Mikkelistä tulee hiippakuntakaupunki

Mikkeli oli jo keskiajalta lähtien ollut alueensa keskeinen seurakunta. Toisen maailmansodan johdosta Mikkelistä tuli myös hiippakuntakaupunki. Jo talvisodan jälkeen Mikkeli oli toiminut elokuuhun 1943 saakka Viipurin hiippakunnan tuomiokapitulin sijoituspaikkana. Jatkosodan aikana se palasi takaisin vähäksi aikaa Viipuriin. Kesäkuun puolivälissä 1944 se joutui jälleen lähtemään evakkoon ja sijoittui aluksi Valkeallan kirkkoherranpappilaan. 27.7.1944 tuomiokapituli pyysi opetusministeriöltä lupaa viraston siirtämiseen jälleen Mikkeliin ja saatuaan luvan hiippakuntahallitus aloitti työskentelynsä vuokrahuoneistossa Kasarminkatu 10 B:ssä 22.8.1944. Mikkeliin oli jo tuolloin valmistunut tuomiokapitulia varten virastohuoneisto Mikkelin Säästöpankin uuteen toimitaloon, mutta se oli toistaiseksi puolustusvoimien käytössä.

Vielä tuolloin tuomiokapituli piti mahdollisena muuttamista Mikkelistä muualle. Siitä tuli kuitenkin Suomen itäisen hiippakunnan piispanistuimen pysyvä sijoituspaikka. Puolustusvoimien lähdettyä pois säästöpankin talosta voivat tuomikapituli ja piispa majoittua kaupungin keskustaan Mikkelin säästöpankin talon neljänteen kerrokseen Hallitustorin koillislaitaan. Asetus Viipurin hiippakunnan piispanistuimen sijoittamisesta Mikkelin kaupunkiin ja Viipurin hiippakunnan nimen muuttamisesta Mikkelin hiippakunnaksi annettiin 9.3.1945 ja se astui voimaan 1.4.1945.

Virastohuoneistoonsa säästöpankilta vuokrattuihin tiloihin Mikkelin hiippakunnan kapituli ei ollut tyytyväinen. Tiloja pidettiin epätarkoituksenmukaisina ja ahtaina. Hiippakunnallisen toiminnan laajentuessa lisätiloja jouduttiin hankkimaan muualta. Aika ajoin käytiin monivaiheisia neuvotteluja eri viranomaisten kanssa uuden sopivamman virkahuoneiston hankkimiseksi hiippakuntahallitukselle. Kun Mikkelistä ei näyttänyt löytyvän sopivaa lopullista sijoituspaikkaa hiippakunnalle, harkittiin 1960-luvun alussa piispanistuimen siirtämistä Kouvolaan, jonka vuoden 1962 asemakaavassa oli varattu tonttikin tuomiokapitulirakennukselle. Tuomiokapituli pysyi kaikesta huolimatta Mikkelissä.

Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli sai vasta vuonna 1987 uudet asianmukaiset toimitilat Kirkkokatu 10:een rakennetusta kaksikerroksisesta kerrostalosta. Tiloihin voitiin sijoittaa toimistojen lisäksi ns. toiminnallinen osasto ja lähetystoimisto. Talossa on lisäksi muutama asuinhuoneisto ja päiväkoti. Mikkelin hiippakunnan tuomiokapitulin uudet tilat ovat kirkkohallituksen rahoittamat ja omistamat.

Mikkelin hiippakunnan ensimmäinen piispa oli syntyperäinen mikkeliläinen Ilmari Salomies (1893-1973), jonka isä oli toiminut täällä aluksi tarkk’ampujapataljoonassa musiikkialiupseerina ja myöhemmin valtionrautateiden palvelukseen siirryttyään päätynyt ylikonduktööriksi. Ilmari Salomiehestä tuli vuonna 1943 Viipurin piispa ja hän jatkoi samassa tehtävässä Mikkelin piispana osallistuen mm. monin tavoin kotipaikkakuntansa kulttuuriharrastuksiin. Vuonna 1951 Salomies siirtyi arkkipiispaksi nimitettynä Turkuun. Hänen seuraajakseen Mikkeliin tuli Kuopiosta kotoisin oleva Martti Simojoki, joka edeltäjänsä tavoin osallistui aktiivisesti kulttuuriharrastuksiin. Hän toimi mm. 7.3.1951 perustetun Mikkelin kaupungin ja maalaiskunnan yhteisen kotiseutuyhdistyksen Mikkeli-seuran puheenjohtajana 1950-luvun puolivälissä ja sai sen toiminnan vilkastumaan. Mikkelin seuraavalla piispalla Osmo Alajalla (1959-78) oli jo lapsuuden kokemuksia asumisesta Savossa, sillä hänen isänsä, myöhempi Porin kirkkoherra, oli toiminut Mikkelin Suomen itsenäisyyden aikana Mikkelin lyseon uskonnon lehtorina ja samalla maaseurakunnan papiston apulaisena. Alajan jälkeen Mikkelin piispoina ovat toimineet Kalevi Toiviainen (1978-93) ja Voitto Huotari (1993-).

Kun Mikkelistä tuli 1.4.1945 hiippakuntakaupunki, tuli kirkkolain mukaisesti myös Mikkelin kaupunkiseurakunnasta tuomiokirkkoseurakunta ja seurakunnan kirkkoherrasta tuomiorovasti.

Lähteet

• Muuttuvaa Mikkeliä. Mikkelin kaupungin historia II 1918-1986. Kirj. Erkki Kuujo - Kyösti Väänänen - Matti Lakio - Esa Hassinen. Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo, Pieksämäki 1988. s. 555-

Aiheesta muualla

• Tietoa Suomen evankelilais-luterilaisen kirkon toiminnasta ja hallinnosta.

© Internetix / Heikki Myyryläinen / Mikkeli-seura