti sen käsittämään Mikkelin kaupungin, Pieksämäen kauppalan ja 18 maalaiskuntaa, yhteispinta-alaltaan 10 582 neliökilometriä. Tällä alueella asui seurakuntaa perustettaessa hajallaan eri kunnissa yhteensä noin 1400 ortodoksia ja heistä Mikkelin kaupungissa noin 350. Tällä hetkellä ortodokseja on Mikkelin kokonaisväestöstä vajaa 1 %.

Ensimmäiseksi väliaikaiseksi kirkokseen Mikkelin ortodoksinen seurakunta sai Mikkelin lyseon kellarikerroksesta aiemmin väestönsuojana käytetyt tilat. Tässä "katakombikirkossa" toimitettiin seurakunnan jumalanpalvelukset ja muut kirkolliset toimitukset seitsemän vuoden ajan.

Joulukuussa 1951 Mikkelin seurakunnan jälleenrakennustoimikunta osti Mikkelin kaupungilta 3 388 neliömetrin suuruisen tontin (nyk. Paavalinkatu 4) kirkkoa ja pappilaa varten. Lokakuussa 1956 aloitettiin Mikkelin ortodoksisen kirkon ja virastotalon rakennustyöt. Kirkon peruskiven vihkimisen toimitti rovasti Aleksanteri Gaurilow kanttori Johannes Iltolan avustamana. Seuraavana vuonna valmistui punatiilinen kolmiosastoinen Pyhän Mikaelin kirkko, joka rakennettiin helsnikiläisen arkkitehdin Ilmari Ahosen piirustusten mukaan. Sisustussuunnitelman laati ja ikonit kirkon ikonostaasiin maalasi taitelija Veikko Marttinen. Rakennusurakkaan sisältyi erillinen tiilinen virkatalo ja 26 metrin korkuinen kellotapuli. Arkkipiispa Paavali suoritti kirkon juhlallisen vihkimisen 8.6.1958.

Vanhin ortodoksisen kirkon ikoneista, Kasanin Jumalanäiti, on peräisin 1600-luvulta Käkisalmen ortodoksisesta kirkosta. Neljä suurehkoa ikonia kirkkosalin puolella ovat peräisin Viipurin tuomiokirkosta. Eteisessä olevat kaksi enkelihahmoa ovat peräisin Valamon luostarista. Osa juhlapäivien ikoneista on peräisin Mikkelin varuskunnan ortodoksisesta kirkosta, joka rakennettiin suurmarttyyri Georgios Voittajan kunniaksi vuonna 1906 ja purettiin "kulttuuriskandaalina" vuonna 1958.

Vuonna 1990 Petros Sasaki maalasi ortodoksiseen kirkkoon uuden alttarifreskon ja ikonostaasin.

Visulahden tsasouna

Syksyllä 1986 valmistui Lions Club Mikkeli/Savilahden rakennuttamana ja muinaisen Savilahden pogostan perinteisiin liittyvänä Visulahden matkailukeskukseen kuopiolaisen rakennusmestari Seppo Latvalan suunnittelema, kokonaispinta-alaltaan 15 neliömetrin suuruinen, apostolien Pietarin ja Paavalin muistolle pyhitetty tsasouna. Tsasounan perustustyöt suoritti Mikkelin kaupunki, jonka omistukseen pyhäkön rakennuttanut yhdistys on sen lahjoittanut. Mikkelin kaupunki puolestaan luovutti tsasounan Mikkelin Matkailu Oy:lle ja se on Mikkelin ortodoksisen seurakunnan vapaassa käytössä. Mikkelin ortodoksinen seurakunta huolehti tsasounan sisustamisesta, ja seurakunnan pyhäkköön hankkimat viisi ikonia on maalannut jyväskyläläinen ikonimaalari Jyrki Pouta. Joensuun piispa Tiihon vihki Visulahden tsasounan jumalanpalvelushuoneeksi 25.10.1986.

Muiden uskontokuntien toimitiloja

Vapaaseurakunta

Vapaakirkollinen liike levittäytyi vuodesta 1889 alkaen eri puolille Suomea. Mikkelissäkin kävi useita saarnaajia. Kokouspaikaksi Antellin neidit luovuttivat koulunsa juhlasalin. Alina Antellin kuoltua koko talo siirtyi heille. Mikkelin vapaaseurakunta järjestyi vuonna 1904, ja heidän oma rukoushuoneensa "Bethel" valmistui Mikonkadun varrelle vuonna 1911. Vapaaseurakunnan rukoushuone "Elim" tuhoutui loppiaisaaton 1940 ilmapommituksessa ja vapaaseurakunta joutui seitsemän vuoden ajan kokoontumaan tilapäissuojissa Kansankatu 10:ssä. Vuonna 1947 valmistui entisen "Elimin" raunioille uusi väliaikainen kokousparakki.

Vuoden 1959 alussa seurakunta osti tontin Savilahdenkatu 26:sta. Tontilla oli kaksi vaatimatonta yksikerroksista vanhaa puurakennusta ja tila uudisrakennusta varten. Savilahdenkadun varteen valmistui syyskuussa 1959 urakoitsija Kalle Hämäläisen rakentama kaksikerroksinen tiilitalo. Vuonna 1970 seurakunta myi tontin vanhoine rakennuksineen Rakennusliike Mehtälä & Seppälä Oy:lle, joka rakensi puurakennusten tilalle kerrostalon. Mikkelin Vapaaseurakunta sai kaupan yhteydessä omistukseensa kolmen huoneen ja keittiön huoneiston Rakennusliike Mehtälä & Seppälä Oy:n toisesta samaan aikaan rakenteilla olleesta talosta Lönnrotinkatu 13:ssa sekä Pietarinkatu 22:ssa sijaitsevasta kerrostalosta kahden yksiön hallintaan oikeuttavat osakkeet.

Metodistit

Metodisteilla oli 1900-luvun alussa oma kirkkonsa Antellin koululla

Pelastusarmeija

Pelastusarmeija ulotti toimintansa Mikkeliin vuonna 1889. Varsinainen työ järjestyi vuonna 1895, jolloin hankittiin myös oma huoneisto. Pelastusarmeijan Viipurin piiripäämaja siirrettiin talvisodan jälkeen Mikkeliin, jossa se toimi rehtori Joos. Sajaniemen talossa. Välirauhan aikana perustettiin Pelastusarmeijan Mikkelin piiri. Vuonna 1970 pelastusarmeijan organisaatiota muutettiin niin, että Mikkelin osasto tuli kuulumaan Oulusta johdettuun Pohjoiseen piiriin.

Toimittuaan vuokrahuoneistoissa eri puolilla kaupunkia Pelastusarmeija osti kevättalvella 1941 Maaherrankatu 23:ssa olevan tontin, jolla talvisodan pommitusten jäljiltä oli vielä yksi palamatta jäänyt rakennus. Tämä sopi sellaisenaan piiripäämajan käyttöön. Uuden kokoushuoneen paikalle vihki käyttöön Suomen Pelastusarmeijan silloinen johtaja, eversti William Mohell 23.10.1943.

Pelastusarmeijan Mikkelin osaston nykyiset toimitilat ovat samalle tontille rakennetussa Asunto-osakeyhtiö Mikkelin Pirttiniemen omistamassa kiinteistössä, joka valmistui keväällä 1986.

Helluntaiseurakunta

Syksyllä 1933 Beetel-nimisenä perustettu Mikkelin helluntaiseurakunta piti vuoteen 1960 asti kokouksiaan vuokrahuoneistossa Maaherrankatu 34:ssä. Vanhan puutalon toisessa kerroksessa sijainnut huoneisto oli rukoushuoneeksi epäkäytännöllinen ja etenkin vanhojen ja huonokuntoisten oli vaikeata nousta kokoussalin jyrkkiä portaita pitkin. Huoneistoon ei myöskään voitu rakentaa kasteallasta, vaan kasteet oli toimitettava kesäaikaan Pankajoessa.

Sodan aikana seurakunnan nimi muutettiin Mikkelin helluntaiseurakunnaksi. Oman rukoushuoneen hankkimiseksi perustettiin 3.12.1945 Mikkelin rukoushuoneyhdistys, joka rekisteröitiin 27.1.1945. Vuonna 1960 rukoushuoneyhdistys osti kauppias Tanskasen perikunnalta Porrassalmenkatu 28:ssa sijaitsevan kiinteistön. Peruskorjauksen jälkeen uusi rukoushuone vihittiin käyttöön 15.8.1960. Seurakunnan toiminnan laajetessa ja jäsenmäärän kasvaessa tilat alkoivat käydä pieniksi ja talon kunto huononi. Kesällä 1971 ryhdyttiin Rakennusliike A. Asikainen Oy:n kanssa tehdyn sopimuksen mukaisiin uuden rukoushuoneen rakennustöihin. Arkkitehtitoimisto Eero Jokilehdon suunnittelemien uusien toimitilojen vihkiäisjuhla pidettiin 7.5.1972.

Rukoushuoneessa järjestettyjen tilaisuuksien lisäksi Mikkelin helluntaiseurakunta on järjestänyt ulkoilmakokouksia kesäaikaan 1930-luvulta lähtien. Sotien jälkeen hankittiin noin sadan hengen teltta herätyskokouksia varten. Myöhemmin seurakunta on hankkinut isomman teltan. Lisäksi Mikkelin ja Mäntyharjun helluntaiseurakunnilla on vuodesta 1973 alkaen ollut yhteinen ja ahkerassa käytössä talkootyönä rakennettu leirimaja Päivärinne Hirvensalmella.

Adventtiseurakunta

Mikkelin adventtiseurakunnan toiminta vakiintui jatkosodan jälkeen. Oman kirkkorakennuksen rahoitus järjestettiin lahjoituksin ja keräyksin ja vuonna 1961 kokoussali vihittiin käyttöön Maaherrankatu 27:ssä.

Jehovan todistajat

Vuonna 1942 seurakunnaksi järjestäytyneet Jehovan todistajat pitivät kokouksiaan Mikkelissä yksityiskodeissa, koulujen juhlasaleissa ja muissa julkisissa tiloissa vuoteen 1960 asti, jolloin vuokrattiin helluntaiseurakunnan aiempi kokoushuoneisto Maaherrankatu 34:stä. Talo purettiin 1970-luvun alussa, minkä jälkeen kokouksia pidettiin aluksi Keskuskoululla ja vuodesta 1976 alkaen Urpolan koululla. Mikkelin kaupunki vuokrasi helmikuussa 1978 Jehovan todistajille tontin Puistokatu 10:stä ja rakennuslupa saatiin saman vuoden maaliskuussa. Iisalmelaisen rakennusmestari Ahti Kauppisen suunnittelema valtakunnansali (Kingdom Hall) rakennettiin talkootyönä ja se valmistui saman vuoden lopulla. Varat rakennustyöhön saatiin lahjoituksina pääasiassa paikalliselta seurakunnalta.

Mormoniseurakunta

Vuonna 1960 Mikkeliin tuli kaksi amerikkalaista mormonilähetyssaarnaajaa ja he aloittivat Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon toiminnan Mikkelissä. Ensimmäiset kymmenen vuotta Mikkelin mormonit kuuluivat Jyväskylän mormoniseurakuntaan. Itsenäinen Mikkelin seurakunta perustettiin 6.9.1970.

Keskustelutilaisuuksia ja ilmaista englannin kielen opetusta mormonit järjestivät 1960-luvun alkuvuosina Mikkelin työväentalolla ja kauppaoppilaitoksella. Vuoden 1963 alussa seurakunta vuokrasi pienen kokoushuoneiston kerrostalosta Vesitorninkatu 15:ssä. Jäsenmäärän kasvaessa kokoustilat kävivät ahtaiksi. Joulukuussa 1965 vuokrattiin Osuuspuulta neljän huoneen ja keittiön huoneisto Päämajankatu 12:sta. Seurakunta toimi tässä talossa viisi vuotta, mutta sitten huoneiston omistaja tarvitsi tilat käyttöönsä. Vuoden ajan seurakuntalaiset kokoontuivat seurakuntalaisten kodeissa, kunnes saatiin hankituksi oma toimitalo.

Vuoden 1970 lopulla seurakunta osti Heinon perikunnalta Päämajankatu 13:ssa sijainneet kolme puurakennusta ja tontin. Viisi huonetta ja kaksi keittiötä käsittävä päärakennus kunnostettiin ulkoa ja sisältä pääosin talkootyönä. Kiinteistö oli Mikkelin mormonien kokoontumispaikka 12 vuotta, kunnes toiminta siinä lopetettiin talon huonokuntoisuuden ja tilanahtauden takia joulukuussa 1983. Tontilla olleet muut rakennukset oli jo vuosia aiemmin purettu käyttökelvottomina, Nyt purettiin huonokuntoinen päärakennuskin ja paikalle rakennettiin arkkitehtitoimisto Erkka Ruususen suunnittelema kaksikerroksinen kirkkorakennus, joka valmistui helmikuussa 1986. Sen suunnittelu- ja rakennusvaiheen aikana seurakunta kokoontui Saksalan nuorisotalossa.

Lähteet

Aikain takaa. Entisaikain tarinoita eteläisestä Savosta. Toimittanut Esko Partanen, piirtänyt Marja-Liisa Partanen. 1993. s. 46 ja 48-49.
Kankaanpää, Kaarina - Lahtinen, Salme, Kotiseutuaapinen. 1985. s. 75-80 ja 162-166.
Kuujo, Erkki, Entisajan Mikkeli. Mikkelin kaupungin vaiheita 1838-1917. Oy Länsi-Savon Kirjapaino, Mikkeli 1971. s. 15-16, 29-34, 319-320, 396-398 ja 401-402.
Mikkelin maalaiskunnan kirja. JYY:n kotiseutusarja N:o 30. Toimittanut Teppo Vihola. Kustantajat Mikkelin maalaiskunta ja maaseurakunta. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 1992. s. 391-398.
Muuttuvaa Mikkeliä. Mikkelin kaupungin historia II 1918-1986. Kirj. Erkki Kuujo - Kyösti Väänänen - Matti Lakio - Esa Hassinen. Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo, Pieksämäki 1988. s. 566-569 ja 602-609.
Riekki, Helena, Mikkelin tuomiokirkko 1897-1997. Mikkelin tuomiokirkkoseurakunta. Länsi-Savo Oy, Mikkeli 1997.
Wirilander, Hannele, Mikkelin pitäjän historia vuoteen 1865. Julkaissut Mikkelin maalaiskunta, Mikkelin maaseurakunta. Länsi-Savo Oy, Mikkeli 1982. s. 303-317.
Wirilander, Kaarlo, Mikkelin maaseurakunnan kirkko. Oy Länsi-Savon Kirjapaino, Mikkeli 1968.

Kuvauksia

Mikkelin kirkot A. G. Koranterin kuvaamana (1848)
Kaupungin kirkon vihkiminen vuonna 1897 pastori A. L. Gulinin kuvaamana

Aiheesta muualla