Mikkelin kaupungin hallinto ennen kaupunginvaltuustoa 1838-1873

Kun Mikkelin kaupunki perustettiin, täällä oli vain 63 asukasta. Niinpä kaupungin hallinto voitiin ennen raastuvanoikeuden ja maistraatin perustamista jättää yhden järjestysmiehen huoleksi. Kaupungin oikeusasiat ja rikosjutut käsiteltiin ja ratkaistiin Mikkelin kihlakunnanoikeudessa.

Järjestysoikeus kokoontui järjestysmiehen esimiehyyden alaisena vuokrahuoneistoissa, aluksi lasimestari Himaisen talossa. Kaupungin ensimmäisenä järjestysmiehenä toimi Carl Johan Böök. Useimmiten järjestysmiehet olivat lääninhallituksen virkamiehiä, jotka hoitivat järjestysmiehen tehtäviä sivutoimisesti. Järjestysoikeus valitsi kaupungin porvaristosta itselleen neljä apujäsentä.

Korkeinta valtaa kaupungin hallinnossa käyttivät alkuaikoina porvariston keskuudestaan valitsemat ns. kaupungin vanhimmat. Porvaristoon kuuluivat kaupungin kauppiaat ja käsityöläismestarit ja ryhmään pääsi jäseneksi anomuksesta ja tarkan karsinnan jälkeen. Kaupungin vanhimmista yleensä kaksi oli kauppiaita ja kaksi käsityöläisiä. Vaikutusvaltaisimmat jäsenet olivat kauppiaita. Kaupungin vanhimpien tehtävät oli määritelty vanhoissa Ruotsin vallan aikuisissa asetuksissa. Yleensä heidän mielipidettään kysyttiin sellaisissa kaupungille menoja tuottavissa asioissa, joissa ei katsottu tarpeen koko porvariston kokoonkutsumista, mutta aina järjestysoikeus ei katsonut olevansa sidottu heidän mielipiteeseensä. Ensimmäisessä kaupungin vanhempien vaalissa vuonna 1839 toimeen pääsivät kauppiaat A. W. Savander ja Jaakko Manninen sekä lasimestari Paavo Himainen ja puuseppä Emanuel Nygrén.

Mikkeliläiset porvarit tekivät jo 1840-luvun alussa yrityksen pormestarin johdolla toimivan raastuvanoikeuden ja maistraatin saamiseksi kaupunkiin, mutta tässä onnistuttiin vasta 1860-luvulla. Elokuussa 1863 toimitettiin ensimmäinen pormestarin vaali, jossa valituksi tuli kaupungin tunnettu suomalaisuusmies Julius Nygrén. Nygrénin ansiosta maistraatti ja raastuvankokous käyttivät alunpitäen virkakielenään suomea. Kaupungin toiseksi pormestariksi valittiin varatuomari G. P. Alopaeus, joka toimi virassa vuoteen 1914 saakka.

Pormestarin ja raatimiesten ehdollepano suoritettiin kaikkien porvarien yhteisessä kokouksessa, ns. raastuvankokouksessa, Suomen itsenäistymiseen saakka, vaikka valtuusto oli hoitanut kaupungin asioita vuodesta 1875 lähtien. Vasta itsenäistyneessä Suomessa valtuusto sai tämän tehtävän.

Ensimmäinen varsinaisten raatimiesten vaali järjestettiin 4.5.1864. Raatimiehiksi tulivat valituiksi kelloseppä G. Jägerroos, värjärimestari J. Fr. Ahlberg sekä kauppiaat Fr. Possenius ja Antti Paasonen. Porvarit hoitivat maksutta raatimiehinä vuoteen 1878, jonka jälkeen heille alettiin maksaa palkkaa. Uudistuksen yhteydessä päätettiin tyytyä kahteen raatimiehen virkaan.

Kaupungin raha-asioiden hoito oli alkuaikoina kaupungin kasöörin tehtävänä. Kasöörinä toimi mm. Carl Roth (1843-46), jonka tileissä oli paljon selvittämistä. 1860-luvun alussa kaupunki sai erinomaisen rahastonhoitajan lääninsairaalan taloudenhoitajasta, joka oli virassaan vuoteen 1882 asti. Kaupungin menoeristä suurimman muodostivat virkamiesten palkat, vaikkei virkamiehiä vielä monta ollutkaan.

Ensimmäisiä kaupungin virkamiehiä olivat edellä mainitut järjestysmies apulaisineen, kaupungin vanhimmat, pormestari, raatimiehet ja kaupungin kasööri sekä kaupunginviskaali- ja vouti ja kaupunginpalvelija. Myös venäjän kielen kääntäjän virka oli pian kaupungissa tarpeen. Muita virkoja olivat mm. palovahdit, nuohooja, kätilö ja alkeis- ja sunnuntaikoulun opettaja.

Jo vuonna 1842 oli asetettu virkaan myös ns. sikamatti, jonka tehtävänä oli ottaa kiinni kuljeksivat eläimet, haudata löydettyjen eläinten raadot yms. Sikamatilla oli tuohon aikaan paljon töitä, sillä kaupunkilaisilla oli runsaasti kotieläimiä. Viran haltijat vaihtuivatkin usein; eräskin luopui viikon työn jälkeen, koska toimi hänen mielestään "vaati kovempata ja raa’empata luontoa" kuin mitä hänellä oli.

Palkat oli porrastettu niin, että pormestari sai noin 70 kertaa enemmän palkkaa kuin sikamatti, muiden palkat olivat heidän välillään.

Palkkausmenojen lisäksi kaupungilla oli kuluja katujen avauksesta, markkinakojujen rakentamisesta yms. Tuloja kaupunki sai markkinamaksuista, tonttien myynneistä, viljelysmaiden vuokrista ja laidunmaksuista, uusien porvarien sisäänpääsymaksuista ja varsinaisesta taksoituksesta (= verotuksesta). Alkuaikoina kaupungin taloudellinen asema oli hyvä tulojen ylittäessä menot. Riitoja varojen käytöstä oli kuitenkin jonkin verran alkuvuosina mm. erilaisten rasitusten kantoperusteista. 1850-luvun lopulta lähtien riideltiin kymmenkunta vuotta majoituskustannusten jaosta. Myös muita riidanaiheita aina silloin tällöin oli.

Julius Nygrén - Mikkelin kaupungin ensimmäinen pormestari

Lähteet

• Kuujo, Erkki, Entisajan Mikkeli. Mikkelin kaupungin vaiheita 1838-1917. Oy Länsi-Savon Kirjapaino, Mikkeli 1971. s. 74 ja 280-293.
• Lakio, Matti, Mikkelin kaupunginvaltuusto 1875-1975. Mikkelin kaupunki. Oy Länsi-Savon kirjapaino, Mikkeli 1975. s. 11-14.

Kuvaus

• Mikkelin raastuvanoikeuden ensimmäinen kokoontuminen 12.4.1864

© Internetix/Mikkeli-seura/Heikki Myyryläinen 1998