Kyytikärryt

Yleinen kulkuväline 1800-luvun maanteillä oli kyytikärryt, joilla herratkin joutuivat usein matkustamaan vanhalla Savontiellä. Sakari Topelius kuvaa teoksessaan Matkustus Suomessa (1873) kyytikärryjä seuraavalla tavalla:

"Matkustaja parka, jos ei sulla ole oma vipu-vaunusi mukanas, etkä myös ole jostakin kaupungista saanut kallishyyryisiä kiesejä, niin olet melkein auttamattomasti annettu alttiiksi kuuluisalle, hirmuiselle kiduttimelle, nimeltä "kyytikärryt."

Mitä ovat kyytikärryt? Kalu, jossa huhmaren, tamppumyllyn ja hullunhevosen (velocipedin) avut ovat yhdistyneet. Kaksi tavallista pyörää, akseli välissään; akselin päällä lautakyhäys, jonka jatkona aisat ovat. Laitoja myöten välistä käy häkki, useimmin mataloita lautoja. Niiden päältä kohoaa selkälaudallinen istuin, joskus varustettu kankeilla puu-resooreilla, useimmin ilman mitään välitintä kiinnitetty akseliin. Jokainen ajokalun hytkähdys tuntuu kohta sinun jaloissas ja selässäs, aivan kuin istuisit kiireesti kulkevan ruuvilaivan koneen päällä. Jokainen pikku kivi maantiellä kostaa siitä kun häntä häiritset, jokainen kuoppa antaa tyrkkäyksen tyrkkäystä vastaan, jokainen siltakapula sinulle tuntuvasti osoittaa vihastustansa. Ajapas tällä tavoin tuntikausi kivistä tietä, niin olet kurittanut lihasi tavalla, joka on paljon vaikeampi ja siis ansiollisempi, kuin jos olisit toimittanut toivioretken Roomaan, herneitä kengissäs!"

Lähteet

• Topelius, Z. Matkustus Suomessa. Toimittanut Aarni Krohn. Kustannus Oy Littera. Arvi A. Karisto Oy:n Kirjapaino. Hämeenlinna 1984. s. 37. (Alkuperäisteos: Suomalaisen Kirjallisuuden-seuran kirjapainossa 1873 Helsingissä)

© Internetix / Heikki Myyryläinen / Mikkeli-seura