Mikkelin Lyseon perustaminen ja alkuvaiheet: ruotsinkielinen lyseo keskelle suomenkielistä Savoa

Mikkelin Lyseon vaiheet

1870-luvun alkuun saakka mikkeliläiset ala-alkeiskoulun käyneet joutuivat jatkamaan opintojaan Savonlinnassa, Heinolassa, Jyväskylässä, Kuopiossa tai vieläkin kauempana, sillä Mikkelissä vielä ollut lainkaan yläalkeiskoulua.

Mikkelin lyseon perustamishanke oli esillä jo 1840- ja 1850-luvuilla. Esimerkiksi vuonna 1856 Mikkelin asukkaat jättivät Porvoon kapitulille, jonka alaisena tuolloin oli Itä-Suomen koululaitos, anomuksen, jossa korostettiin niitä vaikeuksia, joita etenkin vähävaraisille ala-alkeiskoulun käyneille oli opintojen jatkamisessa. Anomuksessa haluttiin, että Mikkeliin perustetaan yläalkeiskoulu tai jokin muu korkeampi oppilaitos. Tuomiokapituli ei piti hanketta tarpeettomana, koska Mikkelin ala-alkeiskouluissa oli vähän oppilaita eikä se siksi katsonut yläalkeiskoulua tarpeelliseksi. Myös vuonna 1859 tehty anomus sai samanlaisen kohtelun. Kouluhanke oli esillä Mikkelissä myös vuonna 1861, mutta hanke raukesi jälleen.

Kauppias A. J. Molander esitti 1863 valtiopäivien porvarissäädyssä, että Mikkeliin perustettaisiin "korkeampi alkeisoppilaitos, joka tarpeen mukaan voitaisiin laajentaa myös lukioluokilla ja jonka opetuskielenä olisi suomi, koska maaseutu oli suomalainen ja opisto ainoastaan siten voi toivoa saavansa mahdollisimman paljon oppilaita ja tuottavansa mahdollisimman paljon hyötyä". Anomusta perusteltiin sillä, että Mikkeli oli läänin pääkaupunki ja tiheään asutun maaseudun keskus. Tämäkään ei kuitenkaan johtanut toivottuun tulokseen, vaan koulua saatiin odottaa vielä kymmenkunta vuotta.

Mikkelissä ei vastoinkäymisistä lannistuttu vaan kouluasiaa ajettiin jatkuvasti eteenpäin. Helmikuussa 1865 maistraatti kutsui porvariston koolle todennäköisesti innokkaan pormestarin Julius Nygrénin aloitteesta. Porvaristo päätti, että mikäli kaupunkiin sijoitetaan yläalkeiskoulu tai teknillinen reaalikoulu, se antaa sitä varten ilmaiset tontit ja raha-avustusta 20 vuoden aikana vuosittain 500 markkaa. Asia pantiin menemään lääninhallituksen kautta senaattiin. Anomuksessa selitettiin korkeamman oppilaitoksen tarpeen olevan Mikkelissä olevan pakottavan, koska paikka oli Etelä-Savon sivistyselämän keskus. Mikkelille tunnusomainen vuosisatainen sivistys esiteltiin anomuksessa hyvin kaunopuheisesti. Perusteluina esitettiin laajalti Etelä-Savon vaiheita aina keskiaikaisesta hirvensalmelaisesta piispan majapaikasta alkaen, sitten siirryttiin kaupungin kivisakastiin ja Pietari Brahen residenssiin. Kerrottiin, että Mikkelin pitäjässä oli muinoin ollut 5-6 kuninkaankartanoa ja tänne oli sijoitettu Savon jalkaväen ja Karjalan rakuunien henkilökunnat. Lisäksi läheisessä Brahenlinnassa oli Haapaniemen topografikunnan alku. Kaupunki oli läänin hallituskeskus ja juuri saanut raastuvanoikeuden ja maistraatin. Läänin vankilaan vastikään sijoitettujen 80 elinkautisvangin arveltiin vaikuttavan haitallisesti käsityöläisten työmahdollisuuksiin. Kauppa oli kärsinyt viime aikoina maakaupan tultua sallituksi ja markkinat eivät enää olleet tärkein tulolähde. Läheiset paikkakunnat, kuten Joroinen, Savonlinna, Sulkava ja Puumala, joiden vesitieyhteydet olivat paremmat, supistivat Mikkelin kauppaa ja liikennettä. Siksi kaupunki tarvitsi jotakin voimanlisää ja sellaiseksi olisi koulu sovelias. Kuvernöörin virasto puolsi anomusta, mutta senaatti ei, koska parhaillaan suunniteltiin koulukomiteaa koko maan koululaitoksen uudelleen järjestämiseksi.

Kouluasia oli uudelleen esillä maistraatissa marraskuussa 1866, jolloin lupauduttiin rakentamaan kaupungin varoilla kahden vuoden sisällä samanlainen koulutalo kuin Kuopion yläalkeiskoululla oli Kaivotorin varrella. Muutamaa kuukautta myöhemmin anoi valtiopäivillä Mikkelin edustaja raatimies J. Fr. Ahlberg suomenkielisen ylälkeiskoulun perustamista Mikkeliin. Perustelut olivat samanlaiset kuin edellisillä valtiopäivillä vuonna 1863. Nyt kuitenkin kaupunki lupasi antaa koululle 10 000 markkaa ja tarpeelliset tontit. Kouluhanke ei edistynyt, koska koulukomitea suunnitteli maamme koululaitoksen uudelleenjärjestämistä, eikä valtiopäivät halunneet sekaantua sen työhön.

Vuonna 1870 mikkeliläiset jättivät kouluhallitukselle kaksi eri anomusta "korkeamman" opinahjon saamiseksi kaupunkiin. Toisen oli allekirjoittanut lähes neljäkymmentä asukasta, eikä siinä mainittu mitään opetuskielestä. Anojissa oli kuitenkin useita suomenmielisinä tunnettuja henkilöitä. Myös anomuksen perustelut olivat sellaisia, että niiden mukaan olisi ollut perustaa suomenkielinen koulu. Toisessa, myöhemmin päivätyssä kirjelmässä mikkeliläiset lupasivat oppilaitokselle huomattavan taloudellisen tuen. Tämän anomuksen oli laatinut kaupunkilaisten edusmiehenä laamanni Karl Gabriel Poppius. Hänen kirjeessään mainittiin, että Mikkelissä oli "epäämättömästi korkeamman, opetuskieleltään ruotsalaisen, alkeisoppilaitoksen tarvetta". Ruotsinkielistä klassillista lyseota Mikkeliin ajoi myös senaatin siviilitoimikunnan päällikkö, senaattori S. H. Antell, joka oli ruotsinkielistä alkeiskoulua Mikkelissä pitävien neitien Alexandra ja Alina Antellin veli. Myös vasta perustetun Koulutoimiston ylihallituksen puheenjohtaja Kasmir von Kothen tuki voimakkaasti ruotsinkielistä koulua. Marraskuussa 1871 annetussa asetuksessa päätettiin sitten Mikkeliin perustaa ruotsalainen klassillinen lyseo.

Syyskuun 2. päivänä 1872 avattiin Mikkelissä juhlavasti ruotsinkielinen lyseo ja suomenkielinen kansakoulu. Lyseon ensimmäiset opettajat olivat maisterit A. W. Nordström ja F. H. Alopeaus. Ensimmäisen vuoden lyseo toimi Paavo Himasen rakentamassa talossa nykyisessä Maaherran- ja Vuorikadun kulmauksessa. Seuraavana syksynä lyseo muutti vuokralaiseksi G. Liukkosen taloon Hallitustorin varrelle. Vuonna 1877 lyseolle valmistui sen nykyiselle paikalle oma koulurakennus.

Lyseon avajaisten riemu muuttui koulutyön alkaessa kielitaisteluksi, jota käytiin jonkin verran koulun sisällä, mutta vielä innokkaammin kaupungilla ja sitten koko maakunnassa, lehdistössä ja valtiopäivillä. Ruotsinkielisen lyseon takia laulettiin vuonna 1883: "Mikkeli se Ruotsin kaupunki, keskellä Suomenmaata ja maata".

Moni Mikkelin lyseon oppilaista oli lähtöisin suomalaiskodista, eikä lyseossa voitu täysin puhtaasti seurata yhden opetuskielen periaatetta. Mikkelin kaupungin edustajat esittivät useilla 1870- ja 1880-luvun valtiopäivillä lyseon suomalaistamista, mutta suotuisaan ratkaisuun ei päästy. Vuonna 1883 annetulla asetuksella Mikkelin lyseosta tehtiin kuitenkin kaksikielinen. Tämä oli aivan omalaatuinen ratkaisu koko maassa. Alaluokilla kutakin oppilasta oli opetettava äidinkielellään. Vuonna 1888 kaksikielinen opetustapa ulotettiin lyseon kaikille luokille. Viidellä alimmalla luokalla opetettiin poikia suomeksi tai ruotsiksi kotikielen mukaan. Poikkeuksen teki kreikka viidennellä luokalla. Sitä opetettiin vain suomeksi. Yläluokilla jako suoritettiin eri oppiaineittain seuraavasti:

• suomeksi ja ruotsiksi opetettiin luonnontieteitä
• "suomeksi suomalaisilla oppikirjoilla" opetettiin suomen kieltä, uskontoa, kirkkohistoriaa, Suomen historiaa sekä kreikkaa
• "ruotsiksi ruotsalaisilla oppikirjoilla" opetettiin ruotsin kieltä, yleistä historiaa, logiikkaa, fysiikkaa ja trigonometriaa
• ruotsiksi sekä suomeksi "ruotsinkielistä esitystapaa käyttäen" opetettiin venäjää, saksaa ja ranskaa
• suomeksi ja ruotsiksi "suomenkielistä esitystapaa käyttäen" opetettiin latinaa ja matematiikkaa
• ruotsiksi pidettiin aamuhartaudet, kun taas viimeisen lukutunnin päätyttyä oli suomenkieliset iltarukoukset
• voimistelutuntien komentokielenä oli suomi

Oli selvää, että kaksikielinen opetus oli hidasta eivätkä tulokset olleet hyviä. Mikkelin fennomaaneille lyseon kaksikielisyys oli vähäinen edistysaskel. He vaativat koulun täydellistä suomalaistamista, joka tapahtui vasta vuonna 1903.

Mikkelin lyseo on vuosien varrella ollut monenlaisten tapahtumien keskipisteenä. Esimerkiksi kansalaissodan aikana lyseolla sijaitsi Mikkelin suojeluskuntapiirin esikunta ja sotilassairaala. Mikkelin lyseo vanha koulurakennus tuhoutui 5.3.1940 ilmapommituksessa täydellisesti. Samalla tuhoutui myös mm. Mikkelin lyseon arvokas kirjasto, joka oli tuolloin koko läänin suurin kirjasto 19 000:lla niteellään. Vuonna 1942 Mikkelin lyseo sai entiselle paikalle uuden koulutalon.

Mikkelin Lyseon lukio lakkasi 1.8.2010. Mikkelin Lyseon koulu on nykyisin yläaste.

Lähteet

• Kuujo, Erkki, Entisajan Mikkeli. Mikkelin kaupungin vaiheita 1838-1917. Oy Länsi-Savon Kirjapaino, Mikkeli 1971. 371-384.
• Mikkelin Lyseo 1872-1947. Kustannusosakeyhtiö Karhu, Helsinki. Kirjapaino Oy, Savo. Kuopio 1948. S. 24-44.
• Mikkelin Lyseo 1872-1947. Kustannusosakeyhtiö Karhu, Helsinki. Kirjapaino Oy, Savo. Kuopio 1948. 21-32.
• Viikki, Raimo, "Ruotsinkielinen ja suomenmielinen - Kielitaistelusta Mikkelin kaupungissa". Mikkelin kohtalonaikoja. Mikkelin kaupunginkirjasto-maakuntakirjastossa syksyllä 1988 pidetty luentosarja. Kirj. Raimo Viikki - Hannele Wirilander - Erkki Kuujo. Toimittanut Raili Veikkanen. Mikkelin kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto. Julkaisuja. 15. 20.2.1989. Mikkelin kaupungin monistamo 1989. s. 18-23.
• http://www.mikkeli.fi/fi/sisalto/05_paatoksenteko/08_koulujen_neuvottelukunnat/04_mikkelin_lyseon_lukio (Luettu 30.1.2013)

Kuvauksia

• Mikkelin Lyseon opetusmetodeista 1800-luvun lopulla
• Vuosien takaa - toimittaja Viki Kärkkäisen (1883-1946) muistikuvia kouluvuosilta Mikkelissä
• Mikkelin Lyseon 50-vuotisjuhla rovasti A. L. Gulinin kuvaamana

Aiheesta muualla

• Mikkelin Lyseon koulu

Lähteet

• Mikkelin Lyseo 1847-1947. Kustannusosakeyhtiö Karhu, Helsinki. Kirjapaino Oy, Savo. Kuopio 1948. s. 90-91.

© Internetix/Mikkeli-seura/Heikki Myyryläinen 1998